Kun isukki jaksoi kaivautua peittojen alta olkkariin, pääsi Lotta isän syliin tekemään lempipuuhaansa. Lotta nimittäin osaa jo jännittää niskaansa kun häntä nostetaan käsistä ylös ja se onkin nykyään ihan parasta puuhaa! Mieluiten vielä nostetaan korkealle ja heti kun lasketaan alas, pitää päästä uudestaan.
Iltapäivällä me lähdettiin tapaamaan Lotan kanssa toista vauvaa. Pieni E oli mahdottoman suloinen poika. E:n laskettu aika oli kaksi päivää Lotan jälkeen, mutta lopulta E syntyi kaksi viikkoa myöhemmin kuin Lotta. Mutta olipa E pitkä, huhhei! E:n itku ja jutustelu oli muuten myös ihan eri luokkaa kuin Lotan, sitä nimittäin tuskin kuuli. :D Lotta kun taas huutaa niin kovaa että tärykalvot meinaa haljeta. :D Tavattiin nyt ekaa kertaa sitten vauvojen syntymän ja kyllä oli mukava vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia toisen vauvallisen kanssa. Siinä hujahti kolme ja puoli tuntia ihan huomaamatta. :) Ja kyllähän nuo lapsosetkin toisiaan tuijotteli ihmeissään, saapa nähdä minkälainen tohinakaksikko niistä vielä kehkeytyy kun vähän kasvavat.
Kotimatkalla käytiin pikaisesti Lotan kanssa kaupassa ja nyt Lotta tuhisee kainalossa. Lotalla taitaa muuten taas olla tiheän imun kausi, nimittäin vielä muutama päivä sitten Lotta söi noin kolmen tunnin välein, nyt tunnin! En oikein aina ees tajua, että Lotta tahtoo syödä, kun se on ihan vasta syönyt. Toivottavasti tää tunnin välein syöminen ei hirveen pitkään jatkuis, eihän me päästä missään käymään kun koko ajan pitää olla imettämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti