keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Joulua ja lahjoja

Muut bloggarit kirjoittavat jo uudesta vuodesta, mutta minä palailen vielä hetkiseksi joulun tunnelmiin. Tällä kertaa otin kaikki joulun kuvat kameralla, enkä ole saanut meidän läppäriä käyttööni Jonin töiden takia aikaisemmin, joten siksi joulupostaus vasta nyt. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä? :)

Joulunviettoon lähdettiin jo maanantaina Jonin vanhempien luokse. Auto oli pakattu täyteen tavaraa: koirat, kissa, lapsi, aikuiset, lahjat, vaatteet jne... Voi olla, että tämä oli meidän viimeinen joulu reissun päällä, koska ensi jouluna meitä on taas yksi enemmän, eikä autoomme todellakaan olisi mahtunut enää mitään lisää. Nyt taidan kuitenkin antaa kuvien puhua puolestaan ja säästää teidät turhilta löpinöiltä, joten tässä meidän joulua kuvina:


Lotta pääsi koristelemaan kuusen

Palloja ehkä myös hieman heiteltiin...

Pienet jumpat tähän väliin!


Tässä tämän joulun poseeraus :D

Lahjavuori





Joulupäivänä lähdettiin ajalemaan ensin suuntana koti. Kotiin jätettiin eläimet ja tyhjennettiin auto muutenkin tavaroista, jonka jälkeen jatkettiin matkaa minun vanhemmille. Siellä sitten vietettiinkin uusi joulu hieman isommalla porukalla, sillä paikalla olivat vanhempieni ja meidän lisäksi molemmat veljeni ja toisen puoliso. Lotalla oli päällään äitini minulle aikoinaan tekemä mekko, joka oli mielestäni äärimmäisen söpö Lotan päällä, vaikka olihan tuo jo hieman lyhyt hihoista... :D

Mummilassa liitutauluun piirtäminen on ihan paras juttu!



Ikkunan takaa maailma näyttää ilmeisesti kovin erilaiselta.

Ja taas lahjoja!




Posetus!  
Lahjoja Lotta sai yllin kyllin. Sinänsä määrä pysyi maltillisena, koska pääasiassa lahjoja oli yksi antajaa kohden, mutta antajia on vain niin paljon, että kyllähän tuossa tuli yksi jos toinenkin paketti avattua. Kaikki lahjat olivat mieluisia ja tässä ne nyt tulevat:


Lotta sai kasan uusia leluja: siivoustarvikkeet (näillä onkin siivottu ahkerasti, mutta myös harjattu meidän kaikkien hiuksia...), sählymailan, kirjan, Mega Blokseja, kotieläimiä (jotka kaikki sanovat "koppoki koppoki") sekä tuollaisen palapelimaton.


Tulevia leivontahetkiä varten huivin, esiliinan, kaulimen, nuolijan ja piparimuotteja. Kaulimen Lotta hakeekin kaapista monta kertaa päivässä. :)



Yövalon, joka heijastaa kattoon 45 minuutin ajan tähtiä ja kuun, sekä soittaa musiikkia 15 minuutin ajan. Meillä on ollut aiemmin käytössä itkuhälyttimen yövalo ja musiikki nukutettaessa, nyt totutellaan tähän uuteen ja äidin toiveissa on, että Lotta vielä jäisi yksinään huoneeseensa tuijottelemaan tähtitaivasta ja nukahtamaan. Ensimmäisenä iltana kun tämä oli käytössä, oli musiikki ilmeisesti Lotan mielestä sen verran hyvää, että hän alkoi tanssia. :D


Niiskuneiti-heijastin ja Lotta-kirjanmerkki.


Rukkaset, villasukkia ja lapaset.


Söpöt pöksyt. :)


Yöpuku, jota Lotta heti paketista saatuaan yritti pukea päälleen. :D

Juniori-kokoiset lakanat.

Äidin eniten Lotalle toivomat lahjat jäivät nyt kuvaamatta, mutta pukki toi myös juoniori-sängyn ja junnu kokoiset peiton ja tyynyn muumi kuosilla. Siinä meillä onkin sitten kevääksi projektia, kun siirretään neitokainen nukkumaan laidattomaan sänkyyn.

Kiitos jokaisella Lottaa (ja meitä vanhempia) muistaneelle, kaikki lahjat olivat erittäin mieluisia ja tulevat varmasti käyttöön. Minun pitäisi olla vielä ahkera ja kerätä vanhat lelut pois noiden uusien tieltä ja kaivella ne sitten taas parin kuukauden päästä "uusina" esiin. Nyt on nimittäin joka paikka täynnä leluja ja äiskällä hajoaa pää... ;)

torstai 25. joulukuuta 2014

Mymmeli on Pikku Myyn isosisko

Blogiani pidempään seuranneet saattavat ehkä muistaa, miksi Lottaa kutsuttiin ennen kuin hän sai nimen: Mymmeliksi. Kuten otsikko paljastaa, on Lotasta tulossa kovaa vauhtia isosisko. <3


Minähän olen ajatellut haluavani kolme tai neljä lasta, Joni taas maksimissaan yhden. Lotan syntymän jälkeen minä olin valmis jättämään lapsiluvun yhteen, mutta melko nopeasti vauvakuume taas nosti päätään. Joni taas oli niin haltioissaan Lotasta, että antoi lupauksen omasta puolestaan toisesta lapsesta. Alunperin olimme molemmat sitä mieltä, että noin kolme vuotta olisi hyvä ikäero, mutta oma kuumeeni paheni niin paljon, että sain Jonin suostuteltua siihen, että kun Lotta täyttää vuoden, alamme yrittämään toista lasta.

Pieni varaslähtö yrittämiseen otettiin, kun syömäni pillerit loppuivat heinäkuun lopussa, enkä enää hakenut uusia. Ensimmäinen yrityskierto ei tuottanut tulosta, mutta se ei toisaalta hirveästi yllättänyt. Vuosi sitten Joni "sai syntymäpäivälahjaksi" Lotan (Lotta syntyi 24.9 ja Jonilla synttärit 25.9) ja ajattelin, että tänä vuonna antaisin lahjaksi positiivisen raskaustestin. Torstaina tehty testi oli kuitenkin negatiivinen. Niin selvästi, ettei se jättänyt epäilyille sijaa, ei näkynyt edes pienen pientä haamua. Tiesin, että testausajankohta oli todella aikainen, mutta toisaalta olin tehnyt Lotasta plussan samoilla päivillä. Vaikka lasta ei vielä varsinaisesti yritetty, vaan oli annettu lupa tulla kun on tullakseen, olin allapäin: mitä jos tässäkin kestäisi yhtä kauan kuin Lottaa yrittäessä? Kuinka kestäisin taas vuoden pettymyksiä, tai mahdollisesti kauemminkin?

Sunnuntaina alkoi pieni vuoto ja masennuin entisestään: olin takaraivossani pitänyt yllä pientä toivoa, että ehkä sittenkin olisin jo raskaana, mutta alkavat kuukautiset veivät sen pienimmänkin toivon. Vuoto jatkui alkuviikon pienenä ja päätin tehdä testin, jotta turhat luulot ja toiveet kariutuisivat viimein ja kuukautiset voisivat alkaa kunnolla. Tätä oli nimittäin Lottaakin yrittäessä: negatiivisen raskaustestin jälkeen kuukautiset yleensä alkoivat viimeistään seuraavana päivänä.

1.10 keskiviikkona heräsin klo 4.30 ja tein liuskatestin. Katsoin, kun tikku lähti värjäytymään ja totesin, että eipä tullut viivaa testialueelle. Vaikka olin varautunut negatiiviseen testiin, oli se silti pettymys. Kun parin minuutin päästä sitten katsoin testiä uudelleen, meinasi leukani tipahtaa maahan, koska testi olikin positiivinen! Viiva oli haalea, mutta silti todella selkeä. Hymy ulottui korvasta korvaan. Otin testistä vielä kuvan puhelimellani ja hyvä niin, sillä kun olin kävellyt takaisin sänkyyn, ajattelin jo että olin kuvitellut, mutta kuva todisti muuta. Arvatkaapa vaan nukuinko enää loppu yönä! Aamulla tein vielä Clear Bluen testin, joka näytti myös että raskaana ollaan ja hedelmöittymisestä kulunut 2-3 viikkoa. Raskauduin siis jo toisesta kierrosta.


Iloa sekoitti kuitenkin toinen tunne: pelko. Totta kai olin pelännyt myös Lotan kohdalla, mutta en sellaisia asioita kuin nyt. Pelkäsin, että tämä olisikin vain kemiallinen raskaus, että saisin keskenmenon, mitä kaikkea vielä synnytyksessä voisi mennä pieleen jne. Eräs kahden lapsen äitikollega kertoi kokeneensa saman ilmiön, suuremman pelon toisen lapsen kohdalla ja epäili sen johtuvan siitä, että ensimmäisen lapsen myötä tietää, mitä menettää jos jotakin käy. Uskon, että ainakin omalla kohdallani tuo pitääkin paikkansa. Jotenkin Lottaa odottaessa kaikki oli niin uutta eikä osannut pelätä. Ja hyvä niin! Vaikka tokihan tökin monet kerrat vielä loppuraskaudessakin mahaa, että onko siellä ketään kotona. Nyt pelko on kuitenkin erilaista. 

Pelkäämiseen vaikutti varmasti myös se, että samaisella viikolla kun itse tein plussan, ystäväni synnytti pienen tytön, joka joutui useaksi päiväksi teho-osastolle happikaappiin, koska syntyi vettä keuhkoissaan. Silloin ymmärsin, kuinka onnekas on itse saanut olla, kun synnytyksessä kaikki on mennyt hyvin ja olen heti saanut vauvan rinnalle. Oman synnytyksen kulku on jäänyt tämän myötä kuitenkin myös hiertämään mieltä ja kasvattamaan pelkoa: ponnistusvaihe kesti kaksi tuntia ja imukuppi otettiin käyttöön, kun Lotan sydänäänissä alkoi näkyä häiriöitä. Mitä kaikkea siinäkin olisi voinut tapahtua! Onneksi kaikki päättyi kuitenkin hyvin, ja toivottavasti niin käy myös tämän toisen kohdalla.

2.10.14

Tiistai 21.10 rv 7+3
Oireina tähän mennessä on ollut aivan järjetön palelu, oikeastaan koko ajan huono olo mutta oksentamiselta on vältytty, hampaiden peseminen yököttää, pahinta on kuitenkin jos hius menee suuhun -> välitön yökkäys sekä lisäksi huimaus ja väsymys. Tosin väsymys saattaa johtua ihan siitäkin, että Lotta on pari viikkoa nukkunut niin huonosti, eikä tää väsymys oo lähelläkään samaa luokkaa mitä Lottaa odottaessa oli, tosin vielähän tää tästä ehtii syventyä... Aikalailla samanlaisia oireita siis mitä Lotasta oli. Myös ripset multa lähtee jälleen, sama oli Lotan raskaudessa mutta silloin ajattelin sen olevan vain normaalia ripsien uudistumista. Raskauksien välissä tällaista ei kuitenkaan ollut, joten kai sekin on luettava sitten raskausoireeksi. Toisilta lähtee hiukset, multa ripset. :D

Tänä aamuna oli ekaa kertaa ihan todella huono olo ja meinasin jo jättää muskarin väliin. Onneksi kuitenkin mentiin, Lotta oli aivan innoissaan ja huono olokin väistyi.

Jotenkin unohdan jatkuvasti olevani raskaana. Lottaa odottaessa oli koko ajan niin kartalla missä mennään ja monesko viikko on menossa. Tätä kai se sitten on, kun tuo taapero pitää kiireisenä eikä raskautta ehdi jatkuvasti ajatella. Hieman jo pääsin innostumaan, kun ostin ystävältäni pieniä kestovaippoja ja hän lykkäsi matkaan vielä pari koon 50 vaatetta. Kuinka ihanan pikkuisia ne olivatkaan ja pian meillä olisi täällä taas pikkuinen käärö niitä käyttämässä. <3

Tiistai 28.10 rv 8+3
Viime perjantaina 24.10 rv 7+6 meillä oli ensimmäinen neuvolakäynti. Siellä ei sinänsä tullut mitään uutta, samoja lippusia saatiin mukaan kuin Lotankin odotuksessa. Sellainen muutos oli tullut, että kun minun veriryhmäni on RhD-negatiivinen, niin Lotasta olen saanut sen immunoglubuliini pistoksen Lotan syntymän jälkeen, mutta nyt saan sen jo raskausaikana. Osallistutaan taas sikiöseulontaan ja verikokeessa pitäisi käydä parin viikon päästä. Tällä hetkellä odotan eniten aikaa ultraan, jotta päästäisiin näkemään, asustaako tuolla masussa todella joku. <3 Laskettu aika kuukautisen perusteella on 8.6.2015.

Tiistai 25.11 rv 12+3
Tänään meillä vihdoin ja viimein oli kauan odotettu ensimmäinen ultra. Taisin hieman jännittää ultraan menemistä, sillä nukuin yön huonosti ja näin mitä oudoimman unen: synnytin vauvan ultraa seuraavana päivänä, eli huomenna, ja vieläpä kotona. Synnytys meni hyvin, paljon paremmin kuin Lotan ja sieltä syntyi Lotan kokoinen tyttö, joka osasi kävellä ja meni tietenkin heti ensimmäisenä koirien vesikupille. Kun aloin laittaa sukulaisille viestiä, että nyt hän on syntynyt, tajusin, että eiväthän he vielä edes tiedä, että olen raskaana ja kuinka ihmeessä vauva pystyi syntyä elossa viikoilla 12+... Samalla murehdin sitä, etten pääsisi kasvattamaan nyt kunnon vauvamasua.

Aamulla vein Lotan hoitoon kummitätinsä luokse ja nappasin vielä Jonin töistä kyytiin, kun ajelin kohti sairaalaa. Jouduimme odottamaan aikaamme jonkin aikaa, mutta lopulta pääsimme tutkimushuoneeseen. Aluksi juteltiin voinnistani ja mm. varmistettiin, että haluamme edelleen osallistua sikiöseulontaan. Tämän jälkeen päästiin viimein kurkkaamaan, onko masussa asukkia. Ja siellähän se pikkuinen köllötteli. <3 Oli jotenkin omituista nähdä niin valmiin näköinen vauva siellä, kun vatsa ei ole juurikaan kasvanut ja Lotastahan kävin ensimmäisen kerran ultrassa jo muistaakseni viikoilla 6+, jolloin ei mahassa näkynyt vasta kuin pieni tunnistamaton möykky. Myy esitteli sormia ja varpaita niin, että ne pystyi laskemaan, mutta muutoin hän makoili mahassa melko rauhaksiin niin, että jouduin hieman yskimäänkin, jotta kaikki mitat saatiin otettua. Niskaturvotus oli normaali, joten jälleen sikiöseulonta loppuu meidän osaltamme tähän. Mittaa pikkuisella oli noin 5,9 cm ja vastasi viikkoja 12+3, joten laskettu aika siirtyi 6.6.2015.


Maanantai 15.12 rv 15+2
Tänään meillä oli toinen neuvolakäynti, jossa kävin tällä kertaa Lotan kanssa kahdestaan. Flunssasta huolimatta verenpaineet oli hyvät (105/68). Paino oli tippunut edellisestä kerrasta kaksi kiloa ja tästä th oli hieman huolissaan. Muistutteli syömään kunnolla ja olenhan minä syönytkin, aamuisin ei vain tahdo maistua ja sitten jo unohdan sen...

Kuunneltiin vauvan sykkeet, mikä oli ihanaa, sillä eilen minulle tuli tunne, että vauva on johonkin hävinnyt. Näitä tuntemuksia oli myös Lotan raskaudessa, nyt luulisin sen johtuvan siitä, että jo monta viikkoa kestänyt vatsan kiristys on hävinnyt eikä vatsa tunnu enää olevan jotenkin tiellä koko ajan. Varsinaista vauvamahaahan mulla ei kyllä vielä ole, mutta alkaa nuo Lotasta jääneet löysät makkarat vähän jo kiristää ja toisinaan maha näyttää jo pyöristyneen. Vauvan sykkeet alkoivat kuulua saman tien, kun th laittoi anturin vatsalleni ja kiltisti pikkuinen antoi kuunnella. Sykkeen keskiarvoksi tuli 145. Musta tuntuu jo nyt, että tämä pikkuinen on kovin erilainen kuin siskonsa: ensinnäkin ultrassa toinen köllötteli lähinnä paikoillaan, kun Lotta taisi jo silloin heitellä voltteja ja ties mitä. Näillä viikoilla Lotta myös sydänääniä kuunneltaessa monotti anturia oikein antaumuksella ja karkasi alta moneen kertaan, kun taas tämä kaveri pysyi kiltisti paikallaan. Jospa sieltä tulisi tällä kertaa hieman rauhallisempi tapaus. ;)

Olen itse ollut funssassa perjantaista asti ja sunnuntai-iltana toista korvaani alkoi särkeä. Th katsoi korvan maanantain käynnillä ja sanoi sen punoittavan, muttä ettei se ollut vielä tulehtunut. Käski kuitenkin soittaa aikaa lääkärille, jos särky jatkuu tai pahenee. Tiistai aamuna soitin sitten ajan ja kyllähän se oli tulehtunut. Ja särkee muuten niin maan penteleesti! Viimeksi mulla on ollut korvatulehdus, kun odotin Lottaa, mutta silloin korvaa ei särkenyt... Luetaanko tämäkin nyt sitten raskausoireeksi, kun muutoin korvani eivät kyllä ole tulehtuneet? :D

Raskaudesta on tarkoitus kertoa perheillemme jouluna ja odotan sitä kyllä jo kovasti. Jännittääkin! On ollut monta monta tilannetta, kun on tehnyt mieli asia paljastaa, mutta olenpas saanut pidettyä salaisuuden vielä. :)

Torstai 25.12 rv 16+5
Nyt on raskaus paljastettu myös perheillemme. Tällä kertaa annoimme isovanhemmille joululahjaksi Veikkauksen kirjekuoren, josta sitten löytyikin arvan sijasta ultrakuva. Hyvin otettiin uutinen vastaan ja miksei olisi otettu, onhan tämä niin iloinen asia! :) Olin jotenkin kuvitellut, että raskaus muuttuu itsellekin todellisemmaksi, kun sitä ei tarvitse enää salailla, mutta toistaiseksi ainakin on ihan yhtä epätodellinen olo asian suhteen kuin tähänkin asti ja raskaus unohtuu jatkuvasti. Liikkeitä olen tuntenut rv:sta 14+ saakka ja viimeisen viikon ajan koko ajan vain enemmän ja vahvemmin. Istukka oli tällä kertaa takaseinässä, mikä varmasti vaikuttaa asiaan, Lotalla istukka oli edessä. Ehkäpä tämä tästä vielä todemmaksi muuttuu, kun maha kasvaa ja liikkeet voimistuu. Puoliväliinkään kun ei ole kuin reilu kolme viikkoa.

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Hyvää joulua!

Meidän aattoaamu alkoi klo 4.30, kun Lotta päätti ettei enää nukuta. Nyt katsellaan, vieläkö tontut juoksee ulkona. :)

Ihanaa joulunaikaa kaikille!


lauantai 20. joulukuuta 2014

Joulukortit

Meidän lähettämät joulukortit alkaa varmaan olla saavuttanut vastaanottajansa, joten paljastetaanpas nyt täälläkin, millaiset kortit tänä vuonna matkaan lähti.


Lotta painoi sormiväreillä korttiin tähtitaivaan ja minä liimasin lumihangen. Kortteja valmistui kaksi päivässä, sillä Lotan kärsivällisyys ei riittänyt useamman tekemiseen kerrallaan eikä äidin kärsivällisyys useampaan kertaan päivässä. :D Jossain vaiheessa aloin jo huolestua, ehditäänkö saada tarvittava määrä kortteja valmiiksi etenkin, kun muutamana päivänä ei jaksettu tehdä yhtään korttia. Pienen loppukirin ansiosta kaikille kuitenkin lähti samanlainen kortti, jota Lotan sormenjäljet koristaa.


Kortin taakse valikoitui jouluinen runo tähtitaivaasta. Alunperin suunnittelin kirjoittavani kortit käsin, mutta ONNEKSI kaikista sopivista tusseista oli muste loppu ja päädyin tulostamaan tekstit.

Sellaiset kortit tänä vuonna. Pitkään mietin, mitä Lotan ikäisen taaperon kanssa voisi askarrella, mikä vielä esittäisikin jotain. Muskarissa sitten maalailtiin yksi kerta tähtitaivasta, tosin siellä tähdet olivat muutakin kuin pisteitä, mutta siitä se ajatus sitten lähti.

Ps. Diagnosoin Lotalle nyt sitten vauvarokon: kuumeen laskettua kasvoihin, vatsaan ja selkään ilmestyi pieniä punaisia näppylöitä. Tyttö on vielä väsynyt ja kiukkuinen, mutta toivotaan, että näpytkin häviäisivät pian ja saataisiin meidän oma iloinen tyttömme takaisin.

perjantai 19. joulukuuta 2014

Kuumeessa

Meillä toipuillaan pikku hiljaa kuumeesta. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä kello 1.20 Lotta heräsi aivan kuumana. Mittasin kuumeen ja mittariin pärähti lukema 39.1. Tyttö suorastaan tärisi, joten lääkitsin hänet, otin mukaan vesipullon ja vein viereemme nukkumaan. Eihän se uni heti tullut, kun oli niin kurja olo. Ja kun kuume alkoi laskemaan, tuntui sekin tietysti inhottavalta. Muutama tunti torkuttiin ja itkeskeltiin, kunnes lopulta Lotta nukahti kunnolla ja posotti unia oikein yhdeksään asti.


Päivällä mittari näytti 38.6 ja Lotta ei oikeastaan muuta tehnyt kuin nukkui tai makasi hiljaa sylissäni. Itsellekin tuli siis pakkolepoa, koska Lottahan ei tosiaan suostunut muualla nukkumaan kuin sylissä: heti jos yritin siirtää pois, alkoi kamala huuto, joten mikäpäs siinä sohvalla loikoillessa. Ke-to yön Lotta nukkui lääkkeen voimalla kertaakaan heräämättä, mutta vielä torstaina kuumetta oli 38.5, eikä se enää tahtonut laskea kunnolla lääkkeillä. Jälleen siis vietettiin päivä sohvan nurkassa, vaikka äidillä alkoi jo olla hieman tylsää, varsinkin kun sata asiaa odotti tekemistään.

Tänään kuumetta ei enää onneksi ole ollut, mutta väsynyt ja kiukkuinenhan tuo tyttö on. Tekisi mieli touhuta ja leikkiä, mutta ihan vielä ei voimat oikein riitä. Ja sekös sitten suututtaa! Toivotaan, että huominen sujuisi jo paremmin ja että ainakin tämän vuoden sairastelut olisi nyt sairastettu!

maanantai 15. joulukuuta 2014

Koppoki koppoki ja tätä!

Lotta on oppinut uusia "sanoja". "Tätä" tarkoittaa heippa ja sen Lotta kajauttaa ilmoille yleensä kun iskä lähtee töihin. Tätään yhdistyy myös aina kova vilkutus. Jostain syystä myös rallipassi kaulassaan Lotta on aina lähdössä johonkin. Tyttö ripustaa passin kaulaan roikkumaan, kääntyy katsomaan, vilkuttaa ja sanoo reippaasti "tätä!". Sitten kävelee kohti ulko-ovea. Ei hajuakaan, mistä hän on keksinyt, että tuo isän vanha rallipassi jollakin tavalla liittyy lähtemiseen, koska se on tullut Lotan leikkeihin vasta ralleissa käymisen jälkeen, eikä kukaan ole ainakaan minun tietääkseni lähtenyt mieltä rallipassi kaulassa. :D Ehkä olen itse sanonut Lotan laitettua passin kaulaan, että lähdetkös ralleihin.


Uusin villitys on "koppoki koppoki", eli koppoti koppoti. Lotan keinuhevosessa on äänet, joissa hevonen ensin laukkaa ja sitten hirnuu. Laukan kuuluessa olen itse sanonut koppoti koppoti ja nyt Lotta on sen oppinut itse. Ja sitähän sitten hoetaan ihan koko ajan! :D Tänään mm. Lotta ratsasti potallaan: laittoi molemmat jalat pottaan, keikkui reunalla ja huuteli "koppoki koppoki!".


Myös taaperokärryn kyydissä seistessään (kyllä, kärry on nykyään Lotan seisoma-alusta...) Lotta ratsastaa tai isän niskassa istuessaan. Oikeastaan koppoki koppoki kuuluu ihan melkein missä yhteydessä vaan, kesken leikkien ja puuhien.


Joululauluja ollaan taas kuunneltu ahkerasti ja nykyään Lotta aina pyytää laittamaan musiikin päälle, jos en itse ole sitä tajunnut tehdä. Onneksi on edes muutama eri levy, ettei tarvitse samoja kuunnella koko päivää... ;) Flunssa on nyt iskenyt minuunkin, onneksi Lotta alkaa olla jo parempi. Toivottavasti omakin olo pian paranisi.

perjantai 12. joulukuuta 2014

Joulusiivous

Nyt se on saunanpesua vaille tehty, joulusiivous nimittäin! Eilen järjestelin tavarat, pyyhin pölyt ja pesin jääkaapin. Jostain ihmeestä keksin myös pestä ovet ja nyt nekin on puhtaat ainakin hetkisen. Tänään sitten pesin uunin (viimeinkin), vaihdoin lakanat, vein matot ulos, imuroin ja pesin lattiat. Tämä siisteyshän nyt ei kestä kuin korkeintaan ylihuomiseen, joten en tiedä voiko nyt puhua varsinaisesti joulusiivouksesta. Onpahan nyt kuitenkin siivottu vähän normaalia tarkemmin. Vielä bonuksena odottelen, jos jostain iskisi inspiraatio pestä keittiön kaappien ovet ja jos aivan hulluksi heittäydyn, niin kaappien hyllytkin!

Viimein joulu on muutenkin tullut meille edes pienissä määrin. Sain jostain päähäni, että haluan sellaisen minikuusen ja siihen värikkäät jouluvalot. No sellainenhan se oli sitten hommattava ja nyt meillä on oma joulukuusikin. Oikeaa joulukuusta meille ei ainakaan vielä tänä vuonna hankita, joten onhan se kiva, että on edes tuollainen mini. :) Lotan kanssa me sitä ollaan ihasteltu nyt muutaman päivän ajan. Parit muutkin jouluvalot loistavat meillä sisällä ja tähti odottaa jatkojohtoa saadakseen virtaa. Joku oli kesällä jyrsinyt johdon poikki ulkovaloista, joten niitä ei tänä vuonna ole...



Tänä aamuna Lotta meni itse kotiteatterin luokse ja halusi kuunnella joululauluja. Ne ovatkin sitten soineet koko päivän ja Lotta on aina silloin tällöin käynyt hieman tanssimassakin musiikin tahtiin. Eilen ja tänään täällä on myös sadellut lunta, tosin lämpömittari on koko ajan nollan tuntumassa ja lumi on märkää, joten saa nähdä kauanko me saamme siitä nauttia.

Paketoin tänään myös joululahjoja ja ne alkavatkin jo olla aika hyvin hankittuna.  Joulukortit on viety postiin ja pari on jo meidänkin laatikkoon tipahtanut. Kyllä se joulu sieltä vaan tulla jolkottaa, enää 12 yötä aattoon! ;)

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Joulun seitsemän salaisuutta - haaste

Sain Äiti ja Melukylän lapset blogin Terhiltä jouluisen haasteen jo viime viikolla, joten syvennytäänpäs siihen nyt vihdoin hetkeksi. :) Haasteessa vastataan seitsemään kysymykseen ja haastetaan seitsemän blogia tekemään haaste.


1. Uskotko joulupukkiin tai tonttuihin?
Lapsena uskoin kyllä, mutten enää. Ehkäpä Lotan myötä alan taas itsekin uskomaan. ;)

2. Jos vastasit ensimmäiseen kysymykseen kyllä, niin kirjoitatko joulupukille?
Kerron lahjatoiveet tontuille suullisesti. Perheessämme on muutaman vuoden ajan ollut tapana kysellä lahjatoiveita, näin ei tule ainakaan hutiostoksia ja lahjat ovat varmasti saajalleen mieluisia. Lotta varmastikin kirjoittaa joulupukille ehkä jo ensi vuonna, tänä vuonna minä vielä toivoin Lotan puolesta (äitien etuoikeus).

3. Onko kinkku joulupöydän kunkku vai selviätkö ilmankin?
Kyllä se kinkku vaan kuuluu joulupöytään. Itse tosin olen kinkun suhteen todella nirso, yhtään läskiä en siedä ja syön vain "parhaat palat". Mikään kinkun suursyömäri en ole, mutta olisi se outoa, jos joulupöydästä ei kinkkua löytyisi.

4. Noloin saamasi joululahja tai lahjojen jakoon liittyvä muisto?
Näin äkkiseltään en kyllä saa päähäni mitään noloa lahjaa tai lahjojen jakamiseen liittyvää asiaa... Sellainen "hauska" lahja tuli mieleen, kun pikkuveljeltäni aikoinaan kysyin lahjatoiveita ja hän toivoi ponia ja Ferraria (oli tällöin siis ehkä ala-asteikäinen). Minäpä sitten annoin hänelle lahjaksi My Little Ponyn, jonka mukana tuli oikein toivomuskaivo ja kaikkea. Pikkuveljeni ei jostain kumman syystä hirveästi arvostanut lahjaa, mutta oppipahan ainakin sen, ettei toivo mitään älyttömyyksiä. :D Pikkuauto Ferrari taisi löytyä sitten synttäripaketista.

5. Onko jokin joululahja jäänyt käyttämättä ja kaapin perälle notkumaan?
Edellisestä työpaikastani saadut kietaisupyyhe ja pienet glögimukit taitavat vielä olla paketeissaan jossakin varaston perällä...

6. Milloin ja millä tavalla koristelette joulukuusen?
Aattoaamuna. Omien vanhempieni luona joulukuusen koristelu on tainnut jo melko pitkään olla minun ja pikkuveljeni puuhia niinä jouluina, kun siellä olemme olleet. Anoppilassa taas minä ja mieheni taidetaan olla koristelusta päävastuussa.

7. Ostatko kotiin joulukukkia, Hyasintti, Joulutähti vai joku muu? Mikä on joulukukkasi?
Vuosiin en ole ostanut, koska kissamme söisi sen. Nyt kuitenkin hieman polttelisi ostaa, saa nähdä, otanko riskiä. Pidän hyasintin tuoksusta, tosin liian voimakkaana se aiheuttaa migreeniä, mutta myös joulutähti on kaunis joulukukka. Saapa siis nähdä, mikä kotiimme päätyy vai päätyykö mikään.


Taidan tällä(kin) kertaa jättää blogien haastamisen sikseen, napatkoon haasteen ken haluaa. :)  

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Pieni potilas + nimiäiset

Perjantaina kävin Lotan kanssa hieman auttamassa kummityttömme nimiäisten valmisteluissa. Vain hieman sen takia, että äitinsä piti saada leivotuksi mokkapaloja ja minun piti viihdyttää pikkuista, mutta neitokainen viihtyi hienosti suurimman osan ajasta ilman viihdytystäkin. Lotta oli aamulla ennen lähtöä tavallista itkuisempi ja tahtoi ensimmäistä kertaa ottaa lähtiessä uniriepunsa mukaan. Kylässä Lotta oli kovin reipas, naureskeli vauvalle ja yritti hieman leikittääkin. Kotimatkalla käytiin vielä kaupassa, jossa sielläkin Lotta käyttäytyi mielestäni ihan normaalisti.

Kotiin tultuamme olikin sitten toinen ääni kellossa. Lotta halusi vain maata sylissä eikä reagoinut edes, kun sanoin että mennään syömään (yleensä silloin Lotta suorastaan juoksee keittiöön). Ensin ajattelin, että kiireisen viikon jäljiltä Lotta vain kaipaa läheisyyttä ja sylittelyä, mutta kun ruokakaan ei maistunut, päätin mitata kuumeen. Mittari näytti 37.6, mutta Lotta oli aivan uupunut. Eipä tuo ollut ihmekään, sillä tunnissa kuume oli noussut jo 38.1 asteeseen. Oli aivan ihmeellistä, että yleensä tuo ikiliikkuja makasi vain hiljaa sylissä koko illan. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun Lotta oli kuumeessa. Rokotuksista noussut kuume ei saanut aikaan tällaista uupumusta, mutta eipä se tainnut silloin edes kovin korkealle noustakaan. Meidän oli tarkoitus käydä illalla vanhempieni luona, jonne olivat tulleet myös veljeni vaimoineen, mutta jouduimme tällä kertaa jäämään kotiin. Yöksi annettiin Buranaa ja kuume laskikin nopeasti. Yö nukuttiin hyvin yhdellä herätyksellä.

Aamulla lämpöä oli 37.3, mutta Lotta käyttäytyi samoin kuin edellisenä aamuna: oli itkuinen ja viihtyi vain sylissä. Itsenäisyyspäivän lisäksi juhlimme lauantaina kummityttömme nimiäisiä, mutta Lotta piti tällä kertaa viedä mummilaan hoitoon juhlien ajaksi.

Kuulumme itse kirkkoon, mutta uuden kummityttömme perhe ei kuulu. Nämä olivatkin sitten ensimmäiset nimiäiset, joihin osallistuimme. Aluksi isä toivotti vierat tervetulleeksi ja piti pienen puheen. Tämän jälkeen isä kertoi vauvan nimen, jota kukaan vieraista ei ollut osannut arvata yhtä nimeä lukuunottamatta. Vanhemmat kertoivat vielä, mistä nimi tulee ja myös minkä takia olivat päätyneet pyytämään juuri meitä kummeiksi tyttärelleen. Me sitten taas vuorostamme kerroimme, mitä kummius meille merkitsee ja kuinka aiomme sitä toteuttaa. Ns. virallisen osuuden lopuksi äidin kummitäti luki kaksi ihanaa runoa, jotka saivat yhden jos toisenkin herkistymään. Tämän jälkeen juhlat jatkuivat herkutellen, seurustellen, kuvia ottaen ja lahjoja ihmetellen. Juhlat olivat oikein mukavat ja lämminhenkiset ja hyvin olisi viihtynyt pidempäänkin. Me kuitenkin lähdimme jo reilun parin tunnin päästä hakemaan kipeää Lottaa kotiin.

Mummilassa oli sujunut oikein hyvin ja Lotta oli tullessamme enonsa sylissä, jota yleensä pelkää. Arvasinkin, että kun minä en ole paikalla, Lotta varmasti käyttäytyy paljon rohkeammin eikä vain roiku minun sylissäni. Jäimme vielä kahvipöytään ennen kotiinlähtöä ja kuulimme, mitä kaikkea hauskaa Lotta olikaan puuhannut. Lähtiessämme Lotta tuntui taas hieman lämpöiseltä, mutta ilta sujui silti ihan hyvin. Nukkumaanmenon kanssa olikin sitten hieman enemmän ongelmia ja normaalisti kahdeksan jälkeen nukahtava Lotta oli hereillä vielä yhdeltätoista. Olihan tuo lopulta nukahtanut, mutta kolmen aikoihin heräsi ja tuli jatkamaan unia meidän väliimme.

Tänään Lotta on ollut vielä hieman känkkis, muttei enää kovin kipeän oloinen. Toivotaan nyt, ettei kuume enää nouse ja taudit oltaisiin selätetty, onhan tässä jo koko syksy sairastettukin. Minä olen taas tänään kärsinyt migreenistä. Tehtiin eilen pitsaa ja otin riskin ja laitoin siihen valkosipulia. Ei olisi ilmeisesti kannattanut, tämä oli nyt kolmas kerta kun valkosipulin syömisen jälkeen tulee migreeni ja kaikki kerrat on olleet tässä syksyn aikana, joten ehkä mun on pikkuhiljaa alettava uskoa, ettei se valkosipulin syöminen kannata.

Ensi viikko näytti menojen suhteen paljon rauhallisemmalta kuin esimerkiksi tämä viikko, kun joka päivä on ollut jotakin ohjelmaa. Ihan hyvä varmasti olla ihan rauhaksiin kotona ja palautua kuumeesta. Tiistai-iltana olisi kuitenkin luvassa Lotan ensimmäinen joulujuhla, kun muskarimme esiintyy ja viettää joulujuhlaa samassa lasten kauneimpien joululaulujen kanssa. Äitiä hiukka jännittää, muistanko laulun sanat... ;)

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Joululahjaideoita taaperolle

Kaikille Lotan joululahjoja kysyneelle olen jo tainnut vinkata jotakin, mitä Lotta saattaisi toivoa. Ajattelin kuitenkin vielä koota tähän muutaman idean, mitä matkan varrella on mieleen juolahtanut ja jos joku on vielä ilman lahjaideaa Lotalle, niin tästä voi jonkin vaihtoehdon poimia. Ehkäpä nämä toimivat vinkkinä myös jollekin muulle, joka pähkäilee taaperon lahjahankintojen kanssa. :)

Tällä hetkellä ainakin äidin ykköstoive Lotalle on Fjällrävenin Kånken Mini reppu hoitolaukun tilalle. Olen vielä pääasiassa raahannut reissuilla mukana Lotan hoitolaukkua, mutta siitä haluan päästä nyt eroon kahdestakin syystä. Ensinnäkin, me ei enää tarvita niin isoa kassia Lotan tavaroiden kuljettamiseen, mutta koen silti hankalana sulloa kaikki tarpeellinen omaan käsilaukkuun omien tavaroiden lisäksi. Toiseksi, meille on nyt muodostunut kyläillessä ongelma siitä, että Lotta haluaa sieltä hoitolaukusta rasian, jossa maissinaksuja säilytetään. Vaikka rasia ei olisi mukana, haluaa Lotta sen sieltä silti ja saa raivarin, jos ei naksuja hänelle anneta. Ehkäpä siis laukun vaihto ratkaisisi nämä molemmat ongelmat ja tuo Kånken olisi helppo Lotan kantaa selässä tai äidin kädessä. Äitiä miellyttävät värit ovat violetti (purple) ja vaaleanpunainen (peach pink).

Fjällräven Kånken Mini

Duplot olisivat myös varmasti Lotalle mieluisia, vaikka äiti sitten saakin kerätä niitä sohvan alta ja milloin mistäkin. Tämän hetkisistä duploista Lotta tykkää eniten koirasta ja ukkelista, joten esimerkiksi uudet eläimet olisivat varmasti tytön mieleen.

Duplot

Myös pehmeät paketit ovat tervetulleita. Tällä hetkellä eniten vaatekaappiin kaivataan täydennystä sukista (ei tarvitse välttämättä olla jarrusukkia), koko varmaankin 22 ylöspäin. Myös yöpuvut ovat vähissä. Ainakin toistaiseksi käytetään vielä kokopukua, koko saapi olla 86/92. Itselle mieluisimmat yökkärit olen löytänyt KappAhlista ja Lindexiltä, ja niistä löytyy myös ihania kuoseja, kuten alla olevassa kuvassa. :)

Yökkärit

Lotta ilahtuisi varmasti myös soittimista. Tällä hetkellä meiltä löytyy marakasseja ja tamburiini.

Lakanat lastenkoossa tulevat myös tarpeeseen, kun siirrytään pinnasängystä juniorisänkyyn ja lastenpeittoon sekä -tyynyyn.

Siinähän niitä jo tuli. Varmasti mulla on ollut mielessä paljon muutakin, mutta nämä nyt olivat päällimmäisenä. Näiden lisäksi on tosiaan jo esitetty toiveet mm. isovanhemmille ja kummeille, ja jos hatara pääni nyt tekee tepposet, enkä jollekulle ole toiveita esittänyt, niin tässähän niitä nyt sitten on. :) Jälleen kerran kuitenkin painotan, ettemme oleta keneltäkään tulevan lahjaa, enkä edes halua hirveätä kasaa lahjoja. Haluaisin Lotan oppivan, että joulu on ennen kaikkea aikaa läheisten kanssa eikä vain jättimäinen kasa lahjoja.

maanantai 1. joulukuuta 2014

Poskihammas

Bloggailut on nyt jäänyt vähän taka-alalle, yksinkertaisesti siitä syystä, että mä olen todella väsynyt ja myös, koska suuren osan hereilläoloajastaan Lotta huutaa, eikä silloin siis ole mitään mahdollisuuksia alkaa kirjoittaa tänne. Kiukkua meille tällä kertaa tuo mikäs muukaan kuin poskihammas! Se vihoviimeinen laatuaan ei todellakaan päästä meitä helpolla. Viikon siitä on jo tuntunut ikenen läpi pienen pieni terävä nurkka, mutta ei se vaan tahdo tulla sieltä enempää esille. Painitaan taas samojen ongelmien kanssa kuin sitä ensimmäistä poskaria tehdessä: kiukuttaa, suututtaa, vihastuttaa, suuhun sattuu, vatsa on löysällä, peppu punoittaa... Lisänä vielä se, ettei ruoka maistu. Yläposkihampaat tuli sentään vähän helpommalla, mutta nuo alhaalle tulevat tekevät tiukkaa. Päiväunet on lyhyitä ja yölläkin herätään monta kertaa ja saatetaan valvoa tunteja. Asiaa ei omalta osaltani helpota se, että Joni tekee taas pitkää päivää: lähtee töihin klo 7-8, jolloin me noustaan Lotan kanssa ylös ja tulee illalla about klo 18, jolloin jäljellä on enää iltatoimet ennen Lotan nukkumaanmenoa. Yksin kun kuuntelet päivät pitkät sitä jatkuvaa huutoa, mihin ei auta yhtään mikään ja johon lisätään vielä väsymys ja oma tahto, niin pakka on valmis. Tänään tosiaan huuto alkoi siitä, kun en kylässä ollessamme antanutkaan Lotalle maissinaksuja leikin lomassa. Kylässähän Lotta yleensä käyttäytyy nätisti, mutta nyt vaan huudettiin ja lopulta lähdettiin kotiin, kun eihän kyläilystäkään mitään tule kun toinen huutaa kurkku suorana.

Nyt tulisi varmaan enemmän kuin tarpeeseen itselle pieni irtiotto ja oma aika (öö, mikä?!) ja olenkin haaveillut, että kävisin ihan itsekseni uimassa. Huomisilta olisi potentiaalinen vaihtoehto, mutta saapa nähdä, jaksanko sitten lopulta kuitenkaan raahata itseäni hallille. Myös parisuhdeaikaa pitäisi järjestää ja sitä onkin suunniteltu jo pidemmän aikaa, muttei olla saatu aikaiseksi. Tekisi sekin kyllä varmaan ihan hyvää silloin tällöin...

Eilen käytiin joulumessuilla hakemassa vähän joulutunnelmaa. Tällä kertaa mukaan ei tarttunut muuta kuin ilmapallo Lotalle, mutta siitä onkin riittänyt riemua ihan kunnolla. Lotta myös taputti ja jammaili tonttutanssin tahtiin, kun ilmapalloa hänelle täytettiin.



Joulukuun kunniaksi kuunneltiin tänään Lotan kanssa joululauluja ja se pitikin mielen hyvänä aamupäivän. Tanssittiin Nisse-polkan tahtiin, laulettiin ja taputettiin. Ehkäpä tästä tulee meille jokapäiväinen aamujumppa..? ;)