tiistai 29. syyskuuta 2015

Ulkona

Tänään herättiin kirpsakkaan muutaman asteen pakkassäähän ja vaikka väsytti aivan järkyttävästi, lähdettiin lenkille heti aamusta. Ja hyvä että lähdettiin, kyllähän siellä taas piristyi! Viime aikoina en ole kovin innoissani lenkille lähtenyt, sillä Venla huutaa aina alkumatkan. Tänään Venla kuitenkin nukahti lähes heti ja niinpä päätin tuplata lenkkimme pituuden. Tällaisissa maisemissa me aamulla ulkoiltiin.


Lotta haluaa nykyään itse kävellä osan matkasta ja pienemmillä teillä se onnistuukin hyvin. Kuitenkin tuolla pätkällä mikä yllä olevassa kuvassa näkyy, pidän Lotankin rattaissa, sillä piennarta ei juurikaan ole ja autot ajavat lujaa. Normaalin lenkkimme varrella on tosiaan niitä lehmiä ja nyt sinne on tullut myös lampaita. Sekä lehmiä että lampaita jäätiin tänään ihastelemaan ja totta kai niille myös juteltiin: "bäää!" "Muuu!". Ja lopuksi vilkutettiin heiheit.


Hyvin sujuneen lenkin rohkaisemana päätin kiertää vielä yhden mutkan kautta kotiin, jolloin matka tuplaantui. Matkan varrella oli myös hevosaitaus, mutta hepat olivat niin kaukana, ettei Lotta tällä kertaa nähnyt niitä. Venlakin heräsi ihmettelemään maailmaa ja melkein ilman itkuja päästiin kotiin saakka.



Tällaisia ihania syysaamuja toivotaan lisää, vaikka lasten (ja omakin) pukeminen oli taas haastavaa. Lotalla ei pysynyt lapaset kädessä ja sormet olikin ihan jäässä. Eikä ne lapaset hirveästi edes lämmittäneet, olisi pitänyt olla jo rukkaset. 

Sunnuntaina käytiin tosiaan syysmarkkinoilla pyörähtämässä. Eipä sieltä mitään tarttunut mukaan, mutta oli kiva käydä koko perheellä syömässä makkarat. Markkinoilla oli myös ponikyyditystä, mutta onneksi Lotalle riitti vielä ponien katseleminen.


Käytiin vielä leikkimässä päiväkodin pihassa ja mua alkoi taas niin harmittaa, kun meillä ei ole leikkipuistoa. Lähimpään on matkaa reilu 10 kilometriä ja vaikkei matkaan autolla kauan menekään, ei sinne kovin usein tule lähdettyä.



Huomenna mennään tutustumaan Lotan kerhoon ja torstaina se sitten alkaa, saa nähdä kuinka Lotta asiaan suhtautuu.

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Mummin kanssa uimassa ja mammatreffit

Huh mikä viikko... Venla on alkanut heräilemään kahden tunnin välein läpi yön ja yhtenä yönä kääntyi sängyssä selältä mahalleen. Sitähän on sitten viime yöt opeteltu ja mulla on ollut vieressä koko ajan sätkivä ja potkiva vauva, joten väsymys alkaa hieman jo painamaan. Joni lähti perjantaiaamuna Tampereelle ralleihin töihin ja mä jäin tyttöjen kanssa kotiin. Mulla on koko viikon ollut pientä migreeniä, joten innolla odotin Jonin reissua... Perjantaina Lotta ei suostunut nukkumaan päiväunia, tunnin yritin mutta kun toinen edelleen yhtä innoissaan puheli juttujaan, päätin luovuttaa siinä toivossa, että illalla sitten nukahdettaisiin nopeasti ja saisin sitä omaa aikaa. Vaikka eihän se tavallaan edes ole omaa aikaa, Venla mulla on tissillä anyway eli sohvan vankina olen silloinkin, mutta saisin edes katsoa tv:stä jotain muutakin kuin Kaapoa... No, Venla ölisi Lottaa nukutettaessa, se on siis mulla tietenkin mukana kun yksin oon kotona. Jossain vaiheessa Venla vaan huusi ja väänteli eikä mikään tuntunut auttavan, eikä Lotankaan nukahtamisesta ollut merkkiäkään. Annoin Venlalle särkylääkettä, jos vaikka tekee hampaita kun nyrkkiä syö niin hanakasti, ja 10 minuutin hytkyttelyn jälkeen Venla sitten nukahti. Ja parinkymmenen minuutin päästä myös Lotta veteli sikeitä, ihanaa! Itse olin vaan siinä vaiheessa niin loppu, että aloin harkitsemaan, jättäisinkö lauantaille sovitut mammatreffit välistä ja tulisin kotiin lepäämään Lotan ollessa mummilassa.

Lauantaina meillä oli taas vuorossa vauvauinti ja koska Joni oli siellä reissussa, lähti mummi meidän mukaan. Kahden lapsen kanssa kun pitää olla kaksi aikuista. Lotta päätti tapansa mukaan ujostella aluksi, vaikka koko matkan olikin puhunut mummista. Ehkä tuo ympäristökin teki oman osansa ja Lotta roikkui vain minun perässä, mummi ei saanut auttaa vaatteita pois tai pukea uikkaria. Onneksi Venla antoi mummin auttaa. :D

Kun mentiin altaalle huomattiin, että vauvauintiallas oli suljettu. Tunti oli siirretty porealtaaseen, koska vauva-altaaseen oli mennyt liikaa kemikaaleja ja vettä puhdistettiin. Kiva, että tunti silti pidettiin, vaikka vähän ahtaammissa oloissa. Lotta suostui edelleenkin uimaan vain minun kanssa, joten Venla polskutteli tyytyväisenä mummin kanssa. Venla pääsi myös sukeltamaan ensimmäistä kertaa ja hyvin meni, vaikka pienet itkut piti sukelluksen perään päästääkin. Lotta taas innostui isosta liukumäestä, joka porealtaasta lähti ja jota me sitten sylikkäin laskettiin muutamaan kertaan. Arvaan, mitä Lotta seuraavillakin uintikerroilla haluaisi tehdä...

Oltiin altaassa koko puolituntinen, Venla jaksaa hienosti olla jo tuon koko ajan ja katseli kaukalosta tyytyväisenä, kun me muut peseydyimme. Käytiin vielä saunassa lämmittelemässä ja sitten lähdettiin pukemaan. Lotta lähti mummin kyydissä viettämään päivää mummin ja papan kanssa ja minä suuntasin Venlan kanssa kohti Tamperetta mammatreffeille, joihin sitten lopulta päätin lähteä. Menomatka meni hyvin Venlan nukkuessa ja oltiin perillä juuri oikeaan aikaan, vaikka olinkin etukäteen pelännyt Tampereen keskustassa ajamista...

Treffit olivat siis sellaisen Facebook-ryhmän, jossa kaikilla oli laskettu aika tämän vuoden kesäkuussa. Eri puolilta Suomea meitä saapui paikalle kymmenen. Oli mukava nähdä ihmisiä, joiden kanssa päivittäin vaihtaa kuulumisia, ihan livenä. Valitettavasti paikka oli hieman huono: oltiin Koskikeskuksen American Dinerissa, jossa kauppakeskuksen häly häiritsi, etenkin kun samaan aikaan oli joku tapahtuma, jossa mm. laulu raikasi. Myöskään koko porukalla ei oikein pystynyt keskustelemaan, kun pöydät oli kaarevan sohvan varrella, jolloin toinen pää hädintuskin näki toista. Itse olin keskellä ja kuuntelinkin keskusteluja vähän joka suunnasta. :D Venla ei oikein malttanut keskittyä syömiseen kaiken hälinän keskellä ja kun väsy alkoi painaa, oli meidän aika poistua. Päätäkin alkoi jomottaa sopivasti...

Osasin jopa poiskin Tampereelta ja lähdin ajelemaan kotia kohti. Alkumatkan Venla nukkui, mutta vajaan tunnin ajon jälkeen alkoi armoton huuto. Pysähdyin imettämään, mutta huuto vain jatkui. Eipä siinä oikein auttanut kuin jatkaa matkaa, sillä muuten en olisi ollut ikinä perillä. Kai se on vaan myönnettävä, että Venla ei kertakaikkiaan viihdy autossa eikä vaunuissa... Kotimatkan sain taistella sateen kanssa ja ihastella sateenkaarta.


Hain Lotan mummilasta ja sainkin vastaani syliin hyppäävän iloisen taaperon. Lotta olisi halunnut jäädä mummilaan yöksi, mutta suostui lopulta lähtemään kotiin kun sanoin, että mennään katsomaan onko koirat syöneet Lotan lelut. Virhe, Lotta oli koko matkan huolissaan että hänen lelunsa on syöty... Kun pääsin kotiin, iski migreeni lääkkeistä huolimatta pahasti päälle. Oksetti, pyörrytti ja vatsaan sattui. Mietin, miten ihmeessä selviän illasta yksin. Joninkin aikataulut venyivät ja pääsi lähtemään liikkeelle vasta silloin, kun alunperin piti olla jo kotona. Pääkipu hellitti hieman, kun menin pimeään huoneeseen nukuttamaan Lottaa. Venla nukahti tissille ja rukoilin, että Lottakin ummistaisi pian silmänsä ilman suurempia pelleilyitä. Tunti siihen meni ja Venlakin ehti herätä pari kertaa, mutta lopulta Lotta nukahti sänkyynsä.

Tänäänkin sain herätä pää kivistäen, joten apteekkiin on suunnattava ostamaan lisää lääkkeitä. Tällaisina päivinä (tai viikkoina) toivoisin, että Venla söisi pullosta, jotta saisin ottaa vahvemman lääkkeen. Onneksi sentään sain nukkua aamulla hieman normaalia pidempään, joten toivotaan että tämä alkaisi tästä helpottaa, sairaslomaa kun ei kotiäidit saa... Jos ei pääni pahene, käydään varmaan tänään piipahtamassa läheisillä syysmarkkinoilla.

torstai 24. syyskuuta 2015

Lotta 2-v!

Kaksi vuotta sitten rakas esikoisemme syntyi ja samana päivänä täällä satoi ensilumi. Kahteen vuoteen on mahtunut ihan älyttömän paljon asioita. Kun katsoo kuvia vastasyntyneestä Lotasta ja vaikkapa vuoden ikäisestä Lotasta, ei voi kuin ihmetellä, miten paljon tuo pieni ihminen on kehittynyt ja oppinut näin lyhyessä ajassa.




Kaksi vuotias Lotta:

-puhuu kovaa ja paljon. :D Neljän sanan lauseita tulee koko ajan enemmän ja samoin uusia sanoja tulee lisää päivittäin. Toki puhe on vielä välillä epäselvää tai sellaista, että vain minä ymmärrän, mutta ihmeen hyvin muutkin Lottaa jo ymmärtävät.
-laulaa! Lotta on innostunut laulamisesta ja lyhyessä ajassa laulaminen on kehittynyt hurjasti. Lotta muistaa laulujen sanoja ja lallattelee milloin missäkin. Pikkusiskolle Lotta laulaa usein "pii pii pikkuinen lintu" tai hokee "peesusieeni peesuusieeni" (Venlan itkiessä minä lauleskelen tuiki tuiki tähtösen sävelellä "Venla pieni pesusieni").
-hoitaa pikkusiskoa. Tosin pientä mustasukkaisuuttakin on jo ilmassa, mutta pääasiassa Lotta tykkää hoitaa Venlaa ja yrittää ottaa mukaan leikkeihin. Lotta onkin paras Venlan naurattaja!
-leikkii monenlaisia leikkejä: kokkaa ruokaa leikkikeittiössä, hoitaa nukkeja ja nalleja, ajaa autoilla, lukee kirjoja, rakentaa torneja jne.
-on ketterä; kiipeilee ja juoksentelee, pujottelee ja peruuttelee. Tosin väsyneenä mikään ei suju ja Lotta kompastelee omiin jalkoihinsa...
-nukkuu yhdet 30-45 minuutin päiväunet jos niitäkään. Illalla nukahtaa noin kahdeksalta ja aamulla herää viiden jälkeen, josta vielä jatkaa unia kuuteen puoli seitsemään. Ei siis ainakaan liikaa nuku...
-harrastaa uimista ja pian kerhoilua. Vauvauinnissa ollaan siis ainakin tämä syksy ja Lotan kerho alkaa viikon päästä. Kerhon kanssa olen ajatellut katsoa, kuinka se lähtee sujumaan. Jos on vaikeaa niin lopetetaan kerho sitten, vielä kun ei ole pakko mennä yksin mihinkään.

Sellaiset asiat nyt tuli ensimmäisenä mieleen meidän touhukkaasta taaperosta. Syntymäpäiviä juhlittiin viime viikonloppuna ja juhlista olisi tarkoitus tulla kirjoittamaan, kunhan ehtisin istua koneelle ja siirtää kuvat kamerasta.

torstai 17. syyskuuta 2015

Lasten kanssa kaupassa

Minä tykkään käydä kaupassa, siis ihan ruokakaupassa. Ennen lapsia me käytiin tekemässä ruokaostokset yhdessä Jonin kanssa, mutta kun jäin kotiin, on ostoksilla käynti jäänyt minulle oikeastaan kahdesta syystä: ensinnäkin pääsen käymään kaupassa päivällä, mikä on mielestäni rauhallisempi aika käydä ja toisekseen Joni vihaa kaupassa käyntiä. Lotta on siis kulkenut mukanani ostoksilla vauvasta lähtien, samoin kuin nyt Venla. Jotkut ovatkin kauhistelleet, kuinka minä lähden yksin kahden näin pienen lapsen kanssa kauppaan, mutta hyvin se on sujunut. Tähän asti.

Aiemmin Lotta viihtyi hyvin kärryjen kyydissä. Jossain vaiheessa Lotta keksi autokärryt, eikä tavalliset enää kelvanneet. Itse en pidä autokärryistä, niitä on hankala ohjata, mutta koska Lotta viihtyi kyydissä hyvin, tehtiin me ostokset niillä. Kunnes Lotta kyllästyi autokärryihin ja halusi pois kyydistä. Päästin Lotan kävelemään ja alkuun hän pysyikin hienosti vieressäni, mutta sitten pari isompaa poikaa juoksenteli kaupassa ja Lotta keksi, että sehän se vasta hauskaa onkin! Niinpä Lotta paineli minua karkuun eri hyllyväleihin ja mun oli pakko laittaa Lotta takaisin autoon ja vyö kiinni. Loppureissun Lotta sitten huusikin, kun ei olisi halunnut olla kärryjen kyydissä. Muutaman kerran toistettiin tämä sama, kun Lotta lupasi olla kiltisti autokärryissä, mutta aina jossain vaiheessa karkasi niistä ja homma meni kiukutteluksi.

Tämän viikon maanantaina otin pitkästä aikaa tavalliset kärryt ja laitoin Lotan niihin istumaan. Lotta sai hepulin, karjui ja kiipesi seisomaan. Selitin Lotalle, että nyt mennään tavallisilla kärryillä, koska hän ei osannut olla nätisti autokärryissä. Lotta saisi valita, istuuko kyydissä vai käveleekö itse. Valintaa ei kiukkuamiselta meinannut syntyä ja kerroin, että sitten äiti päättää. Lopulta Lotta kertoi haluavansa kävellä itse ja kun lupasin, että hän saa painaa hedelmävaa'an nappia, alkoi homma edistyä. Koko kauppareissu meni tosi hienosti, kun aina näytin Lotalle, minkä hän saa ottaa hyllystä seuraavaksi ja laittaa kärryn kyytiin. Päätin vahvistaa onnistunutta kauppareissua lahjomalla ja annoin hyvästä käytöksestä Lotalle Herra Hakkaraisen (=xylitolpastilli).

Tänään piti taas käydä kaupassa. Odotin reissua kauhulla, sillä yleensä torstaisin haen vain täydennyksiä, mutta nyt oli tehtävä ostokset myös viikonloppuna olevia Lotan synttärijuhlia varten. Venlalla on maha kipeä viikko sitten saadun rotarokotteen takia, joten tiesin siltä suunnalta olevan luvassa huutoa, enkä tiennyt, kuinka reissu Lotan puolesta sujuisi. Otettiin Lotalle omat pikkukärryt sillä ajattelin, että tavaroiden kerääminen olisi vielä hienompaa, kun ne saisi laittaa omaan kärryyn. Alkuun kaikki menikin hienosti: Lotta tuli hitaanlaisesti perässä ja häntä sai houkutella, mutta työnsi kuitenkin kärryjään hienosti ja keräsi kyytiin ne tavarat, jotka näytin. Jossain vaiheessa kärryt alkoi kuitenkin painaa, enkä tietenkään saanut ottaa tavaroita Lotalta omiin kärryihini. Kun sitten vielä leivontahyllyllä jouduin jäädä etsimään jotakin, otti Lotta tilanteesta kaiken ilon irti. Hän riisui kaikki ulkovaatteensa, heitteli ne ympäriinsä ja istui keskellä käytävää. Sieltä kun sain Lotan ylös, ehti hän napata kaksi strösselipurkkia jotka heitti lattialle ja joista toinen hajosi. Sillä hetkellä musta tuntui, etten hallitse tilannetta yhtään, mutta olihan se taas päästävä tilanteen herraksi. Lotta kainaloon, kengät jalkaan, Lotta isoihin kärryihin istumaan, vaatteet kyytiin ja työntelin loppumatkan sekä omia että Lotan kärryjä. Ja jäi muuten kauppaan se, mitä jäin hyllyvälissä etsimään. Molemmat lapset huusi kassoille asti, siitä eteenpäin Venla jatkoi huutamista kun Lotta jutteli vieraille, autossa molemmat huusi, Lotta irroitti turvavyönsä ja kun näki, että tultiin kotiin, alkoi huutaa "ei tänne ei tänne!". Luuli ilmeisesti, että mennään mummolaan kun olin puhunut, keitä kaikkia viikonloppuna tulee kylään juhlimaan synttäreitä.

Viimeistään tuon reissun myötä aloin haaveilla ruokaostosten tekemisestä ilman lapsia. Mutta kai se vaan olisi keksittävä toimiva keino, jolla Lottakin käyttäytyy kaupassa, sillä jos jään odottelemaan sitä, että pääsen kauppaan yksin, rajoittaa ja hankaloittaa se meidän elämää ihan hirveästi. Kertokaa siis parhaat vinkkinne taaperon kauppakäyttäytymiseen!

tiistai 15. syyskuuta 2015

Imetys

Imetystä olen täällä blogissakin pohtinut ainakin Lotan vauva-aikana, mutta koska se on taas osa päivittäistä elämääni, ajattelin tulla siitä nyt kirjoittamaan.

Lottaa odottaessani ajattelin, että haluan imettää jos se vain suinkin onnistuu. Jos ei, niin sitten ei eikä siinä sen kummempaa. Raskausaikana en myöskään osannut ajatella, mitä kaikkia hankaluuksia imettämiseen voisi liittyä: vauva rinnalle ja maitoa maha täyteen. Helppoa, eikö?

Todellisuus olikin sitten jotain ihan muuta. Imetys alkoi todella hienosti: Lotalla oli hyvä imuote ja kolmantena päivänä maito nousi rintoihin. Toisena päivänä synnytyksestä vauva oli koko ajan rinnalla ja pyysin sairaalassa lisämaitoa luullen, ettei maitoni riittänyt vauvalle. Vasta kolmas kätilö kertoi kysyessäni, mistä tiedän milloin lisämaitoa tulisi antaa, ettei sitä tarvitse antaa lainkaan jos vauva on tyytyväinen. Jos tämä olisi kerrottu minulle jo ensimmäisellä kerralla pyytäessäni maitoa, tuskin olisin sitä antanut lainkaan.

Täysimetys jatkui muistaakseni noin pari viikkoa, kunnes Lotta alkoi huutaa illalla. Huuto vain jatkui ja jatkui kunnes lopulta maitoa annettiin pullosta ja vauva simahti. Yritin jatkaa vain imetystä ja taistella iltahuutojen läpi, mutta jossain vaiheessa pullo oli käytössä joka ilta. Pari kuisena pullosta syötettiin silloin tällöin jo päivälläkin, olihan vauva keksinyt, että siitä maitoa saa huomattavasti helpommin ja pienemmällä työllä. Jatkuvasti Lotta vaati enemmän pulloa ja vähemmän rintaa ja päivittäin taistelin rintaraivareiden kanssa. Kikkailin antamalla ensin pienen määrän maitoa pullosta ja vaihtamalla sen sitten salamannopeasti rintaan. Neljän kuukauden ikäisenä saatoin kanniskella nälkää itkevää vauvaa tunnin ympäri asuntoa ja yrittää huijata rinnan suuhun.  Kunnes usean epäonnistuneen yrityksen jälkeen totesin, että meille molemmille on parempi siirtyä kokonaan korvikkeeseen ja pulloon. Vaikka olin ajatellut, ettei minulle ole niin väliä, mistä lapseni maidon saa, oli imetyksen lopettaminen silti haikeaa.

Lotan imetyskokemuksen jälkeen ajattelin, että jos saan vielä toisen vauvan, haluan imettää pidempään. Kun sitten tulin raskaaksi, ajattelin alusta asti, että nyt haluan onnistua imetyksessä. Jossain vaiheessa raskautta ajattelin asiaa ihan liikaa ja aloin jopa pelkäämään, ettei imetys taaskaan onnistuisi. Tai taas on ehkä väärin sanottu, onnistuihan se Lotankin kanssa aikansa. Toivoin kuitenkin, että tällä kertaa saisin täysimetettyä ainakin neljä kuukautta, ehkä kuusikin ja sen jälkeen jatkaa imetystä kiinteän ruuan rinnalla.

Venlan synnyttyä imetys lähti taas hienosti käyntiin ja jälleen maito nousi kolmantena päivänä. Tälläkin kertaa toisena päivänä vauva asui rinnalla ja jossain vaiheessa mietin lisämaidon antamista. Sitkeästi kuitenkin vain jatkoin imettämistä kivusta huolimatta (kyllä, imetys sattuu aivan järkyttävän paljon alussa) ja alkoihan sitä maitoa sitten tulla pitäen vauvan pidempään kylläisenä.

Tälläkin kertaa epätoivo iski pariviikkoisen vauvan iltahuutojen aikaan. Venla tuli rinnalle mutta alkoikin vain riuhtoa ja huitoa haluten kohta uudelleen. Tästä tilanteesta meidät pelasti se, ettei Venla huolinut pulloa ja myöskin Facebookista löytyvä "imetyksen tuki ry"-ryhmä. Sieltä löysin tiedon, jonka mukaan noin kolmeviikkoisilla vauvoilla on iltahulinat ja imetys voi olla haastavaa. Ja kuinkas ollakaan, pian vaihe meni ohi ja imetys sujui taas. En voi tarpeeksi ylistää tuota ryhmää ja suosittelenkin kaikkia imettäviä äitejä liittymään ryhmään. Kertaakaan en ole itse siellä vielä apua kysynyt, mutta monta kertaa löytänyt vastauksen omiin kysymyksiini muiden tekemistä aloitteista. On jotenkin helpottavaa tietää, että tiettyihin ikäkausiin liittyy tyypillisesti jonkinlaisia "ongelmia" tai haasteita imetyksen suhteen ja saada vinkkejä tilanteesta selviytymiseen.

Venla on siis vielä kolmekuisena täysimetyksellä ja sellaiset tissiposket tytöllä kyllä on, että täysimetyksellä varmasti pärjätään vielä hyvän aikaa jos ongelmia ei tule. Vaikka itse toivonkin imetyksen jatkuvan vielä pitkään, olen edelleen sitä mieltä, että on aivan sama saako lapsi ruokansa rinnasta vai pullosta pumpattuna äidinmaitona tai korvikkeena. En ymmärrä, miksi äidit tappelevat keskenään siitä, mikä on paras tapa ruokkia lapsi ja aiheuttavat näin mielipahaa toisilleen. Eikö kuitenkin pääasia ole, että vauva saa ruokaa ja on tyytyväinen?

Toinen imetykseen liittyvä asia, joka tuntuu olevan paljon esillä ja jakavan mielipiteitä on julki-imetys. Lotan imetystaipaleen aikana menin esimerkiksi kaupungissa aina lastenhoitohuoneeseen imettämään. Koin sen itselleni miellyttävämmäksi vaihtoehdoksi, enkä toisaalta kokenut huonona asiana sitä, että "jouduin" vetäytymään vessaan ruokkimaan lapseni. Se sopi minulle silloin ja sain hoitaa imetyksen rauhassa ilman ylimääräisiä silmäpareja. Venlaa taas en ole tainnut kertaakaan imettää vessassa tai lastenhoitohuoneessa. Siihen on varmasti useampikin syy: imettäjänä ja äitinä olen varmempi, imetettävä on rauhallisempi ja osaan hoitaa homman niin, ettei mitään "ylimääräistä" vilku ulkopuolisille. Minusta on mukavaa, että voin jatkaa seurustelua tai syömistä, vaikka Venlakin tahtoisi syödä, eikä minun tarvitse keskeyttää omaa tekemistäni ja mennä piiloon imettämään. Ymmärrän silti hyvin, miksi seurasta vetäydytään muualle ruokkimaan vauva. Minä en ole saanut ulkopuolisilta kommenttia suuntaan enkä toiseen julki-imettämisestä, enkä oikein tiedä, kuinka siihen suhtautuisin. Olen sitä mieltä, että jos se, että imetän vauvaa jossakin "näkösällä" häiritsee jotakuta, voi hän katsoa toiseen suuntaan tai poistua paikalta.

Toivoisin siis muilta äideiltä ja miksei myös ihan kaikilta muilta ihmisiltä ymmärrystä asiaan. Imetys on herkkä ja myös hyvin henkilökohtainen asia, eikä siinä ole yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua. Mielestäni on turha syyllistää äitejä, jotka eivät syystä tai toisesta imetä. Eikä se, imettääkö joku vauvaa puiston penkillä vai vessassa, ole keneltäkään muulta pois. Paitsi tietysti jos odotat vuoroasi lastenhoitohuoneeseen, (jossa on juuri menossa puoli tuntia kestävä imetyssessio) vauvan kanssa, joka on juuri tehnyt niskakakat... ;)

torstai 10. syyskuuta 2015

Venlan 3 kk neuvola

Aloitetaanpas neuvolakuulumiset heti uusilla mitoilla, suluissa kuukauden takaiset mitat.

Pituus 59.6 cm (59 cm)
Paino 6620 g (5760 g)

Edellisellä kerralla pituutta mitatessa pää ei ollut kunnolla paikoillaan, joten se tuskin pitää paikkansa. Nyt uusi mitta on varmasti todenmukainen. Painoakin on tullut reippaasti ja sen kyllä näkee jo poskistakin. ;)

Neuvolakorttiin on kirjoitettu:

"Nyt pituutta tullut vähemmän, painoa hienosti. Tarkkaavainen tyttö, hymyilee valloittavasti. Rintamaitoa ainoastaan saa. Rokotukset sai."

Rokotuksia tuli tänään tosiaan kolme: kaksi piikkiä ja suun kautta annettu rotavirusrokote. Piikit itkettivät Venlaa ja Lottakin tuli huolissaan viereen katsomaan, mutta melko nopeasti Venla kuitenkin rauhoittui. Nyt sitten taas jännätään, tuleeko rokotuksista joitakin oireita.

Muuta ihmeellistä ei neuvolassa ollutkaan, kerroin refluksiepäilyistäni ja Gavisconin auttaneen jo nyt. Ja ihan totta muuten, Venla hymyilee, nauraa ja juttelee paljon enemmän kuin esimerkiksi viikko sitten, joten taisi hänellä tosiaan olla kurja olo. Lopuksi täyttelin vielä jonkun hyvinvointi/jaksamiskyselyn ja kun jätettiin viime aikojen järjetön stressi erään asian takia pois laskuista, todettiin minunkin jaksavan tätä vauva-taaperoarkea varsin hyvin.

Ostin muuten käytettynä meille nyt uuden kaukalon. Meidän oma on tosiaan Brion Primo ja siinä Venla ei viihdy lainkaan. Kaveriltani lainassa oli Britaxin Baby-Safe, jossa ei kuulunut itkunpihaustakaan, vaan Venla jopa nukkui siinä! No, ostin sitten Britaxin Baby-Safe plussan, joka on lähes samanlainen kuin tuo toinen mutta ei, se ei olekaan yhtä hyvä! Mielestäni asento noissa kahdessa on aivan sama ja kyllä Venla tuohonkin rauhoittuu paljon nopeammin kuin Brioon. Pitää vielä testata, oliko rauhallisuus tuossa yhdessä kaukalossa vain jotain hyvää tuuria, vai onko hän nyt todella niin tarkka tuosta asiasta, että vain se yksi ainoa kaukalomalli kelpaa...

tiistai 8. syyskuuta 2015

Venla 3 kk

Tänään Venla on kolme kuukautta vanha, hurjaa! Torstaina meillä on neuvola, joten uusia mittoja saadaan silloin, mutta kirjoittelen nyt vähän, minkälainen kolme kuukautinen Venla oikein on.


- Venla on toisinaan hyvin seurankipeä. Saattaa hakea huomiota huutelemalla ja kun hänen kanssaan alkaa jutella, hymy nousee korviin ja juttua riittää.
- hymyilee aina hänelle hymyiltäessä, mutta muutoin katselee maailmaa varsin vakavana
- tavoittelee tavaroita ja tarttuu edessään oleviin esineisiin. Ostin sitteriin lelukaaren ja vaikka alkuun epäröinkin hankinnan tarpeellisuutta, on se osoittautunut napakympiksi


- leveimmät hymyt ja naurut saa isosisko. Lotasta taitaakin tulla Venlalle oikea idoli 
- yrittää jo kovasti kääntyä kyljelleen, muttei ihan vielä onnistu
- on täysimetyksellä
- ei syö tuttia tai pulloa, mutta nyrkit sen sijaan on jatkuvasti suussa
- nukahtaa illalla noin klo 21-22
- nukkuu yöllä ensimmäisen pätkän n. 6-8 tuntia
- herää aamulla noin klo 8-9
- syö parin tunnin välein
- päivällä nukkuu useita lyhyitä pätkiä
- käyttää Liberon vaippaa kokoa 3 ja kestovaipoissa kokoa S
- vaatteissa käytössä on koot 62 ja 68



Lotan 3 kk taitoja voi käydä muistelemassa täällä.


maanantai 7. syyskuuta 2015

Huoli

Reilun viikon ajan Venlan käytös päivisin on muuttunut. Venla viihtyisi vain sylissä pystyasennossa hytkytettynä. Ja hytkyttäjän pitää tietenkin seisoa. Lisäksi Venla vetää itsensä tikkusuoraksi tai jopa kaarelle asti ja on itkuinen. Eilen illalla nukkumaan mennessä olin hyssytellyt Venlaa jo hyvän aikaa kun hän yhtäkkiä alkoi itkeä aivan lohdutonta kipuitkua. Silloin päässäni alkoi raksuttaa.

Syntymästään saakka Venla on puklannut paljon. Paitoja ja harsoja kuluu monet päivän aikana ja puklu saattaa lentää kaaressa sekä suusta että nenästä. Venla viihtyi kuitenkin myös selällään eikä puklaaminen vaikuttanut aiheuttavan kipua. 1 kk neuvolassa oma terveydenhoitajamme oli sitä mieltä, että todennäköisesti 2 kk lääkärineuvolassa Venlalle määrättäisiin Gavisconia. 2 kk neuvolan aikaan puklaaminen oli kuitenkin hieman helpottanut, eikä lääkäri juuri kiinnittänyt asiaan huomiota. Lisäksi oma terveydenhoitajamme on ollut lomalla niin, ettemme ole päässeet hänellä käymään tuon 1 kk neuvolan jälkeen.

2 kk neuvolassa Venla sai rotarokotteen, joka usein aiheuttaa vatsanväänteitä. Tuosta päivästä alkaen meidän päivät muuttui: Venla halusi olla vain sylissä ja oli itkuinen. Pistin oireet, kuten myös lisääntyneen puklaamisen, rokotteen piikkiin. Viikko rokotteen saamisesta rotavirusta on elimistössä eniten ja silloin kakka oli kovin vetistä ja maha selvästi kipeä. Pikkuhiljaa oireet alkoivat helpottaa. Kunnes muutaman päivän päästä alkoi tuo itsensä kaarelle vetäminen ja itkuisuus.

Vaunuissa Venla ei ole viihtynyt ainakaan kuukauteen. Luulin sen johtuvan siitä, että hänellä olisi kuuma. Kun vaatteiden vähentäminen ei auttanut, ajattelin Venlalla olevan tylsää. 45 minuutin lenkistämme Venla joko huusi puolet matkasta kunnes nukahti, tai sitten minä kannoin häntä ja kokeilin välillä takaisin vaunuihin. Kotiin päästyämme Venla nukkuu vaunuissa maksimissaan viisi minuuttia, eikä sen jälkeen enää auta edes vaunujen heijaaminen vaan on päästävä syliin pystyasentoon.

Turvakaukalo on toinen paikka missä Venla ei viihdy. Lotta taas rauhoittui aina kaukalossa, nukkui kaikki automatkat ja jatkoi unia kaukalossa perille päästyämme. Venla huutaa kaukaloon laitettaessa, autossa, kaupassa, missä vain. Yleensä nukahtaa jossain vaiheessa automatkaa, mutta perille päästyä herää heti. Lainasin kaveriltani kaukaloa, jossa asento ei ole niin kuppimainen kuin meidän Brion kaukalossa ja hallelujaa, Venla ei huutanut! Ja nukkui kotiin päästyämme 2,5 tuntia! Nyt sitten etsitään uutta kaukaloa.

Tilanne on tosiaan viimeisen viikon ajan mennyt koko ajan huonompaan ja Venla viihtyy koko ajan huonommin ja huonommin oikeastaan missään. Kaarelle vetämisestä olin ihmeissäni, koska mun mielestä vatsa ei Venlalla ollut kipeä, eikä oloon myöskään auttanut mitkään perinteiset keinot. Lotalla koliikin oireet helpotti kolmen kuukauden ikäisenä, joten ihmettelin, miten Venlan tilanne menee vain huonompaan, vaikka ikää tulee koko ajan lisää. Pari edellistä iltaa on ollut vaikeita ja olen ihmetellyt, miksi esimerkiksi yöunille käyminen on yhtäkkiä niin vaikeaa, kun se sujui aiemmin jo ihan hyvin. Eilen illalla sitten aloin miettiä, voisiko kyseessä olla kuitenkin refluksi tai silent-refluksi. Kun kävin läpi tilanteita, joissa kipuitku ja kaarelle vetäminen oli alkanut, liitin puklaamisen tai nieleskelyn aina niihin.

"Refluksitaudissa (närästystauti, happorefluksi, ruokatorven takaisinvirtaustauti) mahan hapan sisältö pääsee virtaamaan ylöspäin takaisin ruokatorveen, kurkkuun, nieluun ja jopa suuhun asti." http://www.refluksi.fi/6

Kun sitten aamulla luin refluksin oireita netistä, oli ne aivan samanlaisia, kuin Venlalla on ollut. Varasin ajan lääkärille ja saimme sieltä tällä kertaa Gavisconia. Nyt sitten vain toivotaan, että se auttaisi. Soimasin itseäni koko aamun siitä, etten ollut aiemmin tajunnut, että Venla on oikeasti kipeä ja hänen käytökseensä on syy. Toisaalta olin sulkenut refluksin pois viimeistään silloin, kun neuvolalääkäri ei ottanut asiaan kantaa. Uutena minulle tuli myös se, että refluksi on yleensä voimakkaimmillaan 4-6 kk iässä.

Nyt kaikki hyvät vinkit esiin refluksista kärsivän olon helpottamiseksi! Kantoliinassa Venla viihtyy ja siinä pidänkin häntä paljon, nyt varmaan entistä herkemmin laitan liinaan, jotta olo pysyisi hyvänä. Ja pidetään peukkuja, että Gavisconista on apua!


sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Vauvauinnissa

Mun on pitänyt kirjoittaa postaus taaperon harrastuksista, mutta koska ensimmäinen alkoi vasta eilen, se on jäänyt. Kerho alkaa lokakuussa ja Venlalla vauvapiiri syyskuun viimeisellä viikolla. Jonin piti myös mennä Lotan kanssa taaperoille ja isille tarkoitettuun temppukouluun, muttei ole vielä ilmoittautunut ja epäilen, ettei kurssilla ole enää tilaa. Mutta se ei välttämättä ole huono asia, on noita menoja jo muutenkin ihan riittävästi.

Eilen siis alkoi tämän syksyn vauvauinti. Täällä vauvauinnissa ikäraja on kolme kuukautta, joka Venlalla tulee täyteen tiistaina. Vaadittu kilomäärä (5 kg) on kuitenkin täyttynyt ja eipä tuo kolme päivää niin suuri ero ole, joten aloitettiin siis mekin jo nyt. Tällä kertaa olemme sisarusryhmässä, jotta Lottakin pääsee mukaan. 

Minä menin Venlan kanssa pukuhuoneeseen ja suihkuun ja Lotta Jonin kanssa. Itse hieman jännitin, miten Jonilla ja Lotalla suihkun puolella menee, sillä Lotta ei tykkää suihkusta ja (nyt tulee paljastus) Joni on kylvettänyt Lotan kaksi kertaa eikä kertaakaan käyttänyt suihkussa. Kuulemma Lotta oli tykännyt suihkusta ja pyytänyt lisääkin, joten Joni taitaa tästä eteenpäin sitten käyttää Lotan suihkussa kotonakin. :D Venla puolestaan ihmetteli kaikkea uutta kaukalossa pyyhkeeseen käärittynä varsin tyynenä.

Altaassa Lotan oli heti saatava jo vauvauinnistaan tuttu punainen ankka ja pian niitä oli jo kaksi. Venlakin viihtyi hyvin altaassa ihmetellen vettä ja kaikkia ääniä. Lotan vauvauinnissa ensimmäiset seitsämän kertaa Lotta viihtyi altaassa maksimissaan 15 minuuttia. Venlakin hieman itkeskeli jossain vaiheessa, mutta rauhoittui nopeasti. Lähdin kuitenkin reilun parinkymmenen minuutin jälkeen suihkua ja saunaa päin, sillä Venla vaikutti kovin väsyneeltä enkä halunnut odottaa totaaliseen hermoromahdukseen asti. Ohjaajat eivät kerenneet käydä meidän luona lainkaan, sillä ryhmässä on 12 muutakin perhettä. Tarkoitus varmasti on käydä jokaisen luona, mutta koska lähdimme altaasta pois aiemmin, jäi se tällä kertaa väliin. Jospa sitten ensi kerralla. :)

Suihkutiloissa Venlalla sitten menikin jo hermo, eikä kaukalossa olisi yhtään viihdytty. Kävin itse pikaisesti suihkussa ja menimme sitten saunaan ruokailemaan. Lotan vauvauinnissa katsoin välillä kateellisenakin, kuinka muut imettivät saunassa vauvojaan, nyt sain tehdä sen itsekin ja olihan se aika ihanaa. :) Pukkarissa huutoa taas riitti, mutta koppaa keinutellessa uni otti pian voiton.

Vauvauinnista jäi hyvä mieli ja Lottakin tykkäsi kovasti. Kotona piti heti ensimmäisenä etsiä oma punainen ankka ja sillä leikittiinkin sitten koko ilta.