lauantai 31. tammikuuta 2015

Jee!

Pakko oli tulla heti hehkuttamaan, kun tein kauppareissulla niin mainion löydön! :)

Lotallahan on täällä blogissakin vilahdellut uniriepu, Kuttikutti. Näin kyseisen rievun kaupassa Lotan synnyttyä ja ihastuin sen väreihin. Lopulta se oli pakko käydä ostamassa ja hyvä niin, sillä nykyään se on Lotalle kovin rakas.


Viime kesänä näin kaupassa samaa sarjaa olevan unirievun, mutta hieman erilaisen. Ajattelin jo silloin, että sellaisen haluan seuraavalle lapselle, mutta vaikka jo silloin haaveilin toisesta lapsesta, en uskaltanut ostaa riepua varastoon. Heti positiivisen raskaustestin tehtyäni aloin etsiä kyseistä riepua, mutten enää löytynytkään näitä mistään! Samanmerkkisiä oli kyllä vaaleanpunaisena ja -sinisenä, muttei värikkäänä. Olin jo luopunut toivosta, kun netistäkään ei niitä löytynyt ja ihan jopa tykästynyt vaaleanpunaisiin ja -sinisiin riepuihin. Mutta tänään se löytyi! Riepu ei ollut ehkä ihan yhtä kiva kuin Lotan oma on, mutta nyt se oli pakko ostaa, en uskaltanut enää ottaa riskiä, etten löytäisi sellaista enää, jos sen haluaisinkin. Joten nyt on Myytä odottamassa oma uniriepu. :)


Kuulumisia

Tämä viikko on ollut taas vaihteeksi väsynyt... Taisinkin jossain aiemmassa postauksessa mainita, että Lotta oli viime viikonloppuna yön minun vanhempieni luona. Joni oli tuolloin Rovaniemellä, joten sain pitkästä aikaa sitä kuuluisaa omaa aikaa, jonka suunnittelin käyttäväni nukkumiseen. Ihan hyvin yö tulikin nukuttua, mutta seuraavana yönä Lotta heräilikin sitten tunnin välein... Kun Joni oli taas sunnuntaina Lottaa nukuttamassa, nukkui hän kolme yötä peräkanaa yhteen putkeen, ennätys! Kunnes keskiviikkona oli minun vuoroni nukuttaa ja jälleen heräiltiin. Tosin tuolloin Lotalla alkoi myös flunssa, josta nyt sitten päästäänkin tähän tämänhetkiseen väsymykseen. Viimeiset kolme yötä Lotta on jossain vaiheessa tullut meidän väliin, eli silloin kun en enää ole jaksanut käydä tunnin välein häntä rauhoittamassa omaan sänkyyn. Mutta eipä se uni meidänkään vieressä ole kovin levollista ollut. Lotta heräilee, yskii, itkeskelee, pyörii ja hyörii, enkä minä ainakaan saa nukuttua. Tänään tähän soppaan on vielä lisätty Lotan oma tahto ja äidin pinna alkaa kiristyä, etenkin kun Jonilla on taas koko päivän menoa... Tänään ollaan Lotan kanssa tapeltu mm. ruuasta. Hän kun ei halunnut syödä tarjolla ollutta kinkkukiusausta ja minä en antanut leipää sen sijaan, alkoi sellainen huuto että oksat pois. Tyttö vain huutaa lattialla, ei suostu tulemaan syliin, ei mitään, huutaa vain. Näitä otteluita ehdittiin ennen päiväunia käydä muutama ja kauhulla odotan, mitä ilta vielä tuo tullessaan... Onneksi mulla on suunnitelmissa kauppareissu, niin josko edes sen aikaa oltaisiin tappelematta.

Tänään Lottaa päiväunille laittaessa aloin pohtia, olenko mahdollisesti ollut päästäni sekaisin halutessani toisen lapsen. Tällä hetkellä saan sentään päivän aikana noin tunnin omaa rauhaa, kun Lotta nukkuu. Mutta kun vauva tulee taloon, en varmasti saa sitä pientäkään omaa hetkeä. Miten mä sitten oikein jaksan kun en meinaa jaksaa nytkään?!

Tässä eräänä päivänä tullessani vessasta minua odotti tällainen "hulvaton" näky:


Lotta oli tyhjentänyt hoitolaukustaan vähän tavaroita, mukaanlukien minun lompakkoni. Kortit oli kyllä aseteltu hienosti ja niillä oli selvästi omat paikat. :D

Tällä viikolla myös tuosta ah niin rakkaasta autostani puhkesi rengas. Sitä lähdettiin sitten illansuussa kiireellä korjaamaan, enkä tajunnut ottaa Lotalle ruokaa mukaan. Niinpä Lotta pääsi ensimmäistä kertaa syömään Mäkkiin. En kyllä ollut ajatellut, että Lotan ensimmäinen ulkonasyöminen tapahtuisi juuri tuolla, mutta kävihän se niinkin. Ensimmäisenä, kun laskin tytön lattialle, kuului vain "Pa!" ja Lotta juoksi hakemaan ilmapalloa. Ranskalaisia typy söi vähän ja joi maitoa, mutta hampurilainen jäikin iskälle iltapalaksi. Lotta sai tuolta reissulta myös tosi ihanat Hello Kitty lasit ja niitä nyt sitten ollaankin ihasteltu peilin kautta moneen kertaan.



Tästä tuli nyt kyllä niin sekava postaus, etten tiedä itsekään, oliko tässä olevinaan joku ajatuskin. Mutta tällaista meille siis kuuluu tällä viikolla.

maanantai 26. tammikuuta 2015

Lapsen ikävä

Lotta on alkanut jo selkeästi ikävöimään Jonia tämän ollessa poissa kotoa. Joka ilta odotamme ikkunassa, milloin isän auto kurvaa pihaan ja Lotta menee riisumaan Jonilta pipon ja takin. 

Viikonloppunakin Lotalla taisi olla kova ikävä isiä, kun Joni oli pois kotoa torstai aamusta sunnuntai aamuun. Perjantai-lauantai meni vielä ihan hyvin, Lotta oli tuon yön minun vanhempieni luona kylässä ja oltiin vielä pitkälle lauantaitakin siellä. Kun lauantai-iltana sitten tultiin kotiin, halusi Lotta katsella ikkunasta, milloin isä tulee. Pyysin Jonia soittamaan ennen kuin Lotta menee nukkumaan, jotta tyttö saisi puhua hetken isän kanssa ja onneksi Joni ehtikin juuri ennen nukkumaanmenoaikaa soittaa. Yleensä kun Joni soittaa, Lotta lähinnä tuijottaa puhelinta ja naureskelee, laitan puhelimen siis aina kaiuttimelle. Tällä kertaa Lotta nappasi puhelimen kädestäni heti kun tunnisti, kuka soittaa, laittoi sen korvalleen ja alkoi puhua pölpöttää aivan hirmuisesti. Joni ei tahtonut saada sanaa väliin ja minulta meinasi päästä itku, kun pienellä oli iskää niin kova ikävä. Puhelu päättyi siihen, että Joni kysyi Lotalta, onko hän menossa juuri nukkumaan. Lotta toi puhelimen minulle ja paineli sänkyynsä.

Aamuyöllä Joni tuli kotiin ja Lottakin nukkui viimeisen tunnin meidän välissä. Aamulla hieman ihmeteltiin nukkuvaa isää ennen kuin noustiin Lotan kanssa ylös. Aamupäivän Lotta vain kiukkusi ja huusi minulle, todennäköisesti purki ikäväänsä minuun. Kun sain tytön päiväunille, heräsi Jonikin ja päikkäreiden jälkeen Lotta olikin sitten yhtä hymyä leikkimässä isän kanssa.

Iltapäivällä käytiin Lotan kummien kanssa "retkellä" paistamassa makkaraa. Oli hassua, kun Lotta oli niin innoissaan, vaikka vain istuimme kodassa ja söimme. Taisi tyttö nauttia etenkin isänsä seurasta. Kodan vieressä olisi ollut hienot pulkkamäet, mutta kun kummitätinsä olisi lähtenyt laskemaan Lotan kanssa, pääsi Lotalta itku. Niinpä vedettiin Lottaa pulkassa tasaisella maalla ja sehän vasta mukavaa oli!


Neuvola rv 21+2

Tänään kävin pitkästä aikaa neuvolassa ja aloitetaan vaikka mittaustuloksilla, suluissa edelliset.

Raskausviikko 21+2 (15+2)
Paino +267 g/vko (-246 g/vko)
Verenpaine 111/64 (105/68)
Sf-mitta 20 cm (ei mitattu)
Vauvan syke 155 (145)
Liikkeet ++

Neuvolaan mennessä käyn aina ensin katsomassa pissasta proteiinin ja glukoosin. Lotta ei tällä kertaa halunnut tulla mukaani vessaan, vaan jäi aulaan tutkimaan leluja. Hieman epäilytti, joudunko kesken kaiken hakemaan itkevän typykän luokseni, mutta aulasta ei kuulunut pihaustakaan ja kun tulin takaisin, Lotta köpöttelikin jo vastaan iloisena. Reipas tyttö!

Neuvolakäynti oli taas ihan peruskäynti, jutusteltiin kuulumiset ja tehtiin mittaukset. Lisäksi olin tälle kerralla täyttänyt voimavarakyselyn, joten käytiin myös se läpi. Seuraavaksi vuorossa olisikin sokerirasituksessa käyminen ja lääkärineuvola kuukauden päästä, ja molempiin pitäisi päästä ilman Lottaa. Nyt saa siis vapaaehtoiset lapsenvahdit ilmoittautua! 

Neuvolasta tullessa käytiin ystäväni kanssa teellä ja vaihdettiin kuulumisia. Kiva oli saada päivälle vähän jotain ohjelmaa, ettei mene taas ihan pelkäksi kotona nyhjäämiseksi.

perjantai 23. tammikuuta 2015

Rakenneultra

Tänään sitten viimein oli se jo kovasti odotettu rakenneultra. Joni valitsi tämän päivän viime ultrassa, koska pääsee perjantaisin helpommin töistä. Vaikka minä kyllä motkotin, etten jaksa odottaa koko viikkoa kun raskausviikot olisi kuitenkin ultraan riittäneet jo alkuviikosta. No, kuinkas sitten kävikään, Joni lähti eilen aamulla Rovaniemelle, joten ultra jäi hänen osaltaan nyt välistä. Kokeilin tiistaina asian selvittyä onneani ja kyselin, josko keskiviikolle olisi sattunut olemaan peruutusaikoja, mutta eipä ollut. Seuraava vapaa aika oli vasta ensi viikon keskiviikkona ja silloin raskausviikkoja olisi ollut jo sen verran paljon, että suosittelivat käymään tällä viikolla. Niinpä minä kävin ihmettelemässä pikkuista yksin.

Lotta meni taas kummitätinsä hoiviin ultran ajaksi. Olen kyllä niin ylpeä tuosta pienestä tytöstä, kun hän niin hienosti jää hoidettavaksi. Tänäänkin oli vähän minussa kiinni ja halusi syliin, muttei kuitenkaan ollut itkenyt kun lähdin ja reippaana tuli ovelle vastaan ja kertomaan kuulumiset, kun menin hakemaan.

Kerrankin pääsin ajallaan kätilön vastaanotolle ja pikaisten vointipäivitysten jälkeen päästiinkin jo kurkkimaan pikkutyyppiä. Myy oli sulloutunut yhteen nurkkaan ja kyyhötti nenä kiinni säärissä. Melko notkea kaveri siis. ;) Asento kuitenkin hankaloitti kätilön työtä, mutta vaikka mahaani tökittiin niin että sattui, ei pikkuinen suostunut vaihtamaan asentoa. Välillä makasin vasemmalla kyljellä ja sitten oikealla ja taas selällään, yskin ja kävin vessassa, mutta vauva vaan oli ja pysyi samassa paikassa ja asennossa. Lopulta kaikki mitat saatiin kuitenkin otettua. Kasvoista ei saatu sivuprofiilia, mutta koska ne edestä olivat aivan normaalit, ei kätilö ollut huolissaan. Ja jos edellisessä ultrassa Myy esitteli sormia ja varpaitaan, niin nyt ne olivat kaikki samassa kasassa ja mahdotonta laskea. Ihan lopussa sormet saatiin näkyviin ja niistä muistoksi kuvakin.


Pikkuinen painoi 346 grammaa ja vastasi mitoiltaan viikkoja 20+1, nyt nt ultran mukaan menossa siis 20+6. Tyyppi ei esitellyt myöskään sukupuoltaan kovinkaan avoimesti, mutta kätilö antoi 95 % varmuuden tytöstä. Ja nythän siinä sitten käy niin, että tulee poika... Lotan ultrassa kun näkyi niin selvästi pippeli ja kivekset, mutta syntyikin sitten tyttönä. Jonille kun soitin ultran jälkeen, oli hän onnessaan tytöstä, mutta pitihän mun vähän toppuutella, varsinkin kun asiaa ei edes kunnolla päästy näkemään. No, se selviää sitten kesäkuussa, että kumpi sieltä tulee. :)


Ultraus kesti lähes tunnin juurikin vauvan hankalasta asennosta johtuen. Kyllä taas oli niin erilainen tyyppi kuin Lotta mahassa ollessaan, että edelleen elättelen toiveita hieman rauhallisemmasta vauvasta.

lauantai 17. tammikuuta 2015

Puoliväli

Tänään poksahti rv 20+0, eli puolivälissä ollaan. Ihanan nopeasti menee tämä raskaus, kun sitä ei ehdi koko aikaa miettiä. :) Puolivälin kunniaksi laitan ensimmäisen mahakuvan tästä raskaudesta. Vertailuna maha Lotan raskaudesta (kaksi vasemmanpuoleista kuvaa). Lotasta ei näköjään ollut tasan puolivälin mahaa, mutta siitä läheltä.


Oikeanpuolimmainen on siis tänään otettu kuva, kyllä se taitaa vähän isompi jo olla kuin Lotasta samoilla viikoilla. Tiedä sitten johtuuko vaatteista vai siitä, että mahaa on jo vähän enemmän, mutta ihan niinkuin tämä nykyinen maha olisi vähän pyöreämpi..? Lotan masu näyttää jotenkin terävältä, vai onko se vaan mun silmissä? :D

Myy potkii ja myllää mahassa jo kovasti ja joka päivä saankin useamman kerran jäädä liikkeitä ihastelemaan. Liikkeet tuntuvat myös hieman jo vatsan päältä käteen, joten Jonikin on saanut osansa uuden tulokkaan potkuista. Musta myös kohtu tuntuu nyt paremmin käteen, se on sellainen kova mötikkä. Myyn saa varmiten liikkeelle syömällä mun himotuksen kohdetta Dumleja. Lottaa odottaessa himoitsin myös Dumleja ja Joni toi niitä mulle jopa synnärille, mutta muistaakseni himotus alkoi silloin vasta loppuraskaudesta. Jos nyt jatkaisin Dumlejen syöntiä raskauden loppuun asti samaa tahtia, mitä oon niitä tällä viikolla syönyt, niin en tiedä mahtuisinko ovesta ulos. :D Aina, kun pussi on tyhjentynyt, olen tilannut Jonilta uuden. Tänään lähdin kaupasta kuitenkin ilman Dumleja, joten jospa se pahin himo olisi edes hetkeksi laantunut.

Tällä hetkellä voin oikein hyvin, mitä nyt välillä väsyttää (ja kiukuttaa), iskias jomottelee ja päätä särkee. Nyt on kuitenkin niin ihanan rentoa olla raskaana, kun olen kotona. Lottaa odottaessa työt stressasivat aivan kamalasti ja kun jäin sairaslomalle, sekin stressasi pitkään ja podin siitä huonoa omaatuntoa. Tästä raskaudesta en ole vielä töihin ilmoittanut, ajattelin olla yhteydessä sinne, kun saan neuvolasta laput Kelaa varten ja Kelasta sitten laput äitiyslomasta itselleni, jotta saan asiat hoidettua yhdellä kertaa työpaikkani kanssa. Meillä on siellä vuodenvaihteessa aloittanut uusi osastopäällikkö, eli minun esimieheni, ja veikkaanpa, ettei nämä äitiys- ja vanhempainvapaa kuviot ole vielä hänelle tuttuja, joten pitää olla itse tarkkana, että ilmoitukset vapaista tulee tehtyä oikein.

Ensi viikon perjantaina on rakenneultra ja sitä seuraavana maanantaina sitten neuvola, josta tosiaan saan raskaustodistuksen Kelaa varten. Ultraa odotan jo kovasti, kivaa päästä näkemään pikkuinen taas. Ja tietysti odotan myös sitä, näkyykö sukupuoli, vaikka edelleenkin suhtaudun siihen erittäin suurella varauksella. 

Menin tekemään vauvan sukupuolen "paljastavan" sormustestin, kun niin moni kertoi sen pitäneen paikkaansa kaikkien sukulaistensa kohdalla. Testissä siis laitetaan sormuksen läpi hius ja sormusta roikotetaan käden (tai vatsan) päällä. Lähteestä riippuen sormuksen pyöriessä vauva on tyttö ja heiluessa poika. Testi näyttää kaikki jo olemassa olevat sekä tulevat lapset. Minä sain tulokseksi tytön ja pojan ja sama tulos tuli Jonilta, eli tuon testin mukaan mahassani majailisi nyt poika. Tyttöoloni takia järkytyin tästä kovasti, mutta vielä enemmän siitä, että testin mukaan en saisi kuin nuo kaksi lasta. Joni on kyllä jo sanonut, ettei hän halua enempää lapsia, mutta toisaalta välillä jättää puheissaan mahdollisuuden useammallekin sitten joskus. Tiedän, että on hölmöä "panikoida" tuollaisen hölynpöly testin takia, mutta kyllä se laittoi miettimään. Ehkä sen ansiosta olen kuitenkin nyt valmiimpi kuulemaan, jos vauva ultrassa vaikka paljastuu pojaksi.

Tällaisia oloja siis näin raskauden puolivälissä. Mainitsin raskaudesta kertovassa postauksessa peloista raskauteen liittyen ja niistä olisi tarkoitus kirjoittaa oma postauksensa lähiaikoina. Myös synnytys on ollut jonkin verran mielen päällä, eli siitäkin on tulossa pohdintaa.

torstai 15. tammikuuta 2015

Ärrin murrin

Nyt aion valittaa. Oon kerännyt tätä ketutusta tiistaista asti ja tänään se sit tuntuu käyneen ylivoimaiseksi, joten pakko purkaa. Josko siitä olisi vaikka apua... Suurin syy tähän kaikkeen on varmaankin väsymys, viimeiset yöt minä olen nukkunut parin tunnin pätkissä, koska jostain syystä Lotta itkeskelee yöllä. Nukahtaa itse ilman toimenpiteitä takaisin, mutta mä herään kuitenkin joka kerta ja uudelleen nukahtaminen kestää. Lisäksi Joni on paljon pois kotoa, eli mä pyöritän aika lailla yksin tätä taloutta tällä hetkellä. Tiedän, sen pitää tehdä paljon töitä jotta mun on mahdollista olla kotona, mutta olisihan se silti kiva, että Jonikin kävis välillä muutakin kun kääntymässä täällä...

Tiistaina meillä alkoi taas muskari. Tunnin alussa selvisi, että 1- ja 2-vuotiaiden ryhmät on yhdistetty, koska molemmista on lopettanut niin moni. No eihän siinä, mutta tuntuu, ettei näitä pienimpiä ole huomioitu nyt niin hyvin ja jäädään vähän jalkoihin. Kai se siitä, mutta ärsyttää silti. Varmaan ihan periaatteestakin. Tai ehkä tää on vaan muutosvastarintaa..? Ihan sama, en silti tykkää.

Keskiviikkona aloitimme taaperotanssin. Lotalla oli mennyt päivän rytmi ihan selaisin, koska nukahti tiistaina jo klo 19. Keskiviikkona herättiin 6.30 ja oltiin vauvapiirissä 10-13.30. Eli Lotta meni päikkäreillekin normaalia myöhempään. Neljältä jouduin herättämään Lotan, jotta ehdin antaa ruuan ennen tanssiin lähtöä. Olin saanut kurssille ilmoittautuessani tiedon, että tunti alkaa klo 17. Olin paikalla 16.50 ja siellä jo joku koputteli oveen. Hän kertoi, että ovet on lukossa ja jos ei ole paikalla ajoissa, ei välttämättä pääse enää sisään. Ihmettelin sitten että mihinkäs aikaan siellä pitäisi olla ja sain kuulla, että tunti alkaakin 16.45. No niin, hienoa! Jos tuo toinen ei olisi ollut myöhässä, olisin varmaan tyhmänä vaan seisonut oven takana ja ihmetellyt, missä kaikki muut ovat. Onneksi kurssin vetäjä tuli vielä tarkistamaan, onko joku jäänyt oven taakse ja pääsimme kuin pääsimmekin tunnille.

No, netissä oli kurssin kuvauksena, että kurssi on tarkoitettu 1-2-vuotiaille, joten ajattelin että riittää, että lapsi osaa kävellä. Muut osallistujat olivatkin sitten yli kaksi vuotiaita ja puhuivatkin jo. Tunnilla mm. hypittiin ja mentiin laukka-askeleita, joita Lotta ei osaa ja minä sain selkäni kipeäksi kun heittelin tyttöä siellä. Päätinkin, että ensi kerralla kun pitää hyppiä, Lotta kävelee, kun pitää laukata, Lotta kävelee, kun pitää seisoa varpaillaan, Lotta seisoo tavallisesti jne. Kurssin sisältö on varmaankin muokkaantunut syksyn aikana osallistujien osaamistason mukaan, mutta olisi ollut reilua, että kun kysyessäni mahdummeko vielä kurssille ilmoitin Lotan iän, niin olisin saanut kuulla, minkä tasoisia asioita tunneilla tehdään...

Koska koko päivän rytmit oli eilen ihan sekaisin, arvasin, ettei Lotta nukahda normaaliin aikaan eli noin klo 20. Puoli yhdeksältä päätin kuitenkin mennä kokeilemaan. No, siitäpä ei tullut mitään ja Lotta vain pelleili, joten lopulta päätin, että tullaan vielä hetkeksi leikkimään. Yleensä en päästä Lottaa pois sängystä vaikka siellä kuinka hilluisi, mutta nyt en vaan itse jaksanut. Kun tultiin olohuoneeseen, Lotta haukotteli ja hieroi silmiä ja makasi sylissä, joten melko pian mentiin takaisin hakemaan unta. Joka ei tullut vieläkään. Kello lähenteli kymmentä ja tiesin, että Joni tulisi pian kotiin ja koirat haukkuisi ja Lotta piristyisi. Niinpä tultiin odottamaan Jonia. Joni vei Lotan sänkyyn heti tultuaan kotiin ja tuli sieltä pois viiden minuutin päästä, kun Lotta nukkui. Niinpä tietenkin, miksi mä edes yritän nukuttaa sitä kun Jonille se nukahtaa hetkessä...

Koska Lotta nukahti niin myöhään, elättelin toiveita, ettei aamu alkaisi kovin aikaisin. Turha toivo, 6.30 Lotta huuteli huoneestaan. Mun olis tehnyt mieli kaivautua peiton alle koko loppupäiväksi varsinkin, kun pian kävi selväksi, että Lotta on väsynyt eikä aio tehdä muuta kuin huutaa... Noh, mulla oli kaupungissa kampaaja 10.30 ja mun piti viedä Lotta siksi aikaa Jonin työpaikalle. Kun menin laittamaan rattaita autoon ja yritin avata peräluukkua (josta on siis lukko rikki ja joka ei pian kahteen vuoteen ole ollut kiinni), jäi käteeni joku hemmetin lista josta sitä luukkua yritin avata ja reväytin selkäni kun horjahdin. Takaovet oli myös jäätyneet kiinni, että hyvää päivää vaan taas. Jos ei ole vielä tullut selväksi niin mä VIHAAN tuota autoa. Miksen vaan voisi olla rikas?! Lisäksi eilen ja tänään autoa käynnistettäessä siitä kuuluu naksutusta. Minä en tiedä autoista mitään, joten en todellakaan tiennyt, mitä se tarkoittaa. Eikö jarrut toimi? Räjähtääkö moottori? Kun kerroin Jonille tästä vaivasta, naureskeli hän työkaverinsa kanssa mulle, että ainahan se naksuttaa. Itse en ole kyllä koskaan näiden reilun kuuden vuoden aikana tuota ääntä kuullut, mutta selvä. Hormoonihuuruissa ja väsyneenä pitihän sitä itkut tirauttaa, kun ei tuo mies vaan tajua. Olisihan sen voinut nätimminkin kertoa, ettei auto ole jättämässä mua keskelle metsää 30 asteen pakkasessa sen naksutuksen takia. Lisäksi se kai liittyi jotenkin öljyihin, jotka on viimeksi vaihdettu kaksi vuotta ja aika monta kilometriä sitten ja nyt auton "ajotietokone" vilkuttaa aina käynnistettäessä, että öljyä on liian vähän. Aika monta kertaa olen pyytänyt Jonia tekemään asialle jotakin, mutta mitään ei tapahdu. Jälleen kaipaan sitä rahaa, koska itsekään en osaa öljyjä vaihtaa, joten veisin auton johonkin korjaamolle. Kotihoidontuesta ei vaan valitettavasti jää niin paljon käteen.

No mutta, pääsin kuin pääsinkin kampaajalle, jonne kaamea hiuskuontaloni jo huusi. Viimeksi olen käynyt kesäkuussa, hups... Hiuksista tuli kivat ja mielikin hieman piristyi. Lähdin hakemaan Lottaa toiveissa lounas Jonin kanssa, mutta eihän se mihinkään ehtinyt. Laitoin Lotan autoon ja lähdin ajamaan kohti kauppaa, mutta Lotta nukahtikin heti kun auto liikkui. Niinpä päätin jättää kaupassakäynnin Jonille ja lähdin kotia kohti. Yhdistä liikennevaloista lähtiessäni edellä ajava auto päättikin päästää jalankulkijan tien yli. Vauhtia oli ehkä 30 km/h, mutta aika pian tajusin, etten saa pirullista pulkkaani pysähtymään ennen edeltävän auton takapuskuria. Onneksi oltiin melko leveässä risteyksessä ja pystyin ohjaamaan auton keskelle tietä ilman, että ajauduin vastaantulevien kaistalle. Taisi se edellä ajavakin huomata viimeistään mun ilmeestä, että meni aika läheltä, kun lähti sellaista haipakkaa sitten ajamaan eteenpäin. Sattumalta ajettiin peräkkäin 10 km tänne metsän keskellä ja sitten tajusin, että eilen tuo samainen auto oli penkassa ja tiellä poikittain...

Koska Lotta oli nukkunut normaalia lyhyemmät yöunet, herännyt puoli seitsemältä ja viettänyt uuvuttavan puolitoistatuntisen Jonin töissä, arvelin, että uni maistuisi päivällä edes pari tuntia. Väärin taas. Kun oltiin kotipihassa, tapitti mua takapenkiltä kaksi silmää apposen auki, vaikka kaksi minuuttia sitten tyttö nukkui ihan täysillä. Siinä meni mun haaveet omasta hetkestä... Innolla odotan, mitä ihanaa tällä päivällä on vielä tarjota ja jatkuuko mun kiukuttelu vielä huomenna.

Tänään on käytä hääpukuasi-päivä ja kivahan se olisi tuolta kaapista päälle kaivaa, mutta nää fiilikset on nyt kyllä aivan väärät siihen.

Mä veikkaan, että kun tästä joskus saan tätä väsymystä hälvennettyä, voisin itsekin nauraa näille mun "ongelmille". Mä en pidä turhasta valittavista ihmisistä ja nyt itse valitan turhasta, koska oikeestihan kaikki on hyvin. Nyt vaan alko liikaa kiristää päänympärillä ja ehkä joskus on ihan sallittuakin vähän kiukutella. Ja itse asiassa nyt kun luin tän tekstin läpi, niin en tiedä itsekään mistä valitan. Mulla taitaa vaan olla nyt sellainen ärrimurri päivä, että kaikki ärsyttää ihan vaan koska se on "kivaa". Kiitos ja anteeksi.

Ps. Kysyin Jonilta, saanko haukkua sitä blogissa, joten siihen oli lupa, en tehnyt sitä seläntakana. ;)

maanantai 12. tammikuuta 2015

Hop Lop ja ensimmäinen supistus

Päätettiin eilen lähteä käymään Hop Lopissa. Mä en oo koskaan aikaisemmin käynyt siellä ja olen vähän karttanut paikkaa toistaiseksi, koska oon kuullut, että pienten puoli on tosi pieni ja suppea. Meidän mukaan lähti ystävämme T ja I poikansa E:n kanssa.

Kun Hop Lopin oven avaa, kantautuu sisältä melkoinen meteli. Lotta puristautui tiukemmin syliin ja katseli ihmeissään, mihin oltiin tultu. Käytiin ostamassa sisäänpääsyliput (aikuiset ilmaiseksi jei!) ja suunnattiin kohti alle kolme vuotiaiden aluetta. Pienten alue oli tosiaan pieni, mutta nämä meidän yksi vuotiaat viihtyivät siellä vallan mainiosti. Ja ehkä myös me vanhemmat. ;) Lotta kiipesi ensi töikseen hieman korkeammalle, jossa ihmeteltiin hetki putkia ja palikoita. Sitten laskettiinkin liukumäkeä pallomereen ja siitähän se riemu repesi! Lotta ei niinkään tykännyt pallomerestä, vaan kapusi melko nopeasti sieltä pois, mutta E ja isät saivat palloista irti uskomattoman paljon. :D Lotta keräsi ylilentäneitä palloja ja kiikutti niitä takaisin pallomereen.

Seuraavaksi suunnattiin isojen puolelle. Parhaat jutut Lotan mielestä oli trampoliini ja iiiiiiso liukumäki. Aina, kun liukumäki oltiin laskettu alas, oli Lotta jo kiipeämässä mäkeä takaisin ylöspäin. Harmi vaan, ettei mäen päälle päässyt ihan niin helposti, vaan piti kiivetä, pujotella, puikkelehtia ja vaikka mitä, ennen kuin päästiin taas laskemaan. Kyllä siinä tuli tälle äidille hiki! Lapset viihtyivät oikein hyvin ja samoin vanhemmat. Paikalla oli meidän siellä käydessä melko vähän ihmisiä, mikä sopi meille oikein hyvin. Välillä kyllä tuntui, että jäädään isompien lasten jalkoihin, joten ruuhkaisempaan aikaan pitäisi varmaan pysyä vain siellä pienten puolella.

Hörppästiin vielä mehut ja kahvit ja mentiin hetkiseksi vielä pienten puolelle. Minä olin kyllä tyytyväinen reissuun ja minusta tuo paikka sopi oikein hyvin näinkin pienille. Lotta paineli välillä menemään tunneleissa ja ties missä niin, ettei me meinattu perässä pysyä. Isomman mahan kanssa en varmaan olisikaan pysynyt perässä. :D Onnistunut sunnuntaipäivän reissu siis. :)

Vaikka olisi voinut kuvitella, että otsikossa mainitsemani ensimmäinen supistus liittyisi tuohon Hop Lopissa käymiseen ja sillä riehumisella en olisi supistuksia ihmetellyt, niin oikeasti tunsin tämän raskauden ensimmäisen supistuksen tänään. Lotta oli päiväunilla ja minä makoilin rauhassa sohvalla. Yhtäkkiä vatsaa alkoi kiristää. Ensimmäisenä ajattelin vain, että on jotenkin tuttu tunne. Sitten keksin, että olisikohan kyseessä supistus ja kokeilin vatsaa, joka olikin ihan kova. Alaselkää ja -vatsaa alkoi jomotella ja hetken sai odottaa, että supistus meni ohi. Lotan raskaudessa huomasin harjoitussupistukset vasta ihan raskauden lopussa, enkä silloinkaan välttämättä huomannut niitä muusta, kuin vatsan kovettumisesta. Toivottavasti näitä supistuksia ei nyt vielä alkaisi tulemaan ainakaan kovin usein, vaikka puolivälikin jo kolkuttelee ovella. Muutoin olen kyllä voinut hyvin, eikä eilisestä temppuilusta aiheutuneiden iskiassärkyjen lisäksi ole ollut muita vaivoja.

lauantai 10. tammikuuta 2015

Ensimmäinen viikko uudessa sängyssä

Niin se vaan hujahti ensimmäinen viikko Lotalla isojen tyttöjen sängyssä. Täytyy sanoa, että ihan näin helpolla en olisi uskonut meidän pääsevän, mutta vielähän tuo ehtii muuttua. ;)

Ensimmäisenä iltana, kun pinnasänky oli vaihdettu junnusänkyyn, Lotta oli selvästi innoissaan asiasta. Ei meinannut malttaa odottaa, että on nukkumaanmenoaika ja kun sitten lopulta piti mennä nukkumaan, käveli reippaasti itse sänkyyn Kuttikutti kainalossa. Joni hoiti nukuttamisen ja tyttö oli lähes unessa viidessä minuutissa, kunnes uudesta yövalosta loppui akku ja musiikki sammui... Sitten unta odotettiinkin lähes tunti, mutta aamulla Lotta heräsi vasta 9.30! Noin pitkät unet on todella harvinaisia meillä. Kaikenlisäksi typykkä heräsi iloisesti jutellen ja odotti jo oven takana, kun minä ehdin häntä hakemaan. Meillä on siis sekä Lotan että meidän huoneiden ovet kiinni, jottei kissa pääse makuusoppeihimme. Tätä täytyy kyllä miettiä, voisi olla ihan mukavaa, että Lotta voisi aamulla itse tulla meidän viereen kun herää.

Seuraavina öinä Lotta heräsi itkeskelemään klo 5-5.30, mutta yleensä nukahti itsekseen uudestaan. Yhtenä yönä odotti jo oven takana minua hakemaan häntä ja nukkui loppuyön meidän välissä. Herää ja itkee ilmeisesti tutin perään (josta pitäisikin seuraavaksi luopua...), mutta yhtenä yönä Kuttikutti oli hukassa ja tutti tiukasti suussa.

Nukuttaminen sujuu ehkä jopa paremmin kuin pinnikseen, jopa minulta. Hetken saattaa pörrätä sängyssä, mutta kertaakaan ei ole tullut sieltä pois. Me siis istutaan Lotan sängyn vieressä tuolilla hiljaa, kunnes Lotta nukahtaa. Nykyään siihen menee yleensä 5-30 min, mikä on huima parannus muutaman kuukauden takaiseen, kun nukuttaminen saattoi kestää toista tuntia.

Uuteen sänkyyn siirtyminen on siis sujunut oikein hyvin. Pelkäsin eniten, että nukkumaankäydessä Lotta tulisi monta kertaa pois sängystä ja saman pelkäsin tapahtuvan keskellä yötä Lotan herätessä. Kummaltakin ollaan toistaiseksi vältytty, vaikka voihan olla, että sekin vaihe vielä tulee. Tämänhetkiseen tilanteeseen olen kyllä tyytyväinen, pinnat alkoivat jo selvästi ärsyttää Lottaa ja nyt tyttö tuntuu olevan erittäin innoissaan uudesta sängystä, johon pääsee itse kiipeämään. :)

torstai 8. tammikuuta 2015

Taaperon harrastukset

Viime syksynä kirjoitin siitä, kuinka keväällä meillä tuntui olevan liikaakin harrastuksia Lotan kanssa ja jatkoimme siis vain muskaria ja oman kylämme mammatreffejä. Ns. joulutauon jälkeen meillä oli eilen taas mammatreffit ja minä ainakin jo odotin niitä kovasti. Joni on tehnyt taas paljon töitä ja me ollaan oltu Lotan kanssa kaksin kotona, joten meistä molemmista oli mukavaa päästä näkemään muidenkin naamoja kuin toistemme.

Muskaria jatkamme edelleen, se jatkuu ensi viikon tiistaina reilun kuukauden tauon jälkeen. Koska Lotalla on jo virtaa ja intoa kuin pienessä kylässä, aloin haaveilla vielä jostakin harrastuksesta ja etsinkin täältä taaperojumppia. Törmäsinkin uuteen, syksyllä alkaneeseen taaperotanssiin ja kyselin, josko siellä olisi ollut tilaa vielä meille. Ja kuinka ollakaan, saimme viimeisen vapaan paikan! Ensi viikon keskiviikkona me sitten lähdetään Lotan kanssa tanssimaan, saa nähdä, mitä mieltä neitokainen uudesta harrastuksesta on.

Ainakin tässä parina viime päivänä on kuunneltu toistolla Munamiehen Pomppufiilis kappaletta ja Lotta tanssii oikein antaumuksella, tähän tyyliin:





Ps. Löysin tänään Prismasta muovisen kahviastiaston neljällä eurolla ja pakkohan se oli ostaa. Lotta on aivan innoissaan ja meillä on pidetty mehukestejä illan aikana jo useammat. Tästä kupeista leikisti juomisesta Lotan taisi innostaa minun tätini, joka piti mehukutsuja Lotan kanssa joulun aikaan ukkini luona. Myös OBH Nordican leikkikeittiö oli alennuksessa vain 25 euroa ja suunnittelin jo senkin ostoa, mutta ainakin vielä toistaiseksi se jäi kauppaan.



maanantai 5. tammikuuta 2015

Vauvan sukupuoli

Kun odotin Lottaa, mulla ei aluksi ollut minkäänlaisia tuntemuksia, kumpaa sukupuolta masussa kasvava vauva on. Jossain vaiheessa ennen rakenneultraa mulle tuli tyttöolo ja se pysyi loppuun saakka, vaikka ultrasta saatiinkin erittäin vahva poikalupaus. Uskoin silloin ultraan, oltiinhan me itsekin nähty sukupuoli siinä niin selvästi, mutta äitini oli loppuun asti varma, että tyttö sieltä on tulossa. Ja niinhän sieltä tuli.

Tässäkään raskaudessa mulla ei aluksi ollut oloja suuntaan tai toiseen, mutta nyt parin viikon ajan on ollut tyttöolo. En luota siihen täysin, koska toivon tyttöä ja epäilen, että se voi vaikuttaa tähän oloon. Ja kaikki nyt varmaankin ymmärtää, että jos meille poika tulee, on hän ihan yhtä rakas kuin tyttökin. Toivoisin kuitenkin nyt tyttöä mm. siksi, että kun Lotalle ja uudelle vauvalle tulee pieni ikäero, uskoisin heidän olevan vieläkin läheisempiä, jos olisivat samaa sukupuolta. Vaikka aivan yhtä hyvin he voisivat olla todella läheisiä, vaikka nyt tulisikin poika. Olen myös itse aina toivonut siskoa (minulla on kaksi veljeä), joten haluaisin, että Lotta saisi oman siskon. Ja kyllä mua myös hieman harmittaa, jos en pääse käyttämään Lotalta pieneksi jääneitä ihania hepeneitä uudestaan. :) Myös nimen puolesta toivon tyttöä: jo Lotalle nimeä mietittäessä meillä oli toinen vahva nimiehdokas ja sen haluaisin kovasti antaa. Tosin nyt taas tytölle on tullut uusikin nimiehdotus, joten saa nähdä pääsisikö tuo Lotalta "yli jäänyt" nimi sitten kuitenkaan vielä käyttöön. Pojalle me taas ei Jonin kanssa tunnuta keksivän molempia miellyttävää nimeä. Tässä yksi ilta keksin pari uutta mielestäni kivaa nimeä ja Joni tyrmäsi ne heti. Päädyttiin siis vain toivomaan, että tulokas on tyttö. ;) Vaikka kyllä minä vielä joskus sellaisen pienen pojankin tahtoisin...

Rakenneultraan on aikaa nyt reilut kaksi viikkoa. Aiotaan kysyä sukupuoli, jos vauva sen suostuu paljastamaan, mutta en tule siihen silti uskomaan. Haluan vain nähdä, pitääkö se tälläkään kertaa paikkaansa. :D Enemmän odotan siis, että äitini näkee jonkun enneunen tai muuten vain tietää, kumpi mahassani tällä kertaa majailee. :)

Raskaudethan ovat olleet keskenään hyvin samanlaiset, mutta nyt tuntuu, että mahani kasvaa sivuilta. Kylkiä kutittaa jatkuvasti ja jotenkin tuntuu, että maha leviää sivuille päin. En ainakaan muista, että Lottaa odottaessa maha olisi alkanut kasvaa kyljistä... Tosin nythän mulla alkaa jo maha ihan hyvinkin pullottaa, kun Lotan raskaudessa se pullahti esille vasta puolenvälin jälkeen.

Kopioin tällaisia leikkimielisiä testejä vauvan sukupuolen selvittämiseksi Marin Ja hän sai nimen äiti - blogista, joten katsotaanpa, kumpaa nämä testit ennustavat.

Kiinalaisen syntymäkalenterin mukaan tulossa on poika. Lotan kohdalla kalenteri näytti tyttöä.
http://www.babycenter.com/chinese-gender-predictor
 
Mayojen kalenterin mukaan tulossa on tyttö, mutta Lotan kohdalla poika.
http://www.terve.fi/raskaus-ja-odotus/poika-vai-tytto-hassuja-tapoja-arvata-vauvan-sukupuoli
Sydämen syke yli 140 viittaa tyttöön ja alle poikaan. Tämän mukaan tulossa on tyttö, tosin sykkeet on kuunneltu vasta kerran.

Uskomuksen mukaan tyttö vie äitinsä kauneuden ja tästä johtuu ihon kukkiminen. Finnit naamassani ovat kyllä lisääntyneet radikaalisti raskautumisen myötä ja sama homma oli Lottaa odottaessa. Tämän perusteella tulossa on siis tyttö.

Ja seuraavat väittämät tytöstä ja pojasta:
Tyttö
-Vatsasi on levinnyt sivulle.
-Mielesi tekee makeita herkkuja ja hedelmiä. 
-Olit yhdynnässä muutamaa päivää ennen ovulaatiopäivää
-Viiva vatsassasi päättyy napaan.
- Vauva potkii hillitysti. 
-Edellinenkin lapsesi on tyttö.
-Voit pahoin raskauden alussa ja näytät nuutuneelta.
-Olitte stressaantuneita lasta tehdessänne
-Säärikarvasi kasvavat samaa vauhtia kuin ennenkin.
-Kätesi on aiempaa pehmeämmät.
-Vauvasi sydämen syke on yli 140. 
-Olet normaalia kiukkuisempi.
-Vauvasi hikottelee usein.
-Ikenet verestävät odotusaikanasi
9/14
Poika
-Vatsasi on pystyssä, eikä se näy takaapäin.
-Himoitset suolaista ruokaa esim. lihaa.
-Olit yhdynnässä ovulaatioaikaan.
-Viiva vatsassasi jatkuu aina rintojen korkeudelle.
-Vauvan potkut ovat voimakkaita.
-Odotat esikoistasi tai edellinenkin lapsesi on poika.
-Et kärsi pahoinvoinnista ja hehkut kauniina.
-Elitte leppoisaa elämänvaihetta lasta siittäessä.
-Säärikarvasi kasvu on kiihtynyt.
-Kätesi kuivuvat helposti.
-Vauvasi sydämen syke on alle 140.
-Olet rauhallinen ja hyväntuulinen.
-Vauvan isä lihoo odotusaikanasi.
-Jalkasi ovat aiempaa kylmemmät.
3/14
 
 Näiden perusteella näyttäisi vahvasti siltä, että mahassani majailee tyttö. Joihinkin väittämiin oli kuitenkin vaikea vastata, koska esimerkiksi viiva vatsassani on ollut siinä Lotan raskaudesta saakka, eli ei välttämättä liity nykyiseen raskauteen millään tavalla. Olen myös voinut pahoin, mutta kuitenkin sen verran pienissä määrin, etten nyt laskenut sitä tuohon. No, eipä se vauvan sukupuoli kuitenkaan selviä tällaisia testejä tekemällä, mutta ihan hauskaa näitä oli tehdä. :)

Eihän tässä auta kuin odotella vielä noin viisi kuukautta ja sitten tiedämme, saako Lotta pikkusiskon vai -veljen. :)

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Taaperosänky

Tänään meillä onkin ollut jännä päivä ja vielä jännempi yö on tulossa. Kun Lotta heräsi päiväuniltaan ulkoa ja oli syönyt välipalan, raahasin minä pinnasängyn pois Lotan huoneesta. Lotta tuijotti äidin touhuja kummeksuen, mutta kun sänky oli saatu pois huoneesta, käveli Lotta määrätietoisesti unirätti kainalossa uuden sänkynsä luokse ja kiipesi sinne hymyssä suin istumaan. Vielä piti tyttö hetkeksi ottaa pois uudesta sängystään, jotta saatiin se kannettua omalle paikalleen Lotan huoneeseen.


Sänky on nyt pari päivää ollut meidän käytävässä odottamassa käyttöönottoa ja tänään se sitten vaihdettiin pinnasängyn tilalle. Vasta tänään siksi, että Joni on nyt perjantaihin asti kotona nukuttamassa Lottaa ja Lotta nukahtaa Jonille paljon helpommin kuin minulle. Näiden parin päivän aikana Lotta on käynyt useaan otteeseen tutustumassa uuteen sänkyyn ja tykkää siitä kovasti. Hieman hirvittää, malttaako Lotta sinne nukahtaa, mutta ainakin kun sanon, että siellä Lotta kohta nukkuu, käy hän sänkyyn makaamaan. Parastahan varmasti olisi ollut aloittaa uuteen sänkyyn totuttelu nukkumalla siellä päiväunet, mutta Lottahan nukkuu päikkärit edelleen ulkona. Kovilla pakkasilla ja Lotan ollessa kuumeessa nukutin hänet sisälle pinnasänkyyn ja siihen kyllä vierähti tovi jos toinenkin.


Joni on kuitenkin luottavaisin mielin ja toivotaan, että uni tavoittaa neitokaisen myös uudessa sängyssä. Kerran Lotta jo kantoi unipupunsa takaisin pinnasänkyyn, mutta sen jälkeen on antanut niiden olla. Hienoa on ainakin se, että Lotta menee mielellään uuteen sänkyynsä ja tykkää olla siellä. Joten pidetäänhän kaikki tänä iltana peukkuja, että nukahtaminenkin sujuisi hyvin.


Mulla on taas eilen illalla ja tänään ollut migreeni ja nyt luulisin sen johtuvan suklaasta. Aiemmin tosiaan ruuat ja juomat eivät aiheuttaneet mulle migreeniä, mutta tämän raskauden aikana ainakin valkosipuli ja suklaa on nyt olleet syyllisiä pään kivistykseen. Täytyy siis yrittää niitä vältellä. Suklaasta en onneksi muutenkaan tykkää ihan hirmuisesti, silloin tällöin tulee pala tai kaksi syötyä, joten sen välttelemisen ei pitäisi olla kovin hankalaa. Tosin Lottaa odottaessa söin hirmuisesti suklaata, toivottavasti nyt ei tulisi siihen himoa ainakaan, jos se vielä aiheuttaa migreeniä.

torstai 1. tammikuuta 2015

Voihan tuplavaunut!

Päänvaivaa aiheuttaa nyt kovasti lastenvaunut. Lotta on vasta noin 1 v 8,5 kk kun toinen lapsi syntyy ja veikkaisinpa, että tuplarattaille olisi meillä kova tarve. Seisomalaudan en oikein usko toimivan täällä "maalla", koska kävelylenkkimme kulkee suurelta osin sora-/hiekkateitä ja myös asfalttitie, jota pitkin kuljemme, on kapea ja autot ajavat siinä keskimäärin 100 km/h nopeusrajoituksista huolimatta. Enkä tiedä, jaksaisiko tuon ikäinen vielä edes seisoa laudalla tai kävellä koko matkaa, vaikka lenkitettäisiinkin koiria hieman lyhyemmästi.

Yksi vaihtoehto olisi sisaristuin, joka laitettaisiin nykyisten yhdistelmärattaiden kopan päälle ja jonka kyydissä Lotta sitten pystyisi matkustamaan. En kuitenkaan ole ihan vakuuttunut, että tämäkään olisi paras vaihtoehto meille. Entäs, jos Lotta nukahtaa? Ei tuon kyydissä keikkuessa ole varmaan kovin tukevaa istuskella saati nukkua. Kokemuksia?
Kuva Lekmer



'



No sitten päästäänkin näihin sisarusrattaisiin. Olin vakuuttunut, että haluan rattaat, joissa lapset ovat peräkkäin. Ne olisivat kapeat ja mahtuisivat kulkemaan hyvin. Kumityttömme perheellä on käytössään Phil & Teds merkkiset sisarusrattaat ja heiltä joutaisi ainakin sisaristuin kesään mennessä meille. Näissä rattaissa eturenkaatkin (tai rengas) on iso, joten rattailla pääsisi kulkemaan myös lumessa ja sorateillä, suurimmassa osassa peräkkäin istuttavista sisarusrattaista kun eturenkaat tuntuvat olevan pienet. Tällä viikolla löysinkin käytettynä kyseiset rattaat ilman sisaristuinta hyväkuntoisina ja edullisina. Päätin, että käyn rattaita vielä liikkeessä kopeloimassa ja sen jälkeen olen heti yhteydessä käytettyjen rattaiden myyjään. No, homma ei mennytkään ihan niin helposti, sillä jostain syystä en rakastunut kyseisiin rattaisiin. Rattaat vaikuttivat oikeinkin hyviltä siinä vaiheessa, kun pienempikin lapsi jo istuu, mutta alkuvaiheessa vauva olisi tietenkin kantokopassa ja sen ajan ominaisuudet rattaissa eivät olleet mieleeni.

Kuva


Kuvassa alhaalla vasemmalla näkyy tilanne, jossa vauva makaa alhaalla ja taapero istuu korkealla hänen päällään. Taaperon selkänojaa ei tässä tilanteessa myöskään pysty laskemaan, joten tulee ehkä sama ongelma eteen kuin tuolla pelkällä nykyisiin rattaisiin laitettavalla sisaristuimella: mitä, jos Lotta nukahtaa? Jotenkin tuntui myös hankalalta tuo vauvan paikka tuolla toisen istuimen alla. Muutoin nämä rattaat olisivat kyllä varmasti aivan mainiot, etenkin, kun niistä pystyy helposti muokkaamaan myös yhden lapsen rattaat.

Seuraavaksi aloinkin sitten tutustua vierekkäin istuttaviin sisarus-/tuplarattaisiin, vaikka aiemmin olin rajannut ne kokonaan pois mm. sen takia, että niiden tuominen meille sisälle olisi hankalaa. Tuulikaappimme on melko ahdas ja jo nykyisten yhdistelmävaunujen kanssa siitä kulkeminen on vaikeaa. Mitähän se olisi sitten, kun rattaat olisivat lähes ovien levyiset...

Löysin kuitenkin netistä Carenan Double Swing rattaat, jotka tuntuvat olevan hyvinkin edulliset tuplarattaat. Niitä vain ei enää valmisteta, joten käytettynä täytyisi löytää. Aika hyvin niitä tuntuu olevankin myynnissä ja melko halvalla, ainoa vaan, että haluaisin niistä uudemman version, koska vanhemmassa ei pysty säätämään työntöaisan korkeutta.

Kuva Jollyroom


Ihan halvimpiin tuplavaunuihin Carenoissa olisi se etu, että tuon vaunukopan saa työntäjään päin, mikä olisi mielestäni hyvä. Näissä on myös omat kuomut molemmille lapsille. Tällä hetkellä en löytänyt käytettynä myynnistä kuin yhdet sitä uudempaa mallia. Nekin olisivat edulliset ja näyttivät erittäin hyväkuntoisilta. Mutta kun en halunnut tehdä mitään päätöksiä rattaiden suhteen vielä! Miksi piti edes alkaa katselemaan niitä, löytää hyviä tarjouksia ja nyt on hirveä pohdinta päällä, ostaako vaiko eikö...

Samantapaiset tuplat löytyisi melko edullisesi myös Beemoolta. Nämäkin olivat nyt hyvässä tarjouksessa ja ahdistuskäyräni vain nousee... Carenoihin verrattuna näissä on vielä se etu, että myös tuon tavallisen istuimen voi asentaa niin päin, että lapsen kasvot ovat työntäjään päin.

Kuva


Sitten olisi toki vielä hieman hinnakkaampia vaihtoehtoja, joiden uskoisin olevan ainakin hyviä. Näissä halvemmissa tietenkin epäilyttää juuri se, millaiset ne ovat sitten käytössä. Ainakin Carenoista tuntuu olevan sekä hyviä että huonoja kokemuksia, eikä asian laita tietenkään selviä, ennen kuin itse kokeilee omassa käytössään. No, jos mulla olisi rahaa tuhlattavaksi, ostaisin ehdottomasti Bumbleride Indie Twin rattaat.

Kuva


Ihan vaikka vaan jo tuon värin takia voisin ostaa nämä. ;) Hintaa näille yhden vaunukopan kanssa tulisi noin 1000 euroa, joten jos en piakkoin voita lotossa, taitaa nämä kärryt jäädä vain haaveeksi. Tosin, en saanut Lotalle haaveilemiani Emmaljungia, joten voisinko nyt ostaa ne, mitkä todella haluan..? No, ehkä en kuitenkaan.

Sitten kun olen tuntikaupalla vertaillut näitä tuplia, tulee päähäni ajatus, että miten ihmeessä minä muka mahdun leveiden rattaiden ja sivussa kävelevän kahden 20 kiloisen koiran kanssa kulkemaan täällä? Nytkin me viedään jo puolet kaistasta, koska piennarta ei tien sivussa juuri ole ja autot todellakin ajavat kovaa. Tie on mutkaista ja autojen voi olla vaikea väistää meitä jo nykyisellä kulkuleveydellämme. Entäs sitten kun siirrytään sinne hiekkatielle, joka on entistä kapeampi? Eihän meidän ohi oikeasti mahdu! Huuh! Ja sitten vielä se, että jaksanko minä kuitenkan lykkiä kahta mukeloa noita hiivatin jyrkkiä ja pitkiä ylämäkiä ylös..? Ilmeisesti olisi vain parasta jäädä kotiin. ;)

Olen päätynyt kaikkiin ratkaisuihin siltä väliltä, että en hanki tuplia vaan kannan aina toista lasta liinassa siihen, että panostan ja ostan nuo kalliit rattaat (no se ei oikeasti taida olla edes vaihtoehto). Tällä hetkellä ehkä vahvimpana on, että ostan nuo halvemmat kärryt ja kun kummitytöltämme jää ne peräkkäin olevat rattaat kokonaan pois käytöstä, kärkyn niitä jos tuntuu, että tarvetta sellaisille on. Tai sitten en osta mitään. Miksi tämän pitää olla näin vaikeaa?! Ja miksi minun pitää olla tällainen ihminen, että käytän kaikki vapaa-aikani (myös yöt) miettimällä näitä hankintoja ja olen ahdistunut siihen saakka, kunnes hankinta on tehty? Koska sama tilannehan oli Lotan rattaita hankkiessa ja turvaistuinta mietittäessä: ne tulee mulla uniinkin.

Ja eihän näiden rattaiden kanssa olisi vielä edes mikään kiire, mutta kun nyt vaan sattui osumaan niin hyvät käytettynä vastaan ja myös alennumyynnit, totta kai. Mulla on puhelimen selaimessa auki tällä hetkellä kymmenen välilehteä, joissa kaikissa eri vaihtoehdot rattaista ja mua ahdistaa jo nähdä ne välilehdet siellä! Silti en pysty lopettamaan tätä pohdintaa, mikä oli tietenkin Jonin ratkaisu asiaan. "Anna olla, ei sitä vielä tarvitse miettiä". Mutta kun en pysty!

Nyt olisi ollut parempi, että ikäeroa lapsille tulisi hieman enemmän. Voisi luottaa siihen, että isompi pärjää jo ilman rattaita ja uudelle tulokkaalle voisi käyttää esikoisen vanhoja. Niin kuin silloin niitä hankittaessa oli tarkoitus. Huoh.

Pulkkamäessä

Joululahjaesittelystä unohtui yksi äidin lempparilahjoista, nimittäin Lotta sai myös ihan ensimmäisen pulkkansa. Kun joulun kyläilyistä oltiin toivuttu, lähdettiin heti testaamaan uutta pulkkaa koko perheen kesken. Meiltä noin kilometrin päässä on hiekkamontut ja suunniteltiin jo, kuinka siellä olisi hyviä mäkiä käydä laskemassa. Myös läheisten laskettelukeskusten pulkkamäet kiiluivat jo minun ja Jonin silmissä. Onneksi päätettiin kuitenkin aloittaa pulkkailut ihan omasta pihasta.


Lotta pönötti pulkan kyydissä kovin ihmeissään, kun hänet siihen laitettiin. Ei sanonut juuta eikä jaata hommaan, kun vedettiin pitkin pihaa.


Sitten jo mentiinkin mäen päälle ja äiti änkesi Lotan taakse pulkan kyytiin. Ja menoksi!


Ensimmäisellä laskulla ei pulkasta kuulunut mitään, ei edelleenkään naurua mutta ei myöskään itkua. Ylösnouseminen ei ollut kivaa, kun Lotasta tuntui, että hän kaatuu taaksepäin.



 Toisen laskun päätteeksi pääsi sitten itku ja pulkasta piti päästä pois. Siihen päättyi Lotan ensimmäiset pulkkailut, mutta onhan sitä nyt harjoiteltava. ;) Eiköhän pulkkailu tuosta vielä iloksi muutu, kun alkuhämmennys häviää. Tosin nyt saapuivat plussa kelit, joten saa nähdä, kauanko me saadaan täällä lumesta nauttia.