maanantai 30. syyskuuta 2013

Vieraita ja kauppareissu

Eilen Mymmelin mummo ja pappa kävi kylässä ja mummo toi kassillisen vaaleanpunaisia vaatteita, joten ei tarvitse Mymmelin aina näyttää pojalta. ;) Myös Mymmelin toiset tulevat kummit kävivät illalla vierailulla. Päivä taisi olla aika raskas Mymmelille, oli sen verran väsynyt illalla. Viime yön Mymmeli sitten nukkuikin kokonaan pinniksessä, syöttöjä lukuunottamatta. Tosin illalla se nukahtaminen oli pienen työn takana, mutta onneksi Joni hoiti sen. Mä olin niin väsynyt, että kun olin pari kertaa noussut katsomaan mikä hätä Mymmelillä on, en olisi enää jaksanut nousta kertaakaan. Onneksi ei siis tarvinnut!

Tänään oltiin päivä Mymmelin kanssa kahdestaan, kun Joni oli töissä. Päivä meni muuten ihan hyvin, mutya nuo meidän eläimet saa mut hengiltä... Ninni söi yhden tutin ja Nuppu käytti Mymmelin sitteriä vessanaan. No olihan se Ninni ihan hassun näköinen tutti suussa, mutya on nuo tutit sen verran kalliita, ettei tarviis kyllä montaa syödä. Ja Nuppuun mulla kyllä menee ihan totaalisesti hermot! Koko ajan pitää varoa ja kytätä ettei se pääse esim tonne lastenhuoneeseen, koska se varmasti kusis kaikki vaunut ja muut täyteen. Ja nyt näköjään ei riitä että pitää aina raahata vaunut ja kaukalot sun muut ovien taakse, vaan ei voi sitä sitteriäkään jättää mihinkään. Menee niin hermot!


Toi pupu mikä on tuossa kuvassa, soittaa musiikkia. Soitin sitä Mymmelille jo kun hän oli vielä mun mahassa ja se oikeasti rauhoittuu kun sille soittaa tuota pupua. Joskus kun itkee hurjasti eikä mikään tunnu auttavan, pupu auttaa. :) Se on myös erittäin hyvä laite kun Mymmeli yrittää nukkua, muttei malta. Pupu rauhoittaa. Tänäiltana sain huomata, että myös tuon mobilen musiikki kelpaa. Mymmeli taistelee kovasti unta vastaan, mutta rauhoittuu noita pimputuksia kuunnellessa.

Tänään Mymmeli kävi ensimmäistä kertaa kaupassa. Reissu jännitti niin äitiä kuin isää, mutta Mymmeli käyttäytyi varsin mallikkaasti ja nukkui siitä hetkestä kun hänet kaukaloon laitettiin siihen kun hänet sieltä otettiin pois. :)


Äitillekin mahtui taas vanhat farkut päälle. :D


Kauppareissun jälkeen pienet iltatohinat ja sitten nukkumaan!


sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Neuvolan kotikäynti ja ensimmäiset päivät kotona

Perjantaina meidän terveydenhoitaja kävi kotikäynnillä. Jutusteltiin synnytyksestä ja muutoinkin fiiliksistä. Lopuksi terkkari tutki Mymmelin. Paino oli hieman laskenut edellisestä päivästä, mutta muutoin kaikki hyvin. Neuvolakorttiin on kirjoitettu "jäntevä, pirteä, suloinen tyttö!". Seuraava neuvola on tiistaina. Vähän jännittää, millainen päivästä tulee, koska meillä ei oo vieläkään kuin yksi auto. Ja sehän tarkoittaa sitä, että mun pitäis ensin viedä Joni töihin, ajaa kotiin, käydä neuvolassa ja iltapäivällä vielä hakea Joni töistä. Saapa nähdä miten meidän Mymmelin kanssa käy...



Perjantai-iltana Mymmelin tuleva kummitäti kävi vieraisilla ja toi tytölle hieman tyttömäisempää päällepantavaa. :)


Lauantaina taas Mymmelin eno avopuolisoineen kävi moikkaamassa pikkuista. Samalla sain lahjan työpaikaltani.


Lauantaina mä olin melko invalidi, en oikein pystynyt istumaan enkä kävelemään, vaikka tähän asti se oli sujunut melko hyvin. No, eiköhän se tästä, tänään on sen suhteen kuitenkin jo parempi päivä. Myös päänsärky on loppunut, mikä on ihanaa!

Mymmeli on tähän asti nukkunut mun vieressä meidän sängyssä. Siitä on ollut helppo imettää ja ollaan molemmat nukahdettu kesken touhun. :D Viime yönä laitoin Mymmelin kuitenkin pinnasänkyyn ja se taisi olla vaikeampaa äidille kuin vauvalle. Mymmeli nukkui pinniksessä niin sikeästi, että sekä Joni että minä käytiin pari kertaa kurkkaamassa, että hän varmasti hengittää. Jouduin myös herättämään hänet syömään, kun tähän asti Mymmeli on itse pyytänyt ruokaa riittävän usein. Mutta täytyy myöntää, että nukuin kyllä itsekin paremmin, kun ei tarvinnut varoa kyljessä nukkuvaa pikkuista. Tosin ensimmäisen syötön jälkeen Mymmeli ei enää rauhoittunut pinnikseen, joten loppuyö nukuttiin taas vierekkäin.

Eilen annoin Mymmelille ensimmäistä kertaa tutin. En tiedä minkä ikäisenä sitä yleensä tarjotaan? Mutta kun Mymmeli ei oikein rauhoitu ja nukahda kuin rinnalle silloinkin kun ei ole nälkä, niin ajattelin yrittää josko meidän elämä helpottuisi tutilla. Ja helpottuihan se. Jostain syystä mulla on kuitenkin huono omatunto siitä, että tyrkkään vain tutin pikkuisen suuhun. Jotenkin hän tuntuu liian pieneltä siihen, vaikka kyllähän jotkut antoi tutin jo synnärillä... Viime Vauva lehdessä oli juttu tutin hyödyistä ja haitoista, ja tutista oli enemmän hyötyä kuin haittaa 0-10 kk:den ikäisille. Haitat lisääntyivät sitten noin vuoden ikäisillä. Sinänsä en siis ole pahoillani tutin käytöstä, toisella kun on niin suuri imemisen tarve, niin imeköön mieluummin tuttia kuin nyrkkiä. Mutta tutti tekee mun pikkuisesta jotenkin niin ison oloisen!

Joni on kipeä, ja eilinen olikin aika haasteellinen kun Joni makasi flunssassa ja minä muissa kivuissa. Toivon todella, ettei Joni kipeydy enempää ja etten minä tai Mymmeli sairastuta. Muutoin meillä on kotielämä alkanut oikein hyvin. Koirat antaa jo hyvin tilaa eikä enää koko ajan tunge väliin kun Mymmelin kanssa tapahtuu jotain. Mutta on ne myös vähän mustasukkaisia ja huomionkipeitä . Huomaa varsinkin silloin kun joku tulee käymään: vastaanotto on entistäkin villimpi. Ja silloin kun mulla ei ole Mymmeli sylissä tai vieressä, on koirat heti tunkemassa syliin. Täytyy muistaa niitäkin huomioida ja kun päästään Mymmelin kanssa ulos, niin eiköhän tuokin helpota.

Nyt me jatketaan Mymmelin kanssa päikkäreitä. :)


perjantai 27. syyskuuta 2013

Kotiutuminen

Kotiin päästiin siis eilen, Mymmelin ollessa kahden ja puolen vuorokauden ikäinen. Kotimatka sujui Mymmelin osalta nukkuen.


Kotona meitä oli vastaanottamassa kaksi erittäin innokasta koiraa. Koirat päästettiin ensin ulos purkamaan pahimmat höyryt ja ikävät, ennen kuin Mymmeli tuotiin näytille. Tosi hyvin nuo ottivat uuden tulokkaan vastaan, tosin ovat molemmat hieman turhan innokkaita hoitajia. Aina kun jotain tapahtuu, Mymmeli inisee tai itkee tai rupeaa syömään, pitää koiria komennella kauemmas. Kissakin oli utelias, mutta vasta tänään uskalsi tulla haistelemaan. Eläinten suhteen kotiutuminen meni siis hyvin. On mulla ainakin kaksi hyvää itkuhälytintä, Ninni tuli tänään jo hakemaan mua vauvan luo hänen itkiessä. Ja olin ihan niinkin kaukana vauvasta kuin sohvan toisessa päässä. :D No, hyvä että huolehtii.

Muutoinkin kotiutuminen on sujunut hyvin. Nukuin tosi hyvin vaikka parin tunnin välein syötiinkin. Ainoastaan oma ruokailu voisi olla säännöllisempää, aika kuluu vauvan kanssa niin nopeasti, että pian huomaakin olevansa todella nälkäinen! Joni oli päivän kotona, mikä helpotti kyllä kummasti.

Mulla myös särki päätä jo eilen ja sainkin kuulla, että epiduraali- ja sponaalipuudutuksiin liittyy usein kovaa päänsärkyä. Eilen sairaalassa ajattelin säryn johtuvan vain unenpuutteesta ja niskajumista, mutta illalla ja tänäänkin särky on ollut sitä luokkaa, että eiköhän se noista puudutteista johdu. Oli hyvä että asia ilmeni jo sairaalassa, koska muuten olisin luullut tän olevan migreeniä ja kärsinyt ties miten kauan. Toivottavasti tää nyt menee kuitenkin itsestään ohi, ettei tarvitse sairaalaan lähteä.

Viimeisin paino mulla on viime viikon maanantailta, jolloin oli siis rv 39+0. Tuolloin painoa oli tullut 7 kg lisää painoon ennen raskautta. Tuosta 7 kilosta on nyt lähtenyt 4,5 kg. Lähtöpainoon matkaa siis 2,5 kg, ei paha. Tässä vielä maha taitaa olla ennen synnärille lähtöä ja tämän päivän maha eli kolme vuorokautta synnytyksestä.



Neuvolan tätimme kävi jo aamusta kotikäynnillä, mutta siitä taidan kirjoittaa ihan oman jutun. :)


Synnytysosasto 5B

Minut kärrättiin osastolle tiistaiaamuna klo 7.15. Joni lähti melkein saman tien kotiin nukkumaan ja huoltamaan koirat. Ehdin hetkisen makoilla vauvan kanssa, kun hoitaja tuli ehdottamaan, että he ottaisivat vauvan hetkeksi jotta saan nukuttua. Aamupalatarjoilukin oli juuri alkanut, joten hoitaja toi minulle aamupalaa jonka jälkeen rupesin nukkumaan. Tunnin päästä huonetoverini vauva alkoi huutamaan täyttä kurkkua, mutta lopetti onneksi pian ja sain nukuttua vielä toisen tunnin. Kymmeneltä kävin hakemassa vauvan takaisin.



Ensimmäinen päivä osastolla sujui hyvin: vauva oli tyytyväinen, söi ja nukkui. Joni tuli iltapäivällä takaisin. Illalla tuoreet isovanhemmat minun puoleltani kävivät tervehtimässä uutta tulokasta. Tiistai keskiviikko yön meidän vauva nukkui hyvin ja herätti muutaman tunnin välein syömään. Huonetoverini vauva taas huusi melkein koko ajan, joten eipä siinä paljoa tullut nukuttua.


Vähistä yöunista huolimatta keskiviikkona en ollut läheskään yhtä väsynyt kuin tiistaina, vaikka eipähän tuo varmaan yllätys ole. :D Minulta alkoi käydä maito vähiin, joten vauva oli jatkuvasti imemässä, eikä oikein tahtonut rauhoittua muualle kuin rinnalle. Heti jos siirsin pois, alkoi kätinä. Tästä syystä oma ruokailu oli melko haastavaa... Ruoka oli tarjolla puoli tuntia ja se piti hakea ja palauttaa astiat itse. En kuitenkaan viitsinyt jättää vauvaa yksin huutamaan huoneeseen, joten tilanteessa piti olla luova, ja muutaman aterian hotkin samalla kuin imetin. Iltapäivän ruokailut oli paljon helpompia, kun Joni oli sairaalalla ja oli vauvan kanssa kun minä söin. Aloin kaipaamaan kotiin jo senkin takia, että voisin syödä silloin kun vauva on rauhallinen, eikä tiettynä kellonaikana ihan sama mikä tilanne vauvan kanssa.


Keskiviikkoiltana toiset tuoreet isovanhemmat kävivät osastolla. Molempien isovanhempien tuomat kukat olivat suloisen vaaleanpunaisia ja veikkaanpa mummojen päässeen ne valitsemaan. ;)


Keskiviikko torstai yönä imetettiin samaan tyyliin kuin koko päivän: melkein koko ajan. Onneksi se oli kuitenkin suht helppoa ja sain itsekin jonkun verran nukuttua. Vauva tyytyy ihanasti rinnalle, myös silloin kun ei sieltä paljoa maitoa saanutkaan, enkä joutunut antamaan lisämaitoa kuin pari kertaa. Hän taitaa olla myös melkoinen tissitorkkuja, jollainen yhdellä toisellakin äidillä oli: pitää päästä tissille vaikka sitten vain nukkumaan, ja aina välillä imaisee.

Kyselin jo keskiviikkona, josko torstaina päästäisiin kotiin. Torstaina meillä olikin sitten lääkärintarkastus, jossa kaikki oli kunnossa. Koska myös minä voin hyvin, annettiin meille lupa lähteä kunhan kylvetys olisi opetettu. Torstai tuntui ikuisuudelta! Osastolla oli kiire, ja vasta iltavuoro ehti viedä meidät kylpemään. Sinänsä hyvä, koska oli toivottavaa että isäkin olisi mukana ja Joni oli aamupäivän töissä, mutta tuli sitten sairaalalle juuri sopivasti kylpemään.

Kylvyn jälkeen puettiin vauvalle omat vaatteet ja kuten tarkemmat huomaa, on body vaihtunut suunnitellusta. Olin ostanut tän jo joskus kesällä vaikka ajattelin sen olevan liian tyttömäinen pojalle. Se oli kuitenkin niin ihana että päätin sen ostaa ja meidän tytöllehän se sopii paremmin kuin hyvin. :)


Batman naamioitui vielä nallekarhuksi ja muutti nimensä Mymmeliksi.



keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Synnytyskertomus

No niin, nyt onkin sitten tapahtunut! Sunnuntaina säännölliset ja kipeät supistukset alkoi klo 12. Yritin helpottaa oloa jumppapallolla, lämpimillä kauratyynyillä, saunalla ja lämpimällä suihkulla. Sauna ja suihku auttoi kyllä parhaiten, mutta kivut kävi koko ajan pahemmiksi. En kuitenkaan halunnut lähteä synnärille ennen kuin oikeesti en kestä, ettei taas tulis turhaa reissua. Lopulta sekin hetki sitten koitti ja puoli seitsemän aikoihin lähdettiin. Tällä kertaa kohdunsuu oli kahdelle sormelle auki, mutta taas saatiin samat ohjeet kuin pe la yönä: kotiin lääkkeiden kanssa ja kun ne ei enää riitä, niin takaisin jolloin menisin osastolle saamaan vahvempia lääkkeitä.

Kipulääkkeet ei auttaneet yhtään ja kolmen tunnin päästä kolkuteltiin taas synnärin ovella. Kätilö oli vaihtunut, nyt vuorossa oli sama kuin pe la yönä. Ja täytyy myöntää, että hänestä en oikein pitänyt. Lääkkeet oli saaneet supistukset harvenemaan, käyrillä niiden väli oli yli 10 minuuttia. Kätilö jauhoi siitä, että välien pitää olla monta tuntia 2 minuuttia ja todella kipeitä. Ei auttanut vaikka yritin selittää niiden olleen juuri sellaisia koko päivän ja niiden nyt vain harventuneen. Ei ole kuulemma synnytys käynnissä jos ne harvenee. Eli kotiin lähdettiin taas.

Yöllä supistukset oli todella kipeitä, huusin joka kerta kivusta. Siinä tokkurassa kuitenkin jotenkin ajattelin välien olevan edelleen yli 10 min, enkä tosiaan halunnut enää lähteä synnärille sen saman kätilön puheille. Aamulla Joni kuitenkin sanoi, että nyt on pakko tehdä jotain, hän ei enää katselisi tällaista touhua. Aamuyön aikana mulla oli myös alkanut koko ajan jatkuva kipu vasemmassa selässä, kyljessä ja vatsalla. Kipu ei siis loppunut supistustenkaan välillä, joten lähdettiin taas kohti synnäriä. Mulla oli mielessä vain se, että kipu on nyt saatava jotenkin katkeamaan, olin ihan sekaisin ja tärisin vain.

Vastaanotossakin sanoin, että supistukset ei oo säännöllisiä ja välit on pitkiä, mutta on jatkuvaa kipua jota en kestä. Käyrille supparit kuitenkin piirtyi 1-6 min välein, eli olin kyllä ihan pihalla arvioidessani välejä! Kohdunsuu oli auki 3-4 cm ja kaula lyhentynyt. Koska ei ollut ruuhkaa, me päästiin suoraan synnytyssaliin. 

Ensin sain kipupiikin lihakseen, mikä vei ihanasti kivut pois. Kun sen vaikutus alkoi lakata, sain selkääni epiduraalikatetrin ja lääkettä sen kautta. Kohdunsuun tilanne ei kuitenkaan alkanut edetä toivotulla tavalla, joten kalvot puhkaistiin ja vähän ajan päästi laitettiin oksitosiinitippa vauhdittamaan synnytyksen etenemistä.

 Epiduraali oli puuduttanut kuitenkin vain oikean puolen ja tuo selittämätön kipu vasemmalla puolella paheni taas. Asiaa kävi ihmettelemässä pari lääkäriäkin, mutta kukaan ei tiennyt, mistä kipu johtuu. Sain kohdunkaulanpuudutteen, joka auttoi asiaa hetkeksi. Epiduraalikatetria liikutettiin hieman, jonka jälkeen lääke levisi tasaisesti ja puudutti myös vasemman puolen. Tää vaihe oli helppo, kun en tuntenut kipuja ja aina kun alkoi tuntua, sain lisää puudutetta. Tilanne eteni kuitenkin edelleen melko hitaasti ja oksitosiiniakin lisättiin pari kertaa. Lopulta ma ti yönä puolen yön jälkeen olin täysin auki. Nyt kuitenkin jouduttiin odottelemaan, että puudutus hieman vähenisi, jotta tunnen supistuksen ja ponnistuksen tarpeen.

Vihdoin pääsin ponnistamaan. Se ei ollut musta niin paha juttu kuin olin luullut,
Varmasti koska en tuntenut kipua, pelkästään painetta. Jossain vaiheessa taas se vasemman puolen kipu rupesi tuntumaan ja lopulta niin pahasti, etten enää pystynyt ponnistamaan vaikka miten yritin. Tässä vaiheessa sain spinaalin, mikä onneksi auttoi ja homma pääsi jatkumaan. Kun olin ponnistanut melkein kaksi tuntia, kätilö pyysi lääkärin katsomaan tilannetta. Vauva liikkui hyvin joka ponnistuksella, mutta minä aloin väsymään ja lääkäri päätti, että käytetään imukuppia jo nyt tässä vaiheessa, kun kaikki on vielä hyvin.

Niinpä lopulta 27,5 tunnin synnytyksen jälkeen pikkuinen tyttömme syntyi maailmaan. Pituus 51 cm ja paino 3715 g.

Meillähän oli luvattu poikaa, joten tyttö tuli pienoisena ylllätyksenä, ei kuitenkaan huonona sellaisena. :) Paitsi että nyt hän joutuu käyttämään poikien vaatteita. :D

Synnytys edistyi siis aika hitaasti kaikista kikoista huolimatta, ja veikkaan sen johtuneen siitä, ettei Batman halunnut paljastaa identiteettiään. ;) 


sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Turhautuminen

Nyt menee hermot! Pe-la yönä käytiin jo synnärillä kokeilemassa, mutta tämä pikkuherra ei halua tulla ulos, kiusaa vaan äitiä... :( Perjantai-iltana klo 20 supisteli 6-8 min välein. En kauaa edes jaksanut kellotella, kun noita samanlaisia putkia on ollut jo niin monta. Klo 22 supistukset alkoi kuitenkin käydä koko ajan kipeämmiksi ja väli lyheni alle viiteen minuuttiin. Klo 1 sitten lähdettiin, supistusten väli oli tässä vaiheessa 3 minuuttia. Pärjäsin vielä kipujen kanssa, paitsi että tohon mun kylkeen ne supparit sattui ihan älyttömästi. Mielessä oli kuitenkin se, että jo kuusi viikkoa sitten oli se kohdunkaula lyhentynyt yhteen senttiin ja neuvolassakin sanottu, ettei kannata jäädä moneksi tunniksi seurailemaan koska voi syntyä nopeastikin.

Synnärillä sitten makoilin käyrillä aika pitkään, kun ekan seurantajakson vauva nukkui. Kun hänet saatiin hereille mehulla ja ravistuksella, seurattiin tilannetta uudestaan. Supistuksia piirtyi käyrille ja kätilö oli jo tarjoamassa kipulääkkeitä, kunhan sisätutkimus olisi tehty. Tässä vaiheessa en kyllä vielä olis mitään 
ainakaan pillereitä vahvempaa ottanut, kun kuitenkin pärjäilin jotenkin. Sisätutkimuksessa selvisi, että kohdunkaulaa edelleen se sentti ja kohdunsuu kiinni. Eli kuusi viikkoa supistuksia ja vihlontoja ei oo saanut mitään aikaan! Mä en ala! Lähdettiin siis kotiin kipulääkkeiden ja rentouttavan lääkkeen kanssa, jotta saisin nukuttua jos synnytys sitten lähtiskin käyntiin. Aluksi vielä tuntui, että supistukset voimistuu mutta lopulta nukahdin. Muutaman kerran heräsin kipeisiin supistuksiin, mutta aamulla ne oli poissa.

Eilen särki joka paikkaa ja olo oli muutenkin kuin junan alle jääneellä. Mikähän mahtaa olla olo sit oikeesti synnytyksen jälkeen kun tuokin otti niin koville..? Kipeitä supistuksia tuli satunnaisesti eilen koko päivän ja viime yön. Mä vaan oon ihan masentunut, kun tuntuu ettei niistä nyt sitten olekaan mitään apua eikä ne edistä asiaa. Ja kipu on paljon pahempi kestää, kun tuntuu ettei se hyödytä. En siis niinkään oo pettynyt siihen, ettei Batman oo vielä syntynyt, vaan siihen että mun oma kroppa tuntuu taistelevan vastaan. Mulla on ollut niin paljon jo säännöllisiäkin supistuksia ja nyt viime päivät jo tosi kipeitäkin + kaikki muut olot ja tuntemukset, että tuntuu kyllä pahalta että tilanne on edelleen sama kuin kuusi viikkoa sitten. Tai ehkä mä toivon että se neuvolalääkäri silloin kuus viikkoa sitten mittasi väärin, tyhmähän se oli muutenkin... Stressaa myös se, että mistä hitosta mun pitäis sit tietää, millon on aika lähtee synnärille, kun nytkin jo täytty kaikki kriteerit: säännöllisiä kovenevia supistuksia noin 5 min välein muutaman tunnin ajan. Niinhän sitä sanotaan, että kyllä sen sitten tietää kun synnytys on käynnissä, mutta kyllä mä luulin jo nyt että se syntyy. Ja sit ne supistukset vaan loppuu?!? Eikä ees saanut aikaan mitään. Paska.

Huomenna on onneksi taas neuvola, ehkä se terkkari saa valettua muhun vähän uskoa. Näillä fiiliksillä ei nimittäin ois yhtään kiva lähtee synnyttämään...

perjantai 20. syyskuuta 2013

Kynttilöitä

Joni kävi tänään vaan pyörähtämässä kotona töiden jälkeen ja lähti melkein saman tien hallille selostaan jääkiekkoa. Mä raahasin itseni kävelylle, mutta enhän mä kauas päässyt kun supisti jo niin kipeesti että oli pakko kääntyä kotiin. En hirveen mielellään muutenkaan nyt oo lähtenyt kauheen kauas käveleen, kun sit jos ei pääsekään enää takasin niin ei oo kiva.

Kävelyn jälkeen hain puita ja laitoin saunan lämpenemään. Ja kyllä oli hyvät löylyt ja ihana rentoutua lauteilla. Saunan jälkeen päätin vielä fiilistellä kynttilänvalossa ja nyt onkin ihan joulufiilis. :D




Tylsistelyä ja odottelua rv 39+4

Loppuviikko onkin mennyt ihan vaan kotona hengaillessa ja synnytystä odotellessa. Nyt mäkin oon alkanut jo vähän kärsimättömäksi, supistelee niin paljon ja kipeästikin jo, että olis kiva päästä tositoimiin ja saada se pikkuinen viereen. Päivät käy myös aika tylsiksi, kun Joni on töissä ja sit sillä on melkein joka ilta jotain menoa.

Tuli mieleen tuosta mun edellisestä postauksesta, jossa kerroin suklaansyönnin lisääntyneen. Tais olla toissapäivänä kun Joni toivoi, että mä synnyttäisin jo, että sille jäis kaappiin ne mun suklaan jämät. :D Eli taidetaan olla molemmat sitä mieltä, että se on Batman joka sitä suklaata haluaa. ;)

Tällä viikolla oon siivoillut. Eilen siivosin koko kämpän, musta olis jotenkin kiva ajatus lähtee synnyttämään silleen et koti ei oo ihan kaaoksen vallassa. Vaikka tietystihän se kerkeää siihen kuntoon mennä sillä aikaa kun oon sairaalassa. Järjestelin myös Bättiksen vaatteet kaappiin uudelleen kun ne tuntui olevan jotenkin kauheen sekavasti. Aiemmin oli siis yhdellä hyllyllä aina suunnilleen yhden koon kaikki vaatteet: bodyt, housut, yökkärit jne. Nyt laitoin bodyt yhdelle hyllylle, housut toiselle jne ja koon mukaan pinoihin. Jotenkin tuntuu, että ehkä tolleen ei niin helposti käy niin että jää joku vaate pitämättä koska menee huomaamatta  pieneksi. Mutta käytäntö varmaan näyttää toimiiko tuo ollenkaan. :) Keitin myös tutit ja tuttipullot, nyt on nekin sitten valmiina jos ja kun tarvetta ilmenee. Tänään pesin ruokailuvälinelaatikon ja jääkaapin. Niitäkin oon jo pitkään katsellut että pitäis putsata, mut oon sit aatellut että eipä kai sillä niin kiire ole. Mutta nyt on sekin tehty, Jei! Nyt en kuitenkaan enää jaksais keksiä lisää siivoamista saatika siivota, joten synny synny vaan!

tiistai 17. syyskuuta 2013

Perhevalmennusta

Tänään on taas vaihteeksi ollut laiska päivä... Nukuin parin tunnin päikkäritkin, mut se voi kyllä johtua siitäkin, että päätä on särkenyt koko päivän. Päikkyjen jälkeen menin tekemään ruokaa ja polton peukaloni. Meidän yhden kattilan kannesta on irronnut se kahva, ja yleensä otan sen pois patalapulla. Nyt jotenkin ajattelin, ettei vesi vielä kiehu siellä ja otin kannen reunasta paljaalla kädellä. Vesipä kiehuikin jo täyttä häkää ja kuuma vesihöyry poltti ton peukalon... En muista milloin oisin polttanut itseeni noin pahasti, sattu ihan sairaasti ja nyt iho on tunnoton... No, ehkä ens kerralla käytän taas sitä patalappua...

Illalla meillä oli taas perhevalmennusta, aiheena muuttuva elämäntilanne. Odotukset ei ollut kovin korkealla, osittain johtuen surkeasta viime kerrasta ja osittain aiheesta: mä ainakin ajattelin luvassa olevan jotain perus diipadaapaa, josta ei paljon käteen jää. Niinpä toi kerta oli positiivinen yllätys. Melkein koko kerta käytiin läpi keskustellen ja aiheet oli aika hyviä ja herätti meissäkin vielä kotimatkalla keskustelua. Mua vaan huvittaa käydä noissa, kun meidän olis pitänyt käydä jo keväällä mut ei silloin ehditty. Nyt tuolla kaikilla muilla on laskettu aika joskus marras-joulukuussa, ja meillä viikon päästä. :D Siellä oli jo muutkin jännittänyt, että vieläkö me tällä kertaa tullaan. :) Ens tiistaina olis sit viimeinen kerta, saa nähdä vieläkö sinne päästään (toivottavasti ei).

Mutta nyt vaihteeksi vuorossa teetä ja suklaata. :) Suklaansyönti on kyllä raskauden aikana lisääntynyt suuresti, aiemmin söin kerralla suklaata maks kaksi riviä ja yksi levy kesti kuukausia (paitsi jos Joni löysi sen...). No en vieläkään syö kerralla kuin sen pari riviä mutta useampana päivänä eikä levy riitä nyt kuin about viikoksi. Mut ehkä tää palautuu normaalitasolle synnytyksen jälkeen..? Jos se onkin Batman joka sitä suklaata haluaa?! ;)

maanantai 16. syyskuuta 2013

Neuvola rv 39+0 ja kirppislöytöjä

Eilinen meni kuin menikin aika pitkälle sohvalla makoillessa, mutta sallittakoon se nyt tällä kertaa. Virittelin olkkarin ikkunan eteen lyhdyn, se näyttää kivalta kun illat on pimeitä. :) Ehkä täytyy vielä hankkia toinen tuohon toisen ikkunan eteen...


Eilen illalla supisteli pari tuntia vähän jo kipeästikin noin 6 min välein, mutta siitäpä ne sitten taas laantui. Kaippa se Bättis tekee tietä siellä jo valmiiksi... Nella herätti mut yöllä vaatien ulos tosi tarmokkaasti ja Nella ei ikinä vaadi ulos ellei oo suunnilleen kurat jo lattialla. Mä sitten pomppasin pystyyn ja pihalle sen kanssa pelkästään yökkärissä ja oli aika kylmä... En uskaltanut päästää sitä vapaana pihalle pimeeseen, kun siitä ei koskaan tiiä tuleeko takasin kiltisti vai väkisin. No, Nella kävi sitten pissalla! Eikä ollut edes mikään kovan hädän pissa! Muuta se ei suostunut tekemään ja lopulta sit mentiin takas sisälle. Sisälläkin se vielä käyttäytyi ihan oudosti ja mä jo rupesin miettimään, että nytkö mä synnytänkin ja Nella vaistoo sen ja on sen takia ihan sekaisin... Sanoin sit kuitenkin sille että ei tunnu mitään ja mentiin takas nukkumaan. Tosin mä en sit enää meinannutkaan saada unta ja kyllä väsytti kuudelta herätä! En tiiä mitä se Nella hölmöili, ei oo koskaan ennen käyttäytynyt noin, mutta eipä se nyt sit tainnut synnytykseenkään liittyä, koska me ollaan vielä yhtenä kappaleena. :D Aamulla kun kerroin Jonille, niin se oli vaan että "ja Sä ensimmäisenä luulet synnytyksen alkaneen kun koira käyttäytyy oudosti". :D Jos Ninni ois tehnyt ton niin en ois miettinyt mitään, mut Nella onkin vähän eri tapaus. :)

No niin, joka tapauksessa, aamulla käytiin sit taas neuvolassa ja tässä mittauksia:

Rv 39+0 (38+0)
Painonlisäys alusta 7 kg (6kg)
Turvotus ++ (++)
Rr 105/73 (112/66)
Hb 122 (ei mitattu, edellinen 127)
Sf mitta 35 cm (34)
Tarjonta rt (rt)
Syke 145 (145)
Liikkeet ++ (++)

Painoo olikin sitten tullut... On kyllä turvotustakin muta tulihan sitä vähän vkoloppuna herkuteltuakin. No ei tuo kokonaislisäys nyt vieläkään paha oo joten ei jaksa liikaa miettiä sitä. :) Mietitään sit kun vauva on ulkona ja maha roikkuu... Hemoglobiini oli taas vähän laskenut, en kyllä oo rautaakaan nyt säännöllisesti syönyt, joten nyt syödään taas ettei liikaa laskis. Sf mitta on keskikäyrän yläpuolella muttei onneks yläkäyrällä asti. Pää ei enää juurikaan heilu, mutta peppu on edelleen kyljissä asti! Ja mun oikee kylki on kyllä kuolemaisillaan. Sattuu oikeestaan koko ajan paitsi selällään maatessa ja sehän nyt ei sitten muutoin ole kovin suositeltu asento oleilla... Terkka neuvoi ottamaan särkylääkettä ja jos on tosi paha niin sitten lääkäriin. En vaan tiiä mikä on tosi paha, koska kyllä se nytkin nostattaa kyyneleet silmiin kun oikein sattuu. Ja sit taas vaikka olis esim. kylkiluu murtunut, niin eipä sille paljon voi tässä tilanteessa tehdä. Ja voikos niille oikein muutenkaan..? No, katsellaan josko tässä jotenkin päin selviää ja toivoo vaikka että se Bättis sieltä ulkoistaisi itsensä. Tosin en tiiä miten synnyttäminen onnistuu näin kipeällä kyljellä..? Tai ehkä sen kivun unohtaa kun tulee muita kipuja. :D Mä olin jo ajat sitten sitä mieltä, että me ei päästä laskettuun aikaan asti, mut nyt oon vähän alkanut epäröimään. Ja Joni sanoi aamulla et se luulee että menee lokakuulle saakka... Se ois sinänsä kiva, koska en tykkää numerosta yhdeksän. ;D mutta saispa tuo mun puolesta kohta jo vaikka tullakin, on niin tylsää nykyään hengailla yksin kotona.

Auto jäi tänään mulle koska Joni meni tietysti neuvolasta suoraan töihin ja mä käytin tilaisuuden hyväkseni ja lähdin kirppiksille pyörimään. Ekana kävin hakemassa ihanan nallekarvapuvun, jonka ostin fb:n lastentarvikekirppikseltä naurettavan halvalla. No se on kyllä kokoa 56 että en olis noin pientä kovin kalliilla viitsinyt ostaakaan. Mutta tää taitaakin päästä kotiintulovaatteeksi. :)


Sitten ajelin kaupunkiin kirpparille ja sieltä löysin parit housut ja leikkimaton. Leikkimattoakin oon aina välillä etsiskellyt, mut en oo löytänyt mieluista ja omalle kukkarolle sopivaa (siis miten nekin voi maksaa 70 €?!). Aattelin sit jo että ei se vauva sitä heti kuitenkaan tarvii, että ostan sit vaikka vähän myöhemmin jos sopiva osuu kohdalle. Ja nyt se sit osui. Olin ensin jo ostamassa vähän yksinkertaisempaa ja halvempaa, kunnes onneksi paketti oli sen verran auki, että sieltä lemahti AIVAN JÄRKYTTÄVÄ tupakan haju! Hiukka ois harmittanut, jos oisin sen ostanut ja huomannut hajun vasta kotona, se nimittäin aiheutti mulle jo päänsäryn. Enkä ollut edes ajatellut että niitä pitää haistellakin ennen kuin ostaa! No, ostin sit sen toisen. Mulle ois kelvannut kyllä yksinkertaisempikin, tossa on nyt musiikkia ja väriseviä leluja ja en ees tiiä mitä kaikkee. Mutta täytyyhän sitä nyt insinöörin lapsella olla teknisiä vempeleitä heti synnyttyään! ;) Jjjep...


Sit kävin vielä toisella kirppiksellä, josta ostin myös muutamat housut. Vähän sai kyllä pidätellä itseään, etten ostanut bodyjäkin, mut niitä alkaa olla jo niin paljon että sain onneksi pidettyä näppini erossa niistä. Ja nyt on pöksyvarastokin aika mallillaan. :)





Hinnatkaan ei taas päätä huimanneet, halvimmat oli 20 senttiä ja kalleimmatkin 2 euroa, joten en ehkä ihan heti mee konkurssiin noiden takia. :) Aika pitkään jo olinkin tossa välissä ostamatta vaatteita, mutta olihan niitä taas kiva päästä hypistelemään. Mut nyt en enää osta, ei mahdu kaappiinkaan! Ennen kuin sit kun siirrytään vähän isompiin. ;)

Nyt yritän lepuuttaa tuota mun kylkeä, kohta pitää sit kuitenkin lähtee hakeen se Joni töistä ja käydä kaupassa ja sen aikaa ainakin pitäis sit jaksaa olla ton kyljen kanssa... Aa, sattuu jo pelkkä ajatus...

lauantai 14. syyskuuta 2013

Lauantaipuuhailua

Se olis sitten enää 9 päivää laskettuun aikaan. Hui! Elokuussakin kun se vielä tuntui niin kaukaiselta, ja nyt se on ihan lähellä.


Mä ajattelin jo ennen kuin olin raskaana, että sitten joskus kun oon raskaana niin en varmasti uskalla poistua kotoa siitä hetkestä kun on noin kuukausi laskettuun aikaan. Ja jossain vaiheessa sanoin meidän neuvolan tädillekin, että syyskuussa en varmaan uskalla lähtee mihinkään kun pelkään että synnytys käynnistyy. Mutta onneksi oon uskaltanut! :D Tosin en kyllä tästä lähiympäristöstä enää halua lähtee kauemmas, mutta kaupassa sentään oon vielä uskaltanut käydä.

Tänään sain aamulla houkuteltua Jonin lähtemään mun kanssa kirppikselle, mut se reissu osoittautui surkeaksi. Kirppis oli niiiiiiiin täynnä porukkaa, ettei mun hyväksi havaittu taktiikka puikkelehtia kirppis läpi tosi nopeesti pysähtyen vain vauvanvaatepöytiin ollut mahdollista. Niinpä luovutin ja lähdettiin saman tien pois. Täytyy käydä viikolla joku päivä yrittämässä uudestaan.

Sitten mentiinkin lounaalle meidän ystäväpariskunnan kanssa, jotka on muuttamassa pois Jyväskylästä. Samaan syssyyn käytiin heidän kanssa kiertämässä Asko ja Kodin Ykkönen, he kun nyt sisustavat uutta asuntoaan. Tässä vaiheessa mun oli jo pakko viheltää peli poikki, koska meidän oli tarkoitus käydä vielä urheiluliikkeessä ja ruokakaupassa ja mua alkoi särkeä joka paikkaa. Selkä ja jalat oli ihan hajalla, samoin toi mun oikee kylki joka tuntuu menevän päivä päivältä pahemmaksi. Nyt oikeesti sattuu melkein koko ajan eikä mikään asento oo hyvä, melkein tekee jo mieli itkeä. Jonin mielestä kuitenkaan ei voi sattua jos ei näy verta, joten yritetään uskoa sitä. ;)

Kodin Ykkösestä mukaan tarttui Batmanin huoneeseen matto. Olin ajatellut sinne kahta tällaista hieman pienempää, toista juuri tuota väriä mitä löytyi ja toista vihreää. Mutta vihreä olikin ollut kesäväri eikä sitä enää ollut myynnissä. Niinpä päädyttiin sitten tuohon yhteen hieman isompaan. 


Joni osti myös viimeinkin sen kylpyammeen, joten nyt pääsee Bättiskin pesulle. :)


Kauppareissun jälkeen tultiin kotiin, jossa mä sitten otinkin pienet päikkärit. Ja kyllä teki hyvää! :) Illalla käytiin vielä Rossossa syömässä ja seuraavaksi olisi vuorossa jälkkäri jätskit. :) Varsin toiminnallinen päivä siis, ainakin mun mittapuulla nykyään. Voi olla kyllä että kostautuu huomenna ja nukun koko päivän. Mutta sunnuntaihan onkin lepopäivä! ;)

torstai 12. syyskuuta 2013

Sämpylöitä ja pullaa!

No en sitten malttanut jättää sitä leipomista huomiseksi, kun teki niin hirveästi mieli jotakin hyvää. :D Leipaisin sitten niitä vanilja-omenasarvia (ja mä en ikinä saa niistä hyvän näköisiä...) ja kun hiivaa jäi niin sämpylöitä. Sämpylöistä toivottavasti riittää pakkaseen asti, niin saa niitä sieltä sit sulatella. :)




Siivouspäivä ja vadelmanlehtitee

Tänään olikin sit taas siivouspäivä, vaikka aamulla olin ihan varma etten jaksa. Hyvä kuitenkin, että tuli tehtyä. :) Tosin Ninnillä on juoksut ja se on sotkenut kaikki lattiat, joten ei täällä kovin siistiltä näytä. Mut pitää kattoo jos sitä vaikka huomenna vielä jaksais pestä lattiat. Siivousta seurasikin sit aika mojovia supistuksia ja muitakin kipeitä tuntemuksia... Batman on ollut koko päivän aika rauhallinen, mut nyt alko hirvee mylläys. Toi mun oikee kylki on kyllä niin kipee!

Tein tänään myös omenasosetta pakkaseen. Tein sitä oikeestaan leipomista varten, mut sit tajusin että sehän olis varmaan ihan hyvää Bättiksellekin sitten kun rupee syömään muutakin kun maitoo. Saas nähdä jos jaksais tehdä vielä toisen satsin. :)


Ostin eilen myös vadelmanlehtiteetä, joka on täällä blogimaailmassa tullut tutuksi. Sen sanotaan vahvistavan kohtulihaksia voimistaen näin supistuksia ja tehden synnytyksestä helpomman. Myös palautumisen sanotaan olevan nopeampaa. Tiedä sitten onko oikeasti mitään vaikutusta, mutta samapa sitä on juoda kun ei haittaakaan ole. :) Ja itse asiassa se on kyllä aika hyvääkin. :D 


Tarkoitus oli tänään myös leipoa, vanilja-omenasarvia, kun nyt olis kerran sitä omenasosetta. Mutta enpä jaksa! :P Katsotaan huomenna uudestaan. Onhan se hyvä jättää vähän tekemistä muillekin päiville. ;)

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Valmennusta, kahvittelua ja elokuva

Eilinen meni kyllä taas aika koomassa, en oikein mitään jaksanut päivällä tehdä. Iltapäivällä hain sitten Jonin töistä ja mentiin perhevalmennuksen fysioterapia käynnille. Oli kyllä niin surkee kerta että huhheijjaa! Mä olin aatellut että siellä vaikka tehtäis jotain liikkeitä tai juttuja mitä on hyvä tehdä tän mahan kanssa, mutta ei. Alussa vielä sanottiin että tää on nyt sellainen kerta että isäkin pääsee osallistumaan. Ensimmäiset puolitoista tuntia katseltiin kalvoja 70-luvulta ja kuunneltiin höpinöitä, mitä lihaksia pitää treenata ja mitä rentouttaa. Lantionpohjanlihaksista puhuttiin kans pitkät tovit, vähän liiankin pitkät... Lopulta sit päästiin mun mielestä itse asiaan eli päästiin ite vähän kokeileen jumppapallolla hyviä asentoja avautumisvaiheeseen jne. Mut oikeestaan kaikki muut paitsi pallon päällä istuminen tuntui musta pahalta, sattui mahaan... En tiiä, meni kaks tuntia ihan hukkaan ja Jonikin oli ihan vihainen, sen kerran kun sen sain lähtemään mukaan... Ja isät pääs mukaan siinä et kun meidät mammat laitettiin patjalle makaamaan tyyny jalkojen välissä, niin isät sai sit hieroo ristiselkää. Ja tääkin vaan sattu mun mahaan ja tuli huono olo...

Tänään onkin sit ollut touhua ihan eritavalla. Vaikka tänäänkin kyllä väsytti, mutta Ninni oli eilen vähän syönyt mun sänkyä kotona yksin ollessaan ja tiesin et tänään joutuu oleen vielä pidempään yksin, joten päätin että käyn sen kanssa lenkillä. Aamupalan jälkeen sit lähdettiin, vaikka mä en kyllä pitkällä jaksanut käydä, rupesi niin paljon supistelemaan ja kävely oli tosi vaivalloista. Lenkin jälkeen siivosin ja imuroin auton ja sit ruuan jälkeen rupesinkin jo valmistautumaan itse lähtöön. Kävin kahvilla toisen raskaana olevan tytön kanssa, jolla on laskettu aika kaks päivää meidän jälkeen. Oli kyllä kiva jutustella raskaudesta ja muustakin, kun ollaan niin samassa tilanteessa. :)

Kahvittelujen jälkeen hain Jonin töistä ja heitin sen jäähallille. Itse suuntasin kaupunkiin ja leffaan kaverin kanssa. Käytiin katsomassa "Tumman veden päällä". Ihan olo hyvä leffa, vaikka kirja oli kyllä musta parempi, niinkuin usein on. Ostin myös uudet lökäpöksyt ja tuubihuivin. Ja oon vakuuttunut että tää huivi käy täydellisesti sen takin kanssa, jonka viime kaupunkireissulla löysin, kunhan vaan saan sen ostettua. :)

Nyt pitäis sit lähtee hakemaan se Joni sieltä hallilta, tää on näitä iloja kun on vaan yks auto käytössä... Onneks sentään huomenna mä en tarvii autoo, joten ei tarvii aamulla herätä viemään Jonia töihin niinkuin tällä viikolla muina päivinä. Taidanpa ottaa koirat matkaan, kun ne on jo koko päivän olleet yksin kotona...

maanantai 9. syyskuuta 2013

Neuvola rv 38+0

Nukuin viime yön tosi huonosti, kävin vessassakin ainakin kymmenen kertaa. Ja kellon soidessa aamulla olin ihan taju kankaalla, en ees ensin tajunnut mikä rimputtaa. Jonin mielestä oli hauskaa että mä oon päässyt sen kanssa samalle tasolle, se kun ei oikein tahdo edes herätä herätyskelloon... Päästiinpäs kuitenkin molemmat ylös ja heti aamusta neuvolaan.

Rv 38+0 (37+2)
Painonlisäys raskauden alusta 6 kg (5,8 kg) -> 280 g/vko (175 g/vko)
Turvotus ++ (+)
Rr 112/66 (108/71)
Sf mitta 34 cm (33 cm)
Tarjonta rt (rt)
Syke 145 (145)
Liikkeet ++ (++)

Turvotusta on nyt ollut aiempaa enemmän, vaikkei se nyt vieläkään musta mitään ihan karmaisevaa ole. Sormiin kuitenkin sattuu inhottavasti kun puristaa ja ne aiemmin isommat kengätkin jo puristaa... Toivotaan ettei enempää turpoa, sormien kanssa on tosiaan jo aika ikävät oltavat...

Muutoin kaikki oli taas hyvin, terkka sanoi että vauva on oikein hyvin jo alhaalla muttei nyt sit sanonut mitään että onko jo kiinnittynyt. Sykkeitä kuunnellessa Batman mojautti anturiin oikein kunnolla ja muutenkin livisti pari kertaa pois alta. Tais toinen vasta heräillä unilta kun neuvolaan kävellessä sanoinkin Jonille, että Bättis on nyt parina aamuna ollut vähän aamu-uninen, yleensä herää viimeistään kun mä syön aamupalaa mut tänään tosiaan vasta tuolla neuvolassa ja eilen herättelin sen itse sieltä tökkimällä kun ei mitään niin pitkään aikaan tuntunut.

Neuvolan jälkeen vein Jonin töihin ja kävin itse kaupassa. En oo oikein löytänyt mistään tuttinauhoja, mut nyt ihan sattumalta huomasin jonkinlaisia olevan tuolla kaupassa ja ostinkin sitten sellaisen. Ja ihan tarkoituksella otin vaaleanpunaisen vaikka ois ollut sinisiä ja vihreitäkin. Saa Batman opetella käyttämään myös "tyttö"värejä, erityisesti pinkkiä! ;)



Kotiin tultuani laitoin pyykit pyörimään, söin uudestaan aamupalaa ja katsoin telkkaa. Sen jälkeen rupesinkin nukkumaan ja hyvin nukutti! Kun parin tunnin päästä heräilin, tein ruuan ja sit pitikin oikeestaan jo lähtee hakemaan Jonia töistä, eli tänään en kyllä oo tehnyt mitään! Jospa sitä ens yön nukkuis paremmin taas niin vois jaksaa päivälläkin tehdä jotain.

Oon nyt pakastanut aina osan tekemästäni ruuasta, silleen että samaa ruokaa on aina parille-muutamalle päivälle. Ei tarvii sit vauvan kanssa miettiä ehtiikö tai jaksaako tehdä ruokaa. Haluaisin myös leipoo pakkaseen, mut toi meidän pakkanen on aika pieni ja se alkaa olla ihan täynnä jo. Joten jos tätä lukee joku joka aikoo tulla meillä kyläilemään niin kannattaa varautua omin pullin tai tyytyä pelkkään kahviin. :D No kyllä mä sinne jotain tässä joku päivä leivon kun se Jonikin lähti nyt töihin, niin on jotain tekemistäkin. :)

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Talkoot

Aamulla kun viimein kömmin sängystä ylös ja pihalle koirien kanssa, vastassa oli taas kaunis syysaamu. Kuva ei tee oikeutta, mutta sumua oli paljon ja pian sumun hälvettyä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta.


Päivällä pihaamme ajoivat ensin mun vanhemmat ja heti perään Jonin vanhemmat. Mun vanhemmat tuli hakemaan autotallista tavaroitaan ja Jonin vanhemmat muuten vain käymään, mutta pianhan siitä sukeutuikin kunnon pihatalkoot. :D Täytyy kyllä sanoa, että toi piha ei oo koko kesänä näyttänyt niin hyvältä kuin miltä se nyt näyttää. Kiitos siis avusta kaikille, itsehän en tehnyt muuta kuin seurasin sivusta. :D Mutta sekin otti kyllä koville, hirveää vihlomista nivusissa ja kun vieraiden lähdettyä rupesin tekemään ruokaa, supisti suunnilleen joka hetken jonka olin seisaallaan.

Huomenna poksuu taas viikot. Muutama onkin jo kysellyt multa, että joko synnytys jännittää. Ei oikeastaan vielä, vaikka kyllähän se koko ajan on enemmän ja enemmän mielessä. Kun supistelee kipeästi ja miettii, että nytkö se syntyy, niin silloin alkaa vähän jännittää. Eli luulen että jännitys iskee sitten kun alkaa tapahtua. Enemmän tällä hetkellä jännittää se, missä Joni on silloin kun synnytys alkaa ja ehtiikö se mukaan plus jos Joni on jossain muualla kuin kotona, millä mä pääsen sairaalaan. Toivon siis oikeestaan että alkais vaikka yöllä niin ei tarviis miettiä mitään ylimääräistä.

Mulla on vähän ristiriitaiset tuntemukset sen suhteen, että joko haluaisin että vauva syntyy. Toisaalta, mikäs siinä, kaikki on aika lailla valmista ja mahakin alkaa jo kiristää ja olo on tukala. Toisaalta en kuitenkaan tiiä oonko ihan vielä valmis.  Jotenkin en haluis ehkä ihan vielä luopua tästä mahasta ja sit taas toisaalta en malta odottaa että päästään tapaamaan Batman kasvotusten. Oon nyt vaan yrittänyt ihastella mahaani kun se tuossa mukana vielä kulkee. :) No, joka tapauksessa, vauva tulee kun on tullakseen ja on kyllä tervetullut milloin vain. :)

Ikkunanpesua ja kyläilyä

Eilinen päivä hurahti ohi ennätysvauhtia! Aamulla äitini tuli auttamaan mua ikkunanpesussa, joten huh, nyt nekin on viimeinkin pesty! Ja johan kirkastui maailma! :D Tosin koirat on kyllä jo ehtineet tehdä oman osansa olkkarin ikkunoiden kuolaamisessa, kun ne siitä aina tuijottaa ulos. Mutta näkeepähän nekin nyt paremmin. :)

Kun ikkunat oli pesty, lähdettiin käymään mun ukin luona, jonne oli tullut myös mun molemmat tädit. Kyläillessä aika kului taas ihan huomaamatta. Meidän mummi oli aikanaan hankkinut jokaisen lapsenlapsen synnyttyä yhden koristelinnun ja nyt me päätettiin jakaa nämä linnut omistajilleen. Mä muistin aika hyvin melkein kaikkien serkusten linnut, mutta onneksi mummi oli ollut niin ovela, että lintujen pohjassa oli kunkin syntymäpäivä ja löydettiin myös ne, joita mä en muistanut. Mun lintu on tuo vihreä tuossa keskirivissä, ja niinkuin näkyy on siltä katkennut pyrstö leikkien tiimellyksessä.



Lähtiessä napattiin vielä laatikollinennomenoita ukin omenapuusta, kohta voisikin mennä niitä maistelemaan. :)

Kotona käytettiin koirat pihalla ja Nella löysi taas siilin. Yritin ottaa siitä kuvan kun se niin söpösti killitti, mutta sitä pelotti ja se veti päänsä piiloon...


Kun koirat oli ruokittu ja ulkoilutettu, lähdettiin taas kylään! :D Nyt mentiin meidän kavereiden luo kihlajaisiin. Siellä sitten istuttiinkin koko ilta. Mua kyllä rupes väsyttään jo aika aikasin ja haukottelin pitkin iltaa, mutta kun Joni kysyi joko lähdetään niin en halunnut vielä. Oli kiva pitkästä aikaa olla jossain. Puoli kahdentoista aikaan oli kuitenkin pakko luovuttaa ja suunnata kohti kotia ja sänkyä.

Nyt koirat tuijottaa mua niin anovasti, että täytyy varmaan nousta ja viedä ne pihalle. Ja onhan tässä jo itselläkin nälkä! :D

torstai 5. syyskuuta 2013

Lastenhuone

No niin, nyt se lastenhuone on viimeinkin valmis (okei okei, puuttuu edelleen se kynnyslista ja lamppu, mutta mitäs pienistä). Viimeisin projekti jota siellä oon kyhännyt valmistui eilen. Yksi seinistä siis maalattiin vihreäksi, ja tällä seinällä oli valkoinen ovi. Joni sai idean, että oveenkinhan voisi maalata jotakin samalla vihreällä, millä seinä on maalattu. Mä rupesikin sitten etsimään sopivaa sabluunaa maalaamiseen, ajatuksena oli saada oveen puu. Mitään sopivaa ei kuitenkaan löytynyt ja mä oikeastaan ja luovutin ja ajattelin, että olkoon ovi sitten vaan valkoinen. Mutta! Kun pari viikkoa sitten kävin ystäväni luona kylässä hänen uudessa kodissaan, sain idean. Hän oli ostanut Ikeasta sisustustarran, joka oli puu. Minä ostin sitten samanlaisen ja leikkasin puun osaset irti reunoistaan ja kokosin näin sabluunan maalaamista varten. Tää ei ollut mikään kiva juttu ja reunat oli tosi ohuet, mutta onnistuin! :)



Sabluunan teippaaminen paikoilleen oli myös melko hankalaa puuhaa, mutta kyllä se siihen lopulta jotenkin asettui.


Eilen sitten lopulta maalasin puun ja tänään irrotin sabluunan osat, ja nyt on valmista. :) Olis voinut ehkä maalata toisenkin kerroksen, mutten jaksanut... Kuva vielä haalistaa värejä lisää, mutta ihan kiva siitä mun mielestä tuli.



Tässä sit vielä kuvia koko huoneesta:





Myös pinnasänky odottaa jo valmiina nukkujaa meidän sängyn vieressä. Sabluunaa varten leikkaamani puun osaset on kasattu tänne. :)