Lelut

Mulla on yksi kysymys: miten alle 1-vuotiaalla lapsella voi olla näin paljon leluja?! Me ei olla niitä juurikaan hankittu, muutamia kirppislöytöjä on tullut ostettua. Tietysti nyt kun tarkemmin ajattelee, niin vaikka rahaa leluihin ei meillä ole juurikaan kulunut, on niitä kappalemääräisesti tullut jonkin verran kirppikseltä ostettuakin. Koko lelurepertuaaria se ei kuitenkaan selitä, vaan suurin osa leluista on tullut Lotalle lahjaksi kummeilta, mummeilta ja muilta vierailta. Ja pitäähän lapsella leluja olla, en minä sitä sano!

Lotalla on siis kaksi kukkurallista laatikollista leluja. Jokin aika sitten huomasin, että omat lelut ei Lottaa juuri kiinnosta, eikä hän niillä leiki. Levittää lelut ympäri kämppää ja sen jälkeen antaa olla. Pienempänä oli helppo antaa Lotalle kerrallaan muutama lelu leikittäväksi, mutta liikkumaanoppimisen ja seisomaannousemisen jälkeen Lotta onkin hakenut lelunsa aivan itse. Sotkua lisäsi esimerkiksi rengastorni ja purkkitorni, jotka ovat käytännössä yksi lelu, mutta koostuvat useasta osasta. Noita kahdeksaa purkkiakin kun metsästät ympäri huushollia joka päivä, menee kärsivällisemmälläkin äidillä hermot.

Niinpä poistin suurimman osan leluista ja siirsin toisen lelulaatikon olohuoneesta Lotan huoneeseen. Nyt meillä on siis yksi laatikko sekä olohuoneessa että Lotan huoneessa, mutta kummassakaan ei ole kuin muutama lelu. Loput keräsin kassiin ja laitoin syrjään, ja tarkoitus olisi sitten vaihtaa käytössä olevia leluja "uusiin", kun niillä ei enää jaksa leikkiä. Tämä on varmaan ihan hyvä systeemi tulevaisuudessakin, eikä uusia leluja tarvitse hankkia niin tiuhaan. Kun lelut alkaa kyllästyttää, otetaan "uudet" lelut niistä, jotka on olleet hetken pois leikeistä.

Yhden uuden lelun ostin tällä viikolla, senkin onneksi kirppikseltä. Nimittäin keinuhevosen. Olen jo pitkään haaveillut Lotalle keinuhevosta, mutta niiden ollessa melko kalliita olin jo luopunut toivosta ja ajatellut, ettei Lotta sellaista tarvitse. Kun heppa sitten tuli vastaan edullisesti, muutti se meille. Ja voi tuota pienen lapsen riemua! Hepastamme kuuluu kavion kalke ja hirnunta, ja kun Lotan laittaa kyytiin ja äänet päälle, ei riemulla ole rajaa! Lotta potkii jaloillaan ja kiljuu ilosta. Nappihankinta siis. :)

Ensi kesänä saattaa muuttua ääni kellossa minullakin lelujen hankinnan suhteen. Nimittäin jo tänä vuonna katseltiin Jonin kanssa mm. pihaleluja kuten kaivuria hiekkalaatikolle silmät kiiluen. Ensi vuonna Lotta voi olla hyvä tekosyy hankkia kaikkia kivoja leluja, joilla me Jonin kanssa sitten päästään leikkimään. :D

27

Minä täytin eilen 27 vuotta ja pitihän mun kirjoittaa tämä postaus jo silloin, mutta niinkuin ukkini sanoo, vanhuus ei tule yksin vaan sillä on näitä seuralaisia. ;) Eli en muistanut eilen kirjoitella... Ihan varma en ole siitäkään, täytinkö tosiaan 27 vuotta, mutta pikaisen laskutoimituksen jälkeen olen siitä melko varma. ;) Mä nimittäin viimeistään kesän kynnyksellä ajattelen jo olevani sen ikäinen, mitä heinäkuussa täytän. Eli tänä vuonna olen vaikkapa toukokuusta asti ajatellut olevani 27-vuotias, vaikka periaatteessa olenkin ollut 26-vuotias. Tästä syystä syntymäpäivieni koittaessa en koskaan ole varma, paljonko täytän, ennen kuin mietin asiaa hetken. :D Tänä vuonna en siis tiennyt, täytänkö 27 vai 28 vuotta. Hui kun tuntuu paljolta, enkös mä siis täytä kuitenkin vasta 25?! ;)

Synttäreideni kunniaksi päätettiin ottaa Jonin kanssa hieman parisuhdeaikaa. Jonin vanhemmat tuli meille lauantaina iltapäivällä ja illasta me sitten lähdettiin Jonin kanssa kahdestaan ravintolaan. Syötiin hyvin ja hyvää ruokaa, vaikka täytyy myöntää, että siinä helteessä pihvin syömisessäkin tuli hiki. :D

Kun massut oli täynnä, suunnattiin terassille drinkeille. Itse tosin aloitin alkoholittomalla, koska ruuan kanssa nautittu viini ja helle teki tepposet, enkä hetkeen voinut kovin hyvin. Pian kuitenkin virkosin ja ilta jatkui parin Jonin kaverin liittyessä seuraamme. Tehtiin meidän oma ennätys ja lähdettiin kaupungista kotia kohti vasta kahden aikoihin. Yleensä ollaan siis oltu viimeistään yhdeltä kotona nukkumassa silloin joskus, kun vielä yöelämässä käytiin. :D

Lotta tietenkin heräsi kun me tultiin kotiin, koska koirat haukkui. Nukahti kuitenkin nopeasti, kun sai pitää kädestä kiinni. Aamun herätykset ja ylösnousemisen hoiti Jonin äiti ja vaikka itsekin heräsin joka kerta, sain kuitenkin jatkettua unia. Ja taisin nousta sängystä vasta puoli yhdeksän jälkeen. :) Ilta oli Lotalla ja isovanhemmilla sujunut hyvin, joten kaikille jäi hyvä mieli.

Mä en oo koskaan osannut tehdä täytekakkupohjaa ja oonkin nyt ajatellut, että opettelen tuon taidon ennen Lotan synttäreitä, koska haluaisin leipoa sinne itse kakun. Olin pohtinut epäonnistumistani kakkupohjan teossa ystävälleni T:lle ja saanutkin häneltä hyviä vinkkejä. Nythän oli siis mahtava tilaisuus treenata kakun tekoa ja eilen oikeana syntymäpäivänäni T perheineen tuli kylään (ja tarkistamaan työni jäljen). No, eihän se onnistunut taaskaan. Mulla siis aina se pohja jää liian matalaksi ja siitä on mahdotonta leikata enemmän kuin kaksi kerrosta, tavoitteena olisi siis kolmas. Tällä kertaa bonuksena pohja oli vieläpä keskeltä kova ja reunoilta pehmeä... Roskiin meni ja hain kaupasta kakkupohjan, jotta olisi vieraille tarjottavaa! Siinä sitten kakkua tehdessä tulin siihen tulokseen, etten pidä kakun kostuttamisesta, täyttämisestä enkä päällystämisestä, joten taitaa jäädä mun täytekakkutehtailut tähän ja pitäydyn juustokakuissa. Onneksi äitini lupautui jo leipomaan kakun Lotan synttäreille, joten ilman kakkua ei jäädä. :)

Sen kummemmin en synttäreitäni juhlinut, eipä niitä enää näin aikuisena jaksa enempää vietelläkään. Kahdenkeskinen aika Jonin kanssa oli kuitenkin oikein mukava tapa juhlistaa vanhenemistani. :) 

Lotan lempi laulut ja lorut

Lotalle tulee lauleskeltua joka päivän pitkin päivää erilaisissa tilanteissa. Selvät lempparit saa aina hymyn huulille, niiden avulla saadaan ehkä ruoka paremmin alas, vaippa ja vaatteet päälle ja paha mieli katoamaan. Harmikseni monet lastenlaulut ja etenkin lorut ja leikit on unohtuneet, tässä pitäisi tsempata ja opetella niitä enemmän uudestaan, koska jossain vaiheessa alkaa kyllästyttämään samat laulut ja leikit. Tässä tulee nyt kuitenkin Lotan lempparit:

Laulut

Heppalaulu

Ihhahhaa, ihhahhaa hepo hirnahtaa,

Ihanaa, ihanaa onhan ratsastaa.

Juokse hepo hiljaa, kanna pikku Lottaa. 

Kanna kotiin saakka, kevyt kallis taakka.

Ihhahhaa, ihhahhaa...

Pikkuiset kultakalat

Pikkuiset kultakalat lammessa ui,

Pikkuinen kalaäiti huolestui.

Uikaa, uikaa jos osaatte 

Ja ne uivat ja uivat sen uskotte.

Hop hop däpä däpä hop hop hui,

Hop hop däpä däpä hop hop hui,

Hop hop däpä däpä hop hop hui

Ja ne uivat ja uivat sen uskotte.

Viisi pientä ankkaa

Viisi pientä ankkaa lähti leikkimään

Vuorten taakse kauas pois.

Äiti ankka sanoi että "kvaak kvaak kvaak" mutta vain neljä ankkaa tuli takaisin.

Neljä pientä ankkaa...

...mutta yhtään ankkaa ei tullut takaisin.

Silloin isä ankka nosti päänsä lammesta ja sanoi valtavalla äänellä "KVAAK" 

Ja niin kaikki ankat tuli takaisin.

Leikit

Laukkaa, laukkaa, laukkaa, laukkaa... (Lapsi jalkojen päällä, laukataan jaloilla)

Ravia, ravia, ravia, ravia...

(Ravataan jaloilla)

Mutkaista tietä, mutkaista tietä, mutkaista tietä...

(Tehdään jaloilla mutkia)

Kuoppa!

(Tiputetaan lapsen peppu jalkojen väliin kuoppaan)

Soudetaan, soudetaan pitkä matka mummolaan...

(Istutaan vastakkain, pidetään käsistä kiinni ja soudetaan = keinutaan eteen ja taakse)

Jos joku tietää, miten tämä jatkuu niin kertokaa! Mä en muista kuin tuon alun, eikös se tosta kuitenkin jotenkin jatku..? Lotta tykkää tästä kovasti, mutta tylsäksi käy kun lallatetaan tuota samaa rimpsua monta kertaa peräkkäin. :D

Tuutulaulut

Tuutulauluista olen kirjoittanut aiemmin tässä postauksessa. Tällä hetkellä meillä lauletaan kolmea laulua vaihtelevasti, jos uni ei meinaa tulla tai muuten pitää rauhoittua.

Tuu tuu tupakkirulla

Tuu tuu tupakkirulla,

Mistäs tiesit tänne tulla?

Tulin tuolta Turun tietä,

Hämäläisten härkätietä.

Mistä tunsit meidän portin?

Näin teidän uuden portin.

Haka alla pyörä päällä,

Karhuntalja portin päällä.

Satatuhatta tähteä loistaa

Satatuhatta tähteä loistaa,

Joka ainoan tuntee Hän.

Joka perhosen nimeltä kutsuu

Ja kukkasen pienimmän.

Ei ainutta tähteä kukkaa

Voi Jumala unhoittaa.

Ja maailman kaikki lapset

Hän helmaansa kokoaa.

Ihme ja kumma

Auringossa aina varjo seuraa kulkijaa.

Kun päivä painuu pilveen, niin varjo katoaa.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.

Siilillä on piikit, linnulla on höyhenet, pupulla ja oravalla turkit pehmoiset.

Maailmassa...

Muurahaiset aina rakentaa ja rakentaa, vaan eivätkö ne koskaan valmihiksi saa?

Maailmassa...

Matkamies käy rantaan lammenvettä juodakseen, niin peilikuva katsoo alta tyynen veen.

Maailmassa...

Mitenkähän lumpeet kelluu veden pinnalla, ja yhtä kevyt korento on niiden rinnalla?

Maailmassa...

Kalat asuu vedessä ja kuu ja tähdet taivaalla, mut lapset voivat purjehtia unilaivalla.

Maailmassa...

Näiden laulujen lisäksi lähes päivittäin lauleskelen mitä sattuu omasta päästäni tilanteeseen sopivilla sanoilla yleensä hämä-hämä-häkin tai tuiki tuiki tähtösen sävelellä.  

Mitä teillä lauletaan ja lorutellaan? Nyt vinkkejä kehiin, josko mullekin muistuisi mieleen lapsuudesta mieluisia lauluja. :)

Facebook-etiketti

Jokin aika sitten luin jutun Facebook-etiketistä ja ajattelinkin nyt kertoa oman kantani asiaan.

Juttu alkaa näin:

"Onnea Jenni ja Toni! Teille syntyi suloinen pikku prinsessa. Tämä täti on niin onnellinen!" vau.fi

Tädin Facebookiin kirjoittamaan onnitteluviestiin tuoreille vanhemmille on lisätty myös kuva uudesta tulokkaasta. Mielestäni tuollainen onnittelu jo ilman kuvaakin on ehkä jopa törkeä, jos vanhemmat eivät itse ole ilmoittaneet uudesta perheenjäsenestä Facebookissa. Sosiaalinen media on suuressa roolissa nykypäivänä, mutta ihmiset suhtautuvat siihen edelleen eritavalla. Kaikki eivät halua jakaa henkilökohtaisia asioita Facebookissa eivätkä esimerkiksi julkaista lastensa kuvia. Ehkä tuossa jutussakin kyseessä oleva pariskunta olisi halunnut itse ilmoittaa ilouutisen ennen innokkaan tädin julistusta.

Täytyy myöntää, että itsekin olen kerran meinannut kirjoittaa raskaana olevan ystäväni Facebook seinälle jotakin (en enää muista mitä), josta raskaus olisi käynyt ilmi. Onneksi tajusin ajoissa, että seinältä sen näkevät kaikki ystäväni kaverit, nekin, joille raskaudesta ei ehkä ollut kerrottu. Tällaisissa asioissa kannattaa olla tarkkana ja viestitellä sitten vaikka yksityisesti. :)

Me ilmoitimme itse Lotan syntymästä Facebookissa ja onnekseni muut tutut tai sukulaiset eivät ainakaan muistaakseni julistaneet uuden sukulaistytön syntymää omilla Facebook seinillään. Toki ymmärrän, että muutkin kuin vanhemmat ovat innoissaan uudesta tulokkaasta ja haluavat jakaa uutisen tutuilleen, mutta itse olen kyllä sitä mieltä, ettei edes noin onnellinen asia kuulu niin laajaan jakoon, läheisimmille uutisen voi kertoa vaikka puhelimessa tai tavatessa. Samasta syystä olemme pyytäneet läheisiämme ja tuttujamme olemaan julkaisematta Lotasta kuvia Facebookissa. Äkkiä ja huomaamatta kuva on levinnyt tutun tutun tuttujen seinille, kun joku kommentoi tai tykkää kuvasta. Joni ei ole tainnut julkaista Lotasta kuin yhden kuvan ilmoittaessaan Lotan syntymästä, minä olen julkaissut muutaman mutta siinä se. Ja edelleenkin kun minä julkaisen kuvan lapsestani, tiedän kenelle se näkyy ja tunnen ne ihmiset sekä voin säätää asetukseni niin, ettei kuva leviä. Kun taas joku tuttu julkaisee kuvan, tunnen todennäköisesti vain muutaman hänen kavereistaan jos sitäkään ja heidän lisäkseen kuva lapsestani näkyy monille minulle tuntemattomille ihmisille. Ok, enhän tunne blogianikaan seuraavia ihmisiä ja silti laitan kuvia Lotasta. Sitä olenkin miettinyt paljon ja luultavasti viimeistään Lotan täyttäessä vuoden kuvat vähenevät tai muuttavat muotoaan (niin on ehkä jonkin verran jo käynytkin). Mutta se onkin sitten taas ihan oma juttunsa. :)

Lukemassani jutussa todetaan, että jokaisella pitäisi olla oikeus kertoa omat uutisensa itse myös sosiaalisessa mediassa. Lisäksi muistutetaan, ettei toisten lapsista saa julkaista kuvia ilman lapsen vanhempien lupaa. Sääntö koskee kaikkia netissä, sanomalehdissä tai muissa medioissa julkaistavia kuvia: vastuu on lapsen vanhemmilla.

Muistetaanhan siis käyttäytyä asianmukaisesti sosiaalisessa mediassa ja kunnioittaa jokaisen sääntöjä ja mielipidettä asiaan! :)

Lotta 10 kk

Voi kääk! Eilen Lottis täytti jo 10 kuukautta, enää kaksi kuukautta ja juhlitaan 1-vuotis päiviä!

10 kuukautinen Lotta:

-kävelee tukea vasten

-on seisonut ilman tukea muutaman kerran

-liikkuu joko kävellen jonkun kävelyttäessä, taaperokärryllä tai tukea pitkin, tai konttaamalla

-kiipeää esim. lelulaatikon päälle ja keittiöjakkaraa ylös

-on oppinut paljon uusia äänteitä ja tapoja jutella

-ymmärtää puhetta ja joitakin sanoja (esim. kun kysyy missä on äiti/isi/kisu katsoo oikeata henkilöä)

-on kovin hymyileväinen

-rakastaa huomiota

-on sosiaalinen

-pyytää syliin

-omistaa neljä hammasta

-nukkuu 1-3 päiväunet, oli jo siirtymässä yksiin pidempiin, mutta helle toi mukanaan useammat unet

-nukkuu yöllä noin klo 20-7

-nukkuu omassa huoneessa

-herää edelleen yöllä 1-... kertaa

-käyttää koon 80 vaatteita

-ja liberon housuvaippoja koossa 5

Lotta kävelee jo erittäin varmasti, välillä suorastaan juoksee, kun häntä kävelytetään. Kävely onnistuu melko hyvin jo vain yhdestä kädestä pitämällä. Muutaman kerran tyttö on seisonut hetkisen ilman tukea ja siitäkin pyllähdetään melko taitavasti alas. Konttaaminen on kuitenkin edelleen pääasiallinen liikkumismuoto, ehkä koska äiti ei jaksa koko ajan taluttaa ees taas... :D Vähän aikaa sitten Lotta myös oppi poimimaan lelun lattialta seistessään; osaa siis kyykistyä, ottaa lelun käteen ja nousta takaisin seisomaan. Lotta osaa myös kiivetä matalien asioiden päälle, esimerkiksi lelulaatikon. Koiran ja äidin jalkojen yli mennään myös ketterästi ja lempipuuhaa on tuolin tai keinutuolin alta meneminen.

Lotta on kuluneen kuukauden aikana oppinut pyytämään syliin: kivutaan ehkä vähän matkaa äidin jalkoja pitkin, jonka jälkeen nostetaan kädet pystyyn. Ei suostu ottamaan käsistä kiinni, että lähdettäisiin kävelemään, vaan syliin on päästävä. Ilmeisesti taas jonkinlainen eroahdistuskin menossa, koska äidin kanssa pitäisi saada olla jatkuvasti. Jos jätän Lotan lattialle ja siirryn itse metrin päähän, alkaa kammottava huuto ja Lotta konttaa perässä vimmattua vauhtia, tietenkin koko ajan huutaen. Sitten kädet pystyyn ja syliin, ja kaikki on taas hyvin.

Muutoin Lotta on hyväntuulinen ja hymyileväinen. Lotta rakastaa huomiota ja jää juttelemaan kaikkien kanssa. Vauvatreffeillä Lotta suorastaan hihkuu innosta nähdessään muita vauvoja ja ehtii tietenkin käydä myös muiden äitien juttusilla. Lotta on oppinut antamaan tavaroita ja poimiikin eteen osuvia tavaroita käteensä, josta sitten ojentaa jollekulle lähellä olevalle ja sanoo "ota" tai jotakin sen tapaista.

Hampaita on nyt tosiaan neljä, kaksi alhaalla ja kaksi ylhäällä. Ainakin ylhäällä pilkottaa ikenen alla jo seuraava, saapa nähdä, milloin tulee ikenestä läpi.

Lotta alkoi itse jättää aamun ensimmäisiä päiväunia pois ja nukkumaan pidemmät unet päivällä. Toisena päivänä nukkui vaan yhdet unet ja toisena vielä illalla hieman lyhyemmät. Helteet on nyt kuitenkin sekoittanut pakkaa, koska uni maistuu päivisin useaan otteeseen ja ihan hyvän aikaakin. Lotan sänky siirrettiin omaan huoneeseen muutama viikko sitten, jonka myötä yöt aluksi hieman paranivat, mutta hampaista/helteistä/mistä lie johtuen jälleen heräillään useampaan otteeseen ja loppuyön Lotta nukkuu meidän sängyssä, kun en jaksa jatkuvasti ravata Lotan huoneessa.

Lotta käyttää koon 80 vaatteita ja ainakin tällä hetkellä bodyt on aika lailla jääneet pois käytöstä. Niitä ei vaan yksinkertaisesti saa tuon tytön päälle, kun hänellä on koko ajan niin kauhea kiire joka paikkaan. Helpompi on vaan vetäistä tavallinen paita päälle, eikä alkaa napittamaan neppareita tuolta ikiliikkujalta. Ehkäpä siis hankitut bodyt lähtee kirppiskassiin suoraan, onneksi en ole ostanut yhtään uutena. :) Vaippana käytetään Liberon housuvaippaa koossa 5 ja lisäksi olen taas alkanut innostua kestoilusta. Kiitos tästä kuuluu kummityttömme äidille, joka antoi testiin pari kestovaippaa, kun epäröin, saanko niitä puettua lapselle, joka ei todellakaan pysy paikoillaan. Hyvin on kuitenkin sujunut, nyt vaan pitäisi alkaa täydentämään vaippavarastoja. :)

Sellainen on pääpiirteissään meidän 10 kuukautinen neitokainen. Tuli nyt kuvaton postaus, kun en ole ehtinyt varsinaisia kuukausi kuvia ottaa, enkä jaksa alkaa selaamaan muita kuvia. :D

The turvaistuin

Turvaistuin pohdintaa löytyy jo tästä ja tästä postauksesta. Viimeisimmässä olin myyty BeSafen Izi Combi istuimelle ja kun asia tuli jo uniinkin, kävimme viime viikolla kotiuttamassa kyseisen istuimen. :) Toki vielä kokeiltiin sitä isofix kiinnitteistäkin meidän autoon, että miten mahtuu ja kyllähän sitä etupenkkiä sai melko eteen hinata, mutta istuin mahtui kuin mahtuikin takapenkillemme ja minä jopa mahdun siihen etupenkille. :D

Istuinhan oli oikein hyvässä tarjouksessa, normi hinta taisi olla 549 € ja nyt maksoimme penkistä 399 €. Värin suhteen olin miettinyt näiden kolmen välillä:

Turkoosi

Petrooli

Violetti

Istuin on nyt ollut suosiossa, liekö tuosta tarjouksesta johtuen, ja samana päivänä kuin me ostimme omamme, oli jo ennen meitä myyty kolme istuinta. Värin valitsemisen teki helpoksi se, että hyllyssä oli jäljellä enää yhdet kappaleet punaista ja violettia. Turkoosi oli kokonaan loppu ja petroolia olisi saanut tilattua keskusvarastolta. Halusin istuimen kuitenkin heti mukaan ja kun olin jo muutenkin tuota violettia pyöritellyt mielessäni (ja kun Jonikin oli kuvien perusteella valinnut juurikin violetin), lähti istuin matkaamme ja käyttöön saman tien. 

Asensin istuimen paikalleen heti kaupan pihassa ja vaikka istuin onkin painava, ei sen asentaminen autoon raahaamisen jälkeen ollut vaikeaa. Ei muuta kuin tyttö kyytiin ja menoksi! Kuvat on tämän päiväiseltä uintireissulta, siksi typsykkä on vaippasillaan kyydissä. :)

Ensimmäisillä kerroilla uuden istuimen kyydissä Lotta hieman itkeskeli ja oli kai ihmeissään, kun asento ja paikka oli uusi. Tuo istuin tulee nimittäin melko korkealle ja siitä näkee hyvin ulos. Noissa sivulta otetuissa kuvissa näkyykin, kuinka paljon tilaa jaloille jää, eli ei pitäisi ainakaan sen puolesta ihan heti käydä olo tukalaksi.

Tähän mennessä ollaan oltu tyytyväisiä valitsemamme istuimeen, sitä on helppo käyttää ja Lottakin jo viihtyy. Lauantaisista häistä tullessamme kyydissämme olivat myös pikkuveljeni puolisoineen ja minä istuin takana keskellä, Lotan vieressä. Yllätyin, miten vähän tilaa sivuttaissuunnassa istuin vei, mahduin nimittäin oikein hyvin keskipenkille (vai mitä mieltä on H, valtasinko sun penkin kokonaan? :D )

Nyt voin viimein huokaista helpotuksesta (ainakin toistaiseksi) turvaistuimiin liittyen, eiköhän me tuolla istuimella nyt ainakin pari vuotta pärjätä. :)

Ps. Tänään se toinenkin ylähammas tuli ikenestä läpi, jee!!

Häähumua ja hampaita

Lauantaina pääsimme viettämään veljeni häitä. Aamu oli meillä yhtä häsellystä, mutta onneksi päästiin lähtemään liikkeelle ajoissa, juhliin oli nimittäin parin tunnin ajomatka. Syitä aamun häsläykseen oli monia: Lotta valvoi yöllä tunnin klo 4.30 eteenpäin, heitteli unilelujaan ja huusi, eikä häneen saanut koskea, huitoi vain kädet pois. Aamu alkoi siis väsyneenä. Lisäksi mulla oli hiuskriisi, koska en vaan osaa laittaa hiuksia. Olihan ne sentään päässä vielä lopulta, kun päästiin lähtemään. Palautimme myös isältäni lainassamme olleen auton, joka teki matkaan puolen tunnin lisän.

Lotta matkusti tavallisissa vaatteissa, jotta vahingon sattuessa juhlavaatteet eivät kärsisi. Tästä johtuen meidän piti kuitenkin ehtiä vaihtaa Lotalle tamineet ennen juhlia. Onneksi oltiin paikalla ajoissa, sillä kuten arvata saattaa, sotkua oli matkan aikana syntynyt... :D Matka meni muuten ihan hyvin, Lotta nukkui ensimmäisen tunnin, jonka jälkeen syötin Lotalle lounaan ja toisen tunnin Lotta sitten höpötteli ja leikki. Nyt muuten Lotta pääsi matkustamaan upouudessa turvaistuimessaan, kirjoitan siitä vielä oman postauksen. :)

Juhlapaikalle päästyämme Lotta nautti saamastaan huomiosta. Typy keikisteli kaikille, jotka häntä vaan malttoivat huomioida ja tästä syystä myöskään syömisestä ei meinannut tulla mitään, niin minun kuin Lotankaan.

Ruokailun jälkeen Lotta paineli menemään ympäri juhlatilaa. Kaikista mielenkiintoisinta olisi ollut päästä tutkimaan alas vieviä rappuja, mutta tyhmä äiti ei antanut! Siitä saatiinkin aikaiseksi kunnon itkupotkuraivarit.

Lotta nukkui reilun tunnin unet rattaissaan, jonka jälkeen jaksoi taas touhuta vaikka ja mitä. Juhlissa oli myös muutama muu lapsi ja heistä Lotta piti erityisesti.

Väkimäärä taisi kuitenkin hieman jännittää pikku neitiä, sillä äidin syli tuntui olevan ainoa, joka kelpasi, lyhyitä hetkiä lukuunottamatta. Voin kertoa, että siinä meinasi tulla äidille ihan hiki...

Hääjuhlissa oli oikein mukavaa ja tunnelmallista ja ruoka oli hyvää. Hauskan lisän juhliin toi, kun eräs vieras kertoi tanskalaisesta hääperinteestä, jonka mukaan vieraiden kilistäessä lasejaan hääparin tuli nousta seisomaan ja suudella toisiaan. Mikäli vieraat jatkoivat kilistämistä, hääparin piti nousta tuolille seisomaan ja suuteloimaan. Tokihan me kilistettiin ja hääpari teki työtä käskettyä. :) Erään pikku neidin väsykiukku ajoi meidät kotimatkalle ja matka taittui suurelta osin näissä merkeissä:

Tänään käytiin läheisen koulun pihalla vähän leikkimässä ja pallottelemassa. Tarkoitus oli mennä leikkimään hiekkalaatikkoleikkejä, mutta leikkikentän pohjana käytetty hiekka ei ollutkaan ihan niin hienoa kuin olin luullut, joten pian siirryttiinkin nurmikolle kiviä syömästä. Kauaa ei kyllä jaksettu leikkiä, kun Lotalla oli jo päiväunet mielessä.

Noin viikon Lotalla on näkynyt kaksi ylähammasta ikenien alla, koko ajan enemmän ja enemmän. Tänään toinen niistä on vihdoin tullut ikenen läpi! Huh, tulisipas se toinenkin pian niin jospa alkaisi taas kiukut helpottaa. Tosin ei Lotta kyllä noista ylähampaista ole ollut samalla tavalla kiukkuinen kuin alahampaista, mutta yöt on kyllä kärsineet, kun aamuyöllä on lähes poikkeuksetta herätty kello 2, 3 ja 4 sekä vielä kuuden jälkeen, kunnes ylös on noustu seitsemältä.

Oon odottanut ylähampaiden puhkeamista senkin takia, että päästäisiin vähän paremmin sormiruokailuun kiinni. Selvästi Lotta haluaisi syödä itse ja kun esimerkiksi iltapuuro ei ole oikein maistunut, on Lotta syönyt iltaisin esimerkiksi banaania ja mansikoita. Jotenkin esimerkiksi makaronin syöminen pelkillä alahampailla on näyttänyt sen verran hankalalta, että jospa nuo ylähampaat nyt toisivat apua tähänkin ongelmaan. Ostettiin myös vihdoinkin Lotalle sellainen muovinen ruokalappu, jossa on se kaukalo, mihin ruoka tippuu. Sieltä onkin Lotan kiva keräillä jämät ja pistellä poskeen. :D

Syntymäpäiväkutsuilla ja vähän muutakin

Perjantaina pääsimme viettämään kummityttömme isoveljen 4-vuotis synttäreitä. Meillä oli päivällä kuitenkin vielä muita asioita hoidettavana, joten ruoka syötiin tällä kertaa Hesburgerissa. Ja tällä tavalla Lotta söi:

Yritäppä siinä sitten syöttää, kun toinen katselee koko ajan ympärilleen ja kääntää selän! :D

Joni vei minut ja Lotan kylään hoitoon jo pari tuntia ennen kemujen alkamista, koska meni itse ajamaan yhden rallikyydityksen lähelle. Oltiin Lotan kanssa pihalla ja Lottahan tykkäsi. Lotta myös kiipesi terassin rappusia kuin vanha tekijä, vaikka koskaan ennen ei ole rappuja kiivennyt!

Lotta taisi päästä myös ensimmäistä kertaa tunnustelemaan puuta ja iso kivikin kiinnosti.

Seuraavaksi Lotta huomasikin hiekkalaatikon ja kömpi sinne ihan itse. Hiekkalaatikolla Lotta olisi viihtynyt vaikka miten pitkään, vaikka aiemmin Lotta on käynyt tutustumassa hiekkaan vain kerran tai kaksi. Nyt se oli ihan paras juttu, varsinkin, kun sieltä löytyi niin kivoja leluja (ja kiviä ja käpyjä jajaja...).

Sisältä Lotta löysi ihanan pikkuisen tuolin, mutta istumisen sijaan Lotta keksi melko pian käyttää tuolia korokkeena nähdäkseen ikkunasta ulos.

Kahvin ja hienon ja herkullisen Angry Birds kakun jälkeen Lottaa alkoi väsyttää ja kiukuttaa, joten meidän alkoi olla aika lähteä kotia kohti. Matkaan meille lähti taas pari kassillista kummityttömme vanhoja vaatteita, nyt on aika hyvä varasto jo seuraavaa kokoa odottamassa.

Eilen Joni oli taas koko päivän ajamassa rallikyydityksiä. Tässä meidän kylällä pidetään lauantaiaamuisin kahvakuula-tunti, jonne olen päässyt vain kerran aiemmin juurikin siksi, että Joni on aina muulloin ollut menossa, eikä Lotalla ole ollut hoitajaa. No, eilen päätin kokeilla, miten kahvakuulailu onnistuu Lotan kanssa. Tunti pidetään kesäisin ulkona, joten otin Lotan rattaisiin (ja toivoin sen nukahtavan matkalla). Unihan ei tietenkään väsymyksestä huolimatta tullut, joten Lotta seurasi meidän hikoilemista rattaista käsin ja kannusti välillä kimakoin huudahduksin. Kun lelut alkoi kyllästyttää, päästin Lotan konttailemaan nurmikolle. Lotta yritti itsekin tulla nostelemaan kuulaa, mutta ihan vielä se ei onnistunut. Myös äitiä tsempattiin parempaan suoritukseen, kun Lotta tuli minulle lisäpainoksi vatsalihaksia tehdessä. :D Jonkin aikaa Lotta mönki menemään ja tutkiskeli nurmikkoa ja kaikkea mitä sieltä löytyi. Lopulta kuitenkin meni hermot (=väsy kävi kovaksi), joten nostin Lotan taas rattaisiin köllöttämään. Uni ei tullut vieläkään, mutta hyvin Lotta jaksoi olla ja äiskä sai jumpata koko tunnin loppuun asti! Unihan tuli tietenkin saman tien, kun lähdettiin köpöttelemään kotiin päin. Mutta nytpähän tiedän, että Lotan voi ottaa mukaan kahvakuulailemaan. Ja jos joskus ei hermot kestä koko tuntia, niin lähdetään kotiin sitten aiemmin. :)

Kauaa ei ehditty kotona olla, kun mun äiti tuli hakemaan meitä mukaan markkinoille. Lotta jaksoi hienosti katsella markkinoiden menoa rattaista käsin ja uni tuli tietenkin vasta kotimatkan viimeisen minuutin aikana. :D

Eilen illalla Lotta sai myös maistella hieman mansikoita ja ihan hyvin ne maistuivat.

Tuossa kuvassa näkyy Lotan uusi pöytätabletti, joka haettiin pari päivää sitten postista. Oon haaveillut tuohon pöydälle Stokken table topia, joka on siis imukupeilla pöytään kiinnittyvä muovinen tarjotin, mutta se on sen verran kallis, että päätettiin kokeilla tuota tablettia. Olin siis jotenkin kuvitellut, että tabletti pysyisi pöydän pinnassa, koska on silikonia, mutta eihän se pysynyt. Lotta heittelee tablettia lattialle ja syö sitä minkä kerkeää. Paitsi silloin, kun siinä on ruokaa! Eli periaatteessa siis ajaa kyllä asiansa, koska nimenomaan sormiruokailua silmälläpitäen suojan halusinkin. Pilven, pöllön ja auton muotoisista tableteista meille valikoitui auto (rally) ja monista värivaihtoehdoista turkoosi.

Muutoksia nukkumisjärjestelyissä

Muutaman elämänsä ensimmäisen yön Lotta nukkui perhepedissä minun ja Jonin välissä. Itse nukuin kuitenkin todella huonosti Lotan ollessa vieressä ja kaikki paikat meni jumiin, kun tönötin koko yön yhdessä ja samassa asennossa. Melko pian Lotta siis siirtyi nukkumaan omaan sänkyyn, joka oli melkein kiinni minun sängyssäni.

Lotta omassa sängyssä 3 viikon ikäisenä

Jossain vaiheessa, kun muut samanikäisten lasten vanhemmat olivat siirtäneet lapsen nukkumaan omaan huoneeseen, mietin minäkin sitä vaihtoehtoa. En kuitenkaan vielä silloin kokenut Lotan, enkä varmaan itsenikään, olevan valmis siihen. Yksi syy siihen, että Lotta jatkoi uniaan meidän huoneessa oli se, että Lotta heräili usein ja monesti nukahti pitäen minua kädestä kiinni. Pystyin siis itsekin jatkamaan unia, kun olin vain pujottanut käteni pinnojen välistä Lotan käteen.

Pari viikkoa sitten aloin kuitenkin huomata, että Lotta voisi olla valmis siirtymään omaan huoneeseen nukkumaan. Meidän koirathan nukkuvat samassa huoneessa meidän kanssa ja vaihtavat paikkaa monta kertaa yössä. Kynnet rapisevat laminaattia vasten välillä enemmän ja välillä vähemmän. Aiemmin yölliset äänet eivät häirinneet Lottaa, mutta nyt huomasin, että Lotta saattoi jopa herätä koirien ääniin. Myös meidän menessä nukkumaan Lotta useimmiten heräsi.

Niinpä sitten viime viikon maanantaina kannoin Lotan sängyn omaan huoneeseen. Tai en kantanut vaan raahasin, Joni kun ei ollut kotona ja jotain kun päätän niin sehän on tehtävä heti. :D Olin myös aiemmin päivällä purkanut hoitotason ja siirtänyt rattaat säilytykseen muualle, jotta sängylle olisi tilaa. Lotta nukkui maanantaina jo päiväunet omassa huoneessa ja illallakin nukahti ihan mukavasti. Itse olin kyllä edelleen epävarma, oliko siirtäminen oikea ratkaisu, Lotta kun on kaivannut niin paljon läheisyyttä viime aikoina. Ensimmäisenä yönä Lotta heräsi pari kertaa: ensimmäisellä kerralla nukahti hyvin uudestaan mutta toisella kerralla itki aivan hätääntyneenä. Niinpä otin Lotan aamuyöllä meidän väliin nukkumaan loppuyöksi. Toisenakin yönä Lotta heräsi pari kertaa, mutta itku ei ollut niin hätääntynyttä. Loppuyön Lotta nukkui taas meidän välissä. Harmittelin aluksi sitäkin, että nyt Lotta oppii siihen, ettei nuku aamuun asti omassa huoneessaan, mutta sitten ajattelin, että eihän se haittaa. Lotta on kuitenkin vielä sen verran pieni, että saa minun puolesta tulla meidän väliin kun siltä tuntuu. Ja itse asiassa noina ensimmäisinä öinä otin Lotan meidän viereen sen takia, että typy oli kello 4 aamulla aivan pirteänä, enkä jaksanut jäädä Lotan huoneeseen odottamaan, että uni tulee taas. Niinpä otin Lotan meidän viereen höpöttämään, kunnes nukahti uudestaan.

Lotan huone ennen

Jo ensimmäisten öiden jälkeen huomasin, että siirtäminen omaan huoneeseen nukkumaan oli oikea ratkaisu. Lotta oli aamulla paljon entistä pirteämpi, joten ilmeisesti nukkuu sikeämmin, kun ei kuulu jatkuvasti ylimääräisiä ääniä. Ja vaikka herätyksiä edelleen oli se pari yössä, päästiin eroon siitä heräämisestä, kun me mennään nukkumaan. Koko viime viikko mentiin samalla tyylillä, eli aamuyöllä Lotta siirtyi meidän sänkyyn nukkumaan. Olisi varmaan nukahtanut omaankin sänkyynsä takaisin, mutta koska tiesin sen vievän aikaa ja halusin itsekin nukkua, toimittiin näin. Sunnuntainahan Lotta ei sitten nukahtanut millään omaan sänkyynsä, ilmeisesti koska Särkänniemessä vietetty päivä oli ollut sen verran jännittävä, joten nukkui koko yön meidän välissä, ilman yhtäkään herätystä! Seuraavana iltana Lotta nukahti omaan sänkyyn klo 20, otti loput iltamaidosta 23.30 ja heräsi vasta 7.30 omasta sängystä! Tuo oli siis ensimmäinen kokonaan omassa huoneessa nukuttu yö. Parina seuraavana yönä tuli taas pari herätystä, mutta viime yönä nukuttiin jälleen lähes kahdeksan tuntia putkeen. Yömaitoa ei enää anneta, nyt helteillä olen kuitenkin antanut vielä vettä Lotan sitä vaatiessa.

Lotan huone nyt ovelta päin

Ja ikkunalta päin

Vaikka siis edelleen heräillään jonkun verran yöllä ja loppuyö nukutaan usein kaikki samassa sängyssä, on meidän yöt helpottuneet huomattavasti. Parasta on se, että yöhön on tullut yksi pitkä unijakso, joka kestää 7-8 tuntia. Ainoa huono puoli tässä on se, että kun olen yhdeksän kuukautta nukkunut parin tunnin pätkissä, en meinaa kuuden tunnin yhtäjaksoisen unen jälkeen enää nukahtaa. :D No, enköhän minäkin taas pikkuhiljaa ala tottua siihen, että välillä saa ihan jopa nukkua. :)

Eläimetkin pääsivät uusiin paikkoihin

Mitään unikouluahan me ei olla edelleenkään pidetty ja minun mielestä tämä meni hyvin näin. Varmastihan nuo parikin herätystä saisi karsittua unikoululla, mutta me mennään nyt näin, varsinkin, kun niitä ei enää edes ole joka yö. Minä olen kyllä sitä mieltä, että vaikka neuvola ja muut lähteet kuinka tuputtaa unikoulua puolen vuoden iästä lähtien, tuntee äiti vauvansa parhaiten ja tietää, mikä toimii heillä. Unikoulu ihan varmasti toimii joillakin, meille se ei vain minun mielestäni sopinut. En tosin sano, että me ei sitä koskaan tultaisi pitämään: voihan olla, että koen meidän olevan siihenkin valmiita vielä jossain vaiheessa jos yöheräilyt ei nyt itsestään jää pois. Toistaiseksi me ei sitä kuitenkaan aloiteta. Ainoa, mihin ehkä haluaisin nyt muutosta on illalla nukahtaminen. Lottahan vaatii, että joko minä tai Joni istutaan hänen sänkynsä vieressä, kun hän käy nukkumaan. Välillä pitää myös pitää kädestä kiinni. Jos Lotta nukahtaa helposti, noin kymmenessä minuutissa, ei tämä nukuttaminen ole mielestäni huono juttu. Jos taas nukahtamiseen menee puolesta tunnista tuntiin, alkaa se olla aika tympeää. Näin on kuitenkin toimittu, koska yleensä Lotta nukahtaa tuolla tavalla 5-10 minuutissa. Jos taas jätetään Lotta yksin, saattaa hän huutaa tunnista kahteen. Ollaan siis menty tavallaan helpoimman kautta. Syy siihen, miksen halua Lottaa huudattaa iltaisin on sama kuin miksi olin epävarma omaan huoneeseen siirtämisestä. Lotta on kuitenkin vielä niin pieni, että koen, että on väärin vaatia häntä nukahtamaan yksin. En minäkään tykkää mennä yksin nukkumaan, miltä se sitten tuntuu pienestä vauvasta? No, ehkä me jossain vaiheessa tehdään jotakin tällekin asialle, mutta nyt toivotaan nopeita nukahtamisia. :)

Voihan turvaistuin!

Muutaman viime päivän ajan mä olen tuskastellut edelleen turvaistuinhankinnan parissa. Olen kolunnut nettiä ylös ja alas, tutustunut vähintään kymmeneen eri istuimeen, hylännyt istuimia joko isofixin tai asennussuunnan takia, törmännyt uudestaan jo hylkäämääni istuimeen ja unohtanut, miksi sen olinkaan hylännyt, hylännyt sen uudestaan samoista syistä, etsinyt ja etsinyt, päätynyt kaksi kertaa melkein ostamaan yhden istuimen ja silti alkanut taas jahkaamaan hankinnan kanssa.

Kirjoitin jo aiemmin turvaistuimen hankinnasta tässä postauksessa. Se, mitä istuimelta haluan on, että sen saa selkä menosuuntaan, vie mahdollisimman vähän tilaa autossa ja saa kiinnitettyä auton omilla vöillä. Istuin, johon päädyin kaksi kertaa oli Britaxin Multi Tech 2.

Britax Multi Tech 2

Kyseisen istuimen saa sekä selkä että kasvot menosuuntaan. Lotta viihtyi istuimessa hyvin ja se mahtui joten kuten meidän autoonkin. Syy, miksi tämän jossain vaiheessa hylkäsin vaihtoehdoista, oli, kun katsoin tämän istuimen asennusvideon. Asentaminen näytti kovin hankalalta ja autoliiton testienkin mukaan väärinasentamisen riski oli suuri. Tutkittuani istuimia lisää huomasin, että kaikki selkä menosuuntaan auton vöillä asennettavat turvaistuimet asennetaan suurinpiirtein samalla tavalla, joten taas oltiin ostamassa tätä. Käytiin eilen vielä testaamassa mm. istuimen vöiden käyttöä. Tässä istuimessahan on sivuilla koloset, joihin istuimen vyöt saa kätevästi pois tieltä, eikä ne jää lapsen alle, kun lapsi laitetaan istuimeen. Vöiden kiristäminen sujui helposti, kun taas löysääminen oli mielestäni hieman hankalaa. Vyötä löysentääkseen piti vetää noiden kuvassakin näkyvien pehmusteiden yläpuolelta ylempänä olevaa vyötä, eli käytännössä lapsen olkapäiden takaa. En tiedä, olisiko löysentäminen käytännössä helpompaa, mutta minä koin sen tuossa tilanteessa hankalaksi. Kun en kuitenkaan paremmasta tiennyt, olin jo illalla tekemässä tilausta, kunnes päätin, että käydään vielä toisessa lastentarvikeliikkeessä tutustumassa istuimiin.

Tähän väliin pieni vinkki istuinta vielä etsiville, että istuinten asennusvideoita kannattaa katsoa päätöstä tehdessä. Itse huomasin mm. sellaisen, että joissain vöillä autoon asennettavissa istuimissa auton turvavyö kulkee tavallaan istuimen alta, eikä näin ollen jää eteen, kun lasta laitetaan istuimeen. Joissain istuimissa vyö kuitenkin kierrettiin esimerkiksi istuimen takaa, jolloin vyö jää oven ja istuimen väliin ja ainakin minusta näytti siltä, että lapsen pujottaminen istuimeen vyön ohi hankaloittaa hommaa huomattavasti. Ainakin kun kyseessä on Lotta, joka ei ihan aina tee yhteistyötä tällaisissa asioissa. ;)

kuva

No niin, palataanpas asiaan. Päätin siis eilen illalla, että käydään vielä toisessa liikkeessä, koska halusin käydä tutustumassa BeSafe Izi Combi istuimeen. Kyseisessä liikkeessä oli myös myynnissä Multi Techistä sitä väriä, minkä halusin, toisin kuin liikkeessä, jossa istuinta oltiin aiemmin käyty hipelöimässä. No, ihastuin BeSafen istuimeen aivan täysin! Vyöt kiinnittyvät sivulle magneeteilla pitäen ne pois lapsen tieltä. Paljon kätevämpi kuin Multi Techin systeemi, josta vyöt irtosivat melko helposti. Vyön kiristäminen oli helppoa samoin kuin löysääminen. Olin siis myyty! Epäilin kuitenkin istuimen olevan liian iso meidän autoon. Myös hinta hieman kirveli, istuin nimittäin maksaa 469 €, mikä on Multi Techin hintaan verrattuna jo paljon (tarjouksessa 299 €). IsoFix kiinnitteinen BeSafe oli tosin tarjouksessa 399 € ja myyjä vinkkaili, että myös vyökiinnitteisen hinnasta voitaisiin neuvotella.

BeSafe Izi Combi

No, ei muuta kuin istuin kantoon ja autolle. Ihan hyvinhän se sinne mahtui, eli tila ei olisi ongelma. Ja arvatkaapas mitä sitten! No, meidän autossa onkin isofix! Hahhahhahhahhaa, ei voi kun nauraa! Meillä on ollut käytössä turvakaukalon telakka, jonka saa autoon kiinni sekä isofixillä että turvavöillä ja arvatkaapas vaan kummalla se on meillä ollut kiinni? Turvavöilläpä tietenkin! :D Jep, me ei kai edes olla katsottu sinne penkkien väliin, onko sitä isofixiä, ollaan vaan oletettu koko ajan, että tuo auto on niin rotisko, ettei siinä mitään isofixiä voi olla. Voi voi... No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. :D

Isofixin löytyminenhän tarkoitti kuitenkin sitä, että koko turvaistuinhässäkkä oli aloitettava alusta. Muistin, että olin hylännyt todella hyvältä kuulostavia istuimia juuri sen takia, että kiinnitys oli isofixillä, jota "meillä ei ole"... BeSafe teki muhun kuitenkin sen verran lähtemättömän vaikutuksen, että tähän mennessä en ole löytänyt sille varteenotettavia kilpailijoita. Tai no okei, Cybex Sirona vaikuttaisi vielä paremmalta, mutta 600 euroa turvaistuimeen ei nyt oikein tunnu hyvältä. Tuo 400 euroakin kyllä kirpaisee, mutta sen nyt ehkä vielä voi maksaa hyvästä istuimesta. Nyt siis ainakin näyttäisi siltä, että päädytään tuohon BeSafeen. Mä tiedän, etten voi huokaista helpotuksesta ennen kuin se on todella ostettu, joten toivottavasti se tapahtuisi pian. En nimittäin jaksa enää ajatella viimeisenä ennen nukahtamista turvaistuimia! ;)

Reissussa

Viikonlopun aikana tehtiin meidän "kesälomareissut".

Perjantaina käytiin Etelä-Suomessa Kalkkisissa kavereiden mökillä. Kotoa startattiin hieman yhdeksän jälkeen ja perillä oltiin klo 12. Matkalla pysähdyttiin kerran vaihtamaan vaippaa, muutoin automatka sujui melko hyvin. Mä en muista, milloin viimeksi olisi tarvinnut reissussa ollessa käyttää Lotan vaihtovaatteita, vaippavuotoja ei ole sattunut aikoihin. Perjantaina niitä sattui kolme kertaa... Ensimmäiset vaatteet meni vaihtoon tuolla ensimmäisellä pysähdyksellä noin puolivälissä matkaa, seuraavat heti perille päästyä ja kolmannet kotimatkalla. Vaatteita oli mukana juuri sopivasti. Normaalisti mulla ei ole kuin yhdet vaihtovaatteet , mutta nyt olin varautunut sekä lämpimään että kylmään, onneksi!

Vaippavuodoista huolimatta matka meni mukavasti. Lotta oli tapansa mukaan reipas ja viihtyi uudessa paikassa hyvin. Päiväunet maistui matkarattaissa ja muuten mennä vipellettiin ympäri mökkiä niin, että koko ajan sai joku juosta perässä.

Kotona oltiin vasta kahdeksan jälkeen illalla, mikä kyllä sekoitti iltaa ja nukahtamista jonkin verran. Kaiken kaikkiaan reissu oli kuitenkin onnistunut ja Lotta on todistetusti hyvä matkaaja. :)

Sunnuntaina olikin vuorossa tämän kesän huvittelut, kun käännettiin auton nokka kohti Särkänniemeä. Mukana menossa olivat myös Lotan kummit M ja N. Lotta nukkui käytännössä koko menomatkan ja olikin sitten pirteänä ihmettelemässä huvipuiston kummallisuuksia. Ensimmäisenä suunnattiin Koiramäelle katsomaan eläimiä ja niille oli hauska naureskella kummitädin sylistä.

Seuraavaksi oli aikuisten vuoro hieman huvitella ennen Delfinaarioon menoa. Delfinaariossa Lotta aluksi ennen esityksen alkua katseli muita lapsia. Kyllästyminenkin ehti tulla ja pienet kitinät, ennen kuin delfiinit saapuivat. Hienosti Lotta jaksoi katsella delfiinejä ja seurata esitystä, kunhan välillä äiti muisti osoitella, mihin suuntaan pitikään katsoa ja hämmästellä ääneen delfiinien temppuja.

Delfinaarion jälkeen käytiin taas hieman huvittelemassa ja myös täyttämässä vatsamme. Lottakin pääsi äiskän kanssa pariin laitteeseen.

Laitteissa Lotta oli ehkä enemmän kiinnostunut muista ihmisistä ja kiipeilystä kuin itse menosta, karusellissa hevosen selässä olisi pitänyt päästä seisomaan. :D hienosti kuitenkin jaksoi olla pyöritykset loppuun saakka. Lotta myös nukkui yhden unet rattaissa, vaikka menoa ja meteliä riittikin ympärillä. Unosten jälkeen jaksoi taas ihmetellä muiden menoa.

Päivä meni todella nopeasti ja kotiin lähdettiin puoli kuuden aikoihin. Pysähdyttiin Orivedellä antamaan Lotalle iltaruoka ja vaihtamaan vaippa, ja siitä eteenpäin Lotta nukkui kotiin saakka.

Reissu taisi olla pienelle melkoisen jännittävä, koska omaan sänkyyn ei tahtonut uni tulla. Lopulta nostin Lotan meidän sänkyyn ja siihen se käpertyi minun kainaloon ja nukahti heti. Ja nukkui muuten 7,5 tuntia putkeen, uusi ennätys!!

Tänään ollaan nautittu auringosta ja Lottakin pääsi ensimmäistä kertaa käymään järvessä. Lotta oli kovin innoissaan ja olisi lotrannut vedessä vaikka koko päivän. Kotona sitten laitettiin viimeinkin edellisten helteiden aikana ostamamme pikkuinen uima-allas pihalle ja Lotta pääsi sinne jatkamaan vesileikkejä. Hauskaa tuntui olevan. :)

Kuulumisia

Mistähän sitä aloittaisi... Edellisestä kirjoituksesta on jo sen verran aikaa, etten edes muista, mitä kaikkea tässä välissä ollaan puuhattu. Onneksi kuvia selaamalla pääsee ainakin hieman perille päivien sisällöistä. :D

Kuluneen viikon aikana ollaan käyty puistossa keinumassa ja istumassa hiekalla. Myös käpyä tuli maisteltua ja se tuntui olevan oikeinkin hauska lelu. :)

En yleensä laita Lotalle kenkiä jalkaan kun johonkin lähdetään, koska ne on matkan aikaan jo potkittu pois jaloista. Tuonne puistoon muistin ne kuitenkin onneksi ottaa mukaan, koska arvasin, että Lotta haluaa kävellä. Eihän nuo H&M:ltä ostetut tennarit varmasti parhaat ole ensikengiksi, mutta hyvin sujui kävely niissäkin, vaikka aluksi ne ihmetyttivätkin. Nyt vaan pitäisi äidin kunnostautua ja muistaa ottaa ne useammin mukaan... Tai toivoa niitä helteitä, niin voisi kävellä paljain jaloin!

Eilen käytiin vauvapiiriläisten kanssa katsomassa vähän lampaita, kanoja ja kukkoa. Lotta oli aluksi ihmeissään, mitä ihmeitä määkivät otukset olivat. Kun Lotta kosketti lammasta turvasta, alkoi tyttö hihkua innosta ja oli jo menossa lammastarhaan itsekin. :D

Käytiin vielä kahvilla samaisessa paikassa ja jo oli paikanpitäjä ihmeissään, kun me saavuttiin paikalla pikkuisten kanssa. Lotta oli kovin kiinnostunut takasta ja elävästä tulesta, ja kävi siihen tutustumassa useaan otteeseen. Muutenkin Lotta leikki reippaasti muiden vauvojen kanssa, eikä edes muistanut äitiä suurimman osan ajasta. Kivaa oli myös, kun paikalla oli kohta vuoden vanha poika, joka on samanlainen hulivili kuin Lotta. Poika käveli jo hienosti ilman tukea ja seurasivat Lotan kanssa vuoron perään toisiaan.

Joni on nyt käynyt ajamassa rallikyydityksiä mm. polttariporukoille ja yhtenä päivänä, kun haettiin Jonia kotiin, Lottakin pääsi istumaan ralliauton kyytiin. Ei sentään liikkuvan ralliauton! :D Lotta ei tykännyt ralliautosta ja pärähti itkuun saman tien, ehkäpä tämä on merkki siitä, ettei Lotta seuraa isänsä jalanjälkiä? Toivoa ainakin sopii! :)

Taaperokärryllä on tepasteltu menemään kovasti, se on käytössä aina kun äiti tai isi muistaa sen siirtää niin, ettei ole seinää vasten. Myös potta on viimein ostettu ja siinä on tänään ensimmäisen kerran istuttu. Vielä sinne ei ole mitään tehty, mutta nyt vasta totutellaan, ei meillä ole vielä mikään kiire oppia potalle. :)

Tänään minulla on vihoviimeinen vanhempainvapaapäivä. Huomennako Lotan sitten pitäisi olla valmis menemään hoitoon? Onneksi ei tarvitse mennä, ainakaan ihan vielä.

Kirjoja on luettu paljon. Liityin Vaukerhoon, josta tuli tänään tervetuliaslahjana muutama kirja. Lotta hihkui riemusta, kun näitä uusia kirjoja luettiin. Lotta tykkää myös kovasti itsekseen selailla ja ihmetellä kirjoja, joten vahvimmat niistä on Lotan lelujen seassa vapaassa käytössä. Muut on sitten hyllyssä tallessa, etteivät mene saman tien rikki.

Joni on ollut tämän viikon lomalla ja Lotta on nauttinut selvästi isän seurasta. Minä olen päässyt jopa kahdesti yksinään liikkeelle, maanantaina kävin kampaajalla ja tiistaina kiertelin hieman kauppoja. Vaikka tykkäänkin liikkua Lotan kanssa, oli ihan kiva olla liikkeellä välillä yksin. Varsinkin, kun kävin autolla monessa paikassa ja se on Lotan kanssa vähän ikävää, kun koko ajan pitää irroittaa autosta ja laittaa takaisin. Autoon liittyen, käytiin viimein katsomassa turvaistuimia liikkeessä ja todennäköisesti kotiutamme Britaxin Multi-Techin. Testattiin sitä autoomme ja se vei saman verran tilaa kuin tuo nykyinen kaukalo, eli mahtuu jotenkuten.

Sellaista meille kuuluu tällä hetkellä. Tästä tuli hirveä sekameteli postaus, mutta ehkäpä se kuvaa hyvin meidän viikkoa. :D Viikonlopulle ja Jonin viimeisille lomapäivillekin on jo suunnitelmia, hieman reissaamista, mutta kirjoitan niistä sitten erikseen.