Ensiaskeleet!

Nyt se viimein tapahtui, Lotta otti ensimmäiset askeleensa ilman tukea! Ja ihan samanikäisenä kuin minä: 10 kk 3 vko. Jo jonkin aikaa Lotta on seisonut ilman tukea, tällä viikolla selkeästi enemmän ja pidempään. Keskiviikkona ollessamme vauvatreffeillä Lotta otti pari askelta paikallaan ja eilen jo askeleen kaksi eteenpäin. Tänään sitten mentiinkin jo useampi askel eteenpäin ja matka päättyi edessä olevaan leluun, joka piti tietenkin saada käteen.

Hui, tästä se kai sitten lähtee ja taas saa äiti juosta entistä enemmän perässä...

Pieni pusuttelija

Lotta on kasvanut taas ihan hurjasti ja oppinut uusia asioita! Tällä hetkellä in on pusuttelu ja haliminen. Pusuja saa niin Lotan poikaystävä E, äiti, isi, vaippapaketin vauva kuin koiratkin.

Jos Lotta näkee, kun minä ja Joni pussataan tai halataan, alkaa hän naureskella. Olen jonkin aikaa ihmetellyt, miksi Lotta tulee usein puremaan mua nenästä ja nauraa päälle, ja nyt käsitin, että Lotta taitaa luulla nenästä puremista pussaamiseksi. Ehkä Joni sitten pureekin mua nenästä ja Lotta ottaa siitä mallia! ;) Muut eivät näitä nenästäpuru pusuja kuitenkaan saa, vaan heitä lähestytään suu ammollaan ja poskelle läväytetään märkä kuolavana. Tänään olen pyytänyt Lottaa antamaan äidille pusu ja Lotta on kiltisti tullut puraisemaan minua nenästä. <3

Viides hammas tuli tänään läpi ikenestä ja kuudeskin on ihan tuloillaan. Lotta ylettyy koko ajan korkeammalle ja korkeammalle, ja saakin jo tavaroita jopa ruokapöydän reunalta. Lotta seisoo yhä useammin ja pidempään ilman tukea, mutta askelia ei vielä uskalleta ottaa kuin kädestä kiinni pitäessä. Koirille Lotta antaa tai heittää palloa jo hienosti. Myös tanssiminen on viimein opittu ja pieni vaippapeppu hytkyy söpösti musiikin kuuluessa. Vilkuttelu on myös taas hauskaa ja Lotta huiskuttaa milloin kenellekin, joskus ihan vain itselleen.

Minä vietin eilen illalla tyttöjen iltaa ystävieni kanssa ja olin ensimmäistä kertaa yön pois kotoa Lotan synnyttyä. Yllättävän hyvin maltoin olla, eikä ikäväkään yllättänyt kuin nukkumaankäydessä. Lotta oli kotona Jonin kanssa ja myös heillä oli mennyt hyvin. Kotiintullessa sain Lotalta ihanan leveän hymyn ja tytön syliini halimaan. <3

Uskomatonta, miten iso tyttö mun pieni vauva jo on. Joka päivä saa hämmästellä, miten Lotta oppii jotakin uutta ja keksii hauskoja juttuja.

Treffeillä

Tänään käytiin vauvatreffeillä. Oltiin sovittu, että nähdään klo 12, mutta Lotta posotti tavoistaan poiketen päiväunia vielä tuolloin, enkä viitsinyt toista herättää, joten me mentiin tunnin myöhässä. Myöhästely on kyllä tullut tutuksi Lotan synnyttyä... :D

Lotta viihtyi vauvaseurassa jälleen loistavasti ja tutkiskeli uusia paikkoja innokkaana. Parasta taisi olla lasinen portaiden kaide ja melkein lattiaan asti olevat ikkunat, joista oli hyvä katsella ulos.

Lotan jäljiltä tuo kaide ja ikkunat taisivat olla kuolan peitossa... :D

Kotiin lähtiessä Lotta vielä testasi portaita, muttei onneksi uskaltanut lähteä kiipeämään.

Tuolla kylässä Lotta myös seisoi ensimmäisen kerran ilman tukea! Yllättävän pitkään se siinä pysyi, ei varmaan ollut kuin muutaman sekunnin mutta kuitenkin niin, että oikeasti seisoi. Alas tultiin pyllylleen eikä edes itkun kera. Lottahan on jo jonkin aikaa pysynyt polvillaan ilman tukea, mutta tuo oli ensimmäinen kerta seisomista.

Juuri kun alkoi tuntua, että liikkuminen on melko hallittua, eikä koko ajan tarvitse vahtia jokaista liikettä. Niin iso tyttö jo!

Muuta me ei sitten tänään ollakaan puuhailtu. Lotta nukahti kotimatkalla ja nukkui melkein kaksi tuntia (mistä sitä unta onkaan tänään riittänyt..?) ja ilta ollaankin vaan leikitty kaikenlaista. Näköjään rytmi on nyt hieman myöhäistynyt, koska tänäänkin päästiin sänkyyn vasta hetki sitten. Onneksi nykyään myös nukutaan lähemmäs kahdeksaa aamuisin. :)

Kurkottelua

Lotta on kehittynyt kiipeilyssä ja varsinkin alastulossa huimasti lyhyessä ajassa. Nyt neitokainen nousee seisomaan melkeinpä mitä vasten vaan ja välillä yrittää ihan ilman tukeakin. Onneksi se ei vielä onnistu! Enää ylöspääsemiseen ei kuitenkaan tarvita edes mitään tasoa, mistä vetää itsensä ylös, vaan esimerkiksi seinä riittää. Allaolevissa kuvissa vain osa siitä, mihin kaikkialle Lotta nousee.

Keinutuolia vasten nouseminen on Lotasta varsin hauskaa, äitiä ja isää hieman hirvittää, mutta hienosti siihen nousee ja tulee alaskin.

Kirjahyllyssä on pitänyt jo siirtää tavaraa ylemmäs, koska kaikki revitään alas. Tietenkin.

Vessapaperipakkauksenkin päälle voi kiivetä! 

Koirille ruokaa.

Nykyään myös leluja kuskataan mukana ja nostellaan milloin minnekin.

Jalkoja pitkin nouseminen on yleensä merkki syliin tahtomisesta. <3

Ikkunastakin olisi kiva kurkistaa, ihan vielä ei vaan ylety.

Ja tässä vielä taidonnäyte alastulostakin.

Huomasin yksi päivä juurikin tuossa keittiöjakkaralla, että jos on alempi taso, niin Lotta ottaa alastullessaan siitä tukea ja yleensä laskeutuukin suoraan konttausasentoon. Myös korkeammilta tasoilta tullaan jo varsin näppärästi joko pepulleen tai polvilleen. Pää kolisee enää harvoin, oikeastaan vain väsyneenä. Lotta myös kurottelee kovasti esimerkiksi pöydällä olevia tavaroita ja yllättävän pitkälle se saakin kätensä ylettymään!

Myös kävely talutettaessa on kehittynyt. Nyt jalat astelevat varmasti vuoron perään eteenpäin ja välillä jopa yritetään juosta. Tukea vasten kävellään jo hirmuista kyytiä ja Lotta osaa vaihtaa tukea, eli kulkee esimerkiksi sohvaa pitkin sohvapöydän luo. Toisinaan Lotta jo suunnittelee ihan ilman tukea kävelyä, mutta onneksi ei ole vielä siihenkään ryhtynyt. Taaperokärrylle alkaisi todella olla tarvetta, Lotta nimittäin työntää tuolia tai lelulaatikkoa tai milloin mitäkin, minkä varassa sitten tepsuttelee menemään.

Kiipeilyä ja nukkumista (?)

Joni on taas tehnyt pitkän työviikon: eilen mm. oli töissä aamu kuudesta ilta kymmeneen ja muutkin päivät on olleet yli 12 tuntisia. Alkaa multakin jo loppua puhti juosta Lotan perässä, varsinkin kun sitä saa nyt taas vahtia silmä kovana tuon kiipeilyn takia. Nyt on jo kaatuiltukin, yleensä joko pepun kautta selälleen tai kyljelleen ja pää kolisee lattiaan. Paljon on kylläkin taas kehityttykin: aluksi esim. sohva ja sohvapöytä tuntui olevan liian korkeita ottaa tukea ja nousta seisomaan, mutta nyt niillekin noustaan kuin vanha tekijä. Tosin nimenomaan noista korkeammista paikoista on vaikeampi tulla alas...

Eilen hypättiin Lotan kanssa mun äidin kyytiin ja lähdettiin käymään meidän mummolassa. Lotta oli aluksi hieman kummissaan ja katseli tarkasti isomummoaan ja isoenoaan, mutta löysi pian itselleen kaverin, nimittäin kissan. Kissa pelkäsi aluksi Lottaa, mutta lopulta uskalsi tulla nenä Lotan nenää vasten. :) Kissa ei kuitenkaan tykännyt Lotan tavasta silittää ja vaihtoi paikkaansa vikkelästi aina Lotan lähestyessä. Välipala maistui hyvin isomummon kahvipöydässä kantoliinasta tehdyssä "syöttötuolissa".

Joni toi eilen töistä lasten ostoskärryn Lotalle. Vielähän tuo on aivan liian iso Lotan leikkiä, mutta kyytiin mahtui hyvin ja Lotta oli aivan innoissaan.

Ostoskärry on varmasti kiva lelu, kunhan Lotta hieman kasvaa, eikä ole jokaisella samanlaista. :) Sitä ennen meidän pitäisikin ostaa Brion taaperokärry, saisi Lotta sen kanssa tepsutella menemään. Kovasti on tyttö nimittäin innoissaan kävelemisestä.

Viime yö nukuttiin todella katkonaisesti. Alkoi itse asiassa jo illalla, Lotta heräili koko illan noin 10 min välein ja vaikka tuli meidän väliin jo melko aikaisin nukkumaan, heräiltiin silti läpi yön. Ehkä tästä johtuen otettiin koko porukka vahingossa reippaan tunnin päiväunet illalla. :D Eipä siinä mitään, mutta kun puoli kuusi herättiin, tuli vähän kiirus, kun Joni piti heittää kaupunkiin puoli seitsemäksi ja sitä ennen mm. syöttää Lotalle iltaruoka, joka sekin siis myöhästyi yli tunnilla. Noo, siitä selvittiin, mutta iltapuuroa ei syöty klo 18 eikä nukkumaan menty klo 19. :D 

Tää ilta vaikuttaa valitettavasti samanlaiselta kuin eilinen: Lotta nukahti klo 21 ja oon jo aika monesti käynyt rauhoittelemassa ja kääntämässä neitokaisen takaisin nukkumaan. Myös nukahtaminen oli työn ja tuskan takana, kun koko ajan olisi pitänyt kääntyä ja päästä kiipeilemään sängyssäkin. Sängynpohjakin piti jo laskea alimmalle tasolle, kun eilen päiväunilta herättyään Lotta seisoskeli sängyssään tyytyväisenä ja minä sain melkein sydänkohtauksen mennessäni Lottaa hakemaan...

Huomenna taitaakin olla Jonin nukutusvuoro. ;) Tosin keskiviikkona, kun Joni teki "vain" 11 tuntisen päivän ja ehti jopa kotiin Lotan vielä ollessa hereillä, sujui nukuttaminen iltapuuron syömisen lomassa. :D

Pieni kiipeilijä

Eilen tultiin kotiin viimeisestä vauvapiiristä vasta lähempänä puolta kahdeksaa ja uskoin Lotan nukahtavan melko nopeasti. Hetken annoin neitokaisen kuitenkin touhuta ennen iltatoimia, eikä väsymyksestä ollut tietoakaan. Lotta kun on nyt oppinut tuon seisomaan nousemisen jalon taidon, ei sitä muuta malta tehdäkään. Illalla otettiin siis pienet jumpat uuden taidon merkeissä: Lotta nousi rahia vasten seisomaan ja tuli saman tien pepulleen alas. Ja toisti saman. Ainakin 20 kertaa. :D 

Lotta tulee kyllä hienosti alas, kurkottaa kädellä eteenpäin ja pyllähtää istumaan. Kertaakaan ei ole edes pää kolahtanut mihinkään, mutta kyllä mä aina menen kiipeilyä vahtimaan, sen verran huteraa touhua se on.

Tänä aamuna taas ensimmäisenä piti päästä kiipeämään ja sitten katsotaan niin ylpeästi äitiä: "näitkö, mä tulin tänne seisomaan ihan itse!" Nyt yritetään sitten jo kävellä ja muutama askelkin onnistuu, onneksi Lotta on sentään siinä touhussa suhteellisen varovainen. Vielä. ;)

Kiipeilyjen välissä turvaa on pitänyt käydä hakemassa äidin sylistä. Ei sitä taas muualla viihdytäkään kuin hetki kiipeillään ja loppuaika sylissä. Myös inhottavat puolen tunnin päiväunet on tehneet paluun. Ne on niin turhia! Ensin nukutat tyttöä hyvän aikaa, unet kestää puoli tuntia, herätään jo valmiiksi väsyneenä, kiukutaan pari tuntia ja sama homma alusta. Tällä viikolla ruokaa on mennyt jo isompia määriä, mihin oon ollut tosi tyytyväinen, mutta tänään on taas kaikki syljetty ulos. Kuulostaa kovasti siltä, että tehtäisiin lisää hampaita...

Jotain hyvääkin viime ja toissayöhön liittyen: Lotta söi maitoa vain kerran ja tyytyi 150 ml:aan entisen 250 ml:an sijaan. Toki herätyksiä oli yhä useita, mutta maitoa ei vaatinut kuin kerran ja viime yönäkin vasta klo 4.30. Kädestä pitely alkoi kuitenkin jo ennen puoltayötä, joten otin Lotan suosiolla jo silloin meidän sänkyyn. En vaan millään tahtoisi, että se nyt oppii nukkumaan meidän sängyssä ja sitten on hirveä operaatio opettaa takaisin omaan sänkyynsä... On tää vaikeeta. :D

Tässä kuitenkin taas yksi syy, miksi en lämpene unikoululle. Juuri kun jossakin asiassa edistyy, kuten me nyt kiinteän syömisessä ja yömaidon vähentämisessä, tulee flunssa tai hampaita tai jotain muuta ja otetaan takapakkia. Me siis jatketaan toistaiseksi näin, yrittäen joskus tavoittaa kunnon ateriakoot, pitkät päiväunet ja yhtenäiset yöunet.

Kuulumisia

Lotta on ollut viime viikosta asti ihan hassu: naureskelee ja hihittelee koko ajan ja tietenkin pakittaa menemään. Tällä viikolla Lotta on myös alkanut ääntelemään kuin mikäkin dinosauruksen poikanen...

Tällä viikolla testattiin myös jo vaunujen ratasosaa, kun mä menin ulos tekemään vähän lumitöitä, eikä Lotalla ollut uniaika. Jaksoi rattaista seurata hyvän aikaa, kun oli vähän pystymmässä asennossa. Palattiin kuitenkin vielä vaunuihin vähäksi aikaa.

Lotta nukkuu aika monesti lyhyet päikkärinsä sohvalla ja nukahtamisrituaaleihin kuuluu tyynyn rapsuttelu.

Lotta on nyt löytänyt kielensä ja hölpöttää kieli ulkona. No tuleehan siitä ihan hassu ääni! Muutenkin kieltä tungetaan koko ajan huulien välistä ja osaahan tuo jo päristelläkin (varsinkin ruoka suussa...).

Lotta on myös oppinut levähtämään lattialla ollessaan muutenkin, kuin naama lattiassa.

Kissakin löytyi.

Tänään käytiin mammatreffeillä. Paikalla oli kymmenen äitiä vauvoineen sekä kaksi neljä vuotiasta tyttöä ja yksi kaksi vuotias poika. Menoa ja meteliä ainakin riitti! Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, niin mä oon vähän huono tuollaisissa joukkotapaamisissa. Ajattelin kuitenkin käydä katsomassa, josko sieltä löytyisi samanhenkistä porukkaa. Ja ennen kaikkea ajattelin Lotan pitävän vauvaseurasta. No, eipä oikein löytynyt minulle juttukaveria ja Lottakin stressasi kovaa hälinää. Muutama tunti kyläiltiin ja tultiin sitten kotiin nukkumaan. Mikä on kyllä oikein hyvä, koska Lotta päätti tänään herätä klo 5...

Me lähdetään viikonlopuksi Helsinkiin, joten nyt pitäisi pestä pyykkiä ja PAKATA! Mitenköhän mä ikinä onnistun ottamaan kaiken tarpeellisen mukaan...

Sitä sun tätä

Tässäpä toissapäivänä opittu uusi taito, eilen ehti kamerakin mukaan. :)

Tuosta sitä sitten lähdetään pakittamaan, maton/peiton päällä peppu ulos ja käsillä työntö, lattialla ei sitten peppu enää nousekaan. :D

Eilen illalla (kuten tänäänkin) tapeltiin taas unta vastaan. Lotta kävi hetken leikkimässä meidän sängyssä, ennen kuin uni tavoitti. Pahoittelut hämäristä kuvista.

Joni lähti tänään Mikkeliin. Koska mun piti heittää se kaupunkiin ja olin itsekin menossa iltapäivällä käymään kaverin luona, otin Lotan vaunuihin ja kierreltiin kaupungilla. Lotta nukkui ihanat reilun kahden tunnin päikkärit kun äiti shoppaili neitokaiselle vaatteita. Ei kyllä pitänyt, mutta kun oli alennuksessa! ;) Kävin myös hakemassa kaiverruksesta viimeiset kastelahjat.

Mentiin siis Lotan kanssa käymään mun vanhan työkaverin luona ja oli ihanaa, kun Lotta oli niin hyvällä tuulella hyvien päikkyjen ansiosta. :) Lotta hymyili, nauroi ja tietenkin PERUUTTI, mm. sohvan alle. :D

Kylään Lotta puki taas tuon ihanan prinsessamekon, mutta aamulla päällä oli enolta saatu paita. Tämäkin on ostettu jo raskausaikana, eli pojalle. Voi Lotta parkaa, kun häntä pojaksi luultiin!

Tästä tuli nyt kyllä hirveä sekasotkupostaus... Sain Lotan äsken toivottavasti yöunille ja nyt herkuttelen karkilla (hups...). Joni tulee kotiin vasta huomenna illalla, joten me yritetään pärjätä tyttöjen kesken.

Kuulumisia

Palataanpas hetkiseksi viikonloppuun. Lauantaina jätettiin vauvauinti väliin mun vielä hieman heikon olon takia ja myös, koska Lotta pääsi perjantaina tavallista myöhemmin yöunille, kun joutuivat mua sieltä tiputuksesta illalla hakemaan. Päivällä oloni ollessa jo parempi lähdettiin kauppaan ja samalla vietiin viimeinkin viimeisetkin kastelahjat kaiverrettavaksi. Me ollaan molemmat Jonin kanssa melkoisia ulkonasyömishiiriä (??) ja käytetään kyllä kaikki tilaisuudet ulkona syömiseen. Nythän oli siis jälleen oiva tilaisuus siihen, koska kuka nyt lauantaina jaksaa ruokaa laittaa? ;) Muistan, kun Joni ennen Lotan syntymää sanoi, että me käydään seuraavan kerran ravintolassa kun Lotta on 15-vuotta, koska Joni ei uskonut lasten osaavan käyttäytyä ravintolassa. No, Lotta käyttäytyy nykyään varsin mallikkaasti ja musta on vaan hyvä, että oppiikin käyttäytymään.

Kauppareissu oli Lotalle sen verran rankka, että Lotta makasi kaukalossa kädet levällään. :D

Sunnuntaina mä olin taas aika vetelää kamaa, joten Lotta vietti päivän pääasiassa Jonin kanssa. Oikein hienosti osasi Jonikin pestä kakkapyllyn ja vaihtaa vaipan, vaikkei oo sitä ihan hirveen montaa kertaa tehnyt. :) Illalla laitoin Lotan sänkyynsä ja sinne se jäi pölisemään. Puput lenteli ja tuttia sai käydä laittamassa monta kertaa. Lopulta vastassa oli tällainen näky:

Etsi Lotta

Eilen Lotta möngersi eteenpäin! Ei tietenkään pitkästi, mutta kymmeniä senttejä kuitenkin. Tyyli oli kuitenkin sellainen, ettei sillä tavalla varmasti pitkiä matkoja jaksaisikaan liikkua. :D Kävin itse vielä illalla lääkärissä ja mun äiti tuli meille katsomaan Lottaa, jottei mun tarvinnut ottaa sitä mukaan ja ettei Lotan ilta taas veny, lääkäriaika kun oli vasta 18.30 ja päivystysajat harvoin pitää paikkaansa. Kun tulin kotiin, Lotta nukkui sohvalla Jonin kainalossa, josta pian siirtyi sänkyynsä. Hetkisen päästä sängystä kuului kuitenkin armoton itku ja Lotta huusi alahuuli pitkällä. Olisikohan sitten kuitenkin ollut äitiä vähän ikävä... Ei nukahtanut heti uudestaan vaan tuli vielä reiluksi puoleksi tunniksi leikkimään.

Tänään meillä kävi vierailulla vajaa 9 kuukautinen A poika äitinsä kanssa. A oli mahdottoman suloinen hymypoika ja koirat oli helisemässä, kun vauva liikkui! :D Lotta nukkui suurimman osan ajasta, mikä on ihan ihme kun ei normaalisti nuku kuin puolen tunnin pätkiä. Nukkui vielä toisetkin parin tunnin unet, en tiiä olisko tulossa kipeäksi vai tekeekö nyt niitä hampaita. Ainakin vielä normaaliakin hanakammin tunkee kaiken suuhunsa ja musta ikenetkin on ehkä vähän turvonneet.

Sain Lotan juuri nukkumaan (ja toivottavasti se nyt nukkuu jo yöunta) ja odottelen Jonia kotiin.