Nellan kanssa yhteistä aikaa ja vieraisilla

Viime yö nukuttiin taas niin, että Joni hoiti syötöt ja minä sain "nukkua". Kumma, miten paljon virkistää tuokin, ettei tarvitse nousta monta kertaa yössä ylös, vaikka joka kerralla herääkin. Aamuyöstä olin jo niin virkeä, että meinasin nousta ylös ennen muiden heräämistä. Lämmin sänky vei kuitenkin voiton ja taisinpa vielä joksikin aikaa torkahtaakin.

Nella on alkanut osoittaa mustasukkaisuuden merkkejä. Aiemminhan Nella oli koirista se, johon pystyin luottamaan. Nella katsoi aina tassuihinsa ja osasi väistää lattialla pyörivää Lottaa taitavasti. Tänään Lotta vetäisi Nellaa hännästä ja Nella murahti Lotalle. Ok, häntä ei oo kiva paikka vetää, mutta ei kyllä sais silti noin reagoida. No, seuraavaksi mä leikin Lotan kanssa lattialla ja Nella tunki koko ajan väliin, yritti jopa mennä kellimään aivan Lotan päälle. Ei katsonut alas vaan käveli Lotan jalkojen päältä ja tuli leikkimään aivan liian lähelle. On totta, että Nella on jäänyt liian vähälle huomiolle, eikä sen kanssa ole aikoihin tehty mitään kahdestaan. Ninnin kanssakin käydään agilityssä, mutta Nellan kanssa meillä ei tällä hetkellä ole yhteistä harrastusta. Niinpä jätettiin Lotta, iskä, Ninni ja Nuppu kotiin ja lähdettiin Nepan kanssa ihan kahdestaan lenkille. Nella oli riemuissaan ja sinkoili sinne tänne pururadalla ja hiekkamontuilla. Nella on muuten sellainen hienohelma, että sateella sitä ei ulos saa. Nellaa ei häiritse tassujen kastuminen, kuralätäköt on parhautta, mutta vihaa sitä, kun selkään tippuu vettä. Ongelma on ratkaistu kurahaalareilla! Nepa myös kerää suuret määrät hiekkaa vatsakarvoihinsa, joten kurahaalari auttaa myös siinä ongelmassa. Paitsi tänään, kun Nepalainen päätti mennä hieman kylpemään ojaan ja sai haalarin likomäräksi myös sisäpuolelta... :D

Vauhtia riittää

Eikä se loppunut vielä kuivalla maallakaan :D

Saatiin eilen kutsu mennä tänään leikkimään T:n ja poikansa E:n luokse ja mehän mentiin! Lähtiessämme huikkasin Jonille viipyvämme muutaman tunnin, mutta aika meni tosi sukkelaan hyvässä seurassa ja kotimatkalla sain jo Jonilta huolestuneita viestejä, kun oltiin viivytty niin pitkään. :D Lottakin otti kylässä oikein hyvän pituiset tirsat, mitä ihmettelin, koska eihän tuo neitokainen meinaa nykyään malttaa kylässä nukkua. Hyvin kuitenkin nukkui siihen saakka, kun minä liikuin sohvalta ja heidän ihana pieni pörröpallero koira alkoi haukkua mulle. Hyvä vahtikoira. ;) Unien jälkeen sitä oltiinkin taas yhtä hymyä ja jaksettiin leikkiä. Kello oli jo yli kuusi, kun lähdettiin, koska Lotan uniaika lähestyi kovaa vauhtia. Kotona ei ehdittykään tehdä muuta kuin syödä iltapuuro, jonka jälkeen siirryttiin sänkyyn kuuntelemaan sateen ropinaa kattoa vasten. Sitä ääntä olen muuten täältä kaivannut, ei kerrostalossa sade ropise kattoon. Tai varmaan ropisee, muttei se asuntoihin asti kuulu. :D

Saapa nähdä mitä ensi yöstä tulee... Lotta on nyt nukkunut noin puolitoista tuntia ja jo neljä kertaa herännyt kiljumaan. Innolla odotan, kiljutaanko meillä koko yö...

Fysioterapeutti vauvapiirissä ja agilityä

Aamulla meillä oli taas vauvapiiri tuolla isolla kylällä. Piirissä oli tällä kertaa käymässä fysioterapeutti, joka kertoi, kuinka vauvan liikkumisen kehitystä voi tarvittaessa auttaa. Käytiin läpi vähän myös sitä, minkä ikäisenä pitäisi osata mitäkin. Kysyin sitten omalla vuorollani tuosta seisomisesta, kun Lotta on tosiaan jatkuvasti kampeamassa itseään pystyyn. No, nyt ei sitten enää seisota, koska se, että vauva kampeaa itsensä pystyyn niin kuin Lotta tekee, on kehitykselle huonoa. Jep, eli pidetään sitten väkisin istumassa... No, eihän siinä muu auta. Hyppykeinu on meiltä nyt sitten myös kielletty. Ei me olla sitä hankittukaan, mutta lainaan kun oltais saatu, niin eiköhän se käyttöön olisi tullut. Lotta varvistaa seisottaessa ja hyppykeinu saattaa pahentaa varvistamista. Sen myötä lapsi siis saattaisi alkaa kävellä varpaillaan. Eli ei hypitä meillä.

Lotta muuten nappasi tänään kissan hännästä kiinni... Nuppu kääntyi jo läpätäkseen, mutta uskoi onneksi kun kielsin ja luikki karkuun johonkin omaan koloonsa. Huh, mitähän ongelmia meille vielä tulee, kun Lotta alkaa liikkua enemmän... Nyt ollaan muuten parina päivänä menty jo hienosti eteenkin päin. :)

Sitten vähän koiramaisempia tunnelmia, eli jos jotakuta ei koirat kiinnosta, voi suosiolla lopettaa lukemisen tähän. :)

Mä oon siis harrastanut jonkin verran agilityä jo Nellan kanssa. Nella tykkäsi tosi paljon hyppiä, eikä pelännyt putkea tai pussia. Kuitenkin esteiden yhdistämisessä Nellalla keskittyminen usein herpaantui ja kentän laidalla saattoi olla jotakin mielenkiintoisempaa kuin sen hetkiset esteet. Ninnin kanssa ollaan käyty nyt neljä kertaa agilityssä. Ensimmäisen kerran jälkeen jo huomasin, että Ninni keskittyy paremmin ja odottaa minulta käskyä. Pari seuraavaa kertaa meni kuitenkin miten sattuu. Minun piti juosta Ninnin vieressä hihna kiinnitettynä, jotta Ninni suostui tekemään esteen. Irrallaan ollessaan juoksi vain ohi. Putki ja pussi tuottivat vaikeuksia, kun Ninni ei meinannut millään uskaltaa mennä niistä läpi.

Nellan lempparit

Ninnin haasteet

Eilen meillä oli sitten se neljäs kerta ja Ninni oli ihan liekeissä! Ensimmäistä kertaa Ninni suostui menemään kaksi estettä putkeen. Aiemmin Ninni on nimittäin mennyt ensimmäisen esteen ja kiertänyt seuraavan. Myös putki alkaa jo sujua! Ninnin lemppareita on selvästi kontaktiesteet: niissä ei ole kertaakaan ollut mitään ongelmia ja niille Ninni on aina menossa innoissaan.

Ninnin lempparit

Kontaktiesteissä vähintään yhden tassun täytyy koskettaa tuota alempaa väriä, eli noissa kuvissa a-esteessä ja keinussa punaista, ja puomissa sinistä. Kontaktiosat on esteen molemmissa päissä, eli kosketus pitää tulla niin esteelle mentäessä kuin siltä pois tullessa. Eilen Ninni tuli niin vauhdilla aidalta a-esteelle, että epäilin jo hyppäävän kontaktiosan yli. Kylläpä pari tassua oli kuitenkin käynyt kontaktiosalla, joten kaikki hyvin. :)

Eilinen antoi siis toivoa, että ehkä Ninnistä tulee ihan hyvä agikoira. Nyt täytyy vaan alkaa hiomaan omaa kuntoa, en nimittäin meinannut pysyä perässä. :D Ja hikikin tuli... Loppuun vielä videon pätkä eilisistä treeneistä. Älkää välittäkö mun ohjauksesta, oli vaikea kuvata samaan aikaan. :)

Kaikki kuvat Googlen kuvahausta.

Perhekahvila ja karkureita

Lotta heräsi tänään hieman normaalia aiemmin, joten en ehtinyt käydä suihkussa yksin. Tai olisin ehtinyt jos olisin noussut silloin kun herätyskello soi, mutten jaksanut. ;) No, hyvinhän se suihku sujui Lotankin seurassa, sen jälkeen kun kissa oli häädetty sitteristä pois... :D

Kymmeneksi suunnattiin MLL:n perhekahvilaan. Perhekahvila on aina keskiviikkoisin, mutta me käytiin siellä nyt ensimmäisen kerran, kun vierailijana oli neuvolan perhetyöntekijä puhumassa vanhemmuudesta. Perhekerhoon tuli myös ystäväni T poikansa E:n kanssa. Tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että tällä hetkellä vauvapiiri on meille oikeampi paikka ja perhekerho loistava varmasti sitten, kun nuo meidän naperot liikkuu. Meno oli nimittäin aikamoista! Eikä perhetyöntekijän puheista kuullut metelin takia juuri mitään. Mukavaa oli kuitenkin käydä, varsinkin kun näin hiihtolomaviikolla vauvapiiriä ei ole. Jäätiin myös syömään, 4 euron hintaan sai italianpataa ja laskiaspullat jälkkäriksi! Lotta simahti hörpättyään maitoa ja jatkoi unia kotona ulkona vaunuissa kaksi tuntia. :)

Kun Lotta nukkuu ulkona, itkuhälyttimen kautta kuuluu milloin linnun viserrystä, milloin lasten leikkimistä ja milloin naapurin koiran haukuntaa. En siis tälläkään kertaa aluksi kiinnittänyt mitään huomiota siihen, että itkuhälyttimestä alkoi kuulua koiran haukuntaa. Kohta rupesin kuitenkin ihmettelemään, kun hälytin ei katkaise yhteyttä ja kun haukunta tuntui kuuluvan kovin läheltä. Syy selvisi heti kun menin ikkunaan: naapurin mäyräkoira nökötti meidän pihassa ja haukkui täyttä päätä! Heti kun meidän koirat huomasivat vieraan, alkoi meillä sisälläkin melkoinen mekkala. Päätin mennä palauttamaan mäykin omistajilleen, lähinnä jottei Lotta herää haukuntaan. Mäykki antoi kivasti minulle kiinni ja koppasin sen syliini. Naapurit olivatkin juuri tulleet pihalle huutelemaan koiriaan, heiltä oli siis toinenkin koira karussa. Toinen karkuri pinkaisi toisen naapurin pihasta omaan pihaan ja taas karkuun. Kun kutsuin koiraa, se antoi minulle kiinni ja talutin sen niskavilloista omistajilleen. Omistajiensa kutsuihin kumpikaan näistä koirista harvoin vastaavat, ovat siis olleet karussa ja meidänkin pihassa monen monta kertaa. Onneksi vieraat ihmiset yleensä kiinnostavat tällaisia karkureita. ;)

Lotta sai mummoltaan Mauri Kunnaksen kasattavat palikat ja ne onkin nyt ihan parhaat lelut! Äiti saa olla kasaamassa tornia tämän tästä, koska Lotasta on niin hauskaa kaataa se.

Olipa muuten hämmentävää aamulla katsoa lämpömittaria: 10 astetta pakkasta! Sitten aloin mielessäni nauraa, että nyt on helmikuu ja minä järkytyin siitä, että ulkona on pakkasta. Mitä ihmettä?!

Vauva ja lemmikkieläimet

Eilisestä "Lotta & Ninni"-postauksesta tuli mieleen aihe, jota tuli itse paljon mietittyä raskausaikana. Nimittäin se, miten arki tulee sujumaan, kun talossa on vauva, kaksi koiraa ja kissa. Päällimmäisenä oli tietenkin huoli, ettei eläimet vaan tee vauvalle mitään. Meidän koirat on vajaa 20 kiloisia ja erittäin eloisia, säntäilevät ja hyppivät sinne tänne ja voisivat helposti aiheuttaa pahaakin jälkeä pienelle vauvalle. Kissa taas on ihan oma lukunsa: ei ehkä ole vaarallinen kokonsa puolesta (paitsi Nuppu voi olla, se kun on "vähän" pulska...), mutta luonteeltaan varsin pirullinen ja tietenkin etsii lämmintä pesäpaikkaa, joka saattaisi löytyä pahimmassa tapauksessa vauvan päältä. Koirien käytös mietitytti senkin takia, että molemmat koirat ovat erittäin paljon minun perääni. Nella mulla oli jo ennen kuin tapasin Jonin ja vaikka Ninni ollaan otettu yhdessä, seuraavat molemmat koirat minua joka paikkaan. Pelkäsin, että koirat tulevat vauvasta mustasukkaiseksi ja alkavat oireilla.

Kun Lotta (tai Mymmeli) tuli sairaalasta kotiin, otin ensin koirat ulkona vastaan ilman vauvaa, jotta ne saivat purkaa ikäväänsä. Koirat olivat Lotasta kovin kiinnostuneita ja ensimmäiset päivät tunkivat vauvan mukana joka paikkaan. Hetken jo pelkäsin, että Ninni, jolla oli ollut juoksut vähän aiemmin, tulisi valeraskaaksi, koska suhtautui vauvaan hieman turhan omistavasti. Alun jälkeen molemmat koirat kuitenkin tajusivat, että vauva on minun ja antoivat meille hieman tilaa. Kissa puolestaan ei ensimmäisten päivien aikana ollut juurikaan kiinnostunut vauvasta. Jossain vaiheessa kävi vähän haistelemassa ja saattoi tulla viereen istumaan ja kyttäämään. Kissaa en uskaltanut jättää vauvan kanssa samaan huoneeseen keskenään. Vaikka onneksi nuo meidän koirat antaa hyvin kyytiä kissalle. ;)

Sitten tuli aika, kun Lotta alkoi viettää aikaa lattialla. Pelkäsin, että koirat tallaavat Lotan päälle leikkiessään. Käsken kyllä koirat aina kauemmas leikkimään, mutta väistämättäkin ne kulkevat välillä Lotan vierestä. Tai päältä. Ovat kuitenkin osanneet hienosti väistää (paitsi Ninni eilen...). Nella toi jossain vaiheessa Lotalle leluja leikkiä varten, mutta taisi tajuta, ettei pienestä vielä ole leikkijäksi.

Nuppu jatkoi kyttäämistä hieman etäämmältä.

Lotta kiinnostui koirista heti kun jotain näki. Aluksi ei tietenkään silmät pysyneet koirien perässä, mutta pää kääntyi kuitenkin siihen suuntaan, johon koirat oli menneet. Nyt koirille hymyillään ja naureskellaan ja puhutaankin. Koirat vaan tuijottaa takaisin, mutta se ei Lottaa haittaa. :)

Mustasukkaisuuttakin koirilla oli. Lelu tuotiin aina sille ihmiselle, kenen sylissä vauva oli. Pahinta taisi kuitenkin olla se, kun tuli vieraita, jotka tietenkin menivät heti katsomaan vauvaa ja koirat jäivät vaille huomiota. Tai no, en tiiä miten hyvin nuo pystyy jättämään huomiota vaille, kun hyppivät ja pomppivat niin, ettei oikein voi olla huomaamatta... Nyt nämä kummatkin tavat on jo tasoittuneet, enkä kyllä huomaa enää merkkejä mustasukkaisuudesta.

Olin ihan varma, että Ninni vie kaikki Lotan lelut. Nyt ollaan kuitenkin ilmeisesti kielletty Ninniä niin monesti, ettei se enää edes yritä. Uudet lelut käy kyllä haistelemassa, muttei ota niitä itselleen. Paitsi tuosta puhuvasta koirasta Ninni tykkää, se käy aina painelemassa sitä ja ihmettelee, kun lelu puhuu. :D

Elämä vauvan ja lemmikkien kanssa on sujunut paremmin, kuin osasin odottaa. Nyt tietenkin pelkään taas seuraavaa vaihetta, eli sitä, kun Lotta lähtee liikkeelle. Koirilla on nimittäin tapana juosta kissan perässä ja keilata se, ja vähän pelkään, että tekevät saman Lotalle. Mutta ehkäpä me löydetään keinot liikkumisenkin suhteen ja pärjätään hyvin, koska hyvinhän me ollaan ratkaistu ongelmat tähänkin asti. :)

Sitten tähän päivään. Aamu alkoi mulla vielä eilistäkin huonommin, nimittäin migreeni palasi ja paljon pahempana. Oksensin kolme kertaa, yhden vielä niin, että olin syöttämässä Lottaa ja jouduin siitä kesken juosta vessaan. Onneksi Lotta heräsi muutenkin ja höpötteli itsekseen sängyssä niin kauan, että mä olin taas tolpillani. Olo oli kuitenkin aivan järkyttävä, enkä tiennyt, kuinka tulen Lotan kanssa pärjäämään. Onneksi isäni pääsi avuksi ja mä sain pötkötellä aamupäivän peiton alla. Olo alkoi helpottaa ja päästin isäni töihinsä. Kävin lääkärissäkin, josta sain samaa lääkettä kuin mulla on, mutta tuplavahvuudella. Ja ah, se auttoi! Ei jyskytä enää. Tietenkin pää ei tunnu ihan omalta vielä, enkä kauheesti uskalla mitään puuhastella, mutta ei ainakaan koko aikaa okseta ja kivistä. Toivottavasti tää nyt oli tässä, en halua huomenna herätä samaan.

Lotta on ollut tänään taas tosi iloinen ja reipas. Papan kanssakin vaan naureskeli ja lääkärissä oli hienosti mukana. Varpaat on nykyään pop ja niitä kurkotellaan koko ajan. Sisustustarraeläimiin yritetään tarttua ja nyt oon pari kertaa nähnyt, kun oon jättänyt Lotan sänkyynsä nukahtamaan, niin juuri ennen unta Lotta yrittää ottaa reunapehmusteen kuvaa käteensä. Hassu! <3

Tällä hetkellä muuten Lotan lempilelu on joululahjaksi saadut pehmopalikat. Niistä on vaikea saada otetta, mutta lattialla vaan tuijottaa palikkaa ja se pitää laittaa lähelle niin, että Lotta ylettyy siihen. Ja tietenkin se pyörähtää heti kauemmas... Ehkä  Lotta ajattelee, että äidilläkin pitää olla jotain tekemistä. ;)

Lotta & Ninni

Tää aamu ei alkanut mun osalta kovinkaan kivasti. Heräsin kuudelta siihen, että vasempaan silmään ja silmäkulmaan sattuu ihan älyttömästi. En kuitenkaan ajatellut sen olevan kuin tavallista päänsärkyä. Puoli seitsämään asti yritin saada uudestaan unta ja helpottaa päänsärkyä, kunnes Lotta heräsi. Ja melkein samaan aikaan mun piti juosta vessaan oksentamaan. Migreeni on jälleen saanut uuden muodon. :( Mullahan on jo tällä hetkellä viittä eri lääkettä migreeniin ja tunnistan aika hyvin, mikä lääke toimii mihinkin. Mulla on siis erilaisia migreenejä. Koskaan ennen ei ole sattunut samalla tavalla kuin tänään ja koskaan ennen en ole oksentanut, vaikka oksettanut onkin. Imetyksen aikana ei saanut käyttää kuin yhtä noista mun kaikista lääkkeistä ja se on juuri se, joka yleensä huonoiten auttaa. Koska muita lääkkeitä en oo saanut käyttää yli vuoteen, ei reseptit ole voimassa enkä uskonut pillereitä olevan jäljellä. Onneksi niitä kuitenkin oli ja kun Lotta nukkui ekat päikkärit, mäkin sain nukuttua ja olo alkoi helpottaa. Päätä on kyllä jomottanut enemmän tai vähemmän koko päivän, muttei niin pahasti kuin aamulla. Ja just vkoloppuna sanoin, ettei mulla synnytyksen jälkeen juurikaan ole ollut migreeniä...

Lotta on onneksi ollut tänään varsin reipas, hymyillyt ja jutellut kovasti, ja viihtynyt hetkiä jopa itsekseen. Ninni on hoitanut Lottaa mun puolesta. ;)

Päikkäriaika!

Lotta yritti napata Ninnin kielestä kiinni, mutta ainakin vielä toistaiseksi Ninni oli vikkelämpi kielensä kanssa.

Ei muuten pysy sukat jalassa, kun Lotta potkuttaa niin kovasti. Toisaalta, kun vaihdettiin sukkikset, niin kyllä Lotta sai nekin valumaan...

Lotta rupeaa aina poseeraamaan kun otan kuvia, mut tossakin tilanteessa se oikeesti oli Ninniin päin ja naureskeli. :)

Tänään sattui myös se, mitä oon koko ajan pelolla odottanut. Olin Lotan kanssa lattialla, kun Ninni ja Nella leikki vieressä. Yhtäkkiä Nella hyppäsi Lotan yli ja Ninni seurasi perässä. Nella osaa aina hienosti väistää Lottaa tai hypätä yli, mutta Ninniä saa vahtia. Ja niinhän siinä sitten kävi, että Ninni astui takajalallaan Lotan otsaan. Onneksi ei sattunut sen pahemmin, otsaan tuli punainen jälki ja Lotta vähän säikähti, muttei itkenyt kuin hetken kun taas nauroi koirien jutuille.

En tiiä uskallanko vielä hehkuttaa, mutta Lotta on nyt nukkunut jo puoli tuntia sängyssään, eli nukahti kahdeksalta. Kyllähän se sieltä vielä herää syömään, mutta on kiva, että yöt alkaa Lotalla nykyään aikaisemmin. :) Jos ei se nyt saa vielä jotain hepuleita...