perjantai 31. tammikuuta 2014

Kaupungilla

Tänään sitten lähdettiin aamusta kohti kaupunkia. Joni meni jonottamaan parturiin ja me Lotan kanssa pyörimään kaupoissa. Törmättiin sattumalta myös Lotan kummitätiin ja jatkettiin hetki pyörimistä porukalla. :)


Jälleen järkytyin ihmisten käyttäytymisestä... Odottelin Jonia erään ostoskeskuksen aulassa, jossa useat ihmiset odottelivat bussia sisätiloissa. Aulaan käveli nainen, joka kumartui ottamaan pudonnutta hanskaansa. Nainen kaatui lattialle naama edellä. Ihmiset tuijottavat naista, kukaan ei tee elettäkään auttaakseen tai tarkistaakseen, onko nainen kunnossa. Menin sitten itse naisen luo ja kysyin, tarvitseeko hän apua. Nainen oli umpihumalassa ja tarjotessani kättä auttaakseni hänet ylös, nainen toisteli: "kyllä minä osaan" ja "siellä on kylmä". Nainen alkoi laittaa hanskoja käsiinsä ja päätin odottaa, että hän saa ne käteensä ja tarjota jälleen nostoapua. Samalla kuitenkin mietin, miten saan yksin vedettyä melkoisen vetelän naisen jaloilleen. Kaikeksi onneksi ohi kulkenut nuori mies tuli kysymään, tarvitaanko apua ja hän auttoi sitten naisen ylös ja nainen pääsi jatkamaan matkaansa. En vain voi ymmärtää, miksi ihmisten on niin kamalan vaikea auttaa muita? Ok, nainen oli humalassa ja räät naamalla, mutta muutoin ihan siisti ja olisi voinut oikeasti satuttaa itsensä pahasti. Eihän se vie keneltäkään niin paljon kallista aikaa, ettei voi edes kysyä, onko apu tarpeen tai sitten vaikka hälyttää apua paikalle jos ei itse osaa auttaa.

Olin myös itse vaunujeni kanssa monen ihmisen tiellä. On se kumma kun en tajua pysyä poissa tukkimasta kunnon kansalaisten kulkuväyliä! Kauppojen ja ostoskeskusten ovet on näillä pakkasilla säädetty aukeamaan vain osittain. Törmäsin parikin kertaa oviin, kun en tajunnut, etteivät ne aukea kokonaan. No, se nyt ei minua haitannut. Kuitenkin usean oven kohdalla ihmiset taas rynnivät minua vastaan ja minä sain odotella, että tulee väli, jossa minä voin mennä ovista, koska vaunut ja ihminen ei olisi mahtunut rinnakkain. Huoh. Ehkä mun ei vaan pidä mennä keskustaan, kun joka kerta järkytän itseäni tällä samalla asialla.

Lotta käyttäytyi koko reissun varsin mallikkaasti, nukkui lähes koko ajan ja hereillä ollessaankin kurkki maisemia tyytyväisenä vaunujen kyydistä. Tällä kertaa en ostanut Lotalle mitään (ihme!!), mutta itselle kylläkin vähän paitoja.


torstai 30. tammikuuta 2014

Päivän puuhat

Eilen illalla Lotta ja Nella köllötteli sängyssä ja ensimmäisen kerran Lotta tarttui Nellaa karvoista. Nella ei ollut moisesta repimisestä moksiskaan, vaan päätti pesaista Lotan kädet. Minä en ehkä ollut asiasta ihan yhtä innoissani kuin Lotta...



Viime yönä herättiin taas kahden tunnin välein, tosin tällä kertaa sitten syötiinkin ihan kunnolla. Joka kerta. Tuosta yösyömisestä on tullut muutenkin hirveetä säätämistä. Lotta ei enää herätä mua etukäteen (tai sit mä en enää herää), vaan siinä vaiheessa kun herään Lotan ähinään, alkaa noin kymmenen sekunnin sisään huuto ja maitoa pitäisi saada suuhun saman tien! Eka syöttö onnistuukin suht kivuttomasti, kun otan pullon ja yhden tetran korviketta valmiiksi makkariin, eikä siis nälän yllättäessä tarvitse kuin kaataa maito pulloon ja pullo Lotan suuhun. Seuraavilla kerroilla kun sitten pitäisi hakea maito keittiöstä ja lämmittääkin, ehtii huuto yltyä jo melkoisen kovaksi...

Tänään herättiinkin yllätysaikaisin. Puoli kahdeksalta alkoi pinniksestä kuulua tuttua pulputusta ja vaikka odotin pimeässä, josko uni vielä maistuisi neidille, ei siitä ollut enää tietoakaan. Ja hienostihan tuo sitten jaksoikin valvoa kymmeneen saakka ennen ensimmäisiä unia.

Päivällä me luettiin vähän kirjaa. Lotta jaksaa oikein hyvin yhden kirjan verran katsella kuvia ja kuunnella.


Sitten kuunneltiin taas vähän musiikkia, tällä kertaa ei löytynyt omituisia sanoja.



Väsynyt Lotta nukahti syliini ja kun siirsin hänet nukkumaan vaunuihin, tapahtui tämä:

 
Ei taas tietokaan väsymyksestä tai nukkumisesta! No, luettiin vähän lisää kirjoja ja leikittiin lattialla.



Tunti piti vielä etsiä Nukkumattia, kunnes viimein silmät oli täynnä unihiekkaa ja Lotta nukahti. Nyt nukkuu tyytyväisenä vainuissaan. Jostain syystä Lotta nukkuu päiväunet paremmin vaunuissa kuin sängyssä, vaikka oltaisiinkin sisällä, joten nukkukoon siellä vielä kun mahtuu.

Tänään maistettiinkin persikka-banaania ja ihan hyvin maistui. Päivällä Lotta söi jo hienon annoksen peruna-porkkanaa. Parhaiten Lotta syö, kun saa ohjata mun lusikkakäden suuhunsa, silloin siis aukaisee helpoiten suunsa kun jos mä itse vaan yritän työntää lusikkaa suuhun, pysyy suu usein tiukasti supussa. Tänään myös annoin Lotalle oman lusikan ja silläkin tavalla syöminen sujui ihan hyvin: kun Lotta laittoi omaa lusikkaansa suun suuntaan, kippasin mä samalla ruokaa suuhun ja Lotta söi. :)

Postinhakureissulta löytyikin tänään mukava yllätys, kun tyhjän postilaatikon tai laskujen sijaan laatikosta löytyi ihan oikea kirje. :) Kirje oli yksi hääleikkimme tehtävistä ja tehtävän suorittajana oli tätini. Oli mukava lukea heidän kuulumisiaan. :)


Nyt taidan nauttia tästä pienestä rauhallisesta hetkestä ja juoda kupin teetä. "Valitettavasti" käytiin viikko sitten Pandan tehtaanmyymälässä, joten taitaa kaapista löytyä pari palaa suklaata teen seuraksi...

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Keskiviikko

Viime yönä sitten heräiltiinkin kahden tunnin välein. Tutti ei riittänyt, mutta maidostakaan ei otettu kuin pienet hömpsyt joka kerta. Toivottavasti ensi yö menisi paremmin, meinaa tätä mammaa nimittäin hiukan väsyttää...



Päädyin siihen, etten tänään lähde keskustaan. Joni on luvannut (viimeinkin) perjantaina käydä parturissa, joten mennään sitten siksi aikaa Lotan kanssa pyörimään kaupunkiin. :) En myöskään jaksanut lähteä kokeilemaan, aukeaako takaluukku tänään, vai onko se taas jäässä ja lähtiessäni huomasin, että Jonin jääkiekkokamat oli siellä vielä, eli olisin joutunut raahaamaan ne ensin pois, jotta olisin saanut vaunut kyytiin. Kaikin puolin siis hyvä päätös olla menemättä tänään keskustaan. :) Käytiin sitten vain yhdessä kaupassa plus ruokaostoksilla ja kyllähän sieltä taas tarttui mukaan pari paitaa Lotalle. Tällä kertaa kuitenkin jo koossa 74, alkaa tuota 68:a olla jo ihan riittävästi. :D



Äsken tuossa kuunneltiin Lotan joululahjaksi saamaa levyä ja kiinnitin huomiota parin kappaleen sanoihin.
Kappaleessa "Myyry ja Miiru" lauletaan näin:
"Sinä olet tuhma ja minä olen laiska ja tyhmä, yhdessä me ollaan tuhma ja  laiska ja tyhmä. Minä olen tuhma ja sinä olet laiska ja tyhmä, yhdessä me ollaan tuhma ja laiska ja tyhmä. Humppatirallallaa humppatiralla, Myyryn ja Miirun vähemmistöryhmä. Humppatirallallaa humppatiralla, onneksi ollaan vähemmistöryhmä."

Öö, ok..? :D Toinen laulu, jonka sanat kiinnittivät huomioni, oli "Siili ja mansikat", jonka kertosäe menee näin:

"Kuule siili, tuhmeliini, omin luvin älä juokse mansikoiden luokse."

Tää oli musta lähinnä söpö, mutta silti jotenkin hassu. No, onneksi lastenlaulut saakin olla hassuja. :)

Tänään myös siivottiin Lotan kanssa. Otin ensin Lotan rintareppuun kasvot muhun päin, koska Lotta oli väsynyt ja ajattelin, että se voisi nukahtaa siihen niin kuin aiemmin. Lotta ei kuitenkaan viihtynyt lainkaan noin päin ja meinasin jo, että odotan Lotan nukahtavan syliin ja siivoan vasta sitten. Tapansa mukaan Lotta kuitenkin vain piristyi, joten päätin vielä kokeilla, viihtyykö Lotta kyydissä kasvot menosuuntaan ja viihtyihän tuo. :) Niinpä sitten pyyhittiin pölyt, keitettiin tuttipullot ja jopa imuroitiin yhdessä. Samalla tuli kyllä tän päivän treenit tehtyä, reidet on eilisestä melko kipeet. :D

tiistai 28. tammikuuta 2014

Kotipäivä

Lotta nukahti eilen illalla klo 21 ja heräsi vielä tunnin päästä syömään. Nukahti kuitenkin pian uudestaan ja seuraavan kerran heräsi vasta klo 5! Sitten vielä klo 7 ja ysiltä herättiin.



Tänään tein taas vähän soseita pakkaseen. Peruna-porkkanaa jätin maisteluannoksen jääkaappiin, mutta bataatti meni kaikki pakkaseen. Maisteltiin jo peruna-porkkanaa ja se maistuikin paremmin kuin pelkkä porkkana.


Kävin eilen hakemassa fb-kirppikseltä ostamani Baby Björnin rintarepun ja tänään testattiin sitä. Vähän arvoin, viitsinkö ostaa toista rintareppua, kun meillä kuitenkin on jo Manduca. Lotta ei kuitenkaan tällä hetkellä viihdy manducassa, koska siinä voi kantaa vain kasvot kantajaan päin. Fb-kirppikseltä sitten löytyi BB:n rintareppu edullisesti, joten kävin hakemassa sen kotiin. Ja kyllä kannatti! Koska siinä voi kantaa lasta kasvot menosuuntaan, viihtyy Lottakin siinä. Tämä on suuri apu, kun on taas menossa joku vaihe, eikä Lotta viihdy kauaa lattialla. Saan mäkin vähän jotain tehtyä, kun saa kädet vapaaksi. Innostuin sitten tekemään kyykkyjä tuo reilu 7 kiloinen paino kyydissä ja kyllä nyt reidet kiittää! :D Täytyy ehkä ottaa tuosta jokapäiväinen harrastus. ;)


Testattiin uutta reppua myös ulkona postinhakureissun verran ja hyvin toimi.


Päivät menee nykyään ihan hirveen nopeasti. Jotenkin olin tottunut siihen, että Lotta nukkuu ensimmäiset unet noin tunnin päästä heräämisestä ja sitten touhutaan pari tuntia ja nukutaan taas. Monesti myös ajoitin esim. kauppaan lähdön toisten unien aikaan. Nyt kuitenkin Lotta valvoo kolmisen tuntia ennen ensimmäisiä päikkyjä ja silloin ollaan menossa jo puolessa päivässä. Ehkä mä kohta opin tän uuden rytmin ja sit se vaihtuu taas... :D Kiva vaan, että menee päivät nopsaan, koska Joni lähtee töihin aamulla klo 6 ja tulee kotiin joskus 19-20, niin ei ehdi niin kovasti ikävöimään, kun tuntuu, että aika juoksee.

Tylsäähän täällä on kuitenkin olla monta päivää putkeen vaan kotona, joten huomenna voisin lähtee käymään jossain. Vielä arvon ihan vaan ruokakaupassa käynnin ja kaupungin välillä, saa nähdä kumpaan päädyn. :)

maanantai 27. tammikuuta 2014

Haaste

Sain blogini ensimmäisen haasteen Danin elämää -blogia kirjoittavalta Janinalta, kiitos siitä. :)

Haasteen säännöt ovat seuraavat:
1. Kerro 11 asiaa itsestäsi
2. Vastaa 11 kysymykseen
3. Keksi 11 uutta kysymystä
4. Haasta 11 alle 200 lukijan blogia
5. Kerro, ketkä haastat

1. 11 asiaa minusta

1. Lapsena toivoin, että nimeni olisi ollut Pilvi. Nykyään olen ihan tyytyväinen nimeeni. :)
2. En ole juonut kahvia sitten lapsuusvuosien
3. Pidän hiusteni luonnollisesta väristä
4. Uskon, että kuolleet pappani ja mummini tietävät, mitä minulle kuuluu
5. Tultuani itse äidiksi, ymmärrän omia vanhempiani, ja mitä he ovat meidän lasten eteen tehneet, paremmin (miksei sitä voisi ymmärtää jo lapsena, niin pääsis kaikki helpommalla..?)
6. Haaveilen kuraeteisestä, kodinhoitohuoneesta, lattialämmityksestä, hienosta keittiöstä ja takasta
7. Osaan soittaa viulua, mutta jostain syystä en ole soittanut pitkään aikaan
8. Olen eläinrakas, enkä tiedä, osaisinko enää elää ilman lemmikkejä
9. Olen insinööri
10. Haluan lisää lapsia (mutten ihan vielä) :)
11. Olen onnellinen <3

2. Vastaukset 11 kysymykseen

1. Monta lasta sinulla/teillä on, ja millä ikäerolla?
Meillä on yksi lapsi

2. Mitä harrastuksiisi kuuluu?
Tällä hetkellä lähinnä lenkkeily, ruuan laitto ja pyykin pesu. :D Mutta siis myöskin viulun soitto ja aiemmin harrastin Nellan kanssa agilityä, sitä on ikävä.

3. Oletko hyvissä väleissä perheesi kanssa?
Kyllä.

4. Mikä on toinen/toiset nimesi?
Marjut

5. Jos saisit päättää, niin missä asuisit?
Varmaan samassa kunnassa kuin nytkin, mutta itse rakennuttamassa omakotitalossa, josta löytyisi mm. nuo ylempänä mainitut haaveista löytyvät asiat :)

6. Mikä on lempi sarjasi?
Hmm... Tällä hetkellä pyörivistä eniten odotan ehkä Sinkkuelämää, joten sanotaan se :D

7. Seurusteletko tällä hetkellä?
Kyllä, olen naimisissa niin kai tääkin on seurustelemista..? :D

8. Omistatko autoa, jos omistat niin millaisen?
Omistan kyllä, farkku Renault vm 01. Haluaisin kyllä uudemman, tossa mm. jäätyy ovet ja takaluukku joka kerta kiinni... Eikä oo erityisen tilava.

9. Omasta mielestäsi kaunein pojan nimi?
En nyt tiiä onko tää kaunein, mutta kun mietittiin nimiä niin mä tykkäsin hirveästi Konstasta, Joni taas ei hyväksynyt sitä (koska nimestä tuli sen mielestä mieleen elokuva Poika ja ilves...)

10. Omasta mielestä kaunein tytön nimi?
Emilia on ollut piiiiiitkään mun mielestä kaunis nimi, joten ehkä sit se. Vaikka on niitä kyllä niin paljon muitakin... Pakko saada vielä toinen tyttö, että saan antaa yhden ihanan nimen. :)

11. Mitä aijot tehdä vielä tänään?
Mennä nukkumaan :)


3. 11 uutta kysymystä
1. Mikä tekee sinut onnelliseksi?
2. Mikä saa sinut vihaiseksi?
3. Mistä haaveilet?
4. Jos sinulla on ollut huono päivä, mikä sinua piristää?
5. Vesisade vai auringonpaiste?
6. Paras hetki päivässä?
7. Onko sinulla sisaruksia?
8. Lempiruokasi?
9. Kengänkokosi? :D
10. Paras juhla?
11. Mitä ilman (tavaraa) et tulisi toimeen?

Kuten viimeisimmistä kysymyksistä ehkä huomaa, meinas loppua ideat kesken... :D

 4. Haastan (yritin haastaa blogeja, jotka ei oo ainakaan ihan hetkeen tähän haasteeseen vastanneet)

Baby bingo 
Elämääni 
Hyvä voittaa 
Kaunis odotus
Littlebig

Pikku prinsessa

Sunnuntai vietettiin lähinnä kotona hölläillen. Käytiin tosin vähän luistelemassakin. Kun lähdettiin, Lotta oli nukkunut ulkona jo pari tuntia ja alkoi jo hieman heräillä, joten epäilin, että tyttö herää viimeistään kun kiekot paukkuu kaukalon seinään. Otin kuitenkin omatkin luistimet mukaan ja pääsinpäs minäkin pitkästä aikaa jäälle! Lotta nukkui makeasti kentän laidalla, eikä uudenlaiset äänet häirinneet unta lainkaan. Unet jatkui vielä kotonakin ja pitkästä aikaa Lotta nukkui reilut kolme tuntia.


Meillä käväisi kylässä myös Jonin entinen koulukaveri vaimoineen ja heillä oli myös kaksi kuukautinen poika. Lattialla Lotta kääntyi pikkumiehen suuntaan ja silitti päätä. :D Mutta olipahan meteliä, kun molemmat vauvat huusi väsymystään suoraa kurkkua... Hauskaa kuitenkin huomata, kuinka Lottakin on jo kiinnostunut toisista vauvoista.

Tänään Lotta pukeutui taas prinsessamekkoon (ja mä kun ajattelin, etten pue lastani mihinkään prinsessaunelmiin...), koska käytiin kylässä Lotan kummitäti A:n luona. Heti aluksi Lotta parkaisi vierastusitkunsa, mutta sen jälkeen jo hymyiltiin. Lattialla Lotta esitteli heti, kuinka hienosti osaa kääntyä selältä mahalleen ja ensimmäistä kertaa Lotta työnsi itseään jaloilla eteenpäin! No, liikkui ehkä sentin, mutta eteenpäin sekin. :D




Tuli nyt vähän tynkäpostaus, mutta ollaan oltu tylsiä eikä oo puuhattu mitään ihmeitä.

lauantai 25. tammikuuta 2014

Lauantai

Tänään oli taas aamusta vauvauinti. Päätin testata tänään uutta taktiikkaa, koska ongelmaksihan on muodostunut se, että uinti alkaa klo 8 ja Lotta herää normaalisti yhdeksältä. On siis väsynyt kun joutuu sen tuonne herättämään. Tänään syötin Lotan seitsemältä herättämättä, eli pullo vaan suuhun ja Lotta söi. En edes nostanut pois sängystä, pulloruokinnan etuja. Nostin nukkuvan Lotan yökkäreissään kaukaloon lämpimään pussiin juuri kun oltiin lähdössä, eikä Lotta muuta kuin raotti hieman silmiä. Heräsi kunnolla siis vasta hallilla. Altaassa Lotta tällä kertaa jopa hieman hymyili, mutta kyllä se väsymys taas vei voiton ja pian alkoi harmittaa. Tällä kertaa ohjaajat meinasivat, että lasketaan vettä Lotan päähän, mutta koska Lotta oli niin kovin väsynyt, päätettiin homma siirtää myöhemmäksi. Jälkeen pulikoitiin noin 15 minuuttia.


Lotta laittoi tänään päällensä eilen ostetun mekon. Mikä ihana prinsessa! Päivällä käytiin kaupungissa asioilla, mm. hakemassa koirille ruokaa. Päädyttiin lopulta myös keskustaan syömään. Lotta pöräytti kakat vaippaan ja minä lähdin niitä vaihtamaan. Jo mennessä huomasin, että nyt tuli vaatteista läpi. Oltiin sitten syömässä varmaan kaupungin ainoassa paikassa, missä ei ollut minkäänlaista lastenhoitohuonetta, eli vaipanvaihto oli tehtävä tavallisessa vessassa. Kakkaa olikin sitten valunut mukavasti koko toisen jalan pituudelta. Aloin kaivamaan vaihtovaatteita laukusta, mutta eihän siellä mitään ollut! Mulla on aina Lotalle mukana varavaatteet, mutta koskaan niitä ei vielä ole tarvittu. Tänään ne oli jäänyt uintikassiin, ja nythän niitä olis sitten tietysti tarvittu. No, kaikeksi onneksi ainoastaan sukkahousut oli likaiset,  bodyn haaroissakin oli ihan vähän, mutta sain putsattua sen. Vein Lotan Jonille siis ilman housuja ja lähdin itse lähimpään vaatekauppaan ostamaan Lotalle uudet sukkahousut. Ehdinpäs takaisin ennen ruokia! Lotta ei ollut tapahtuneesta moksiskaan, vaan kujersi isoon ääneen tarinoitaan.


Uudet hienot sukkikset!


Käytiin vielä Prismassa ja sieltä Joni teki heräteostoksena Lotalle poistuvissa tuotteissa olleen pehmopossun.

Herättyään Lotta hipelsi possua, eikä meinannut kassalla päästää irti. :D

Hain muuten kaupunkireissulla myös fb-kirppikseltä ostamani puhuvan koiran. Lotta tykkää siitä ihan älyttömästi!



Annoin Lotalle taas äsken päärynäsosetta ja vaikka ilme oli melko epäileväinen, aukesi suu ammolleen uudestaan ja uudestaan ja sose maistui. En tiedä miten paljon olisi syönyt, mutten uskaltanut muutamaa lusikkaa enempää vielä antaa, ettei tulisi masu kipeäksi. Huomenna toivottavasti ehdin tekemään niitä porkkana- ja bataattisoseita, niin päästään totuttelemaan niihinkin.

perjantai 24. tammikuuta 2014

Lotta 4 kk ja matka Ikeaan

Tänään Lotta on neljä kuukautta vanha. Nyt Lotta
-nauraa jo ääneen, mutta edelleen myös äänettömästi
-on taas oppinut uusia ääniä, tällä hetkellä huudetaan ja kiljutaan
-kääntyy mahalleen lähes aina selälleen laitettaessa 
-on muutaman kerran työntänyt itseään lattialla käsillä taaksepäin
-pyörii akselinsa ympäri, sekä mahallaan että selällään ollessaan
-ottaa lelusta kiinni ja laittaa sujuvasti suuhun
-äidin hiukset on löytyneet ja niitä onkin kiva repiä...
-myös äidin ja isän naaman nipistely on hauskaa
-käsiä ihmetellään, korvia tunnustellaan, mahaa silitellään ja jalatkin on löydetty
-on toisinaan hereillä useamman tunnin kerrallaan
-nukahtaa illalla noin klo 22
-herää yöllä keskimäärin kaksi kertaa syömään
-syö korviketta
-on maistanut porkkanaa ja päärynää
-käyttää vaatteissa kokoa 62, joitain jo 68
-vaipoissa Liberon koko 3

Lotalla riittää juttua hirmuisesti, jutut lakkaa ainoastaan kun "vieras" ihminen tulee kuulolle, eli joku muu kuin äiti tai isä. Hetken tutkittuaan tilannetta jutut kuitenkin yleensä jatkuu. Hauskaa on myös äidin tai iskän polvella hajareisin istuessa keinuttaa itseä eestaas. Syöminen on hieman haasteellista, koska samaan aikaan pitää työntää peukalo suuhun, jutella ja pyörittää päätä.

Sitten tämän päivän puuhiin. Eilen illalla jätin väsyneen Lotan yhdeksältä sänkyynsä pupeltamaan ja tulin itse olohuoneeseen. Muutaman kerran sai käydä laittamassa tuttia ja kerran antamassa vähän maitoa, mutta lopulta Lotta nukahti sänkyynsä hieman ennen kymmentä. Kahdelta Lotta herätti mut, mutta jatkoi unia tutin voimin. Kolmelta uusi herätys ja nyt jo syötiin. 4.30 Ninni pyysi ulos. Kun avasin oven, säntäsi Ninni kuin ohjus metsän laitaan ja tuli hetken päästä takaisin. Tiesin, että vatsa on sekaisin ihan jo siitä, että se pyysi ulos... Viideltä Lotta taas söi ja seitsemältä uudestaan. Ja taas ninni pyysi ulos. Ei kuitenkaan tehnyt mitään ja hieman vastahakoisesti tuli takaisin sisälle. Kävin itse vessassa ja sillä välin Ninni oli tehnyt kurat olkkariin. Nyt joku varmaan miettii, miten mä jaksan näitä elukoita. Jos totta puhutaan niin en tiedä aina itsekään ja varsinkin tälläisissä asioissa en aina jaksaisikaan. No, hauskuushan ei loppunut vielä tähän. Täällä oli aamulla lähemmäs 30 astetta pakkasta ja meidän vesiputket oli jäätynyt, eikä meille siis tullut vettä. Kaikeksi onneksi vesiosuuskunnan päivystäjä pääsi nopeasti paikalle ja vaikka ensin näytti, että vika ei ole meidän putkissa, koska lämmittäminen ei auttanut asiaa, rupesi vettä jonkin ajan päästä taas tulemaan.

Kun selvittiin vesiepisodista, suunnattiin auton nokka kohti Kuopion Ikeaa. Jonilla oli siis vapaapäivä ja oli kiva käydä vähän reissussa yhdessä. Jälleen todistettiin se, että Lotta on varsinainen kuumakalle: jossain vaiheessa matkaa alkoi hirveä huuto johon ei auttanut kuin vaatteiden vähentäminen. Uloskin nukutettaessa muut laittaa vauvoille villahaalaria, toppahaalaria, makuupussia, vilttiä... Jos mä erehdyn laittamaan haalarin alle jotain, herää Lotta pian ihan hikisenä. Myös kaukalopussi on liian kuuma yli puoli tuntia kestävällä matkoilla, vaikka se olisi päältä auki... Itse vilukissana musta tuntuu suorastaan pahalta laittaa lapsi ulos ilman villavaatteita, hui! Mutta kai se on uskottava kun on jo monesti testattu.

Mutta, takaisin Ikeaan. Suunnattiin ensimmäisenä perhehuoneeseen syöttämään Lotta ja vaihtamaan vaippa. Lotta hyppäsi vaunuihin ja vähän aikaa ihmetteli ja räpelsi leluja, kunnes nukahti.


Ikeasta ostettiin lähinnä Lotalle kippoja ja vauvalusikoita, niin on hyvä aloittaa niiden kiinteiden syönti. :) 



Seuraavaksi kävin H&M:llä ja ostin suloisen mekon, jonka hankkimista oon jo jonkun aikaa miettinyt. Mukaan lähti myös sukat ja pääpanta (jollaista en kyllä aikonut ikinä hankkia...).


Koska seuraavaksi oli vuorossa syömistä, oli Lotan tietenkin jo korkea aika herätä. ;) Lotta kuitenkin yllätti ja jaksoi katsella meitä vaunuista käsin niin pitkään, että oltiin jo lähes ehditty syödä. Sitten piti päästä Lotan itsekin syömään ja töllistelemään maailmaa sylistä käsin.



Lopuksi käytiin vielä perhehuoneessa vaihtamassa vaippa ja hörppäämässä maitoa ennen kotiin lähtemistä. Ikeassa törmättiin sattumalta pikkuveljeni avovaimoon ja nähtiin myös kotimatkalla olleet Jonin vanhemmat.

Alahuulen imeskely on muuten hauskaa!

Kotiin päästyämme Lotta leikki hetken lattialla, piiloutui harson alle ja naureskeli koirille. Reissu taisi kuitenkin olla melkoisen raskas, koska nyt tuntuu uni maistuvan! :)


torstai 23. tammikuuta 2014

Kun kädet ei riitä...

Aamulla Lotta kannusti koiria, kun niillä oli painit menossa. En tiedä, kumman puolella Lotta oli, mutta kovaa huusi ja nauroi.



Lähdettiin Lotan kanssa aamupäivällä käymään kirpparilla. Tavoitteena oli löytää yöpukuja ja leluja. Pitkästä aikaa löysinkin jotain ja vieläpä ne, mitä lähdin hakemaankin. :) Leluja tosin ei juuri tällä kertaa ollut, mutta ehtiihän niitä vielä myöhemminkin hankkia. Tässä saalis:

Kaksi yökkäriä, toinen koko 68 ja toinen isompi, varmaan 74 tai 80.

Sammarit koko 80.

Mekko koko 74.

Torni.

Olin liikkeellä hyvään aikaan, koska toinen yökkäri ja tuo torni oli pöydässä, johon vasta tuotiin tavaraa. Hyvä tuuri siis. :)

Tarkoitus oli käydä vielä toisellakin kirpparilla, mutta Lotalla alkoi mennä hermot jo tuolla ensimmäisellä, joten en viitsinyt kiusata toista enempää, vaan lähdettiin suoraan ruokakauppaan.

Kun päästiin takaisin kotiin, ei mua enää paljon naurattanut... Ninni oli suolestanut yhden sohvatyynyn ympäri olohuonetta. Tyynyn sisälmys oli jotain ihanan sähköistä vaahtomuovia, joka tarttui kaikkeen, mihin koski. Sitä olikin sitten erittäin hauska yrittää kerätä lattialta, kun nekin mitkä käteen sai, jäi kiinni käteen, eikä toivoakaan että ne sais kerättyä takaisin tyynyn sisään. Myös Lotta päätti kiukutella. Lattialla ei ollut hyvä, ei sängyssä, sohvalla, kantoliinassa, manducassa... Ei missään muualla kuin sylissä. Mua suututti, koska halusin saada olohuoneen siivottua, enkä edes tiennyt miten sen teen koska vaahtomuovi täytti imurin pölypussin hetkessä, eikä Lotta antanut mulle mahdollisuutta edes yrittää mitään. Hetkisen Lotta malttoi sängyssään katsella mobilea ja tietenkin siinä välissä kissa, jolla on porttikielto makkariin, koska se puree kaikki johdot poikki, oli mennyt sängyn alle. Sieltä sitten yritin vielä sitäkin komentaa pois Lotan roikkuessa kainalossa. Mä oon aika hyvin oppinut pärjäämään yksin tän eläintarhan kanssa, koska Joni on aika paljon pois kotoa, mutta tänään oisin kyllä todellakin kaivannut ylimääräistä käsiparia.

Lopulta Lotta malttoi olla lattialla hieman enemmän kuin kaksi sekuntia. Huuto alkoi jo kuulumaan, kun sain imurin päälle ja viimein Lotta suostui olemaan lattialla imurin hurinassa ja katselemaan, kun mä tuskailin sotkua. Mutta sainpas siivottua!

Eilen Lotta ähelsi taas itsensä mahalleen, niinkuin nykyään oikeastaan joka kerta. Mutta eilen Lotta työnsikin itseään liukkaalla lattialla taaksepäin! Ei kylläkään itse vielä tajunnut homman jujua, mutta taaksepäin kuitenkin liikuttiin. Masullaan Lotta myös nostaa ylävartalon suorille käsille ja pepun ilmaan.







Nyt on myös keksitty kiljuminen. Mitä kovempaa ja korkeammalta, sen hauskempaa. Meinaa olla äidin korvat kovilla... Aina ei ääntelyn perusteella tiedä, onko Lotalla jutut menossa vai hepuli tulossa, joten pitää vähän väliä käydä kurkkimassa ilmettä.

Tänään mun oli tarkoitus tehdä porkkana- ja bataattisosetta pakkaseen asti, mutta en oo päässyt edes laittaan pyykkejä kuivumaan, jotka on odottaneet koneessa puhtaina jo pari tuntia, joten jätetään suosiolla soseiden teko toiseen päivään. Jos tää sylivaihe taas kohta menis ohi ja Lotta viihtyis vaikka lattiallakin... Tänään maistettiin sitten päärynäsosetta ja vaikka sillekin irvisteltiin ja osa syljettiin pois, niin sitä myös syötiin. Ylläri, että makea päärynä maistuu porkkanaa paremmin... ;)



tiistai 21. tammikuuta 2014

Neuvolalääkäri 4 kk

Tänään Lotalla oli neuvolalääkäri. Aamupäivä meni taas niin ja näin, pelleillen ja kiukkuillen. Pikapäikkärit aamusta vain lisäsi kiukkua, mutta koirien leikeille sentään nauraa röhötettiin ihan kunnolla ja ääneen. Yritin saada Lottaa nukahtamaan vielä toisille unille ennen lähtöä, mutta eihän siitä mitään tullut ja sit tietenkin nukahti noin 10 minuuttia ennen kuin piti lähteä. Eipä tuo onneksi pahasti suuttunut kun herätin vaipanvaihtoon ja pukemaan, ja jatkoi sitten unia autossa.

Tässäpä sitten mittauksia ja suluissa edellinen kerta 18.12:

Paino 7240 g (6040 g)
Pituus 63 cm (58,4 cm)
Päänympärys 43,2 cm (41,4 cm)

Ensiksi siis terveydenhoitaja suoritti nuo mittaukset ja antoi rotavirusrokotteen kakkososan, kun se silloin viimeksi jätettiin ottamatta. Lotta ei tykännyt hommasta yhtään ja osoitti sen kyllä kuuluvasti. Ja tuo rokotehan ei edes ole piikki, vaan nestemäisenä annetaan suun kautta.

Seuraavaksi mentiin sitten lääkärille. Kaikki oli hyvin ja muistin jopa kysyä siitä mansikkaluomesta. Lääkäri mittasi luomen ja sanoi, että seurataan sen kasvua, mutta luomi oli kuitenkin hänenkin mielestään ok. Korvat oli myös kunnossa. Kysyin tuosta meidän vihreästä kakkaongelmasta ja lääkäri sanoi, että jos lapsi voi muuten hyvin ja kasvaa hyvin, ei haittaa, vaikka kakka olisi vihreää. Hyvä, eipähän tarvii nyt sit niin syynätä sitä joka kerta, kun ei tuo sitä mahaansakaan enää juuri kipuile. Lääkäri kirjoitti neuvolakorttiin:

"Jäntevä, pirteä tyttö, kasvu ja kehitys normaalia. Sydän ja keuhkot terveet, vatsa ok, lonkat terveet. Silmät ja korvat terveet, iho siistiä, aukile norm."

Sekä lääkäri että terveydenhoitaja sanoivat Lottaa ujoksi ja hieman ujostihan tuo käyttäytyikin. Lotta sai kunnon hepulit myös lääkärin tutkiessa häntä ja huusi naama punaisena. Lääkärikin totesi, että jo on kova ääni tytöllä. :D Huuto jatkui siihen asti, kun päästiin ulos ja uni tavoittikin Lotan melkein saman tien. Pitkästä aikaa uni maistui vielä kotonakin hetkisen.


Jätin Lotan lattialle selälleen (ja taas keskelle peittoa) kun aloin kirjoittaa tätä postausta ja kun nostin katseeni puhelimesta, oli Lotta kääntynyt ympäri ja oli lattialla asti menossa...


Nyt sitten vaan jännäillään, tuleeko rokotteesta tällä kertaa oireita...