sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Muistoja

Hyppäsin tänään tyttöjen kanssa vanhempieni kyytiin käymään minun mummolassani, siis tyttöjen isomummolassa. Matkalla sinne ajetaan ohi Päijänteen, jonka jäällä näkyi pari pilkkijää. Lumisesta järvimaisemasta ja täällä päin juuri alkaneesta hiihtolomasta muistui mieleeni lapsuuden hiihtolomat.

Ukkini on aikoinaan ostanut huutokaupasta perheelleen saaressa olevan mökin. Tuolla mökillä olen minäkin saanut lapsesta saakka viettää kesiä sekä myös hiihtolomia. Mummin ja ukin kanssa mentiin serkusten kesken milloin luistimilla, potkukelkalla tai suksilla poikki järven viettämään ihanaa lomaa ihanalle rakkaalle mökille. Muistan, kun ensimmäisen kerran minäkin sain lähteä taipaleelle suksilla, itse hiihtäen. Sitä en muista, minkä ikäinen olin, mutta muistan, että jaksoin hiihtää koko matkan perille saakka, vaikka isäni kävi aina välillä tarjoamassa autokyytiä.

Mökillä vietettyyn aikaan mahtuu jos jonkinlaisia muistoja ja kommelluksia. Nyt nimenomaan hiihtolomia muistellessani päällimmäisiksi nousi mieleen talviset pilkkireissut ukin kanssa ja se, kun mummi työnsi serkkuani (vai pikkuveljeäni..?) potkukelkassa ja tökkäsi jäähän ja lensi kuperkeikalla potkukelkan yli. Ja suklaa. Mummilla oli aina repussa suklaata, jota antoi palasen jokaiselle lapselle kotimatkalla. Miten hyvältä se maistuikaan, kun tuulessa ja tuiskussa oli jo pari kilometriä hiihdetty ja väsymys alkoi painaa.

Mieleen pyrki myös muisto kesän venematkalta mökkiä kohti. Järvellä tuuli navakasti ja vesi aaltoili. Ukki täräytti aaltoihin melko kovaa vauhtia ja me kyydissäolijat hypättiin joka kerta puoli metriä ilmaan. Meistä lapsista se oli hurjan hauskaa, joten ukki jatkoi aaltoihin ajoa vauhdilla, vaikka mummiparan takamus ei tainnutkaan kyydistä pitää ihan yhtä paljon...

Harmikseni en ole päässyt mökillä käymään pariin vuoteen, eikä siis Lotta saati venlakaan ole siellä vielä vieraillut. Toivottavasti kuitenkin taas pian pääsisin sinne ja toivoisin myös, että paikasta tulisi tärkeä myös omille lapsilleni.

lauantai 27. helmikuuta 2016

Pitkää pinnaa

Sitä on tarvittu tänään.

Yö oli taas jotain aivan kammottavaa... Venla roikkui koko ajan tissillä ja kun neljän maissa näytti siltä, että viimein nukkuisi pidemmän pätkän, aloitti Joni kuorsaamisen ja Ninni vinkumisen. Tönin Jonia olemaan hiljaa ja käytin Ninnin kahdesti ulkona, mutta kumpikaan ei lopettanut. En tiedä mikä Ninnillä oli, ilmeisesti vain yksinäistä kun olen tosiaan laittanut koirat nyt nukkumaan toiseen huoneeseen, jotten heräisi niiden jokaiseen rapistukseen. Myös Lotan luona piti käydä viiden aikoihin ja unta taisin saada sitten kuuden maissa, kun Venla oli taas tullut rinnalle.

Lotta kuunteli joululauluja tonttulakki päässään. :D

6.30 Lotta kajautti huomenensa, mutta onneksi oltiin sovittu, että Joni nousee tänään Lotan kanssa. Niinpä sain jäädä vielä itse hakemaan unta ja sainkin torkuttua pari tuntia, vaikka aina välillä havahduinkin Lotan ääniin. 8.30 nousin itse Venlan jäädessä vielä nukkumaan. Yhdeksään mennessä olin jo valmis repimään hiukset päästäni ja luovuttamaan koko päivän suhteen, sellainen känkkäränkkä oli meidän taaperolla kylässä ja Joni taas myöhään iltaan saakka pois. Onneksi Venla sentään on ollut iloinen koko päivän, juuri mietin että Venla ei ole tainnut tänään itkeä lainkaan...


Venla heräsi hieman ennen kymmentä, juuri ennen kuin Joni lähti. Syötin venlalle aamupuuron ja imuroin pikaisesti pahimmat koirankarvat lattioilta pois pyörimästä, ja lähdettiin ulos. Lotta on viime päivinä ollut ulkona tosi reipas: tehnyt lumitöitä ja vetänyt Venlaa pulkassa. Tänään mikään ei kuitenkaan sujunut. Lapio oli väärässä paikassa, pulkka oli liian raskas vedettävä ylämäkeen mutta äiti ei saanut auttaa. Mäkeä haluttiin laskea mutta äiti seisoi väärässä paikassa tai pulkan naru meni väärästä kohdasta jne. Itkupotkuraivareita toisensa perään. Lopulta laitoin Venlan rattaisiin ja sanoin Lotalle, että kun Venla nukahtaa, lähdetään sisälle syömään. Lotta halusi kuitenkin sisälle jo heti, joten riisuin häneltä ulkovaatteet ja pistin sisälle riisumaan itse fleecevaatteita. Itse jäin ulos heiluttamaan rattaita ja kuuntelemaan, kuinka Lotta raivosi ja potki ovea. Venla oli rattaissa hereillä mutta rauhassa, joten lähdin auttamaan Lottaa riisumisessa ja laitoin ruuan valmiiksi. Venla onneksi nukahti tällä välin ja vielä muutaman raivarin jälkeen myös Lotta oli unten mailla.

Molemmat nukkuivat parisen tuntia ja elättelin toiveita, että Lotan kiukku häviäisi nukkumisen myötä. Seinät alkoi kaatua päälle, joten välipalan jälkeen lähdettiin kauppareissun yhteydessä käymään puistossa. Lottakin oli ollut jo reippaampi, joten ajattelin puistoilun sujuvan ilman sen suurempaa draamaa.



Venlakin pääsi ensimmäistä kertaa keinumaan puistossa ja tykkäsi siitä kovasti. Lotta kyseli itselleen leikkikaveria, kun olimme ainoat puistossa. Lotta ilahtui ajatuksesta, että parin vuoden päästä Venla olisi hänen leikkikaverinsa, onneksi äiti kelpasi toistaiseksi vaikken suostunutkaan laskemaan liukumäestä.



Puistoilu sujui hyvin siihen saakka, kunnes olisi pitänyt lähteä. Lotta keksi koko ajan haluavansa vielä johonkin: keinuun, liukumäkeen, keinuun, laivaan jne. Lopulta itkun saattelemana raahasin Lotan pois puistosta samalla yrittäen työntää rattaita hangessa... Puuh.


Pikainen kauppareissu sentään sujui hyvin ja ilta kotona on tähän saakka mennyt mukavasti. Mitä nyt ihmettelen, ettei Venla ole nukahtanut toisille päikkäreille... Tuntuu kyllä muutenkin, että Venla nyt vähentää päiväuniaan ja kun aamulla nukkui niin pitkään, niin ei kai tuo ole ihmekään.

Huhhuh, onneksi kohta päästään jo iltapalalle ja tappelemaan nukkumaanmenosta. Joni on myös huomisen pois, mutta onneksi meillä on ohjelmaa. Jotenkin nää viikonloput on henkisesti raskaampia olla yksin lasten kanssa, kun Joni on kuitenkin ollut koko viikon töissä ja vkoloppuna nyt kai pitäisi yleensä ihmisillä olla vapaata... Lisäksi suurin osa kaveriperheistä viettää viikonloppua perheen kesken, niin seurankin saaminen on aina vähän niin ja näin. No mutta, huomisen jälkeen alkaa taas uusi viikko, jee...

torstai 25. helmikuuta 2016

Kirppistely

Mä ostan paljon lapsille vaatteita kirppareilta, niin livekirppiksiltä kuin facebookinkin kirppiksiltä. Nyt Venlan jälkeen oon laittanut lähes kaiken itsekin myyntiin ja suurinta osaa olen myynyt fb:n kirppareilla. Viime aikoina on vaan alkanut mennä hermot ton touhun kanssa ja pitäisikin etsiä joku livekirppis, mihin vaatteet ja tavarat veisi. Tässä vähän viime aikojen kirppistelykokemuksia, josko se hieman avaisi syytä hermojen menetykseen...

Ehkä pahin kaikista on treffien sopiminen. Me asutaan noin 10 km metsään päin kaupungista ja kylältä, joten jotta saisin tavaraa kaupaksi, on mun tarjottava mahdollisuus noutaa tavara kaupungista tai kylältä, koska eihän kukaan täältä  "metsästä" lähde sitä tavaraa hakemaan. Tosi paljon mun myymää tavaraa haetaan Jonilta töistä kaupungista ja se käykin ihan näppärästi, vaikka vaatiihan sekin järjestelyä. Usein olen myös sopinut treffejä omien kauppareissujen yhteyteen tai olen vienyt tavarat ostajalle kotiin, jos olen sattunut ajamaan ohi. Oon vaan saanut hirveen stressin revittyä noista treffeistäkin aina, sillä kun jokin aika on sovittu, haluan itse pitää siitä kiinni ja olla ajoissa paikalla ja aina se ei onnistu. Yleensä olenkin sopinut, että laitan viestin kun olen lähdössä, jolloin ostaja saapuu paikalle matkaani kuluvan arvioivani ajan päästä. Ja silti stressaan, että nyt se joutuu odottamaan kun olen kaksi minuuttia myöhässä... Jep, ei ehkä pitäis itse olla ihan niin tarkka, sillä usein joudun itse vielä odottelemaan ostajaa... Joskus ostajat ovat todella joustamattomia ja kerran esimerkiksi minulla oli kaupat kesken erään kanssa, joka kävi viikoittain samassa kaupassa ruokaostoksilla kuin minäkin. Hän kävi yleensä lauantaisin iltapäivällä ja minä maanantaisin aamupäivällä, mutta eräänä lauantaina olin Lotan kanssa aamupäivän uimassa ja sanoin, että voin heittää vaatteet hänelle uinnin jälkeen kaupalle noin puoleen päivään mennessä. Kun sitten olin lähdössä uimahallilta kotiin ja laitoin viestin kello 12, että olisin nyt tulossa, vastasi ostaja jo käyneensä kaupassa ja olevansa jo kotona..?! Itse olisin ainakin lähtenyt sinne kauppaan vasta siinä vaiheessa, kun toinen olisi ollut tulossa... Kun hän taas seuraavan kerran ehdotti tapaamista kaupoilla lauantaina iltapäivällä, jouduin taas kieltäytymään koska silloin tytöt ovat päiväunilla eikä Joni ollut kotona, eli mulla ei ollut mahdollisuutta päästä paikalle. Tämän jälkeen ostaja perui kaupat. Itse ostajana kyllä haen haluamani tuotteen myyjän kotoa, enkä ymmärrä, että jos lupaan tavaran kulkeutuvan kaupunkiin omien menojen mukana mitä minullakin on milloin minnekin päin kaupunkia, niin muut vielä vaativat että minun pitäisi lähteä erikseen tuomaan muutaman euron vaatteita ties minne.

Toinen asia on se, että parin-muutaman euron vaatteista tingitään. Jos multa ostetaan useampi vaate kerralla niin toki voin myydäkin paketin halvemmalla, mutta myyntihintani ovat jo valmiiksi niin pieniä, että mun mielestä ei tarvis alkaa siitäkin vääntämään... Kerran joku oli ostamassa multa paria bodya ja housuja. Tapaamista sovittaessa kävi ilmi, että hän oli luullut housujen olevan kuvan perusteella roosat, kun ne oikeasti olivat harmaat. Kyseessä muutaman kerran pidetyt uudenveroiset housut myynnissä kahdella eurolla. Ostaja halusi lisäkuvia, jossa oikea väri näkyisi... Laitoin kuvan ja sanoin, että saa ilmanmuuta katsoa housut vielä livenä että ottaako. Mutta ihan oikeasti, kahden euron housut... Onko sen nyt niin väliä onko ne roosat vai harmaat..? Toki ymmärrän, että jos niitä ei sitten tulisi käytettyä niin eihän sitä huvita maksaa edes viittä senttiä, mutta silti, argh!!!

Olen jo tullut siihen tulokseen, että perusvaatteita en jaksa kuvata ja myydä fb-kirppiksellä, mutta hieman kalliimpia kyllä. Tänään törmäsin uuteen ongelmaan, kun eilen myyntiin laittamaani haalariin tuli heti useampi ostaja. Kaksi ensimmäistä varaajaa peruivat saatuaan haalarin mitat. Kyselin kolmannelta josko hän ottaisi, useampaankin kertaan, jotta hän huomaisi olevansa seuraavana jonossa ja ilmoittaisi ostohalukkuutensa. Kirppiksen säännöissä sanotaan, että varaus on voimassa 12 tuntia ja jos siinä ajassa ei ota yhteyttä, menee tuote seuraavalle. Odotin lähemmäs 20 tuntia ja usean kyselyn jälkeen tarjosin haalaria seuraavalle jonottajalle. Lähes heti kun seuraava vastasi ja ilmoitti ottavansa haalarin, laittoi myös edellinen ostaja viestin. Hän ei ollut huomannut minun viestejäni, koska lapset olivat kuumeessa ja yrjötaudissa ja ilmoitti ostavansa haalarin. Kerroin, että sääntöjen mukaan haalari menee jo seuraavalle, mutta jos kaupat eivät hänen kanssaan onnistuisi, niin ilmoittaisin hänelle vaikka jonossa oli lisää ihmisiä. Vastaus oli tyly: "Joo. Selvä.". Mulle tuli itselle tuosta niin paha mieli. Teinkö mä nyt jotain väärin? Olisko mun pitänyt yrittää tavoittaa ostajaa vielä enemmän, laittaa vaikka yksityisviesti? Ei kai, mä odotin vastausta pitkään, mutta ärsyttää silti.

Sitten ärsyttää myös nämä, jotka kyselee monellako lapsella vaatetta on käytetty ja montako kertaa pesty. Joo, ulkovaatteissa pesukerrat vaikuttaa ominaisuuksiin, mutta jos myyn yli 100 euron haalaria kymmenellä eurolla, niin ei kai voi olettaa sen olevan uudenveroinen? Kaikki viat olen aina maininnut ja kuvannut ilmoitukseen, kuten tummuneet polvet tai kulunut peppu.

No mites ne livekirput sitten? Viimeisin kokemus livekirppikseltä mulla on sellainen, että viikon pöytävuokra oli 30€, ostin hintalappuja eurolla ja myynti oli 30€... Eli jäin euron miinukselle?! No, kirppis ei tätä perinyt eli plus miinus nolla, paitsi se että ajoin viemään ja hakemaan vaatteet 15 kilometrin päästä ja kävin kerran vai kaksi siivoamassa pöydän... Toisella kirppiksellä myynnistä jäin voitolle muutaman kympin, mutta kyseisellä kirppiksellä pöytä on pakko käydä siivoamassa joka päivä, sillä tavaraa kulkeutuu aivan hirmuisesti pöydästä toiseen ja pöydät sotkeentuvat, eikä sotkuisesta pöydästä jää kukaan edes etsimään tavara. Eli ajoin noin seitsemän kertaa ees taas 15 kilometrin päähän, joten ei tuo muutaman kympin voitto oikein missään tuntunut...

Nyt olen kuullut, että kylällämme olevassa puodissa kirppistavarat menee kaupaksi ihan ok eikä pöytävuokrakaan ole kuin 15 euroa. Ehkäpä siis kokeilen, josko saisin kaappeja tyhjemmäksi siellä. Ja loput sitten vaikka hyväntekeväisyyteen, ei hermot kestä tätä myynnistä aiheutuvaa vaivaa. :D

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Hyvä päivä

Lähtökohdat tälle päivälle ei olleet mitenkään erityisen hyvät: Joni on pois kotoa about 7.30-22, eli ei helpotusta luvassa ja Lotalla oli myös kerhopäivä, mikä tarkoittaa yleensä sitä, että Venla on aamulla herätettävä kesken unien ja sama homma kun lähdetään hakemaan Lottaa kotiin: Venlalla jää päiväunet yleensä kesken. Lotta ei myöskään taas viime aikoina ole oikein tahtonut jäädä kerhoon ja minä olenkin hengannut mukana ensimmäisen puoli tuntia yrittäen saada Lottaa leikkimään ja karannut sitten, kun Lotan silmä on välttänyt. Odotuksista huolimatta päivä oli erittäin onnistunut.

Herättiin kaikki hieman ennen seitsemää. Yleensä sekin on huono, jos Venla herää näin aikaisin, koska hän ei sitten tahdo jaksaa olla hereillä lähtöön saakka ja kitisee väsymystään. Tänään aamu meni kuitenkin jotenkin tosi näppärästi, Venla söi jopa aamupuuron ja jaksoi tuon reilun tunnin hienosti. Lähdön hetkellä Lotta laittoi taas kampoihin, ei olisi halunnut pukea eikä lähteä kerhoon. Vaikka jälleen kerran kyseenalaistin vastahakoisen tytön kerhoon kiikuttamisen, pysyin kannassani ja kohtahan Lotta olikin ulkotamineissa reppu selässään valmiina lähtemään kerhoon. Taitaa olla Lotan suunnalta vallankäyttöä tuo kerhoon menemisen kanssa pelleily, hän nimittäin viihtyy kerhossa todella hyvin, eikä sitten taas hakiessa haluaisi lähteä pois. Eli tälle äidille nyt vaan tsempit pysyä jämäkkänä, kai se kohta taas jääkin sinne hyvillä mielin.

Venla nukahti menomatkalla autoon, mutta heräsi tietenkin auton pysähdyttyä. Lotta aloitti tavallisen "en halua kerhoon" mantransa kerhon pihassa ja olisi jälleen kerran ollut vain sylissä. Viime viikolla jätin molempina päivinä tytön itkemään, mutta tänään tapahtui jotain ihmeellistä. Tavalliseen tapaan houkuttelin Lotan leluvarastolle valitsemaan lelua ja löysimmekin mieluisan auton. Lotan mielestä äidin olisi pitänyt jäädä leikkimään tai Lotan saada olla äidin sylissä, mutta jollain ihmeen tavalla sain Lotan jäämään itsekseen leikkimään ja jopa sanoin heipat enkä vain livistänyt paikalta. Pitkästä aikaa olin jättänyt Lotan kerhoon alle viidessä minuutissa.

Venla ei nukahtanut enää kotimatkalla, mutta näytti kovin väsyneeltä. Niinpä laitoin Venlan rattaisiin ja otin koirat mukaan ja lähdin lenkille. Venla nukahtikin jo alkumatkasta ilman vastaväitteitä. Pakko vielä sanoa, että yhden vauvan lykkiminen rattaissa auraamattomilla (tai erittäin huonosti auratuilla) teillä jyrkkää PITKÄÄ ylämäkeä on paljon kevyempää kuin kahden lapsen ja tuplarattaiden... Minkä ei sinänsä kyllä pitäisi tulla yllätyksenä.. :D

Venla jatkoi unia kotiin päästyämme ja minä jumppasin, imuroin, pesin pyykkiä ja tiskiä, keitin teet ja katsoin tv:tä. Kun oli aika lähteä hakemaan Lottaa kerhosta, olin saanut jo ihan hirmuisesti aikaan ja Venlakin heräsi aivan täydelliseen aikaan: juuri kun olin lähdössä, joten en joutunut herättämään häntä enkä toisaalta riisumaan ensin sisälle ja pukemaan pian uudestaan.

Kerhosta sain mukaani iloisen tytön, joka pitkästä aikaa ei nukahtanut jo matkalle autoon. Tämä on hyvä siksi, että jos jätän autoon nukkumaan, ei Lotta nuku kauaakaan kun herää esim. pään retkahdukseen ja on äkäinen kuin ampiainen, ja jos taas yritän siirtää sisälle nukkumaan, herää eikä nukahda uudestaan. Nyt siis sain Lotan hereillä kotiin asti ja vaikka jälleen käytiin keskustelua siitä, miksi pitää nukkua kun ei yhtään väsytä, nukkui Lotta pian 1,5 tunnin unet.

Päikkäreiden jälkeen syötiin välipala ja leikittiin hetki sisällä. Lotta rakensi minulle tornin ja leikki tosi hienosti myös Venlan kanssa. Lähdettiin vielä ulos tekemään lumitöitä ja pulkkailemaan. Lotta veti Venlaa pulkassa pitkän aikaa, minä sain kolattua pihan ja pääsin vielä tyttöjen kanssa pulkkailemaan. Käytiin kävelemässä myös tuossa meidän pihatien "ulkopuolella", tien varressa jossa kotimme on viiden muun talon lisäksi. Naapurintäti sattui tulemaan juuri töistä kotiin ja jäin pitkästä pitkästä aikaa vaihtamaan kuulumisia heidän talonsa kohdalle. Lotta ei jaksanut kauaa odotella, vaan lähti vetämään Venlaa pulkassa omaa pihaamme kohti samalla huutaen: "pidä hauskaa äiti!". Katselin, kun Lotta veti venlan ylös meidän pihamme loivan mäen ja kohta he tulivat alaspäin. Siinä heitä katsellessani mietin, miten ihania tyttöjä mulla onkaan ja kuinka onnellinen olenkaan. <3 Lotta jätti Venlan pulkassaan odottamaan ja tuli hakemaan minua kädestä pitäen kotiin. Hämmästelin vain, miten reipas tuo vajaa kaksi ja puoli vuotias on ja kuinka ihanaa, että hän jo nauttii pikkusiskonsa seurasta.



Laitoin Venlan rattaisiin nukkumaan ja pulkkailin hetken vielä Lotan kanssa. Sitten tultiin sisälle syömään Venlan jäädessä nukkumaan ja nyt Lotta katsoo Pikku Kakkosta. Päivä on ollut siis kaikin puolin onnistunut, toivottavasti nukkumaanmenokin menisi kivuttomasti. Vai onkohan se jo liikaa vaadittu..? ;)

tiistai 16. helmikuuta 2016

Kylässä

Lotta tosiaan lähti sunnuntaina mummon ja papan mukaan elämänsä pisimmälle kyläreissulle. Joni kyseli jo sunnuntaina moneen kertaan, josko haettaisiin Lotta takaisin kotiin, mutta onneksi mummo muisti laittaa tilannekatsauksia viestitse ja mielenrauhamme säilyi.

Ehkä suurin asia jonka näiden parin päivän (tai oikeastaan yön) aikana huomasin, oli se, että mä todellakin stressaan koko yön, milloin Lotta herää. Olen koko ajan valmiustilassa ja herään pienimpäänkin äännähdykseen, joka Lotan huoneesta kantautuu, jotta ehdin salamannopeasti hiipiä pois Venlan vierestä, sulkea ovet ja ehtiä Lotan luo ennenkuin huuto herättää muut. Nyt kun mun ei tarvinnut koko yötä kuulostella kenenkään heräilyjä, nukuin paljon levollisemmin. Venla toki söi useampaan kertaan ja nukkui pitkiä aikoja tissi suussa aiheuttaen mulle kamalat jumitukset selkään, mutta mä kuitenkin nukuin lähes koko yön. Ja oikein puoli kahdeksaan asti molempina aamuina, wuhuu!


Huomasinpas senkin, että voi hyvänen aika sentään kun elämä yhden lapsen kanssa on helppoa! Vaikka Venla lähes koko hereilläoloajan kitisikin hampaidensa takia ja viihtyi vain sylissä niin oikeasti, H E L P P O A!!! Ja kuvitelkaas, Venla nukkui molempina päivinä yhdet kahden-kolmen tunnin päiväunet ja yhdet noin tunnin unet. Mulla oli siis ihan ruhtinaallisesti omaa aikaa keskellä päivää! Kun kello läheni viittä, en edes vielä odottanut Jonia kotiin, kun normaalisti alan viimeistään kahdelta kysellä, milloin hän mahtaa tulla.


No mutta, olihan sitä Lottaa ihan älytön ikäväkin ja ihanaa oli tänään saada tyttö takaisin kotiin. Lotta oli viihtynyt, eikä kuulemma olisi halunnut tulla kotiin. Osoitti hieman myös mieltään, sillä kotiintullessa äitiä ei tultu halaamaan eikä äiti saanut riisua ulkovaatteita, vain mummo kelpasi. Mummon ja papan lähdettyä äidin syli kuitenkin taas kelpasi pitkäksikin aikaa. Venla oli sopivasti päiväunilla, joten Lotta sai sylitellä aivan rauhassa. :)

Ehkä me uskalletaan antaa Lotta uudestaankin yökylään ja täytyy myöntää, että ihan vähän aloin jo odottaa sitä, että molemmat tytöt pääsee kyläilemään. ;) 

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Erilainen viikonloppu

Tänä viikonloppuna olen saanut nauttia niin omasta ajasta kuin parisuhdeajastakin. Eilen kävin ystäväni kanssa brunssilla, jossa toki korkattiin myös skumppapullo. ;) Pari tuntia kiireetöntä syömistä hyvässä seurassa teki oikein hyvää.


Eilen oli viisi vuotta minun ja Jonin ensitreffeistä ja niinpä kävimme illalla kahdestaan ulkona syömässä. Jonin vanhemmat tuli meille katsomaan lapsia ja tytöt jäivätkin mielissään mummon ja papan hoiviin meidän suunnatessa kaupunkiin. Ei oltu päätetty parista vaihtoehdosta ruokapaikkaa ja oltiin ajateltu, ettei pöytää tarvitse tavallisena lauantai-iltana varata, mutta olisihan se pitänyt. Fransmanniin mennessä saatiin huomata, että kaikki pöydät oli täynnä tai varattuja, joten lähdettiin katsomaan meidän toinen vaihtoehto Gastropub Jalo. Myös siellä oli kaikki pöydät varattuja, mutta jäätiin jonoon ja noin viiden minuutin päästä saatiinkin pöytä. Syötiin alkuruuat ja pääruuat, jälkkäriksi haettiin lopulta Mäkistä jätskit. :D Oli pitkästä aikaa tosi kivaa olla kahdestaan ja jutella rauhassa, joten teki kyllä hyvää tämä irtiotto. Vaikka itse jossain vaiheessa mietinkin, että kun hääpäiväkin on keväällä tulossa niin tarvitseeko tätä vuosipäivää lähteä "juhlistamaan". Eipä mekään kuitenkaan hirveästi olla sitä parisuhdeaikaa vietetty, joten hyvä että nyt lähdettiin. Lotta oli pyöritellyt pappaa nukutushommissa, eikä oikein meinannut alkaa nukkumaan, mutta olihan se väsymys lopulta vienyt voiton. Venla ei ollutkaan suostunut syömään pullosta, mutta puuroa oli syönyt reippaasti ja nukkuikin pätkän. Äidin ja tissin kaipuu kuitenkin voitti ja meitä odotti kujeileva tyttönen mummon sylissä. Nukahti muuten nopeasti tissille. :D


Yöllä Venla heräsi parikin kertaa itkemään, ei auttanut vaipanvaihto, hyssyttely jne. Ei myöskään suostunut ottamaan särkylääkettä, mutta nukkui onneksi jotenkuten loppuyönkin. Aamulla sitten suostui ottamaan lääkkeen ja olikin pian kuin toinen tyttö, yhtä hymyä vaan. Hampaita ilmeisesti kovasti tekee, toivottavasti tulee pian läpi.


Lotta lähtikin sitten tänään mummon ja papan luokse viettämään hiihtolomaa. Tarkoitus olisi tulla takaisin kotiin tiistaina, katsotaan kestetäänkö me kaikki näin pitkä erossaolo. :D Lottahan on ollut aiemmin yötä vain minun vanhempieni luona ja yleensä niin, että olen illalla vienyt ja aamulla hakenut. Nyt on siis ensimmäinen kerta toisessa mummolassa ja vielä näin pitkän ajan. Minä sanoin jo perjantaina Jonille Lotan mentyä nukkumaan, että mulla on sitä ikävä ja Joni naureskeli, miten voi olla ikävä kun Lotta ei ole vielä edes lähtenyt. Tänään se on kuitenkin ollut Joni, joka on jo useampaan kertaan ehdottanut, että haetaan Lotta kotiin. :D Itse kyllä odotan, jos saisin nukkua yöt nyt paremmin, kun Lotta ei ole kotona heräilemässä. Eikä aamusta tarvitsisi nousta niin aikaisin jos venlalle vielä uni maistuu. Todellisuudessahan varmaan heräilen tunnin välein ja nousen kuudelta, mutta aina saa haaveilla. ;)

Venla nukkui tänään huimat kolmen tunnin päiväunet, joiden aikana myös minä nukuin lähes kaksi tuntia! Pää on kyllä ihan pyörällä päikkäreistä, mutta olipa ihanaa nukkua. :)



Tällä viikolla tehtiin muuten Lotan ensimmäinen lumiukko, jonka hymyilevästä suusta Lotta oli erityisen innoissaan. Mummo laittoi jo kuvan heidän tekemästään ukosta, oli pikkuisen hienompi porkkananenineen ja kaulahuiveineen. :D


Ihanaa ystävänpäivän iltaa kaikille! <3

maanantai 8. helmikuuta 2016

Venla 8 kk

Hassua, mä oon jo jonkin aikaa ajatellut, että Venla on jo kahdeksan kuukautta, vaikka tänäänhän se vasta tulee täyteen. No, onhan tuo typykkä jo niin kovin ison oloinen, katselin viikonloppuna vanhoja kuvia enkä kestä miten ihana pieni ruttunaama vauva Venla on vielä muutama kuukausi sitten ollut! Vauvakuume, tervetuloa vaan taas tänne. XD Onneksi vielä järki voittaa tunteet ja viimeistään Joni laittaa stopin hulluille kuvitelmille, mutta lähipiiriin on vauvoja tulossa ja pelkään pahoin, että vaikka vielä kuume ei olekaan paha, saattaa se syventyä vauvantuoksua nuuhkutellessa...


Jaaaaa palataanpas sitten asiaan, eli kahdeksankuinen Venla:

-tavuttelee
-juttelee muutenkin kovasti
-on iloinen ja nauravainen
-ei vierasta
-mutta kärsii eroahdistuksesta
-jammailee musiikkia kuullessaan
-taputtelee ja paukuttelee käsillään milloin mitäkin
-omistaa neljä hammasta
-ryömii
-syö noin 3-5 kiinteää ateriaa päivässä ja rintamaitoa aina kun haluaa
-nukkuu päivällä kahdet parin tunnin unet
-yöt nukkuu yleensä noin 21-7/8/9, heräilee muutaman kerran tissille
-nukkuu äidin kainalossa
-vaatteissa käytössä koko 74-80
-vaipoissa liberon 4 (pitäis varmaan alkaa siirtymään 5-kokoon) ja kestovaippojen M

Venla höpöttelee kovasti, varsinkin silloin, kun Lotta ei ole äänessä. Tavuttelee paljon: ättättää, vauvauvauva jne. Ja kyllä ainakin se äiti sieltä edelleen tulee. <3 Ja niin muuten tissikin, tosin se on vielä ti tai tis. Kun Venla haluaa tissiä, alkaa hän taputtamaan tai hieromaan naamaansa rintakehääni. Jos kysyn, haluatko tissiä, leviää naamalle iso hymy ja taputtelu voimistuu. Joskus myös ihan repii paitaa päältä.


Venla on kaikenkaikkiaan tosi hyväntuulinen, iloinen ja nauravainen. Ehkä ihanin maailmassa oleva ääni on, kun Venla naurahtaa. Vieraita Venla katselee hetken mieluiten äidin sylistä, mutta aika nopeasti alkaa jutella ja hymyillä takaisin. Jos äiti kääntää Venlalle selän lähteäkseen vaikka metrin päähän, alkaa armoton itku ja huuto. Eroahdistusta on siis selvästi ja sen myötä Venla nukkuisi yöt läpeensä tissi suussa...


Hauskimmat leikit on taputtelu, paukuttelu, läiskyttely... Isosiskon kanssa mikä tahansa on hauskaa ja musiikki saa Venlan heilumaan eestaas. Mummo ja pappa toi tytöille traktorin, jonka kyydissä olevat eläimet pitää ääntä ja maajussia painettaessa alkaa kuulua musiikkia. Venlakin on jo oppinut, mistä musiikin saa päälle ja parasta ajankulua onkin jammailla traktorin vieressä. Venla laittaa monesti myös traktorin päälle "ajamaan eteenpäin" pitäen sen kuitenkin paikallaan ja ihmetellen pyöriviä renkaita. Ehkäpä Venla seuraa äitinsä jalanjälkiä ja ryhtyy insinööriksi..? ;)


Muutama viikko sitten Venla lähti ryömimään ja onkin siinä jo varsin ketterä. Venlaa ei kuitenkaan huvita turhaan ryömiä, joten edelleen liikutaan paljon myös pyörimällä, eikä tuo kyllä pitkiä matkoja ryömi, vain lelun luota toisen luo. Ei esimerkiksi ryömi mun perässä, vaan jää mieluummin huutamaan ja odottamaan, että hänet haetaan. ;)


Venla syö jo ihan hyviä määriä kiinteää ruokaa, vähän päivästä riippuu montako kertaa. Aamupuuro ei maistu heti herätessä, joten se jääkin useimpina päivinä välistä. Myös välipala saattaa jäädä välistä, jos päiväunet osuu juuri siihen aikaan. Päiväunet onkin viime aikoina muuttuneet, aiemmin Venla nukkui kahdet lyhyemmät ja yhdet pitkät päikkärit. Pitkät Venla nukkui samaan aikaan kuin Lotta, puolen päivän jälkeen. Nyt sellainen luksus kuin samaan aikaan nukkuvat lapset on muisto vain, sillä nykyään Venla nukkuu jo aamupäivällä parin tunnin unet, sitten onkin Lotan unien aika ja iltapäivästä Venla nukkuu vielä toiset unet. Päivä on siis yhtä päiväunille laittamista... Lotan kerhopäivät on Venlaa ajatellen hieman kurjia, kun joudun monesti joko herättämään kesken unien (aamulla) tai venyttämään päiväunille laittamista.

Arvaatteko, kuka on käynyt laittamassa kruunun Venlan päähän..? :D

Vaatteissa käytössä on bodyjen osalta suurimmaksi osaksi koko 80 ja housuissa 74-80. Vaippojen kohdalla tein pienen testin, ollaan nimittäin käytetty molemmilla tytöillä pääasiassa Liberoa, mutta mua alkoi kammottaa niihin kuluva raha. Päätin sitten kokeilla paljon kehuttuja Lidlin vaippoja. Ostin paketin 14senttiä kappaleelta maksavia sekä 19 senttiä maksavia vaippoja. No, halvemmat oli kamalan isoja ja aika tönkköjä, kyllähän niitä käytti mutta eipä ne kummoisia olleet. Itse en myöskään oikein pitänyt noista kalliimmista ja Venlan vaippa-alue myös ärtyi niistä. Kokeeni osoittautui surkeaksi, sillä vasta seuraavalla kauppareissullani Prismaan katsoin Liberon kappalehinnan joka oli megapaketissa 17 senttiä. Eli nepä olikin lopulta halvempia! :D Pysymme siis edelleen Liberossa ja yritetään käyttää enemmän myös niitä kestovaippoja.

Ja taas karattiin aiheesta tehden tästä postauksesta kunnon sekametelisopan. Lisätään nyt vielä viikonlopun kuulumisia sekoittamaan pakkaa sen verran, että Lotta oli vkolopun 39 asteen kuumeessa, joten me ollaan loikoiltu sohvan pohjalla jo muutaman päivän. Nyt on kuume selätetty, mutta aika voipunut tuo tyttö on edelleen. Nyt toivotaan, ettei Venla saa samaa tautia, nenä ainakin vuotaa ja yskä on molemmilla kova.

torstai 4. helmikuuta 2016

Neuvolalääkäri 8 kk

Meillä on hieman sairasteltu, Venla alkaa olla jo parempi mutta Lotalla tuntuu flunssa vasta olevan alussa. Eilen tyttö yski kovasti ja nenä valui solkenaan, joten tänään jätettiin kerho välistä. En myöskään viitsinyt ottaa kipeää tyttöä neuvolaan mukaan, enkä toisaalta halunnut peruuttaa Venlankaan kovin odotettua lääkäriaikaa, joten Lotta lähti aamulla Jonin mukana töihin.


Aluksi käytiin terveydenhoitajalla hakemassa uudet mitat, jotka olivat seuraavanlaiset (suluissa edelliset 7.12):

Paino 9810 g (9030 g)
Pituus 71 cm (66,8 cm)

Pituutta olikin tällä kertaa tullut reilusti ja painoa taas hieman tasaisemmin. Hienosti on siis kasvanut typykkä.

Sitten päästiinkin lääkärin juttusille ja tällä kertaa kysymyksiä riittikin, minulla siis. :D Venla tosiaan sai allergisen reaktion korvatulehdukseen saamastaan antibioottikuurista: koko kroppa helähti täyteen punaisia kutittavia näppyjä neljä päivää kuurin loppumisen jälkeen. Ihoreaktio johtui ilmeisesti penisilliinistä, joten sitä tulee nyt välttää. Allergiaa ei kuitenkaan testata, mutta asia on kirjattu Venlan terveystietoihin. Sekä minun että Jonin lähisuvusta löytyy myös allergiaa penisilliinille, tosin en tiedä onko kyseinen allergia millään tavalla perinnöllinen, mutta osataanpahan nyt ainakin välttää kyseistä lääkeainetta.

Eniten huolta viime aikoina on aiheuttanut Venlan vatsantoiminta. Kakkaaminen on ollut kivuliasta, eikä luumu tai mallasuute ole juuri auttaneet. Levolacia olen antanut viimeisen viikon ja sillä vatsa on pysynyt pehmeänä. Saatiin nyt sitten ohjeeksi jatkaa Levolacin antamista päivittäin toistaiseksi.

Pari viikkoa sitten huomasin Venlan ranteessa yhden näppylän. Lääkäri vilkaisi näppyä ja tunnisti sen samantien ontelosyyläksi. Kyseisiä syyliä minulla oli lapsena paljonkin, toivotaan ettei tuo nyt kuitenkaan leviäisi Venlalla eikä tarttuisi Lottaan...

Lääkäri tutki Venlan ja kirjoitti neuvolakorttiin näin:

"Jäntevä, pitkä tyttö. Kasvu ja kehitys normaalia. Sydän ja keuhkot terveet, vatsa ok, lonkat terveet. Silmät ja korvat terveet, iho siistiä. Aukile normaali."

Kaikki on siis hyvin ja sain vastaukset mieltä askarruttaneisiin asioihin. Korvakontrollia meillä ei korvatulehduksen jälkeen ollut, vaan lääkäri tarkasti korvat nyt ja ne olivat terveet.


Neuvolan jälkeen lähdettiin hakemaan Lottaa, joka katseli tabletilta Postimies Patea. Tyttö ei meinannut malttaa lähteä kotiin, mutta suostuihan tuo lopulta. Olisi ollut turhan pitkä työpäivä olla isän kanssa koko päivän toimistolla. ;) Toivotaan, että selätettäisiin tauti pian. Kuumetta ei Lotalla ole vielä ollut, mutta kovin on väsynyt tyttönen ja yskä on kova.