Neuvola rv 34+5

Tänään mulla alkoi äitiysloma. Meidän arkeenhan se ei millään tavalla vaikuta, paitsi että rahaa tulee enemmän. Tosin toukokuu kituutellaankin, kun kotihoidontukea ei makseta ja ensimmäinen äitiyspäivärahakin tulee vasta kesäkuussa. Mutta sitten itse asiaan, eli tänään käytiin neuvolassa. Sanoin taas Lotalle että äiti menee vessaan ja kysyin, lähteekö mukaan vai jääkö leikkimään. Lotta vastasi "heihei!" ja vilkutti, joten jäi siis mielissään leikkimään. Kerran kyllä huhuili äitiä, mutta iloisena  tuli minua sitten vastaan kun tulin vessasta pois. Tällä kertaa neuvolassa oli mukana kätilöopiskelija, jota Lotta aluksi ujosteli. Istua nökötti hiljaa sylissäni ja räpelsi sormiaan. Hetken päästä uskalsi kuitenkin leikkimään ja viskeli palikoita ympäriinsä.

Rv 34+ 5 (31+5)

Paino +267 g/vko (+91 g/vko)

Turvotus + (heikko +)

Verenpaine 114/63 (107/67)

Sf-mitta 29.5 cm (28 cm)

Tarjonta rt (rt)

Syke 160 (140)

Liikkeet ++ (++)

Painoa koko raskauden aikana on nyt tullut 7,8 kg, mutta onneksi nousu on nyt tasaantunut. Viime kerran erittäin pieni painonnousu selittyy juuri sairastetulla noroviruksella ja kauhulla jo odotin, että nyt nousee taas kilon viikkovauhtia. Onneksi ei! Turvotusta on hieman aiempaa enemmän, eilen jouduin ottamaan sormukset pois kun ne alkoi puristaa. Verenpaineet oli hyvät ja pissa puhdas. Näitä nyt seurataan tarkasti tuon mun migreenin takia, tai siis jos verenpaineet nousisi tai pissassa olisi proteiinia, niin ne plus päänsärky viittaisi raskausmyrkytykseen. Sain myös kotiin stixejä pissan tarkastamista varten, niin osaan sitten reagoida päänsärkyyn jos jotakin muutakin ilmenee. Toistaiseksi ei kuitenkaan hätää sen suhteen. Myös Lottaa odottaessa sain tikut kotiin, koska samoilla viikoilla mulla oli myös paljon migreeniä.

Vauvan asentoa tunnusteltaessa vauva taisi vähän hermostua, alkoi nimittäin mönkiä mahassa ja työnsi itseään mun kylkeen. Terveydenhoitaja jo kyseli, kuinkas pitkä se isä olikaan... Pää oli alhaalla mutta heilui vielä kovasti, ei siis ole kiinnittynyt vielä. Myös opiskelija tunnusteli vauvan asentoa ja pikkuinen taisi hieman hermostua, kun häntä niin häirittiin, kun sykkeet oli tavallista korkeammat. Tosi hyvin sykkeet sieltä kuului ja tasaisesti jyskytti.

Sf-mitta (kohdunpohjan korkeus) olikin sitten tipahtanut alaspäin keskikäyrän alapuolelle. Selvä notkahdus omaan käyrään, sillä aluksi mitta oli yläkäyrän tuntumassa, viime kerralla se laski keskikäyrän yläpuolelle ja nyt tippui entisestään. Tämän takia seuraavalla neuvolakäynnillä lääkäri ultraa ja tekee vauvasta painoarvion, että kasvua varmasti tapahtuu. Terveydenhoitaja sanoi kuitenkin, ettei asiasta tarvitse olla huolissaan, enkä mä kyllä osaa ollakaan. Kyllähän se hieman mietityttää, mutta elän toivossa, että tämä kaveri olisi vain hieman pienempi. Kiva päästä myös kuulemaan painoarviota, sillä täällä päin sellainen ei automaattisesti odottajalle kuulu. Vaikka olen kyllä kuullut, että joillakin tuo arvio on heittänyt kilollakin (ja toisilla taas pitänyt lähes täysin paikkansa), eli kovin luotettavaa tietoa vauvan koosta se ei anna. Kiva on silti saada jonkinlaista suuntaa asiasta. Paitsi että nyt menin tekemään sen mitä ei saisi tehdä, eli googlasin ja nyt alkoi jo hieman pelottaakin... Muistelisin kuitenkin, että äitini oli minua odottaessaan joutunut myös käymään paljon tutkimuksissa, kun minun epäiltiin olevan kovin pieni. Syntyessäni olin kuitenkin 3750 g, eli varsin hyvänkokoinen. No, kolme viikkoa nyt sitten odotellaan sitä painoarviota ja sittenpä ollaan toivottavasti viisaampia.

Neuvolan jälkeen käytiin Jonin työpaikalla, jossa oli tarjolla makkaraa ja munkkia. Lottakin sai maistaa, makkara ei oikein uponnut mutta munkkia olisi mennyt enemmänkin kuin äidin munkista saatu muutama haukkaisu. Nyt mulla onkin elämäni ensimmäinen munkkitaikina kohoamassa, saa nähdä mitä niistä tulee...

Ja vappupallo on ollut koko päivän mukana leikeissä, aamusta asti. ;)

Vappufiiliksissä

Eilen meillä oli muskarissa naamiaiset. Ensin meinasin laittaa Lotalle sen tiikeripuvun, mutta kun kuulemma viime vuonna kaikki olivat olleet prinsessoita niin nytkin puhuttiin prinsessamuskarista. Sattumalta löysinkin kruunun ja taikasauvan eurolla, joten myös Lotasta tuli prinsessa.

Lotta oli muskarissa aivan innoissaan, veti minut muskaritilaan oven auetessa ja ryntäsi penkille istumaan. Liekö prinsessana sitten muskarissakin kivempaa..? Siellä ne meidän prinsessat ja yksi hiiri ja keiju sitten istuivat vieretysten ja äidit otti kuvia. :D

Lotta myös meni tanssimaan ihan itsekseen, yleensä ei todellakaan liiku ilman minua mutta nyt juoksi muiden perässä keskelle lattiaa ja tanssi kuin viimeistä päivää. Ilmapallon kanssa tyttö sitten vain istuikin penkillä, kun muut niitä heittelivät.

Tänään Lotta sai myös elämänsä ensimmäisen vappupallon. Olin ajatellut, ettei se vielä tarvitse, mutta kaverilla oli sellainen ja Lotta tykkäsi siitä kovasti. Kaupassa käydessä menin sitten vain katsomaan, millaisia palloja olisi tyrkyllä ja sitten Lotta jo osoittikin kiljumalla haluavansa pallon. Ehkä pallo oli myös vähän äidille, jolle on ilmeisesti jäänyt traumoja siitä ettei ole lapsena saanut vappupalloja... ;)

Loppuun vielä kuva kun Lotta on alkanut kovasti hoivaamaan nukkejaan ja pehmolelujaan. Niiden sänkyyn peitteleminen on tällä hetkellä ihan ykkösjuttu ja se onkin sitten tarkkaa puuhaa!

Äiti lepää hetken...

Viime aikoina mä oon ollut ihan liikaa kipeä ja ihan liian monta kertaa olen joutunut sanomaan Lotalle, että äiti lepää nyt hetken ja tulee kohta leikkimään. Kaikki alkoi pääsiäisenä sairastetusta noroviruksesta, silloin en vielä potenut huonoa omaatuntoa siitä, etten jaksanut leikkiä Lotan kanssa, koska olo oli todella huono ja Joni oli kuitenkin kotona Lotan seurana. Sen jälkeen mulla on ollut todella usein migreeni ja aiemmista migreeneistä poiketen mulla on ollut näköhäiriöitä, mm. sahalaitaa. Kun päätä jomottaa, en näe selkeästi ja olo on voimaton, olen makoillut sohvalla silmät kiinni hetkisen. Tuntuu kuitenkin pahalta, kun Lotta pyytää leikkimään ja joudun kieltäytymään, vaikka pienen lepohetken jälkeen pystynkin paljon paremmin osallistumaan Lotan leikkeihin.

Viime viikolla jouduttiin lähtemään muskarista kesken kaiken, koska mulla alkoi siellä migreeni. Lähdettiin vain 10 minuuttia ennen muskarin loppumista, eikä Lotta ollut millänsäkään, mutta mulla oli todella huono omatunto koko päivän, kun jouduttiin lähtemään pois kesken kivojen leikkien, eikä päästy edes tuttuun tapaan käymään perhekerhossa.

Joudun välillä myös kieltäytymään ottamasta Lottaa syliin tai kantamasta, koska selkä ei kestä. Onneksi yleensä pystyn kuitenkin hetkisen kantamaankin ja onneksi en ole joutunut kieltäytymään leikeistä esim. raskaudesta johtuvan väsymyksen takia. Tokihan tuo migreenikin häiritsee pitkälti juuri raskauden takia, koska sallittuja lääkkeitä ei juuri ole, mutten silti koe, että Lotta jäisi nimenomaan raskauden takia vähemmälle. Toisinaan kun Lotta on koko päivän istuttanut mua lattialla tai kovalla tuolilla, joudun illalla jo sanomaan, että äidin on pakko istua välillä sohvalla, selkä ei nimittäin kestä koko päivää kovalla istumista.

Tällä hetkellä Lotta on melkoisessa räkätaudissa, joten varmaan tämän viikon aikana poden myös itse flunssaa. Toivottavasti pääsisin vähällä, enkä olisi ihan poikki, ihan vaan jottei Lotta joudu leikkimään yksinään äidin ollessa väsynyt. Sairasloma kotiäideillekin olis joskus ihan jees... Viikonloppuna oltiin onneksi käymässä Jonin vanhempien luona ja Lotta sai varmasti enemmän kuin tarpeeksi huomiota. Jospa sillä pärjättäisiin nämä äidin tarvitsemat lepohetket kesken päivää...

Äiti!

Lotta sanoi "äiti" ja "isi" jo noin vuoden ikäisenä, mutta sitten sanat jäivät pois kun jalat alkoivat viedä. Reilu viikko sitten Lotta alkoi huudella selkeästi "äiti äiti äiti!". Totta kai se oli varsin hellyyttävää kuulla tuo sana oman lapsen suusta, mutta täytyy myöntää, että viime viikon aikana siihen ehti jo mennä hermot. Lotta nimittäin huuteli aivan jatkuvasti "äitiäititiäitiäitiäitiäitiäiti!!!". Kun esimerkiksi kaupassa olin muutamaan kertaan vastannut tähän huhuiluun totesin, että parempi antaa tytön vain jankata äitiä rauhassa.

Tällä viikolla tuo opittu sana on kuitenkin näyttänyt myös sen ihanan puolensa. Lotta saattaa kesken leikin hihkaista "äiti!" ja juosta halaamaan tiukasti. Jankkaaminen on jäänyt ja vaikka äiti kajahtaakin tytön suusta monta kertaa päivässä, ei se ole missään nimessä enää rasittavaa vaan oikein ihanaa.

Myös isiä hoetaan kovasti ja monta kertaa päivässä Lotta katsoo ikkunasta, joko isin auto näkyy. Toisinaan isiä sanotaan äidiksi ja äitiä isiksi, mutta yleensä nimet menevät oikein. Niin ne vain nämäkin tärkeät sanat kuuluvat viimein tyttäremme suusta niin, ettei niistä voi erehtyä. <3

Rv 33+2 vauhti loppui

Tänään se tapahtui. Mä aloin lyllertää ja etenen hitaammin kuin mummot rollaattorilla. Aamulla siivosin kaaoksessa olevan kämpän ja iskias alkoi vihoitella. Seuraavaksi lähdettiin Lotan kanssa ulos nauttimaan auringosta. Haravoin hetkisen ennen kuin suunnattiin metsään etsimään käpyjä. Iskias kipuili joka askeleella ja lisäksi sain vaivoikseni sukkapuikkokipuja... Kovin pitkään en jaksanut ulkona olla, sillä se oli oikeasti aika tuskallista. Harmitti, kun olisi ollut niin kiva ilmakin.

Pian vuorossa olikin Lotan päiväunet ja lähdin häntä ulos kärryttelemään. Köpöttelin hitaasti kuin etana, sillä joka askel sattui. Ajattelin, että saisin ansaitusti levähtää sohvalla Lotan päiväunien ajan, mutta enpä ehtinyt kuin tehdä ruuan ja syödä, kun Lotta jo heräsi. Ja sitten olikin vuorossa kauppareissu. Tukeuduin ostoskärryihin ja lyllersin menemään pitkin kaupan käytäviä samalla kivusta irvistellen. Ostosten purkaminen kärryistä kassallekin aiheutti monta huokausta.

Tätähän tämä loppuraskaus nyt sitten varmaan on. Toivon kovasti, ettei iskias ainakaan vaivaisi ihan joka päivä, se kun rajoittaa aika paljon esimerkiksi Lotan nostelua. Mutta eipähän nuo vihlaisut kohdunkaulallakaan mitään mukavia ole. Tätä vaihetta ei kyllä ollut ikävä...

Sunnuntai

Meillä oli pitkästä aikaa koko viikonloppu vapaata, jopa Jonilla. Yleensä nää vapaat viikonloput tarkoittaa sitä, että lauantai kuluu jotenkuten mutta sunnuntaina kysellään jo kaikilta kavereilta, josko joku haluaisi leikkiä meidän kanssa. Pelkäsin pahoin, että tämäkin päivä olisi mennyt miettiessä, mitä tehtäisiin, mutta kerrankin meillä oli koko päiväksi puuhaa!

Aamulla käytiin äänestämässä läheisellä koululla ja jäätiin hetkeksi koulunpihaan leikkimään. Tai oikeastaan minä ja Joni potkittiin palloa ja Lotta keinui. Kun tultiin kotiin, pakattiin kassit ja lähdettiin uimaan. Lotta oli huonosti nukutun yön jäljiltä hieman väsynyt ja itkeskeli suihkussa, mutta altaalla viihtyi sitten kuitenkin oikein hyvin. Olisin halunnut sukelluttaa Lottaa, mutta altaalla ei ollut leluja eikä esim. mitään kannuja, enkä halunnut vaan suoraan laittaa Lottaa sukeltamaan, kun tyttö ei ollut mielissään edes pärskeistä. Niinpä sukellukset jäi tällä kertaa väliin, mutta muuten uitiin oikein innokkaasti. Reilu puoli tuntia taidettiin viihtyä altaalla, jonka jälkeen lähdettiin saunan kautta pukemaan.

Uimisen jälkeen käytiin vielä kaupungissa syömässä ja pikakaupassa. Lotta jaksoi yllättävän hyvin ja käveli jopa suurimman osan matkaa. Kun lähdettiin ajamaan kotiin, ei mennyt montaa minuuttia kun pienen tytön silmät oli kiinni ja takapenkiltä kuului tasainen tuhina.

Päiväunien jälkeen Lotassa on taas riittänyt virtaa kuin pienessä kylässä, mutta minä ja Joni ollaan kyllä ihan poikki. :D Toivotaan nyt kuitenkin, että päivän puuhat olisi väsyttäneet Lottaakin ja ensi yö nukuttaisiin edellistä paremmin.

Lapsenvahtina

Minäkin pääsin pitkästä aikaa lapsenlikaksi, muillekin kuin omalle lapselle. :)

Keskiviikkona ystäväni E poika tuli meille iltapäivällä pariksi tunniksi. E on samanikäinen kuin Lotta ja meillä oli oikein hauskaa, vaikka poika jäikin itkien isänsä lähtiessä töihin. Lotan kannalta E:n vierailu oli monessakin mielessä hyvä juttu. Lottakin nimittäin pyysi syliin kun E tuotiin ja meinasi hieman hermostua, kun pidinkin vain itkevää E:tä sylissä, enkä ottanut Lottaa. Nopeasti Lotta kuitenkin tajusi, että E taitaa nyt tarvita syliä enemmän ja alkoi reippaana leikkiä ja tuoda E:lle leluja. Muutaman minuutin päästä E:kin rauhoittui ja alkoi leikkiä Lotan ja minun kanssa parkkitalolla. Toinen syy, miksi mielestäni oli mukavaa, että E oli meillä, oli se, että viimeinkin nuo pienet leikkivät yhdessä. E on varmasti päiväkodissa tottunutkin leikkimään jo muiden kanssa, mutta Lotalla ei oikein ole ollut omanikäistä seuraa leikkikavereina. Vauvapiirissäkin Lotta on vanhin "vauva", eikä pienemmät vielä osaa leikkiä yhdessä. Nyt Lotta ja E pelasivat pitkään palloa kovasti nauraen, istuivat vierekkäin potilla, tekivät yhdessä ruokaa ja ajoivat autoilla. Oli kiva huomata, kuinka Lottakin tykkäsi leikkikaverista ja että leikit yhdessä sujuivat hyvin.

Torstai-iltana menin sitten hoitamaan nuorempaa kummityttöämme M:ää, joka on nyt puolivuotias. M oli juuri herännyt parin tunnin päiväunilta ja oli vastassa oikein pirteänä. Mutta olipa erilaista olla välillä tuollaisen pienen ihmisen kanssa! Lotta kun viipottaa jo menemään hirveätä kyytiä ja Lotan kanssa pystyy kommunikoimaan ja leikkimään yhdessä. M oli myös kova potkimaan ja mahani saikin monta osumaa vaippaa vaihtaessa. Oliko Lottakin tuollainen vielä vuosi sitten?! :D Meinasin olla pulassa, kun M alkoi osoittaa väsymyksen merkkejä, sillä en tiennyt, millä tavalla M yleensä nukahtaa. Epäilin myös, että noinkohan suostuu kanssani nukkumaan varsinkin, kun alkuun sylissä heijailu ja kävely tuntui vain ärsyttävän neitokaista. Käveleskely alkoi kuitenkin nopeasti sattua minua vatsaan, joten yritin toisenlaista taktiikkaa. Pidin M:ää sylissäni sohvalla, heijailin ja hyräilin "Tuu tuu tupakkirullaa", eikä aikaakaan kun M ummisti silmänsä ja nukahti. Olipa hassua pitkästä aikaa pitää nukkuvaa vauvaa sylissä! Äkkiä sitä vaan unohtaa, miten pientä vaivaa pidetään ja mitä minkäkin ikäinen osaa, mutta hyvin meillä ilta meni. :)

Neiti Hienohelma

Enpä ihan heti uskonut tätä Lotasta sanovani, mutta meille on kotiutunut Neiti Hienohelma! Kaikki alkoi siitä, kun mummo toi Lotalle pinnejä ja pompuloita. Tähän asti Lotalle ei todellakaan ole saanut laittaa hiuksiin yhtään mitään, ainoastaan kaula- ja rannekorut on Lottaa kiinnostanut ja nekin satunnaisesti. Nyt mummo toi myös uudet kaula- ja rannekorut ja ne ovatkin olleet kovassa käytössä.

Mummo sai laittaa Lotalle pinnin ja saparot päähän ja ne jopa annettiin olla päässä lähes koko päivän. Tokikaan äiti ei kelvannut ensialkuun tähän puuhaan ja meinasin jo luovuttaa, ettei Lottaa vaan saa pitämään hiuksia kiinni. Sitten yksi aamu Lotta toikin minulle pinnejä ja pompuloita ja näytti, mihin ne pitää laittaa. Nyt me sitten laitetaan hiuksia aamulla ja päiväunien jälkeen, sekä monet kerrat kesken päivääkin, kun Lotta on repinyt pompulat pois. Yksi kysymys vain olisi mummolle: miksi Lotta haluaa keinumaan, kun hiukset on laitettu kiinni? :D

Toinen hienohelmapiirre tytössämme paljastui eilen. Tähän asti Lotta ei ole itse halunnut mitään tiettyä vaatetta päälleen, vaan on mukisematta pitänyt niitä vaatteita, jotka me on hänelle aamulla kaapista kaivettu. Eilen laitoin Lotalle muskariin päälle tuon uuden Me&I:n omenatunikan ja Lotta rakastui. Otin tunikan päiväunien jälkeen pois päältä, mutta se pitikin saada takaisin. Lotta olisi halunnut sen jopa yöpukunsa päälle... Aamulla tunika oli unohtunut, mutta kun tultiin kotiin vauvapiiristä, oli tunika taas saatava päälle. Sitä myös esitellään ylpeänä mm. isälle.

Voitin muuten Marian Love beyond words-blogista Made by Niina K:n pipon ja kun viimein sain valittua mieleisen ja tilasin pipon, tuli se jo tänään postissa. Pipo on kyllä aivan ihana ja noita olisi voinut kotiuttaa useammankin. Mallini juoksi karkuun hurjaa kyytiä, mutta saatiinpas pari kuvaa otettua. :)

Vauvakutsut

Ystäväni olivat järjestäneet minulle eilen baby showerit eli vauvakutsut. Osasin odottaa kutsuja, sillä ystäväni oli luvannut minulle sellaiset pitää jo ennen kuin olin raskaana. Ajankohtaa minun ei pitänyt tietää, mutta sain sen vahingossa selville jo viikkoja sitten ja vaikka yritin unohtaa sen, niin osasin odottaa, että eilen jotakin oli luvassa. Tosin loppuvaiheessa olin kyllä jo menettänyt uskoni ja epäillyt, etteivät juhlat olekaan vielä, mutta niin vain olivat. :)

Oltiin siis sovittu ystäväni kanssa, että vietetään lapsivapaata päivää kaupungilla kirppisten kiertelyn ja syömisen merkeissä. Mulla oli eilen kolmatta päivää migreeni, mutta lähdin silti liikkeelle päätäni uhmaten, koska olin niin kyllästynyt kotona makoiluun. Joni oli saanut vihiä jo edellisenä iltana, että aavistan jotakin, joten Joni ja ystäväni yrittivät vielä sekoittaa pakkaa. Siinä kun migreenin jumiuttamilla aivoillani yritin miettiä, onko juhlat nyt vai ei, meinasi itseltäkin mennä hermot. Kaiken lisäksi mulla oli eilen huono päivä: migreeni oli turvottanut kasvot, joten olin mielestäni ruma ja läski eikä mikään vaate sopinut päälleni. Lähdin siis liikkeelle aika harmistuneella mielellä, mutta onneksi ystävän seura piristi.

Parin kirppiksen jälkeen istahdettiin ystäväni kanssa hetkeksi kuppilaan ennen syömään menemistä. Tässä vaiheessa uskoni alkoi loppua, sillä ystävälläni ei tuntunut olevan aikataulua syömään menemiselle vaan hengailtiin kaikessa rauhassa. Hän myös kysyi, minne haluaisin mennä syömään, mutta luotti siihen, ettei minulla ole mielipidettä ja hän saa ehdottaa paikkaa. :D Olisi pitänyt testata, mitä hän olisi keksinyt, jos yhtäkkiä olisinkin halunnut johonkin tiettyyn paikkaan. ;)

Lopulta sitten lähdettiin kävelemään ruokapaikkaa kohden ja tässä vaiheessa en siis enää uskonut juhlien olevan samana päivänä. Ravintolaan päästyämme ystäväni ohjasikin minut kabinettiin, jossa muut ystäväni odottivat ilmapallojen ja serpentiinien kanssa. Juhlat sisälsivät hyvää ruokaa, ihanien ystävien seuraa, lahjoja ja pari leikkiä. Laitan tähän omat vastaukseni juhlissa täytettyihin arvuutteluihin, mutta vieraiden vastaukset olivat aivan mainioita.

Ja vielä kuvia lahjoista:

En kuulemma tarvitse vauvanhoito-opasta, mutta kirjan pointti oli tämä takana oleva ensimmäinen lause:

Lisäksi sain lahjakortin vyöhyketerapiaan, joko itselleni käytettäväksi tai sitten vauvalle. Ajattelin, että jos vain ehdin niin käyn itse ennen synnytystä, sillä se voisi rentouttaa lihaksia (ja elättelen toiveita että samalla sujuvoittaa synnytystä). Vyöhyketerapia saattaa kuitenkin käynnistää synnytyksen, joten siellä ei saa käydä ennen kuin 38 raskausviikkoa on täynnä ja itse jätän käynnin mielellään lähelle viikkoa 40, joten voi olla riski, että synnytys käynnistyy ennen kuin ehdin lahjakorttia käyttää. Mutta siinä tapauksessa viedään sitten vauva sinne. :) Kaikki lahjat olivat ihania, joskaan lahjat eivät tietenkään olleet pääasia, vaan se yhdessäolo. Kiitos siis vielä kaikille, oli ihanaa! :)

Neuvola rv 31+5

Tänään kävin neuvolassa ilman Lottaa. Jonin äiti on ollut meillä eilisestä saakka lomaa viettämässä ja jäi pikkuneidin kanssa kotimiehiksi. Mutta olipas orpoa olla liikkeellä ilman Lottaa! :D Neuvolantätikin sanoi jo odottaneensa, milloin Lotan ääni kuuluu odotusaulasta. Ehkä oli kuitenkin helpompi käydä neuvolassa yksin, ei tarvinnut jatkuvasti vahtia, mitä Lotta seuraavaksi keksii ja nostella syliin ja pois.

Rv 31+5 (28+3)

Paino +91 g/vko (+811 g/vko)

Turvotus heikko + (h+)

Verenpaine 107/67 (104/61)

Sf-mitta 28 cm (26 cm)

Tarjonta rt (rt)

Syke +140 (+140)

Liikkeet ++ (++)

Painoa ei tosiaan ollut juurikaan tullut, johtuen varmastikin tuosta pääsiäisenä sairastetusta rajusta vatsataudista. Toki myös parilla edellisellä käynnillä painoa oli tullut vähän reippaammin, joten jo sieti painonnousun hieman tasoittuakin. Tällä hetkellä painoa koko raskauden aikana on tullut 7 kg. Turvotusta on edelleen hieman, lähinnä huomaa iltaisin ja aamuisin sormien kireydestä ja jotkut kengät myös puristaa. Verenpaine oli tuttuun tapaan matala ja hyvä. 

Kohdunpohjankorkeus oli tipahtanut hieman keskikäyrän alapuolelle, mutta oli hyvä kuitenkin. Katsottiin sf-mittaa Lotan raskaudesta ja myös siinä mitta oli juuri samoilla viikoilla tippunut keskikäyrälle. Vauveli köllötteli masussa pää alaspäin (jee!), vartalo vasemmalla puolella vatsaani ja potkii siis oikealle kylkeen. Sen olen kyllä huomannutkin... Sydänääniä etsittiinkin sitten hieman pidempään, Myy ei nimittäin millään tykännyt tällä kertaa olla kuunneltavana. Lopulta saatiin äänet kuitenkin hyvin kuuluviin ja pieni sydän siellä jyskytti hienosti.

Liikkeet tuntuu hyvin, oikeastaan todella eritavalla kuin mitä Lotasta tuntui. Lotastahan istukka oli kohdun etuseinämässä kun se nyt on takana, joten liikkeet tuntuu ja näkyy todella selvästi. Välillä vatsaan oikein sattuu, kun pieni työntää peppua ylöspäin tai tunkee itseään kylkiluihini. En kuitenkaan valita, ihanaahan nuo liikkeet on tuntea, eikä tarvitse yleensä ainakaan pitkään olla huolissaan hiljaisesta vauvasta, kun myllerrys alkaa.

Mielenkiinnosta kaivoin Lotan raskausajan neuvolakortin esille ja vertailin tuloksia. Raskausviikolla 31+2 painoa lähtöön oli tullut vasta 3,5 kiloa eli nyt se on tullut jo tuplasti... Sf-mitta oli 28 cm eli juuri sama kuin tänään. Verenpaine 104/68, aika sama sekin. Tässä vaiheessa Lotta oli perätilassa, onneksi Myy tuntuu viihtyvän pää alaspäin. Jostain syystä sykkeitä ei tuolta käynniltä ole kirjattu, mutta muilla kerroilla ne ovat olleet noin 150, kun taas tällä vauvalla keskiarvo on 140.

Voiton puolella

Niinhän siinä sitten kävi, että meidän pääsiäissuunnitelmat meni aivan uusiksi. Tarkoitus oli perjantaina lähteä Jonin vanhempien luokse, mutta oksennustauti veti meidät kaikki sängynpohjalle, onneksi kuitenkin eri aikaan. Lottahan aloitti homman jo keskiviikkona, oli torstain parempi mutta iltapäivällä oksensi taas. Minä aloitin oksentamisen torstai-iltana ja jatkoin sitä läpi yön. Menin aika huonoon kuntoon, kun en meinannut päästä sohvalta vessaan omin avuin, mutta onneksi sokeripalan imeskely antoi energiaa tuohonkin puuhaan... Perjantai meni minun osaltani ihan täysin palautuessa edellisestä yöstä, Lotta alkoi olla jo oma itsensä. Perjantai-lauantai yönä olikin sitten Jonin vuoro ja lauantaina Joni jäi kotiin keräämään voimia, kun me Lotan kanssa lähdettiin minun vanhempieni luona käymään. Lotta jäi mummilaan yöksi ja me saatiin nukkua yö rauhassa palautuen rajusta taudista. Minä sen taisin pahiten sairastaa, liekö sitten raskaus vaikuttanut asiaan vai mikä.

Tänään mentiin sitten yhdessä hakemaan Lottaa mummilasta ja matkalla huomasin, etten näe kunnolla. Migreeninhän se pukkasi vielä kaiken kukkuraksi... Pitkään aikaan ei olekaan nyt ollut migreeniä ja tuollaista joka vaikuttaisi näköön ei ole ollut moneen vuoteen. Nythän se olikin sitten hyvä aika tulla, kun jo muutenkin olen aivan puhki vatsataudista. No, onneksi enää ei ole jäljellä kuin pieni pään jomotus ja kauhea väsymys, toivotaan, että ensi yö veisi nekin pois.

Lotta oli viihtynyt mummilassa loistavasti ja olihan hänellä siellä taas myös veljeni vaimoineen leikkikavereina. Tyttö oli myös nukkunut hyvät yöunet, joista on kotona saanut viime aikoina vain haaveilla. Ovelle meitä juoksi vastaan kiljuva typy kädet ojossa halaamaan ja ensimmäisenä piti näyttää, kuinka hieno uusi patja ja muumilakana Lotalla mummilassa olikaan. Päivä vietettiin siis vanhempieni luona ja illalla makoiltiin Lotan kanssa sohvalla kirjoja lukien.

Toivottavasti huomenna oltaisiin koko perhe jo täydessä iskussa ja pystyttäisiin tekemään muutakin, kuin makaamaan sohvalla. Minua polttelisi alkaa laittamaan vauvalle paikkoja valmiiksi, mutta sitä ennen pitäisi tehdä muutama asia. Tavoitteena olisi vaihtaa vierashuone toiseen huoneeseen ja tehdä nykyisestä vierashuoneesta leikkihuone. Projektissa on vain muutama muuttuja ja ihan ensiksi pitäisi selvittää, kannattaako noita muutoksia edes alkaa tekemään. Katsotaan, josko ensi viikon aikana saisin asiaa eteenpäin.

Oksennustautia (?) ja vaatekutsuja

Eilinen päivä alkoi mukavasti kello 4, kun Lotta oksensi meidän sänkyyn. Okei, myönnettäköön, että oksennusta ei tullut paljoa, joten tyydyin vain pyyhkimään paperilla ja jatkettiin kaikki unia. Kunnes oksennettiin taas. Ja taas. Yhh... Jonihan ei yllätysyllätys edes herännyt Lotan oksentamiseen tai siitä seuranneeseen itkuun, mutta me Lotan kanssa nukuttiin aamuyö haisten oksennukselta. Tai siis Lotta torkkui pätkiä, minä en uskaltanut nukkua kun pelkäsin, että Lotta tukehtuu oksennukseen.

Yöllä oksennus koostui lähinnä limasta ja ajattelinkin, että Lotta oksentaa nyt vaan sitä limaa, kun sillä on ollut pari päivää tosi limainen yskä. Kun aamupala sitten lensi kaaressa lattialle pariinkin otteeseen, arvelin jo, että nyt on tosi kyseessä. Päivän aikana tuli pyykkiä ihan kiitettävä määrä, koska oksennus tuli joka kerta yllättäen ja päälleenhän tuo oksensi. Ja minun päälle. Ja sohvalle. Ja sängylle. On se aika surkeaa katsottavaa, kun pieni ihminen oksentaa ja tietenkin säikähtää sitä ja tuntuuhan se nyt pahalta. :( Itseäkin toki alkoi oksettaa se oksennuksen hajussa oleminen, mutta toivon mukaan tuo tauti ei kuitenkaan tarttunut. Viimeisen kerran Lotta taisi oksentaa iltapäivällä kahden kolmen aikoihin ja sen jälkeen olikin sitten jo selvästi pirteämpi. Ja ruokakin pysyi sisällä.

Minä lähdin illaksi ihka ensimmäisille Me&I vaatekutsuilleni. Olin vakoillut mallistoa jo netistä ja pahoin pelkäsin lompakkoni kokevan kolauksen. Vaikka juuri nyt ei todellakaan olisi rahaa ostella merkkivaatteita... Hormonihuuruisen äidin shoppailuvimmaan ratkaisuna toimi luottokortti, vaikka vihaankin käyttää sitä. No, jokatapauksessa, nämä tilasin Lotalle:

Apple & snufkins tunic

Lovetree puffy top

Ensin meinasin tilata vain noista toisen Lotalle ja sitten tälle uudelle tulokkaalle jomman kumman näistä:

Stripes & trees tunic

Lovetree body

Päätin kuitenkin odottaa, että pikkuinen syntyy, jos hän sitten sattuukin olemaan poika. :D Vaikka vähän jäi kyllä polttelemaan etenkin tuo tunika... En todellakaan ole ajatellut pukea tyttöjä samisvaatteisiin, mutta tuolla tosiaan meinasin sortua tuohon ihanaan lovetree paitaan molemmille. Tuota ylemmän kuvan puutunikaa mietin Lotalle, mutta siitä oli isoin koko loppu, joten päädyin sitten ylimmän kuvan omenatunikaan. Lotalle mietin myös näitä:

 Cats & flowers tunic

Kids magic pants

Tuo kissatunika olisi myös ollut hauska ja housut tuntuivat ainakin ihanilta, mutta jätin ne nyt välistä. En ole aiemmin ostanut koskaan Me&I:n vaatteita, mutta kummitytöltämme niitä on muutamat meille päätynyt ja olen kyllä huomannut, kuinka hyvälaatuisia ne ovat. En pidä läheskään kaikista kyseisen merkin kuoseista, mutta löytyihän sieltä monta kivaakin. Itse toivoisin vielä enemmän värivaihtoehtoja, esimerkiksi monissa housuissa oli vaihtoehtona vain kaksi väriä. Monesta vaatteesta oli myös jo jotkut koot myyty loppuun. Joka tapauksessa, enemmänkin olisin voinut ostaa, mutta onneksi sentään pysyi sen verran järki päässä, että tyydyin vain noihin kahteen vaatteeseen. Myös naistenmallistosta olisin voinut itselleni kotiuttaa useammankin vaatteen, mutta jostain syystä minusta on nykyään kivempi shoppailla lapsille kuin itselleni. Nyt pohdiskelen, josko järjestäisin kutsut itsekin, sillä jos saisin riittävästi vieraita, saisin ihanat housut emäntänä toimimisesta aivan ilmaiseksi... ;)

Nyt minun pitäisi ryhdistäytyä ja alkaa siivoamaan, sekä pestä vielä viimeiset oksupyykit. Huomenna olisi tarkoitus lähteä reissuun heti aamusta, joten pientä pakkaamistakin on luvassa.

Ihanaa pääsiäisenaikaa kaikille!

Kuvat lainattu www.meandi.com