Äitiys

Juttelimme kesällä tätieni ja äitini kanssa siitä, miksi olemme halunneet tulla isoina. Mä en oo oikein koskaan tiennyt, mitä työtä haluaisin tehdä, enkä tiedä vieläkään. Ainoa, mitä olen halunnut niin pitkään kuin muistan, on olla Äiti. Ja nyt olen sen saavuttanut. :)

Mä haaveilin pitkään neljästä lapsesta. Joni ei tiennyt, haluaako lapsia ollenkaan ennen kuin me sitten ruvettiin lasta yrittämään. Nyt molempien ajatukset ovat muuttuneet. Vauva-arjen rankkuuden ja väsyttävyyden vuoksi olen alkanut ymmärtämään, miksi lapsiluku saattaa jäädä yhteen. Lotta on hurmannut Jonin niin täydellisesti, että nyt Joni on ainakin toistaiseksi suostuvainen toiseen lapseen. Ei vielä, älkää hätäilkö! :D Minulla on kaksi veljeä ja mielestäni sisarukset ovat niin suuri rikkaus, että haluaisin Lotallekin sellaisen antaa. Tokihan mekin veljieni kanssa lapsena riideltiin, välillä rajustikin. Varsinkin pikkuveljeni kanssa, joka on minua kuusi vuotta nuorempi, tuntui, ettei meillä ole mitään yhteistä. Riidatkin olivat rajuja ja saatoimme jahdata toisiamme krokettimailat kädessä viuhtoen. Nyt aikuisena olen kuitenkin enemmän kuin iloinen veljistäni, vaikka siskoahan minä lapsena kaikista eniten toivoin.

Jotain käsittämätöntä on kuitenkin tapahtunut. Mulla on vauvakuume! Synnytyksen jälkeen ajattelin, että jos joskus vielä lapsen saan, en ainakaan synnytä sitä alateitse. Nyt sekään ei enää tunnu niin pahalta ajatukselta. Pahimman koliikin aikaan ajattelin, että jaksankohan mä tätä uudestaan vielä monenkaan vuoden päästä ja varsinkin, kun samalla pitäisi pitää huolta Lotasta. Ja vaikka edelleen arki on uuvuttavaa ja itkuntäyteistä, mulla on vauvakuume! Mitä ihmettä?! Mä ajattelin, että monen vuoden kuumeilut olisi nyt ohi edes pariksi vuodeksi, mutta ei! Mulla on ikävä vauvamahaa ja sitä myllerrystä, mikä siellä tuntui. Mulla on ikävä sitä kun Lotta oli ihan pikkuinen, nythän tuo alkaa jo olla iso tyttö. ;) Samalla mielessä pyörii se, tulenko uudestaan raskaaksi ja meneekö kaikki hyvin. Lottaa yritettiin puoli vuotta ennen kuin onnisti, ja vaikka se ei tässä asiassa todellakaan ole pitkä aika, ehtii siinäkin ajassa miettiä monta kertaa, tuleeko minusta koskaan äitiä. Joka tapauksessa, me ei todellakaan olla vielä edes suunnittelemassa seuraavaa lasta, eli älkää innostuko (tai hätääntykö).

Äitinä olo on musta ihanaa ja sitä kyllä kannatti odottaa. Musta on ihanaa touhuta Lotan kanssa; leikkiä, hymyillä ja pelleillä. Ja vaikka joskus sydäntä särkee katsoa, kun toinen itkee etkä voi itse tehdä mitään helpottaaksesi lapsen oloa, on äitiys minusta ainakin minulle maailman paras ammatti. <3

Loppuun vielä ihana runo äitiydestä. :)

ENNEN KUIN MINUSTA TULI ÄITI

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kuin halusin,
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
 

Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös
yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon…

Ennen kuin minusta tuli äiti.