Shoppailemassa

Joni kertoi eilen, että hänen pitäisi hakea työpaikkansa kuorma-auto Kuopiosta. Siitäpä sain loistoajatuksen lähteä samalla kyydillä käymään Ikeassa. Olin jo muutenkin suunnitellut reissua Ikeaan ja nythän se hoitui kätevästi, ainoa huono puoli oli se, ettei kukaan päässyt mukaan... Hieman kyllä jännitti lähteä Lotan kanssa kahdestaan etenkin, kun viime päivinä hampaat on taas kiukuttaneet neitiä. 

Hieman ennen yhdeksää tänään me sitten lähdettiin liikkeelle. Lotta kitisi välillä matkalla, mutta ihan hyvin meni matka silti. Heitettiin Joni kuorma-autolle ja jatkettiin Lotan kanssa matkaa kohti Matkuksen ostoskeskusta ja Ikeaa. Perillä oltiin vähän yhdentoista jälkeen ja mentiin heti ensimmäisenä syömään. Tuo Matkuksen ostoskeskus on erittäin hyvä paikka lapsiperheillekin: lastenhoitohuoneita on useita ja lisäksi siellä on iso perhehuone, jossa lapsia voi syöttää, vaihtaa vaippaa tai vaikka leikittää. Huoneessa soi rauhallinen musiikki ja siellä on sohvia imettämistä varten. Tällä kertaa me ei kuitenkaan hyödynnetty perhehuonetta, vaan syötiin yhdessä Café Picnicissä. Kun mahat oli täynnä, oli hyvä aloittaa shoppailu.

Kiertelin ensin Matkuksen vaateliikkeet ja niistä tarttuikin mukaan sekä Lotalle että vauvalle jotakin ja pienen harkinnan jälkeen jopa minulle. H&M:ltä ostin vauvalle poistoista lyhythihaisen bodyn ja pipon sekä puolipotkuhousut. Nuo puolipotkarit oli Lotalla tosi hyviä ja pysyi hyvin jalassa, joten pitihän sellaiset ostaa nytkin.

H&M:n poistoista löytyi myös Lotalle pipo kevääksi ja Lindexiltä lähti mukaan suloinen pupu t-paita.

Lindexin "osta kolme maksa kaksi" tarjouksesta otin vielä vauvalle parit housut ja bodyn.

Itselleni ostin koko talven himoitsemani talvi-Crocsit, jotka olivatkin sopivasti puoleen hintaan. :)

Sitten mentiinkin jo vaipanvaihdon kautta Ikeaan. Olin tehnyt valmiiksi listan, mitä Ikeasta pitäisi muistaa ostaa ja ainoat heräteostokset oli mehujäämuotit Lottaa ajatellen ensi kesäksi sekä lakanat mulle ja Jonille, joita joka kerta hiplaan. Nyt nekin oli tarjouksessa, niin pakkohan ne oli viimein sitten ostaa.

Lotalle ostin kangasvihanneksia ruuanlaittoleikkeihin sekä Mammutti jakkarat. Olisin halunnut pinkin ja vihreän jakkaran, mutta vihreitä ei ollut.

Säilytyslokerikon ostin Lotan pipoille ja hanskoille, jospa ne pysyisi vähän paremmin järjestyksessä...

Tärkein hankinta oli Malm-lipasto. En ole vielä katsonut Lotan vanhoja vaatteita vauvalle valmiiksi, koska niille ei ole ollut paikkaa. Nyt kun on tuo lipasto, voin alkaa käydä vaatteita läpi ja kartoittaa, tarvitseeko jotakin oikeasti hankkia vai onko kaikkea jo riittävästi.

Mä muuten jo suren nyt noiden vauvanvaatteiden kohtaloa... Lotan jäljiltä oli selvää, että säästän kaikki hyvät vaatteet seuraavaa lastan varten, mutta nyt kun seuraavaa ei ehkä tule, en tiedä mitä vaatteille teen. Pitääkö mun luopua niistä ja laittaa eteenpäin? Nyyh, en halua!

Kun selvittiin Ikeasta ulos, käytiin vielä hakemassa Jungle Juice barista meille smoothiet ja oli muuten hyvää!

Sitten lähdettiinkin ajamaan kotia kohti ja Lotta nukkuikin melkein koko kotimatkan.  Turhaan jännitin, kuinka selviän reissusta Lotan kanssa kahdestaan. Lotta oli tosi reipas ja vaikka loppuajasta väsy alkoikin jo painaa, jaksoi silti hienosti ilman yhtäkään kiukkua koko reissun. :)

Hankinnat vauvalle

Tällä kertaa päästään melko vähällä sen suhteen, mitä vauvalle pitää hankkia. Tai niinhän sitä luulisi. ;) Olen säästänyt Lotalta periaatteessa kaiken, ainoastaan meille sopimattomiksi koetut vaatteet (ei istunut, oli hankala pukea, ei pysynyt päällä jne) olen laittanut eteenpäin. Vaatteet pitäisi käydä läpi, mutta niitä ei juurikaan tarvitse hankkia ainakaan aluksi ja ainakaan jos tulokas tosiaan on tyttö. Toki uusi vauva syntyy sen verran eri vuodenaikaan kuin Lotta, että esim. Lotan kesä- tai talvivaatteet eivät ole sopivia tälle vauvalle. Jotain vaatteita on kuitenkin jo tarttunut kirppiksillä pyöriessä matkaan ja uutena olen ostanut pikkuiselle kotiintulobodyn sekä jumpsuitin.

Pieniä kestovaippoja on Lotan jäljiltä jonkin verran ja muutamia ostin lisää ystävältäni. Toivottavasti niitä tulisi nyt sitten käytettyä ahkerammin kuin Lotalla.

Ostin myös alennusmyynneistä pari lyhyempää kudottua kantoliinaa ja toivon, että oppisin sitomaan vauvan liinaan ihan pienestä asti, mahdollisesti jo synnärillä. Helpottaisi varmasti huomattavasti, kun vauva kulkisi helposti matkassa. Ajatus olisi myös opetella imettämään liinassa, sikäli kuin imetys onnistuu.

Haaveilen myös uudesta sitteristä. Lotalle ostin häntä odottaessani käytetyn sitterin, joka ei kyllä ollut oikein kenenkään meidän mieleen. Nyt haaveilen BabyBjörnin sitteristä ja kun sainkin töistä lomarahaa odotettua enemmän, meinasin laittaa sitterin heti tilaukseen. Mutta sitten iski pihiys ja edelleen pähkäilen, onko se vain rahan tuhlausta vai hyvä hankinta. Mietin myös, miksei esimerkiksi juuri sitterissä voitu panostaa jo Lotalle, mutta toisaalta silloin oli paljon muitakin hankintoja. Nyt hankinnat ovat melko pieniä, joten ehkä sitteriin voisikin laittaa hieman rahaa. Mutta sitten taas toisaalta, pärjäsihän Lottakin sillä vanhalla, niin miksei myös tämä uusi vauva. Jos jotakuta alkoi jo ahdistaa nää mun pohdinnat, niin odottakaapas kun päästään seuraavaan kohtaan...

Sitterin kuva täältä: http://www.lastenturva.fi/tuote/babybjörn-balance-soft-sitteri/845521001/

Tuossa sitterissä olen jostain syystä tykästynyt kovasti tuohon ruosteen/oranssin väriseen kankaaseen, joten jos tämän raaskin ostaa, kotiutuu se todennäköisesti kuvassa olevalla värillä.

Isoin ja kallein hankinta on tuplarattaat. Olen todennut, että kyllä me ne tarvitaan. Lenkkeilytän koiria päivittäin (ainakin normaalisti...) ja kotoa lähtiessä joudumme kulkemaan autotien piennarta, joka on olematon eli käytännössä kuljemme ajokaistalla. No niin, kaksi polvenkorkuista koiraa, vauva vaunuissa ja Lottako muka kävelee tai kulkee seisomalaudalla, kun autot ajaa 100 km/h juuri ja juuri väistäen..? Tuskinpa. Kärryt on siis hankittava. No, Joni meni lupaamaan minulle ne kalliit rattaat, Bumbleride Indie Twinit, koska "eihän se vaadi kuin muutaman keikan lisää ja rahat on kasassa". Eipä tuota miestä paljon kotona näy (paitsi parina viime viikkona onneksi jo hieman enemmän <3), joten otan ilomielin ne rattaat vastaan siitä hyvästä. Lauantaina sain viimein tuon miekkosen mukaani vaunukauppaan kopeloimaan vaunuja ja tulin siihen tulokseen, että ne on juuri ne vaunut, mitkä haluan. Tilausta ei kuitenkaan vielä tehty, koska täytyyhän sitä nyt miettiä ensin. ;) Niin, enkä kyllä toki siellä kaupassa vielä ollut varma, että ne on juuri ne rattaat, vaan koko illan taas selasin nettiä ja ahdistelin, kun en tiennyt mitä tehdä. Maanantaina huomasin heti aamusta paikallisella fb-kirppiksellä olevan myynnissä "hyväkuntoiset ja siistit" kolme vuotta vanhat Bumbleridet. Ja täysin tuurilleni vastaisesti ehdin vieläpä ensimmäisenä tekemään rattaista varauksen! Kävinkin jo eilen katsomassa rattaita, jotka sitten olivatkin pienoinen pettymys. Hinta oli mielestäni aika kova sen kuntoisille ja ikäisille rattaille, vaikka uusiin verrattuna säästöä olisikin tullut 400 euroa. Siinä sitten taas ahdistin itseni pohtimalla, olenko hirveä ihminen, jos haluan mieluummin uudet rattaat kuin ne kulahtaneet, joissa säästäisi rahaa. Kääntelin asiaa puhelimessa ystäväni kanssa, mikä helpottikin oloa hieman, mutten päässyt mihinkään lopputulokseen. No, asiahan ratkesi sillä, kun Joni tuli kotiin. Ehdin sanoa vain, että rattaat oli aika kulahtaneet, kun Joni totesi, että sitten ei niitä osteta. Ei aleta maksaa niin paljon rattaista, jotka eivät ole hyvät. Aaahhhhh, syvä helpotuksen huokaus. Olisin päässyt vaan paljon helpommalla, kun olisin vaikka heti soittanut Jonille. Ei olisi tarvinnut koko päivää miettiä asiaa suuntaan ja toiseen. Tuolla reissulla tulin kuitenkin varmaksi siitä, että ne Bumbleridet on tosiaan ne, mitkä haluan. Onpahan se nyt päätetty, vaikka tiedän, etten voi huokaista helpotuksesta ennen kuin ne on tilattu ja mielellään myös meillä jo kotona. Jonin mielestä meillä on hyvin aikaa, kun taas itse panikoin toimitusaikojen kanssa, niitä kun ei välttämättä ihan heti saa vaikka uutena kaupasta ostaa, koska ne tilataan aina isommissa erissä...

Rattaiden kuva täältä: http://www.babystyle.fi/index.php/lastenvaunut-ja-rattaat/sisarusrattaat/bumbleride-indie-twin-sisarusrattaat-lotus.html

Viimeksi haaveilin kyseisiä rattaita aquamarinen värisenä, mutta livenä ihastuin tuohon kuvassakin olevaan lotus bluehun. Myös harmaa pääsi harkintakistalle. Jos rattaat siis ostetaan uusina.

Sitten on tietysti vielä ns. pienempiä hankintoja kuten mahdolliset tutit ja tuttipullot jne, mutta isommat olikin tässä. Paljon sitä taas saa päänvaivaa parista hankinnasta. Tämän puolen itsestäni voisin kyllä lahjoittaa jollekin muulle: turhan stressaamisen ja asioiden pyörittämisen. Voi miten paljon helpommalla sitä pääsisikään, kun voisi Jonin tapaan ajatella vain, että kyllähän nuo ehtii hankkia sitten joskus...

Voihan tuplavaunut!

Päänvaivaa aiheuttaa nyt kovasti lastenvaunut. Lotta on vasta noin 1 v 8,5 kk kun toinen lapsi syntyy ja veikkaisinpa, että tuplarattaille olisi meillä kova tarve. Seisomalaudan en oikein usko toimivan täällä "maalla", koska kävelylenkkimme kulkee suurelta osin sora-/hiekkateitä ja myös asfalttitie, jota pitkin kuljemme, on kapea ja autot ajavat siinä keskimäärin 100 km/h nopeusrajoituksista huolimatta. Enkä tiedä, jaksaisiko tuon ikäinen vielä edes seisoa laudalla tai kävellä koko matkaa, vaikka lenkitettäisiinkin koiria hieman lyhyemmästi.

Yksi vaihtoehto olisi sisaristuin, joka laitettaisiin nykyisten yhdistelmärattaiden kopan päälle ja jonka kyydissä Lotta sitten pystyisi matkustamaan. En kuitenkaan ole ihan vakuuttunut, että tämäkään olisi paras vaihtoehto meille. Entäs, jos Lotta nukahtaa? Ei tuon kyydissä keikkuessa ole varmaan kovin tukevaa istuskella saati nukkua. Kokemuksia?

Kuva Lekmer

'

No sitten päästäänkin näihin sisarusrattaisiin. Olin vakuuttunut, että haluan rattaat, joissa lapset ovat peräkkäin. Ne olisivat kapeat ja mahtuisivat kulkemaan hyvin. Kumityttömme perheellä on käytössään Phil & Teds merkkiset sisarusrattaat ja heiltä joutaisi ainakin sisaristuin kesään mennessä meille. Näissä rattaissa eturenkaatkin (tai rengas) on iso, joten rattailla pääsisi kulkemaan myös lumessa ja sorateillä, suurimmassa osassa peräkkäin istuttavista sisarusrattaista kun eturenkaat tuntuvat olevan pienet. Tällä viikolla löysinkin käytettynä kyseiset rattaat ilman sisaristuinta hyväkuntoisina ja edullisina. Päätin, että käyn rattaita vielä liikkeessä kopeloimassa ja sen jälkeen olen heti yhteydessä käytettyjen rattaiden myyjään. No, homma ei mennytkään ihan niin helposti, sillä jostain syystä en rakastunut kyseisiin rattaisiin. Rattaat vaikuttivat oikeinkin hyviltä siinä vaiheessa, kun pienempikin lapsi jo istuu, mutta alkuvaiheessa vauva olisi tietenkin kantokopassa ja sen ajan ominaisuudet rattaissa eivät olleet mieleeni.

Kuva

Kuvassa alhaalla vasemmalla näkyy tilanne, jossa vauva makaa alhaalla ja taapero istuu korkealla hänen päällään. Taaperon selkänojaa ei tässä tilanteessa myöskään pysty laskemaan, joten tulee ehkä sama ongelma eteen kuin tuolla pelkällä nykyisiin rattaisiin laitettavalla sisaristuimella: mitä, jos Lotta nukahtaa? Jotenkin tuntui myös hankalalta tuo vauvan paikka tuolla toisen istuimen alla. Muutoin nämä rattaat olisivat kyllä varmasti aivan mainiot, etenkin, kun niistä pystyy helposti muokkaamaan myös yhden lapsen rattaat.

Seuraavaksi aloinkin sitten tutustua vierekkäin istuttaviin sisarus-/tuplarattaisiin, vaikka aiemmin olin rajannut ne kokonaan pois mm. sen takia, että niiden tuominen meille sisälle olisi hankalaa. Tuulikaappimme on melko ahdas ja jo nykyisten yhdistelmävaunujen kanssa siitä kulkeminen on vaikeaa. Mitähän se olisi sitten, kun rattaat olisivat lähes ovien levyiset...

Löysin kuitenkin netistä Carenan Double Swing rattaat, jotka tuntuvat olevan hyvinkin edulliset tuplarattaat. Niitä vain ei enää valmisteta, joten käytettynä täytyisi löytää. Aika hyvin niitä tuntuu olevankin myynnissä ja melko halvalla, ainoa vaan, että haluaisin niistä uudemman version, koska vanhemmassa ei pysty säätämään työntöaisan korkeutta.

Kuva Jollyroom

Ihan halvimpiin tuplavaunuihin Carenoissa olisi se etu, että tuon vaunukopan saa työntäjään päin, mikä olisi mielestäni hyvä. Näissä on myös omat kuomut molemmille lapsille. Tällä hetkellä en löytänyt käytettynä myynnistä kuin yhdet sitä uudempaa mallia. Nekin olisivat edulliset ja näyttivät erittäin hyväkuntoisilta. Mutta kun en halunnut tehdä mitään päätöksiä rattaiden suhteen vielä! Miksi piti edes alkaa katselemaan niitä, löytää hyviä tarjouksia ja nyt on hirveä pohdinta päällä, ostaako vaiko eikö...

Samantapaiset tuplat löytyisi melko edullisesi myös Beemoolta. Nämäkin olivat nyt hyvässä tarjouksessa ja ahdistuskäyräni vain nousee... Carenoihin verrattuna näissä on vielä se etu, että myös tuon tavallisen istuimen voi asentaa niin päin, että lapsen kasvot ovat työntäjään päin.

Kuva

Sitten olisi toki vielä hieman hinnakkaampia vaihtoehtoja, joiden uskoisin olevan ainakin hyviä. Näissä halvemmissa tietenkin epäilyttää juuri se, millaiset ne ovat sitten käytössä. Ainakin Carenoista tuntuu olevan sekä hyviä että huonoja kokemuksia, eikä asian laita tietenkään selviä, ennen kuin itse kokeilee omassa käytössään. No, jos mulla olisi rahaa tuhlattavaksi, ostaisin ehdottomasti Bumbleride Indie Twin rattaat.

Kuva

Ihan vaikka vaan jo tuon värin takia voisin ostaa nämä. ;) Hintaa näille yhden vaunukopan kanssa tulisi noin 1000 euroa, joten jos en piakkoin voita lotossa, taitaa nämä kärryt jäädä vain haaveeksi. Tosin, en saanut Lotalle haaveilemiani Emmaljungia, joten voisinko nyt ostaa ne, mitkä todella haluan..? No, ehkä en kuitenkaan.

Sitten kun olen tuntikaupalla vertaillut näitä tuplia, tulee päähäni ajatus, että miten ihmeessä minä muka mahdun leveiden rattaiden ja sivussa kävelevän kahden 20 kiloisen koiran kanssa kulkemaan täällä? Nytkin me viedään jo puolet kaistasta, koska piennarta ei tien sivussa juuri ole ja autot todellakin ajavat kovaa. Tie on mutkaista ja autojen voi olla vaikea väistää meitä jo nykyisellä kulkuleveydellämme. Entäs sitten kun siirrytään sinne hiekkatielle, joka on entistä kapeampi? Eihän meidän ohi oikeasti mahdu! Huuh! Ja sitten vielä se, että jaksanko minä kuitenkan lykkiä kahta mukeloa noita hiivatin jyrkkiä ja pitkiä ylämäkiä ylös..? Ilmeisesti olisi vain parasta jäädä kotiin. ;)

Olen päätynyt kaikkiin ratkaisuihin siltä väliltä, että en hanki tuplia vaan kannan aina toista lasta liinassa siihen, että panostan ja ostan nuo kalliit rattaat (no se ei oikeasti taida olla edes vaihtoehto). Tällä hetkellä ehkä vahvimpana on, että ostan nuo halvemmat kärryt ja kun kummitytöltämme jää ne peräkkäin olevat rattaat kokonaan pois käytöstä, kärkyn niitä jos tuntuu, että tarvetta sellaisille on. Tai sitten en osta mitään. Miksi tämän pitää olla näin vaikeaa?! Ja miksi minun pitää olla tällainen ihminen, että käytän kaikki vapaa-aikani (myös yöt) miettimällä näitä hankintoja ja olen ahdistunut siihen saakka, kunnes hankinta on tehty? Koska sama tilannehan oli Lotan rattaita hankkiessa ja turvaistuinta mietittäessä: ne tulee mulla uniinkin.

Ja eihän näiden rattaiden kanssa olisi vielä edes mikään kiire, mutta kun nyt vaan sattui osumaan niin hyvät käytettynä vastaan ja myös alennumyynnit, totta kai. Mulla on puhelimen selaimessa auki tällä hetkellä kymmenen välilehteä, joissa kaikissa eri vaihtoehdot rattaista ja mua ahdistaa jo nähdä ne välilehdet siellä! Silti en pysty lopettamaan tätä pohdintaa, mikä oli tietenkin Jonin ratkaisu asiaan. "Anna olla, ei sitä vielä tarvitse miettiä". Mutta kun en pysty!

Nyt olisi ollut parempi, että ikäeroa lapsille tulisi hieman enemmän. Voisi luottaa siihen, että isompi pärjää jo ilman rattaita ja uudelle tulokkaalle voisi käyttää esikoisen vanhoja. Niin kuin silloin niitä hankittaessa oli tarkoitus. Huoh.

Lelut

Mulla on yksi kysymys: miten alle 1-vuotiaalla lapsella voi olla näin paljon leluja?! Me ei olla niitä juurikaan hankittu, muutamia kirppislöytöjä on tullut ostettua. Tietysti nyt kun tarkemmin ajattelee, niin vaikka rahaa leluihin ei meillä ole juurikaan kulunut, on niitä kappalemääräisesti tullut jonkin verran kirppikseltä ostettuakin. Koko lelurepertuaaria se ei kuitenkaan selitä, vaan suurin osa leluista on tullut Lotalle lahjaksi kummeilta, mummeilta ja muilta vierailta. Ja pitäähän lapsella leluja olla, en minä sitä sano!

Lotalla on siis kaksi kukkurallista laatikollista leluja. Jokin aika sitten huomasin, että omat lelut ei Lottaa juuri kiinnosta, eikä hän niillä leiki. Levittää lelut ympäri kämppää ja sen jälkeen antaa olla. Pienempänä oli helppo antaa Lotalle kerrallaan muutama lelu leikittäväksi, mutta liikkumaanoppimisen ja seisomaannousemisen jälkeen Lotta onkin hakenut lelunsa aivan itse. Sotkua lisäsi esimerkiksi rengastorni ja purkkitorni, jotka ovat käytännössä yksi lelu, mutta koostuvat useasta osasta. Noita kahdeksaa purkkiakin kun metsästät ympäri huushollia joka päivä, menee kärsivällisemmälläkin äidillä hermot.

Niinpä poistin suurimman osan leluista ja siirsin toisen lelulaatikon olohuoneesta Lotan huoneeseen. Nyt meillä on siis yksi laatikko sekä olohuoneessa että Lotan huoneessa, mutta kummassakaan ei ole kuin muutama lelu. Loput keräsin kassiin ja laitoin syrjään, ja tarkoitus olisi sitten vaihtaa käytössä olevia leluja "uusiin", kun niillä ei enää jaksa leikkiä. Tämä on varmaan ihan hyvä systeemi tulevaisuudessakin, eikä uusia leluja tarvitse hankkia niin tiuhaan. Kun lelut alkaa kyllästyttää, otetaan "uudet" lelut niistä, jotka on olleet hetken pois leikeistä.

Yhden uuden lelun ostin tällä viikolla, senkin onneksi kirppikseltä. Nimittäin keinuhevosen. Olen jo pitkään haaveillut Lotalle keinuhevosta, mutta niiden ollessa melko kalliita olin jo luopunut toivosta ja ajatellut, ettei Lotta sellaista tarvitse. Kun heppa sitten tuli vastaan edullisesti, muutti se meille. Ja voi tuota pienen lapsen riemua! Hepastamme kuuluu kavion kalke ja hirnunta, ja kun Lotan laittaa kyytiin ja äänet päälle, ei riemulla ole rajaa! Lotta potkii jaloillaan ja kiljuu ilosta. Nappihankinta siis. :)

Ensi kesänä saattaa muuttua ääni kellossa minullakin lelujen hankinnan suhteen. Nimittäin jo tänä vuonna katseltiin Jonin kanssa mm. pihaleluja kuten kaivuria hiekkalaatikolle silmät kiiluen. Ensi vuonna Lotta voi olla hyvä tekosyy hankkia kaikkia kivoja leluja, joilla me Jonin kanssa sitten päästään leikkimään. :D

Syntymäpäiväkutsuilla ja vähän muutakin

Perjantaina pääsimme viettämään kummityttömme isoveljen 4-vuotis synttäreitä. Meillä oli päivällä kuitenkin vielä muita asioita hoidettavana, joten ruoka syötiin tällä kertaa Hesburgerissa. Ja tällä tavalla Lotta söi:

Yritäppä siinä sitten syöttää, kun toinen katselee koko ajan ympärilleen ja kääntää selän! :D

Joni vei minut ja Lotan kylään hoitoon jo pari tuntia ennen kemujen alkamista, koska meni itse ajamaan yhden rallikyydityksen lähelle. Oltiin Lotan kanssa pihalla ja Lottahan tykkäsi. Lotta myös kiipesi terassin rappusia kuin vanha tekijä, vaikka koskaan ennen ei ole rappuja kiivennyt!

Lotta taisi päästä myös ensimmäistä kertaa tunnustelemaan puuta ja iso kivikin kiinnosti.

Seuraavaksi Lotta huomasikin hiekkalaatikon ja kömpi sinne ihan itse. Hiekkalaatikolla Lotta olisi viihtynyt vaikka miten pitkään, vaikka aiemmin Lotta on käynyt tutustumassa hiekkaan vain kerran tai kaksi. Nyt se oli ihan paras juttu, varsinkin, kun sieltä löytyi niin kivoja leluja (ja kiviä ja käpyjä jajaja...).

Sisältä Lotta löysi ihanan pikkuisen tuolin, mutta istumisen sijaan Lotta keksi melko pian käyttää tuolia korokkeena nähdäkseen ikkunasta ulos.

Kahvin ja hienon ja herkullisen Angry Birds kakun jälkeen Lottaa alkoi väsyttää ja kiukuttaa, joten meidän alkoi olla aika lähteä kotia kohti. Matkaan meille lähti taas pari kassillista kummityttömme vanhoja vaatteita, nyt on aika hyvä varasto jo seuraavaa kokoa odottamassa.

Eilen Joni oli taas koko päivän ajamassa rallikyydityksiä. Tässä meidän kylällä pidetään lauantaiaamuisin kahvakuula-tunti, jonne olen päässyt vain kerran aiemmin juurikin siksi, että Joni on aina muulloin ollut menossa, eikä Lotalla ole ollut hoitajaa. No, eilen päätin kokeilla, miten kahvakuulailu onnistuu Lotan kanssa. Tunti pidetään kesäisin ulkona, joten otin Lotan rattaisiin (ja toivoin sen nukahtavan matkalla). Unihan ei tietenkään väsymyksestä huolimatta tullut, joten Lotta seurasi meidän hikoilemista rattaista käsin ja kannusti välillä kimakoin huudahduksin. Kun lelut alkoi kyllästyttää, päästin Lotan konttailemaan nurmikolle. Lotta yritti itsekin tulla nostelemaan kuulaa, mutta ihan vielä se ei onnistunut. Myös äitiä tsempattiin parempaan suoritukseen, kun Lotta tuli minulle lisäpainoksi vatsalihaksia tehdessä. :D Jonkin aikaa Lotta mönki menemään ja tutkiskeli nurmikkoa ja kaikkea mitä sieltä löytyi. Lopulta kuitenkin meni hermot (=väsy kävi kovaksi), joten nostin Lotan taas rattaisiin köllöttämään. Uni ei tullut vieläkään, mutta hyvin Lotta jaksoi olla ja äiskä sai jumpata koko tunnin loppuun asti! Unihan tuli tietenkin saman tien, kun lähdettiin köpöttelemään kotiin päin. Mutta nytpähän tiedän, että Lotan voi ottaa mukaan kahvakuulailemaan. Ja jos joskus ei hermot kestä koko tuntia, niin lähdetään kotiin sitten aiemmin. :)

Kauaa ei ehditty kotona olla, kun mun äiti tuli hakemaan meitä mukaan markkinoille. Lotta jaksoi hienosti katsella markkinoiden menoa rattaista käsin ja uni tuli tietenkin vasta kotimatkan viimeisen minuutin aikana. :D

Eilen illalla Lotta sai myös maistella hieman mansikoita ja ihan hyvin ne maistuivat.

Tuossa kuvassa näkyy Lotan uusi pöytätabletti, joka haettiin pari päivää sitten postista. Oon haaveillut tuohon pöydälle Stokken table topia, joka on siis imukupeilla pöytään kiinnittyvä muovinen tarjotin, mutta se on sen verran kallis, että päätettiin kokeilla tuota tablettia. Olin siis jotenkin kuvitellut, että tabletti pysyisi pöydän pinnassa, koska on silikonia, mutta eihän se pysynyt. Lotta heittelee tablettia lattialle ja syö sitä minkä kerkeää. Paitsi silloin, kun siinä on ruokaa! Eli periaatteessa siis ajaa kyllä asiansa, koska nimenomaan sormiruokailua silmälläpitäen suojan halusinkin. Pilven, pöllön ja auton muotoisista tableteista meille valikoitui auto (rally) ja monista värivaihtoehdoista turkoosi.

Voihan turvaistuin!

Muutaman viime päivän ajan mä olen tuskastellut edelleen turvaistuinhankinnan parissa. Olen kolunnut nettiä ylös ja alas, tutustunut vähintään kymmeneen eri istuimeen, hylännyt istuimia joko isofixin tai asennussuunnan takia, törmännyt uudestaan jo hylkäämääni istuimeen ja unohtanut, miksi sen olinkaan hylännyt, hylännyt sen uudestaan samoista syistä, etsinyt ja etsinyt, päätynyt kaksi kertaa melkein ostamaan yhden istuimen ja silti alkanut taas jahkaamaan hankinnan kanssa.

Kirjoitin jo aiemmin turvaistuimen hankinnasta tässä postauksessa. Se, mitä istuimelta haluan on, että sen saa selkä menosuuntaan, vie mahdollisimman vähän tilaa autossa ja saa kiinnitettyä auton omilla vöillä. Istuin, johon päädyin kaksi kertaa oli Britaxin Multi Tech 2.

Britax Multi Tech 2

Kyseisen istuimen saa sekä selkä että kasvot menosuuntaan. Lotta viihtyi istuimessa hyvin ja se mahtui joten kuten meidän autoonkin. Syy, miksi tämän jossain vaiheessa hylkäsin vaihtoehdoista, oli, kun katsoin tämän istuimen asennusvideon. Asentaminen näytti kovin hankalalta ja autoliiton testienkin mukaan väärinasentamisen riski oli suuri. Tutkittuani istuimia lisää huomasin, että kaikki selkä menosuuntaan auton vöillä asennettavat turvaistuimet asennetaan suurinpiirtein samalla tavalla, joten taas oltiin ostamassa tätä. Käytiin eilen vielä testaamassa mm. istuimen vöiden käyttöä. Tässä istuimessahan on sivuilla koloset, joihin istuimen vyöt saa kätevästi pois tieltä, eikä ne jää lapsen alle, kun lapsi laitetaan istuimeen. Vöiden kiristäminen sujui helposti, kun taas löysääminen oli mielestäni hieman hankalaa. Vyötä löysentääkseen piti vetää noiden kuvassakin näkyvien pehmusteiden yläpuolelta ylempänä olevaa vyötä, eli käytännössä lapsen olkapäiden takaa. En tiedä, olisiko löysentäminen käytännössä helpompaa, mutta minä koin sen tuossa tilanteessa hankalaksi. Kun en kuitenkaan paremmasta tiennyt, olin jo illalla tekemässä tilausta, kunnes päätin, että käydään vielä toisessa lastentarvikeliikkeessä tutustumassa istuimiin.

Tähän väliin pieni vinkki istuinta vielä etsiville, että istuinten asennusvideoita kannattaa katsoa päätöstä tehdessä. Itse huomasin mm. sellaisen, että joissain vöillä autoon asennettavissa istuimissa auton turvavyö kulkee tavallaan istuimen alta, eikä näin ollen jää eteen, kun lasta laitetaan istuimeen. Joissain istuimissa vyö kuitenkin kierrettiin esimerkiksi istuimen takaa, jolloin vyö jää oven ja istuimen väliin ja ainakin minusta näytti siltä, että lapsen pujottaminen istuimeen vyön ohi hankaloittaa hommaa huomattavasti. Ainakin kun kyseessä on Lotta, joka ei ihan aina tee yhteistyötä tällaisissa asioissa. ;)

kuva

No niin, palataanpas asiaan. Päätin siis eilen illalla, että käydään vielä toisessa liikkeessä, koska halusin käydä tutustumassa BeSafe Izi Combi istuimeen. Kyseisessä liikkeessä oli myös myynnissä Multi Techistä sitä väriä, minkä halusin, toisin kuin liikkeessä, jossa istuinta oltiin aiemmin käyty hipelöimässä. No, ihastuin BeSafen istuimeen aivan täysin! Vyöt kiinnittyvät sivulle magneeteilla pitäen ne pois lapsen tieltä. Paljon kätevämpi kuin Multi Techin systeemi, josta vyöt irtosivat melko helposti. Vyön kiristäminen oli helppoa samoin kuin löysääminen. Olin siis myyty! Epäilin kuitenkin istuimen olevan liian iso meidän autoon. Myös hinta hieman kirveli, istuin nimittäin maksaa 469 €, mikä on Multi Techin hintaan verrattuna jo paljon (tarjouksessa 299 €). IsoFix kiinnitteinen BeSafe oli tosin tarjouksessa 399 € ja myyjä vinkkaili, että myös vyökiinnitteisen hinnasta voitaisiin neuvotella.

BeSafe Izi Combi

No, ei muuta kuin istuin kantoon ja autolle. Ihan hyvinhän se sinne mahtui, eli tila ei olisi ongelma. Ja arvatkaapas mitä sitten! No, meidän autossa onkin isofix! Hahhahhahhahhaa, ei voi kun nauraa! Meillä on ollut käytössä turvakaukalon telakka, jonka saa autoon kiinni sekä isofixillä että turvavöillä ja arvatkaapas vaan kummalla se on meillä ollut kiinni? Turvavöilläpä tietenkin! :D Jep, me ei kai edes olla katsottu sinne penkkien väliin, onko sitä isofixiä, ollaan vaan oletettu koko ajan, että tuo auto on niin rotisko, ettei siinä mitään isofixiä voi olla. Voi voi... No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. :D

Isofixin löytyminenhän tarkoitti kuitenkin sitä, että koko turvaistuinhässäkkä oli aloitettava alusta. Muistin, että olin hylännyt todella hyvältä kuulostavia istuimia juuri sen takia, että kiinnitys oli isofixillä, jota "meillä ei ole"... BeSafe teki muhun kuitenkin sen verran lähtemättömän vaikutuksen, että tähän mennessä en ole löytänyt sille varteenotettavia kilpailijoita. Tai no okei, Cybex Sirona vaikuttaisi vielä paremmalta, mutta 600 euroa turvaistuimeen ei nyt oikein tunnu hyvältä. Tuo 400 euroakin kyllä kirpaisee, mutta sen nyt ehkä vielä voi maksaa hyvästä istuimesta. Nyt siis ainakin näyttäisi siltä, että päädytään tuohon BeSafeen. Mä tiedän, etten voi huokaista helpotuksesta ennen kuin se on todella ostettu, joten toivottavasti se tapahtuisi pian. En nimittäin jaksa enää ajatella viimeisenä ennen nukahtamista turvaistuimia! ;)

Ilopilleri on palannut!

Huh, meidän kiukku-iita on muuttanut pois ja iloinen Lotta palannut! Ainakin toistaiseksi (ylä- ja kulmahampaita odotellessa...). :D Ja oli muuten kiva herätä tänään 6.15 pinnasängystä kuuluvaan "kutikuti kutikuti" ääneen. <3

Lotta konttaa muutaman askeleen lähes joka kerta liikkeelle lähtiessään, mutta nopeasti vaihtaa ryömimiseen kun huomaa, että se on paljon nopeampi tapa liikkua.

Lähdettiin Lotan kanssa heti aamusta käymään kirpparilla ja kaupassa hankkimassa vähän askartelutarvikkeita, niistä lisää myöhemmin. Lotta istui isojen tyttöjen tapaan kärryissä ihan itse. Kirpparilla olisi ollut rattaitakin lainaan, mutta hienosti Lotta jaksoi istua kärryissäkin. Tuolla Prismassa taas, jossa tänään käytiin, ei oo kun niitä pieniä kaukaloita kärryissä ja Lotta on niihin auttamatta liian iso. Niinpä istuttiin taas ihan itse ja hienosti meni. Minkä ikäisenä yleensä siirrytään kärryjen kaukaloista itse kärryihin..? Mä totesin kyllä jo viime kauppareissulla Lotan istuessa sellaisessa hieman isommassa kärryn kaukalossa, että kai meidän on alettava käyttämään tavallisia kärryjä, kun Lotta yrittää aina nousta kaukalosta kurkkimaan tapahtumia.

Kirppikseltä löytyi lelupallo, kirja, paita koossa 86 sekä unipussi. Unipussikin tuli viimein vastaan sellaisella hinnalla, jolla raaskin sen kokeiluun ostaa. Maksoin pussista 4 € ja musta se oli ihan hyvässä kunnossa. Nyt sitten vaan toivotaan, että sillä olisi rauhoittava vaikutus Lotan uniin!

Kotona taas vähän keinuttiin pitkästä aikaa, jahdattiin koiria ja niiden luita ja leikittiin muutenkin kaikenlaista. Illalla haettiin vielä Joni töistä ja nyt suunnitellaan iltapuuhia. Joni saa taas hoitaa nukuttamisen, sille Lotta nukahtaa nimittäin yleensä noin 1-10 minuutissa, kun mun kanssa saattaa pelleillä puolitoista tuntiakin...