Migreeni

Mullahan on ollut migreeni jo monta vuotta. Välillä sitä oli satunnaisesti, välillä vähintään kerran viikossa. Pisin yhtäjaksoinen migreeni mulla on muistaakseni kestänyt 13 päivää. Reilu vuosi sitten olin kaksi päivää tiputuksessa, kun kipu oli niin kova, eikä kohtaus tahtonut katketa. Mulle on määrätty migreeniin neljää eri lääkettä, ja aika hyvin nykyään tunnistan, mikä lääke auttaa milloinkin. Tosin melko usein mikään lääke ei auta. Kaksi ja puoli vuotta sitten mulla diagnosoitiin aivorunkomigreeni. Siinä oireina tavallisten migreenioireiden (kuten sykkivä kipu päässä, kova jano, korvien tai kasvojen kutina, palelu) lisäksi mulla on mm. se, että käsiä ja jalkoja on vaikea käyttää, ja mun on vaikea ymmärtää puhetta tai seurata keskustelua.

Varsinkin raskauden ensimmäisellä kolmanneksella mulla oli edelleen paljon migreeneitä, joskaan ne ei olleet ihan yhtä pahoja kuin aiemmin. Onneksi, koska enhän tietenkään saanut käyttää mulle määrättyjä lääkkeitä. Onneksi kuitenkin ne lääkkeet, joita raskausaikanakin sai käyttää, auttoivat melko hyvin.

Sen jälkeen, kun Lotta syntyi, mulla oli kerran muutaman päivän kestävää päänsärkyä. En kuitenkaan onneksi tarvinnut siihen Buranaa kummempaa lääkettä, mutta huomasin, että oma maidontuotanto vähentyi päänsäryn aikana, ja palautui normaaliksi kun pää oli taas kunnossa. Kauhulla odotin migreeniä, koska pelkäsin, etten ensinnäkään migreenin kovuudesta riippuen pysty toimimaan normaalisti ja toisekseen, että maito loppuu enkä voisi enää imettää. Ensimmäinen migreeni synnytyksen jälkeen alkoi viime lauantaina ja alkaa pikkuhiljaa olla ohi. Migreeni ei ollut yhtä kova kuin ennen raskautta, mutta kyllähän se silti oli melko kivuliasta ja epämiellyttävää. Imetyksen aikana mulle määrätyistä lääkkeistä saa käyttää vain sitä miedointa, ja siitä oli apua tunniksi. Onneksi migreeni ei kuitenkaan ollut niin paha, joten pystyin edelleen toimimaan. Maidon määrään migreeni ei ainakaan tällä kertaa vaikuttanut, onneksi!

Ei kai mun auta kun toivoa parasta ja pelätä pahinta. En halua edes ajatella, miten jaksan Lotan kanssa jos iskee kunnon migreeni... Onneksi Joni on nyt tosiaan isyyslomalla, joten apua on lähellä ainakin toistaiseksi. :)