Meidän päivä

Ajattelin kirjoittaa pitkästä aikaa meidän päivästä ja päivähän oli maanantai 29.6.

1.30 vauva herää syömään. Tissi suuhun ja uni jatkuu.

4.30 vauva herää syömään, mutta nyt ei jatketakaan unia vaan äherretään pierua ja puklaillaan. Jalat ja kädet viuhtoo. Välillä torkahdetaan hetkeksi.

6.00 imetys ja äherrys jatkuu, itse en saa enää unta.

6.49 Lotta huhuilee huoneestaan äitiä. Vien Lotan olohuoneeseen ja laitan Pikku Kakkosen päälle. Päästän koirat ulos ja menen laittamaan itselleni vaatteet päälle. Vaihdan vauvalle vaipan ja vaatteet ja päästän koirat sisälle. Menen Lotan viereen sohvalle ja imetän vauvan.

7.15 Joni laittaa Lotan aamupalan valmiiksi pöytään ja lähtee töihin.

7.30 mennään aamupalalle, vauva jää sitteriin, kunnes hermostuu ja haen syliin.

8.00 imetän vauvan ja siirrän sohvalle nukkumaan. Vaihdetaan Lotalle päivävaatteet ja pedataan sängyt. Keräilen leluja lattialta ja järjestelen paikkoja. Leikin välissä Lotan kanssa, laitan tiskit ja katson seuraavia pyykkejä valmiiksi. Vaihdan kissan hiekkalaatikkoon hiekat. Viestittelen Jonin kanssa päivästä ja mietin, käynkö kaupassa tyttöjen kanssa aamupäivällä vai illalla kahdestaan vauvan kanssa. Kirjoitan kauppalistaa. Aloitan myös viikkaamaan puhtaita vaatteita komeroon, mutten ehdi laittaa kuin muutaman, kun alkaa kuulua tuttua kitinää...

9.00 vauva herää. Imetän vauvan, Lotta tulee viereen silittämään vauvaa. Vaihdan vauvalle vaipan ja valmistaudutaan uloslähtöön. Lähteminen on taas vaikeaa: Lotta haluaisi pukea villasukat muttei pitkähihaista paitaa tai kenkiä, koirat vinkuu ovella, vauva tarvitsee unitissiä monta kertaa ja tulipa vastaan vielä yksi kissanpissakatastrofikin...

9.30 päästään viimein liikkeelle. Lenkin varrella ihmetellään ohi ajavia autoja, kukkia, käpyjä ja lehmiä. Ninni haukkuu lehmille ja alkoi muakin jo vähän pelottaa, kun koko lauma juoksi meitä kohti aidan viereen ja jatkoivat vierellä niin pitkälle, kun aitausta riitti. 

10.15 ollaan takaisin kotona. Vauva jatkaa unia vaunuissa ja Lotta tahtoo ensin pomppimaan ja sitten hiekka"laatikolle". Haravoidaan myös nurmikolta lehdet, jotka Joni eilen tyhjensi räystäistä. Joni laittaa viestin, että hänen isovanhempansa tulevat huomenna käymään, joten päätän jättää imuroinnin huomiselle (Ninniltä lähtee karva, joten imurinvarressa saa heilua vähintään joka toinen päivä...).

10.30 vauva herää. Ihmetellään hetki Lotan touhuja ja imetän vauvan. Lotta menee nurmikolle lukemaan mainosta, koska teki niin eilenkin isän kanssa.

10.45 puklukatastrofi, joten päätetään mennä jo sisälle. Pesen Lotan kädet ja Lotta menee pöytään odottamaan ruokaa. Laitan vauvan sitteriin ja lämmitän eilistä jauhelihakeittoa Lotalle ja itselleni. Ehdin syödä melkein oman ruokani ennen kuin vauva hermostuu ja tulee rinnalle.

11.10 ollaan Lotan kanssa syöty, joten laitan vauvan sitteriin, pesen Lotan kädet ja siivoan pöydän. Vaihdan vauvalle vaipan ja vaatteet kuiviin. Laitan Lotalle pyörimään nauhalta Kaapon ja imetän vauvaa. Lotta tuo oman nukkensa vauvalle.

11.30 siirrän nukkuvan vauvan sitteriin ja vaihdan Lotalle vaipan. Lähdetään Lotan kanssa kokeilemaan päiväunia. Vauva herää, joten haen sitterin Lotan huoneeseen ja yritän saada unen jatkumaan keinuttamalla sitteriä. Lopulta joudun kuitenkin ottamaan vauvan syliin.

11.50 vauva nukkuu ja vien pinnasänkyyn nukkumaan. Edelleen jatkan yritystä saada Lottakin nukkumaan...

12.05 vauva herää ja vaatii unitissiä... Vauva siis mukaan Lotan huoneeseen rinnalle, johon nukahtaakin melkein samantien. Lotta tuo vauvalle pupunsa. Siirrän vauvan nukkumaan sitteriin, jossa vähän väliä kurkkii silmänraosta ja puklailee, mutta jatkaa sitten unia.

12.20 viimein Lottakin nukahtaa. Kannan vauvan ja sitterin pois Lotan huoneesta ja menen käymään pikasuihkussa pesemässä lenkkihiet pois. Laitan pyykkikoneen pyörimään ja menen katsomaan tv:tä.

13.05 Lotta herää ja katsellaan hetki yhdessä tv:tä. Lotta siirtyy leikkimään ja minä viikkaan loput vaatteet kaappiin.

13.40 pyykkikone piippaa, joten käyn laittamassa pyykit kuivumaan ja seuraavan koneen pyörimään. Harmittelen, että vauva nukkuu pitkät unensa nyt sitterissä eikä sängyssä, mutta pakko se kai on olla itselleen armollinen. Olen nimittäin yllättynyt, että ylipäätään sain Lotan nukkumaan, kun vauva oli samassa huoneessa.

14.00 laitan Lotalle välipalaa. Vauva herää ja menen sohvalle imettämään, samalla pidän silmällä pöydässä olevaa Lottaa.  Hienosti tuo osaa syödä itse ja ottaa ruokalapunkin pois kaulasta lopettaessaan ruokailun. :) Ulkona tulee kaatamalla vettä ja mietin, jäädäänkö sisälle leikkimään vai lähdetäänkö sittenkin kauppaan koko porukalla. Päätän, että lähdetään kauppaan ja kun vauva on syönyt, alan valmistella lähtöä: päästän koirat käymään ulkona, vaihdan vaipan molemmille tytöille ja vauvalle jälleen myös vaatteet, edelliset kun on taas aivan märät puklusta...

14.50 lapset kyydissä ja autonnokka kauppaa kohti.

15.50 ollaan takaisin kotona. Puretaan Lotan kanssa kauppakassi ja vauva herää syömään. Kun vauva on saanut mahansa täyteen, annan koirille ruuan ja alan tekemään meille iltaruokaa: tänään tarjolla on spagettia ja lihapullia. Pullanpyöritys on puolessa välissä, kun vauva alkaa vaatia huomiota. Viihtyy onneksi sitterissä vielä sen aikaa, että saan pullat valmiiksi. Lotta piirtää pöydässä.

17.00 ruoka on valmista, joten mennään Lotan kanssa syömään. Jonikin tulee kotiin. Ruuan jälkeen Lotta katsoo Pikku Kakkosta ja minä imetän vauvaa. Onneksi kävin kaupassa jo iltapäivällä, nyt alkaa nimittäin väsyttää...

17.30 vauva nukkuu ja Lotta puuhaa omiaan. Kun menen katsomaan, mitä Lotan huoneessa tapahtuu, on Lotta mennyt nuken ja Kuttikutin kanssa nukkumaan. :D Tanssitaan, pelataan sählyä ja ajetaan autoa Lotan kanssa. Myös keinu on jälleen kovassa käytössä.

19.00 vauva herää syömään ja Joni antaa Lotalle iltapalan. Lotalle yökkäri päälle ja iltapuuhat.

19.30 Joni lähtee nukuttamaan Lottaa. Vauva ihmettelee maailmaa, syö ja nukkuu. Minä etsin netistä ideoita ristiäiskutsuihin.

20.00 Lotta nukahtaa ja Joni tulee seuraksi sohvalle. Vauva torkkuu, ihmettelee maailmaa ja syö vähän väliä.

21.00 vaihdan vauvalle yövaatteet. Jatketaan tissittelyä.

22.00 siirryn vauvan kanssa makuuhuoneeseen. Vauva nukahtaa montakin kertaa sänkyynsä tai rinnalle, mutta hetken päästä tuleva puklu herättää ja ollaan taas lähtöpisteessä. Tänään on muutenkin vauvalla kiukkuilta: rinnalle halutaan mutta siinä vaan riuhdotaan ja kiukutaan...

22.45 vauva nukahtaa viereeni tissi suussa. Siirrän omaan sänkyynsä jatkamaan unia ja pääsen itsekin nukkumaan.

Sellainen päivä meillä. Ei ole ehkä vielä ehtinyt varsinaisia rutiineja tähän kahden lapsen arkeen Jonin ollessa töissä tulla, mutta eiköhän ne tästä muokkaannu. Arkea hankaloittaa hieman se, että vauva ei tahdo nukahtaa kuin tissille, eikä suostu syömään tuttia. Myös tuo puklailu on ikävää varsinkin juuri sen takia, että hienosti alkaneet unet katkeavat usein siihen. Sitten pitää päästä taas rinnalle nukahtamaan ja tulee syötyä vatsa täyteen ja taas puklataan, oravanpyörä on siis valmis...

Meidän sisarusrattaat

Vihdoin ja viimein pääsen kirjoittamaan meille valikoituneista sisarusrattaista. Rattaat saapuivat meille puolitoista kuukautta luvattua myöhemmin ja nyt ollaan niitä testattu vasta yhden kerran, mutta kirjoitetaan nyt kuitenkin valintaperusteista ja ensivaikutelmista.

Alunperinhän olin hankkimassa rattaita, joissa lapset olisivat olleet päällekkäin. Käytyäni testaamassa sellaisia liikkeessä päädyin kuitenkin harkitsemaan vierekkäin istuttavia, sillä mielestäni päällekkäin istuttavassa vauvan paikka puolivuotiaaksi asti tuntui hankalalta. Tärkeimmät kriteerit rattaita hankkiessa olivat:

- isot renkaat. Asutaan (joidenkin mielestä) maalla, eli lenkkeilymaastomme on pääasiassa hiekkatietä tai pururataa. Asfaltilla ei ole jalkakäytäviä ja piennar on kapea. Talvisin teitä ei välttämättä aurata heti lumisateen jälkeen, joten jo senkin takia pienipyöräiset rattaat oli poissuljetut. Monissa sisarusrattaissa eturenkaat ovat pienet, joten se rajasi valikoimaa jo aika paljon.

- rattaiden tuli olla mielellään myös mahdollisimman ketterät ja kevyet työntää. Täällä noita ylämäkiä myös riittää ja kun kyydissä on vielä kaksi lasta, en halunnut "ylimääräistä" kuormaa painavista tai huonosti rullaavista rattaista. Ketteryys saavutetaan useimmissa rattaissa kääntyvillä etupyörillä, mitkä taitaakin suurimmasta osasta tuplarattaita löytyäkin.

- etupyörät tuli saada myös lukittua. Vaihtelevan maaston takia etupyörät on saatava myös lukittua kulkemaan suoraan, kääntyvien pyörien kanssa kun meno voi epätasaisella alustalla olla melko epävakaista.

- istuinten tuli olla riittävän tilavat. Lotta kasvaa koko ajan ja hänen tulisi ainakin vielä jonkin aikaa mahtua kulkemaan rattaissa. Mitkään ihan kapeimmat rattaat eivät siis tulleet kysymykseen. Myös vauvankopan tuli olla sen kokoinen, että kesällä syntynyt vauvamme mahtuisi siihen vielä alkutalvesta makuupussissa ja toppavaatteissa.

- vierekkäin istuttavat rattaat ovat leveitä, joten näistä leveistä yritin löytää edes hieman kapeammat. Markkinoiden kapeimmat vierekkäin istuttavat taitavat olla kymmenisen senttiä kapeammat kuin yleisimmät rattaat, mutta ne eivät muilta ominaisuuksiltaan (tai hinnaltaan...) sopineet meille. Meille valikoituneet rattaat ovat leveydeltään hieman normaalia oviaukkoa kapeammat: ovat siis leveät mutteivät kuitenkaan kaikista leveimmät.

- työntöaisan korkeutta piti voida säätää helposti. Meillä on Jonin kanssa pituuseroa noin 25 cm, joten työntöaisaa on voitava säätää eri korkeuksille helposti.

- molemmilla lapsilla omat kuomut. Tästä kuulin ja luin paljon käyttökokemuksia ja omat kuomut koettiin yhteistä kuomua toimivammaksi.

- vauvankoppa piti saada kasvot työntäjään päin. Tämä ei ollut kriittinen ominaisuus, mutta koen helpommaksi, että koppa on työntäjään päin, sillä näin vauvaan pääsee käsiksi ilman, että tarvitsee kiertää rattaiden etupuolelle.

Siinäpä ne tärkeimmät taisivat olla. Vertailin useita eri rattaita ja lopulta päädyin Bumbleride Indie Twineihin, värinä lotus blue. Kaiken lisäksi Raparperipolkua pitkin-blogin ihana Nea myi minulle heille ylimääräisen vauvankopan ja sattumalta vielä samanvärisenä kuin tilaamani rattaat.

Rattaat mahtuvat ovestamme (ja myös täpötäyden tuulikaappimme läpi) oikein mukavasti. Ne on helppo laittaa kasaan ja taas avata. Odottaessamme rattaiden toimitusta ehdin jo epäillä niiden tarvetta. Lotta kävelee ihan kivasti mukana ja pari kertaa ehdittiin liikkua kaupungilla niin, että vauva oli Lotan rattaissa ja Lotta seisomalaudalla tai kävellen (tai sylissä). Pian totesin kuitenkin, että yksin esim. kaupungilla en pärjäisi Lotta seisomalaudalla, koska Lotta saattaa ihan milloin vain hypätä vaikka liikkuvan laudan kyydistä pois. Lotta myös pyrki usein syliin, joten eipä sekään olisi ollut kovin mukava tapa edetä: toisella kädellä työntää vaunuja ja toisella kantaa Lottaa... Ja eipä koirien lenkityksestäkään varmasti olisi tullut mitään, kun Lotta saattaa kesken matkan päättää vaihtaa suuntaa tai olla liikkumatta... Tarve sisarusrattaille oli siis todellinen.

Rattaat tosiaan ovat kevyet työntää ja ketterät. Hieman ongelmia tuotti sinkoilevat koirat, joilla olisi taas totuttelemista rattaiden vierellä kävelyssä. En lukinnut renkaita hiekkatielläkään, mikä hankaloitti etenemistä nimenomaan koirien takia, jotka saattoivat yhtäkkiä vetäistä rattaita ojan suuntaan, mutta muutoin rattaat kulkivat hyvin myös hiekkatiellä, vaikka renkaat kääntyivätkin.

Lotalla on rattaissa hyvin tilaa ja koppakin tuntuu tilavalta, eiköhän vauva mahdu siihen oikein hyvin siihen saakka, kunnes hänetkin voi siirtää pois kopasta. Lotasta on myös kivaa, kun vauva on rattaissa hänen vieressään.

En ostanut rattaisiin tuplasadesuojaa, vaan meillä on kaksi yksittäistä suojaa. Niiden sopivuutta ja istuvuutta en ole vielä ehtinyt testaamaan, mutta toivotaan, että ne sopivat rattaisiin hyvin. Hyttyssuoja kävi ainakin oikein hyvin kopan päälle.

Elämää kahden lapsen kanssa

Tässä lyhyessä ajassa, jonka olen ollut kahden lapsen äiti, olen tehnyt joitakin huomioita.

- Minä olen äitinä itsevarmempi. Esimerkiksi imetyksen kanssa en ole kokenut (ainakaan vielä) epätoivon hetkiä, eikä pikkusisko ole saanut kertaakaan korviketta, eikä kyllä vielä edes rintamaitoa pullosta. Lotalle annoin jo sairaalassa lisämaitoa toisena päivänä, kun maito ei ollut vielä noussut. Tällä kertaa annoin vauvan asua rinnalla ja odotin rauhassa maidonnousua. Ehkä asiaan vaikutti myös se, että pikkusisko on isoasiskoaan kärsivällisempi. ;)

- Pikkusisko vaikuttaa ainakin toistaiseksi rauhallisemmalta. En tiedä, miten hyvin pärjäisin, jos tämä vauva olisi yhtä temperamenttinen kuin Lotta...

- Omiakin asioita pystyy hoitamaan, kun vauva viihtyy muuallakin kuin sylissä. Myös Lotan kanssa meillä on ollut yhteistä aikaa, kun vauva suostuu esimerkiksi nukkumaan päiväunia sängyssään. Toista se oli Lotan kanssa...

- Lotta on ollut aivan mainio isosisko, eikä mustasukkaisuudesta ole toistaiseksi hajuakaan! Lotta hoitaa vauvaa ja on aina iloinen vauvan nähdessään. Toki joskus pitäisi päästä äidin syliin tai saada äiti johonkin juuri silloin, kun imetän, mutta hienosti Lotta on oppinut odottamaan tai tulemaan viereen.

- Lähteminen on HIDASTA! Tämä tuntui kyllä aluksi vaikealta jo Lotan ollessa vauva, kotoa lähtemiseen kului paljon totuttua enemmän aikaa. Nyt kun valmiiksi pitää saada Lotta, vauva ja minut ja huolehtia, että koirat on pissatettu jne, kestää lähteminen toisinaan ikuisuuden. Ja vähintäänkin yhdellä ehtii mennä ainakin kerran hermot lähtöprosessin aikana...

- Elämänmuutos ei ole toisen lapsen myötä yhtä suuri kuin ensimmäisen. No tämä nyt varmaan on itsestäänselvyys, mutta huomasin sen itse konkreettisesti tässä yksi päivä. Vauvan synnyttyä taisin käydä ensimmäisen kerran kotona suihkussa Lotan kanssa. Muistan, kuinka Lotan synnyttyä oli ihanaa päästä yksin suihkuun tai vaikka saunaankin, mutta nyt minusta oli mukava käydä Lotan kanssa, enkä kokenut kaipaavani sitä "omaa rauhaa", vaikka tällä hetkellä olenkin kiinni vähintään yhdessä lapsessa koko ajan.

Yksi asia, mitä olen näin toisen lapsen synnyttyä ihmetellyt, on se, että Lotta sai synnyttyään käytännössä kaikilta vierailta kortin ja lahjoja, kun taas pikkusisko on saanut yhden lahjan ja yhden kortin. En siis todellakaan tarkoita, ettei meille saisi tulla ilman lahjaa ja jos joku tuttu nyt tätä lukee, niin ei tarvitse lähteä lahjaostoksille! :D Jonkun pahoitellessa lahjan puutetta olenkin sanonut, ettei tarvitsekaan tuoda mitään. Mutta pointti tässä oli se, etten vain ole ymmärtänyt, miksi ensimmäiselle lapselle tuodaan lahjoja ja kortteja ja toiselle ei? Onhan ensimmäinen lapsi tietenkin aina jollakin tavalla erityinen, mutta ei kai toinenkaan lapsi ole yhtään sen vähäpätöisempi..? Vaikka tuskin kukaan niin ajattelekaan, vaikkei lahjaa pienelle toisikaan. Ymmärsiköhän tästä nyt kukaan mitään... :D Edelleenkin siis painotan, että saadakseen tulla vauvaa katsomaan EI todellakaan tarvitse tuoda mitään, mutta tällaista minä vain olen pääni sisällä ihmetellyt. :)

Tänään ollaankin treenattu tyttöjen kanssa kotona olemista koko päivä. Joni oli jo viime viikolla aamupäiviä töissä, mutta tänään oli sitten koko päivän. Yllättävän hyvin meillä on päivä sujunut, tytöt nukkuivat jopa päiväunia samaan aikaan. Eiköhän se arki tästä lähde rullaamaan, vaikka välillä se onkin vielä pientä hakemista.

Ei niin kiva torstai

Tänään on ollut ensimmäinen vaikeampi päivä tyttöjen kanssa... Joni lähti töihin ennen kuin me herättiin ja kahdeksalta sitten noustiin molempien tyttöjen kanssa. Lotalla hirveästi virtaa ja meno päällä, mutta onneksi aamut sujuu yleensä ihan kivasti, kun ensimmäiseksi käytetään koirat ulkona ja sitten mennään aamupalalle. Olin imettänyt vauvan juuri ennen kuin noustiin ja hänen kanssaan päivä pitikin aloittaa tietysti vaipanvaihdolla. Lotan ja minun syödessä aamupalaa piti vauvankin päästä syömään, joten ei muuta kuin vauva rinnalle ja itse yritin syödä yhdellä kädellä plus kaapia Lotan suuhun jugurtin jämät. Siitäkin selvittiin.

Seuraavaksi Lotalle lastenohjelmat pyörimään ja sain juotua teeni loppuun. Yleensä pikkusisko on ollut tässä vaiheessa varsin tyytyväinen, mutta tänään ei. Aloittelin siivousta ja vauva aloitteli itkua. Eipä tuo juuri aiemmin olekaan itkenyt... Vauva kantoliinaan ja siivous jatkui. 

Kaupassakin piti käydä ja arvelin aamupäivän olevan edes hieman siedettävämpi kuin iltapäivän, joten aloin valmistella lähtöä. Imetin vauvan ja laitoin valmiiksi kaukaloon. Vaihdoin Lotalle vaipan ja vaatteet. Pyykit piti vielä laittaa koneesta kuivumaan ja huhhei, vauva huusi kaukalossa ja Lotta teki kaikkea kiellettyä... Lopulta pyykit oli narulla ja lapset autossa ja kauppareissu alkoi. Meinasin kyllä kääntyä kotiin, kun näin täyden parkkipaikan, mutta eihän se auttanut kun ruokaa oli saatava. Auto parkkiin, Lotta syliin (ei suostu itse kävelemään heti autosta pois tullessa...) ja kaukalo toiseen käteen. Menin kauppaan asenteella, ettei ole mikään kiire eikä haittaa, vaikka vähän joutuu ruuhkassa seisoskelemaan. Mutta siinä vaiheessa kun joku urpo kiilasi meidän ohi törmäten meidän kärryyn, meinasi kyllä hermot mennä!

No, kaupastakin selvittiin hengissä ulos, vaikka vauva känisi sielläkin. Ostokset ja lapset autoon ja kotiin päin. Normaalisti vauva on nukkunut päivällä useamman tunnin, joten ajattelin, että ehtisin hyvin siivota loppuun. Mutta tänään vauvaa on vaivannut joku, uni ei ole maistunut ja sylissä pitäisi vain olla. Pääsin kuitenkin taas vähän eteenpäin siivouksen kanssa, kunnes Lotalle piti laittaa ruoka. Sitten lähdettiin yrittämään päiväunia, mutta yritykseksi jäi. Ehkä jos vauva olisi normaaliin tapaansa nukkunut, olisin saanutkin Lotan unille, mutta nyt vauva känisi mukana, eikä Lotta suostunut nukkumaan. Kun vauva väänsi yllärit vaippaan, luovutin ja tultiin jatkamaan leikkejä ja siivouskin saatiin päätökseen.

Jonikin tuli vihdoin kotiin, laittoi Lotan unille noin kahdessa minuutissa ja minäkin sain vauvan nukahtamaan, kunhan vain hytkytin häntä koko ajan. Aah, karkkipussi ja hyvä ohjelma telkkarista ja johan alkaa äidillekin päivä hymyillä. Vaikka toinen koneellinen pyykkiä odottaakin koneessa kuivumaan pääsemistä jo ties monettako tuntia..

Vatsa on siis ilmeisesti vaivannut vauvaa tänään, toivottavasti se menisi nopeasti ohi. Kauhulla ollaan Jonin kanssa odotettu sitä, että vauva täyttää kaksi viikkoa, sillä silloin Lotalla alkoi koliikki. Pidetään peukkuja, että tällä kertaa siltä vältyttäisiin ja tämän päiväiset vatsavaivat johtuisivat vaikkapa syömästäni ruisleivästä. Neuvolassa muuten vauva painoi jo 3910 grammaa, syntymäpaino siis ylitetty!

Loppuun vielä kuva siskoksista. Lotta pyytää vauvaa monesti sykkyyn ja eilen otti ensin harson, asetteli sen olalleen ja halusi vauvan syliin. Tarkka tyttö ja matkii nykyään kyllä kaikessa. :D

Kuulumisia

Tänään pikkusisko on viikon vanha ja huomenna ollaan oltu kotona jo viikko. Arki kahden lapsen kanssa on lähtenyt rullaamaan mukavasti, tosin suuri vaikutus on sillä, että Jonikin on nyt ollut kotona ja suureksi avuksi. Lotta on ottanut pikkusiskon hienosti vastaan. Vain kerran minun imettäessä Lotta keksi, etten pääsekään hänen peräänsä yhtä nopeasti kuin normaalisti ja kiipesi pöydälle seisomaan. Aluksi myös juuri silloin, kun imetin, ei Lotalle kelvannut kuin äiti ja syliin oli päästävä. Nyt Lotta osaa kuitenkin hienosti tulla viereen kainaloon tai odottaa, että vauva on syönyt.

Lotta tykkää hoitaa vauvaa, mutta aika varovainen saa vielä olla. Lotta on mm. vienyt oman nukkensa nukkumaan  vauvan kanssa pinnasänkyyn ja peitellyt vauvat. Tällöin nukke sekä hetken päästä peitto päätyivät pikkusiskon päälle, samoin on harso löytynyt vauvan naamalta... Ja jos vauva nukkuu sohvalla, on Lotta aika monesti menossa vauvan viekkuun makaamaan. Lotta keinuttaa vauvaa kaukalossa ja sitterissä varsinkin, jos vauva itkee. Lotasta on siis jo oikeasti myös apua vauvanhoidossa.

Lotta yrittää myös jo kovasti saada vauvaa leikkimään kanssaan ja vie vauvalle milloin leikkiruokia ja milloin rakennuspalikoita. 

Meillä on käynyt vieraita ja olemme jo itsekin käyneet kylässä. Kaupassa ja kaupungillakin on ehditty pyörähtää koko perheen voimin.

Lauantaina kävin tyttöjen kanssa paikallisilla markkinoilla. Onneksi oli ystävä mukana, muutoin olisin saanut kantaa Lottaa sylissä koko reissun... Tuolla reissulla törmättiin myös ensimmäiseen "ongelmaan" tai mustasukkaisuuteen. Laitoin nimittäin vauvan Lotan vaunuihin, jolloin Lotta alkoi välittömästi itkien huutaa "minun, minun, minun!". En jotenkin ollut osannut yhtään varautua tuollaiseen, että Lotta pitää rattaita ominaan, eikä halua vauvan menevän niihin. Siitäkin onneksi selvittiin ja Lotta kulki välillä seisomalaudalla, välillä sylissä ja välillä kävellen. Tänään kaupunkiin lähtiessämme valmistelin Lottaa jo etukäteen ja kysyin, saako vauva lainata Lotan rattaita. Tällä kertaa  lupa heltisi ja huudolta vältyttiin, vaikka Lotta muistuttikin rattaiden olevan hänen. Tänään saatiin vihdoin myös meidän uudet sisarusrattaat, ehkäpä huomenna päästään niitä testaamaan.

Minä olen palautunut synnytyksestä hyvin, tosin jälkisupistuksista kärsin välillä edelleen, varsinkin imettäessä. Lotasta minulle ei moisia tullut, mutta olenkin kuullut, että seuraavista ne usein ovat pahempia. Painosta minulla ei ole tarkkaa tietoa, paljonko jäi synnärille, sillä viimeisin paino on neuvolasta 1,5 viikkoa ennen synnytystä. Siihen nähden painoa olisi lähtenyt viitisen kiloa ja lähtöpainoon on nyt matkaa suunnilleen saman verran. Vatsa on vetäytynyt ihan kivasti, vaikka vielähän se vähän pömpöttää. Se annettakoon anteeksi. ;)

Tänään postissa tuli tieto, että olemme saaneet Lotalle hakemani kerhopaikan. Hain tosin kerhoa vain yhdeksi päiväksi viikossa, mutta saimme kaksi päivää viikossa. Kerho on 3,5 tuntia kerrallaan aamupäivisin. Nyt pitääkin miettiä, otetaanko vastaan tuo kaksi päivää vai yritänkö muuttaa sitä vain yhteen kertaan. Ajatuksena minulla oli kerhopaikkaa hakiessa, että Lotta saisi ensinnäkin ikäistään seuraa ja aktiviteetteja sekä pääsisi hieman tutustumaan "päiväkotielämään". Samalla minä saisin kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa.

Semmoista meille kuuluu tällä hetkellä, huomenna olisi sitten ensimmäinen käynti neuvolassa pikkusiskon kanssa.

Ps. Tyttöjen kuva onkin lehdessä vasta viikon päästä tiistaina, ei ollut mahtunut tämän vkon lehteen. :)

Osastolla

Synnytyksen jälkeen minut ja vauva kärrättiin osastolle. Tällä kertaa "pääsin" eri osastolle kuin Lotan kanssa. Tällä osastolla huoneet olivat isommat ja meidän huoneessa oli jopa oma televisio, päiväsali oli isompi ja mukavampi ja ruokailukin järjestetty paremmin. Sairaalassamme tehdään koko ajan remonttia, enkä tiedä, onko sitä osastoa enää edes olemassa, jolla Lotan kanssa olin, mutta olen kyllä tyytyväinen, että pääsin nyt tuolle osastolle. Myös huonekaverini oli edelliskerran melko rasittavaa tapausta (anteeksi nyt vain...) paljon mukavampi.

En ollut Lotankaan kanssa sairaalassa kuin kaksi päivää, mutta siitä ajasta minulle jäi "kammo" ja suunnittelin jo raskausaikana toivovani nopeaa kotiutumista. Lotan kanssa tosiaan huonekaverini miehineen olivat melko raskasta seuraa. En myöskään pitänyt siitä, että ruoka oli tarjolla puoli tuntia ja siinä ajassa se piti hakea, syödä ja palauttaa astiat, oli tilanne vauvan kanssa mikä hyvänsä. Lotta itkeskeli osastolla ollessamme ja olisi ollut vain rinnalla, joten ruuan hain Lotta toisella käsivarrella ja ruokatarjotin toisella. Tällä kertaa viihdyin osastolla huomattavasti paremmin ja osasin ottaa rennommin, ruuankin saatoin hakea vasta viimeisellä minuutilla jos en aiemmin päässyt. Pikkusisko on myös sen verran rennompi tapaus, että viihtyi vallan mainiosti itsekseen huoneessani nukkuen sen aikaa, kun hain ruuan tai palautin astiat.

Maanantai-iltana Lotta tuli Jonin mukana katsomaan pikkusiskoaan. Lotta oli hieman hämillään, kun huoneessa oli toinenkin vauva, mutta nätisti silitteli pikkusiskoaan. Vauvaa kävivät katsomassa myös Lottaa hoitamassa ollut Jonin äiti sekä minun vanhempani. Lotta piti showta yllä koko vierailun ajan, taisi olla jo yliväsymyksen puolella. Mummin kysyessä, tuleeko vauva meille kotiin, pyöritti Lotta päätään ja sanoi ei.

Jo synnytyssalissa sanoin, että voisin lähteä kotiin vaikka heti ja osastolle mentyämme kysyinkin sairaanhoitajalta, kuinka nopeasti olisi mahdollista kotiutua. Vastaukseksi sain, että seuraavana aamuna vauvasta otettaisiin bilirubiiniarvo (koska minun veriryhmäni on rh negatiivinen ja tämä saattaa aiheuttaa vauvassa keltaisuutta) ja tehtäisiin lääkärintarkastus. Jos kaikki olisi hyvin, pääsisimme kotiin. Aamulla kaikki oli vauvalla sekä minulla hienosti, joten lääkäri antoi luvan lähteä kotiin. Koska vauva kotiutui alle 36 tunnin ikäisenä (lyhytjälkihoitoinen synnytys), piti meidän käydä sairaalalla uudestaan lääkärintarkastuksessa perjantaina.

Myös perjantain läärintarkastuksessa kaikki oli vauvalla hyvin. Samalla reissulla käytiin ottamassa valokuva Lotasta ja vauvasta paikalliseen lehteen, he kun olivat sairaalalla juuri samaan aikaan kuvaamassa. Tutut voivat bongailla meidän tyttöjä ensi tiistain lehdestä. :)

Tällä kertaa myös osastolla olosta jäi hyvä mieli ja olen tyytyväinen, että pääsimme vauvan kanssa jo synnytystä seuraavana päivänä kotiin. Toki olisin varmasti saanut levättyä paremmin sairaalassa, mutta ikävä Lottaa oli jo kova ja onhan kotona kuitenkin mukavampaa.

Synnytyskertomus

Lauantai 6.6 rv 40+0

Kirjoittelin blogiinkin, kuinka vauva tuntui pysyvän tiukasti mahassa vielä näin laskettuna aikanaan. Päivä oli täynnä ohjelmaa ja sataman lastentapahtumassa kannoin Lottaa sylissä ja totesin, että jo on kumma jos ei synnytys siitä ala. Jo kotimatkalla alkoi tuntua melko tiukkoja supistuksia ja niitä tuli yhä tiheämmin. Kotona oltiin viideltä ja aloin kellottaa supistuksia, joita tuli alle 10 minuutin välein. Supistukset tihenivät ja kovenivat, yritin helpottaa oloa jumppapallolla ja lämpimällä kauratyynyllä. Sovittiin, että jos lähtö tulee, äitini tai isäni tulee meille vahtimaan Lottaa yöksi. Olin jo soittamassa isälleni, että valmistautuu lähtöön, kun neljän tunnin supistusten jälkeen ne alkoivat harveta. Seuraavan tunnin aikana supistukset harvenivat kolmesta minuutista seitsämään ja totesin, että taas mennään samalla kaavalla kuin Lotankin synnytyksessä: monta päivää säännöllisiä ja kipeitä supistuksia ennen kuin mitään edes tapahtuu. Illalla soitin vielä synnärille, sillä illan aikana housuun lorahti noin desin verran jotakin märkää. Ohjeeksi sain tulla aamulla testattavaksi, tihkuiko lapsivesi vai oliko se jotakin muuta. Menin siis nukkumaan ja parin tunnin supisteluiden jälkeen sainkin nukuttua yön suhteellisen hyvin.

Sunnuntai 7.6 rv 40+1

Menin aamulla synnytysvastaanotolle kello 8 testaamaan, tihkuiko lapsivesi. Olin melko vakuuttunut, ettei märkä ollut lapsivettä, mutta ohjeena epäselvissä tapauksissa on aina testata asia, sillä tulehdusriski kasvaa 12 tuntia vesienmenosta. Aamulla supistuksia tuli harvoin, kaksi kolme tunnissa. Makasin hetken käyrillä ja lapsivesitesti tehtiin. Testi näytti negatiivista ja pääsin lähtemään kotiin. Sisätutkimusta ei tässä vaiheessa tehty, koska supistukset olivat epäsäännöllisiä.

Kello 11 supistukset säännöllistyivät ja tulivat taas alle 10 minuutin välein. Viestittelin ystäväni kanssa, joka lupautui ottamaan Lotan heille hoitoon. Itse olin alkuun sitä mieltä, että se olisi turhaa, sillä en uskonut supistusten taaskaan kestävän muutamaa tuntia pidempään. Olin taas jumppapallolla ja kävelin ympäriinsä, supistuksen tullessa nojasin pöytään ja hengittelin. Lotta matki touhua nauraen: tuli viereen nojailemaan ja puuskuttamaan. Onneksi Lotta koki tilanteen hauskaksi, eikä ymmärtänyt, että äitiin sattuu.

Jossain vaiheessa totesin, että ehkäpä Lotta voisi sittenkin mennä hoitoon. Voitaisiinhan se sitten hakea illalla takaisin kotiin, jos tilanne ei edistykään. Tässä vaiheessa menin saunaan, jossa lämpö hieman helpottikin supistuskipua. Olin saunassa melko pitkään ja sieltä pois tullessa kipu oli jo suihkussa sitä luokkaa, että ajattelin, etten kauaa enää kestä. Kuitenkin tullessani pois suihkusta muutaman pahan supistuksen jälkeen väli alkoi taas pidentyä ja kipu vähentyä ja ajattelin, että taas supistukset loppuisivat. Pian supistuksia alkoi kuitenkin taas tulla ja ne tekivät sen verran kipeää, että kello 18.30 päätettiin lähteä kokeilemaan onnea synnärille.

Olin taas hetken käyrillä ja kätilö teki sisätutkimuksen. Arvasin, ettei tilanne ole juurikaan edennyt, kun kätilö ei meinannut ylettyä kohdunsuulle. Kohdunsuu oli siis ihan takana ja vain kolme senttiä auki. Tutkimuksen jälkeen supistukset kovenivat ja niissä oli jo todella kestämistä. Masennuin, sillä tätä samaa se oli Lotasta ja epäilin joutuvani vielä kotiin. Kaikeksi onneksi pääsin kuin pääsinkin jo synnytyssaliin, jotta saisin jotakin kivunlievitystä. Salista laitoin ystävälleni viestin, että sisälle jäätiin ja Lotta jäisi yökylään.

19.30 sain oxanest piikin lihakseen. Aluksi se tuntui vievän kipua pois ja istuskelin keinutuolissa. Pian minua alkoi kuitenkin pyörryttämään ja tuli todella huono olo, joten siirryin sängylle. Kivut palasivat myös nopeasti. En kuitenkaan halunnut vielä ottaa uutta lääkettä. Pelkäsin, ettei tilanne ole edistynyt lainkaan, joten yritin kestää ilman kivunlievitystä. Pyysin lämpöpussit ja jumppapallon ja yritin olla mahdollisimman paljon pystyssä. Lotan synnytyksessä kun jämähdin sänkyyn, nyt ajatuksena oli olla ylhäällä mahdollisimman paljon. Olin kuitenkin niin väsynyt, että torkahtelin jumppapallon päällä, joten kello 24 siirryin sänkyyn kokeilemaan, saisinko nukuttua.

Maanantai 8.6 rv 40+2

Torkuin tunnin, jonka jälkeen supistukset tuntuivat mahdottomilta. Nousin taas jumppapallolle, jossa kipua olikin hieman helpompi kestää. Kello kahdelta kutsuin kätilön ja toivoin kivunlievitystä. Vaihtoehdoiksi annetaan uusi oxanest piikki tai epiduraali. En tahtonut enää oxanestia siitä tulleen huonon olon vuoksi, joten päädyttiin epiduraaliin. Kätilö teki sisätutkimuksen: kohdunsuu oli edelleen takana, mutta lähes viisi senttiä auki. Epiduraali voitiin siis tilata. Kello 2.30 sain puudutteen, joka muutaman supistuksen jälkeen auttoi ja kävin nukkumaan. Supistukset kuitenkin harvenivat, joten kätilö laittoi oksitosiinitipan.

Heräsin viideltä, kun supistuskipu alkoi taas tuntua. Pyysin jotakin syötävää, sillä nälkä oli kova. Otin muutaman hörpyn mehukeittoa ja palan mandariinia ja oksensin saman tien. Kuudelta pyysin lisää epiduraalia ja sisätutkimuksessa kohdunsuu olikin jo lähes kahdeksan senttiä auki. Tämä oli suuri helpotus, sillä Lotasta tilanne jämähti kuuteen senttiin ja pelkäsin, ettei nytkään edistystä olisi juuri tapahtunut. Kysyin, kuinka nopeasti puudutteen laitosta voin nousta ylös ja sain kehoituksen odottaa ainakin puoli tuntia ennen liikkeelle lähtöä. Puolen tunnin päästä oloni oli kuitenkin taas niin huono, että noustuani istumaan jouduin palaamaan heti takaisin makuuasentoon. Se harmitti, sillä ajattelin pystyssä olemisen ja liikkumisen jouduttavan synnytyksen etenemistä. Vaikka kohdunsuu oli jo hyvin auki ja painettakin alkoi tuntua, pelkäsin silti edelleen, että synnytys pysähtyy ja pitkittyy.

Joni heräsi kello seitsemän ja kysyi tilannetta. Kerroin, mikä tilanne oli tunti sitten ja että epäilen, ettei enää menisi kovin pitkään, sillä paineentunne vain kasvoi. Joni lähti vaihtamaan autoa äitinsä kanssa, jotta mummo pääsi hakemaan Lotan ystäväni luota. Jonin lähdettyä kutsuin kätilön, sillä supistukset alkoivat taas tuntua. En myöskään uskaltanut lähteä yksin käymään vessassa, sillä pelkäsin pyörtyväni, joten kätilön ollessa huoneessa raahauduin vielä vessaan ennen sisätutkimusta. Kätilö totesi kohdunsuun olevan täysin auki ja kysyi, haluanko lisää epiduraalia vai aletaanko ponnistaa. Päätin alkaa ponnistaa ja kello 7.33 laitoin Jonille viestin, että nyt aletaan hommiin. Joni oli jo onneksi takaisin parkkipaikalla ja maksamassa pysäköintiä, joten oli nopeasti takaisin salissa.

Ponnistusvaihe eteni hyvin puoli-istuvassa asennossa ja vauva liikkui eteenpäin. Tällä kertaa pystyin keskittymään täysillä ponnistamiseen, Lotan synnytyksessä kun hommaa haittasi suuresti koko vasemman puolen lamauttava hermokipu. Kello 7.49 syntyi tyttö, 14 minuutin ponnistamisen jälkeen. Sain tytön heti paitani sisään ja pian syntyi myös istukka. Sain pienen repeämän ja kätilö ompeli muutaman tikin.

Vauva siirrettiin vierelleni ja annettiin itse löytää rinnalle. Meidät jätettiin rauhassa saliin tutustumaan toisiimme. Jonkin ajan kuluttua minut päästettiin suihkuun ja kätilö mittasi vauvan. Saimme myös aamupalaa, joka tällä kertaa pysyi myös sisällä. ;) Kymmeneltä meidät siirrettiin osastolle.

Synnytyksestä jäi kaiken kaikkiaan paljon parempi mieli kuin edellisestä kerrasta, vaikka kestoa oli tälläkin ihan riittävästi (20 h 35 min). Kätilöt olivat kaikki todella mukavia. Itselle mieleen jääneet erot Lotan synnytykseen verrattuna oli mm. se, että tällä kertaa supistusten harvenemisen sanottiin kuuluvan asiaan, kun Lotan kohdalla sanottiin, ettei synnytys ole käynnissä jos supistukset harvenevat. Myös ensi-imetys oli erilainen: Lotan ollessa vastasyntyneenä paitani alla tuli kätilö tunkemaan rintani vauvan suuhun. Nyt vauvan annettiin itse löytää tiensä rinnalle, mikä oli minusta paljon parempi tapa. Lotta myös vietiin osastolle sylissäni peittoon kapaloituna, kun nyt vauva oli vaippasiltaan paitani alla, iho ihoa vasten.

Pikkusisko

Tänään kello 7.49 syntyi toinen tyttäremme ja Lotan pikkusisko. Painoa neitokaiselta löytyy 3800 g ja pituutta 49 cm.

Kirjoittelen synnytyksestä oman postauksensa, mutta kaiken kakkiaan siitä jäi paljon parempi fiilis kuin edellisestä kerrasta. Me ollaan nyt pikkutyypin kanssa osastolla ihokkain ja haaveillaan, josko jo huomenna aamupäivästä päästäisiin kotiin. Voidaan siis kaikki oikein hyvin! :)

40+0

Tänään on toisen vauvamme laskettu aika, mutta hän tuntuu viihtyvän mahassani sen verran hyvin, ettei ole kiire tulla tähän maailmaan. Itse sen sijaan tapaisin vauvan jo mielelläni ja pienenä taka-ajatuksena haaveilen siitä, että pystyisin taas esimerkiksi kävelemään normaalisti. Koko raskauden aikana en uskonut pääseväni näille viikoille asti, mutta tässä sitä vielä ollaan, yhtenä kappaleena. 

Pientä stressiä aiheuttaa myös Lotan hoidon järjestäminen: hoitajia ja paikkoja on kyllä useampikin vaihtoehto, mutta kukaan ei pysty vahtimaan Lottaa esimerkiksi vuorokautta vaan häntä pitäisi sitten siirtää paikasta toiseen. Ja minun synnytystahtini tuntien useampaankin kertaan... Eli toivotaan, että vauva päättäisikin syntyä vaikka huomisen aikana! Eihän tässä muu auta kuin odotella, milloin alkaa tapahtua, mutta todella toivon välttäväni käynnistyksen.

En tiedä vaistoaako Lotta, että jotakin nyt odotetaan jännityksellä, sillä esimerkiksi tämä aamu alkoi aivan järkyttävällä kiukkuamisella. Eilen Lotta oli päivän mummilassa, heräsin itse jo neljältä saamatta enää unta ja menin kotiin päiväksi nukkumaan (tunnin nukuin, loput siivosin :D ). Lotta viihtyi mummilassa niin hyvin, ettei meinannut malttaa lähteä sieltä kotiin, mutta ilmeisesti oli sitten kuitenkin äitiä ikävä, kun ilta kyhnättiin tiiviisti kainalossa.

Tänään lähdettiin Lotan kanssa katsomaan, kun isi ajoi ralliautolla ja kovaa kyytiähän se päästeli menemään, Lottakin oikein taputti aina isin ajaessa ohi. Itse pohdin, käynnistyisikö synnytys jos menisin ralliauton kyytiin, mutta kai se on vain maltettava odottaa, milloin pieni on itse valmis tulemaan. Lotta nukahti juuri päiväunille ja vielä odotellaan, että Joni ajaa yhden kyydityksen. Sitten olisi tarkoitus käydä kurkkaamassa läheisessä satamassa olevaa lastentapahtumaa. Ihan kivaa saada vielä vähän touhua päiviin, eikä vain odotella kotona, koska synnytys alkaa. Pidetäänkö kuitenkin peukkuja, ettei ainakaan juhannuksena olla synnyttämässä vaan pienen käärön kanssa kotona.

Vyöhyketerapiassa

Tänään kävin vyöhyketerapiassa, johon sain ystäviltäni lahjakortin baby showereissani. Jännitin monta viikkoa, ehdinkö tuolla käymään, sillä halusin jättää käynnin mahdollisimman lähelle laskettua aikaa. Raskaana ollessa vyöhyketerapiassa ei edes saa käydä ennen kuin 38 raskausviikkoa on täynnä, sillä se saattaa käynnistää synnytyksen. Minullahan on nyt rv 39+5, eli kaksi päivää laskettuun aikaan. Kun sitten pääsin käymään tuolla, toivon, että sillä olisi vaikutusta synnytyksen kulkuun. Enkä laittaisi ollenkaan pahakseni, jos synnytys käynnistyisi piakkoin. ;)

Vyöhyketerapiassa käsitellään koko kehon heijasteet jalkaterien alueelta ja annetaan näin keholle impulssit alkaa korjaamaan kehon virhetiloja. Terapian vaikutuksesta aineenvaihdunta tehostuu ja verenkierto, nestekierto, imeytyminen, kuonanpoisto ja hormonitasapaino normalisoituu. (Lähde)

Minulla terapiassa käsiteltiin mm. lantion alue, kohtu, ristiselkä, selkäranka ja pallean alue. Pallean alueen rentouttaminen vaikuttaa kuulemma maidonnousuun ja moni onkin saanut apua imetykseen vyöhyketerapiasta. Erityisesti ristiselän alueen käsittely vaikuttaa synnytyksen käynnistymiseen, joten pidetään peukkuja. ;) Terapeutti sanoi, että paikat olisivat jo pehmenneet, muttei vielä tänä iltana tarvitse lähteä synnyttämään. En välttämättä ole ensimmäisenä uskomassa, että jalkapohjien pisteistä pystyy kertomaan niin paljon kehon tilasta, mutta terapeutti oli todella vakuuttava ja olen kuullut juuri hänen terapiastaan paljon hyviä kokemuksia. Hän väläytteli myös mahdollisuutta, että kun synnytys sitten käynnistyy, voi se olla nopeakin nyt, kun tärkeisiin lihaksiin on vaikutettu ja toivottavasti saatu ne rentoutumaan. Itse olin jo asennoitunut, ettei meille ainakaan kiire tule, mutta ehkä täytyy sitten kuunnella kehoa tarkasti ja toimia sen mukaan, ei kellon.

Sain terapeutilta myös muita hyviä vinkkejä kehon hyvinvointiin ja esimerkiksi migreenin välttämiseen. Hän mainitsi magnesiumin ja kalaöljyn tärkeyden migreenin välttämisessä ja muutoin kalaöljyn ja D-vitamiinin. Magnesiumin vaikutuksen migreenin estossa olenkin jo huomannut ja sitä syön päivittäin, mutta täytyy varmasti ottaa lisäksi D-vitamiini ja kalaöljy, etenkin, kun en kalaa juuri syö. 

Vyöhyketerapiassa käyminen ei varsinaisesti ollut erityisen rentouttavaa, sillä jalkaterien käsittely sattui suurimman osan ajasta. Terapian jälkeen jalat kuitenkin tuntuivat mukavan rennoilta ja toivotaan nyt kovasti, että terapiasta olisi vaikka ollut jotakin hyötyä synnytystä ajatellen.

Pientä hemmottelua

Kävin tänään ottamassa elämäni ensimmäiset ripsenpidennykset. Olen niitä miettinyt monesti ennenkin, mutten ole raaskinut kokeilla. Minä kun hieron silmiäni paljon, eikä olisi kiva, jos monen kympin ripset tippuisivat muutamassa päivässä pois. Nyt kuitenkin paikallisella Facebook kirppiksellä joku vasta ripsentekokurssin suorittanut kaipasi harjoituskappaleita ja laittoi ripsiä 15 euron hintaan, joten olihan se mentävä itsekin ottamaan ripset. Tosin kokeiluajankohta ei varmaan ole paras mahdollinen, kun hormonit saattaa tiputtaa ripset jokatapauksessa ja molempien raskauksien aikanahan multa on omatkin ripset lähtenyt. Nyt ne on kuitenkin kasvanut takaisin ja toivon, etteivät enää tippuisi.

Mulla on siis luonnostaan todella vaaleat ja suorat ripset, eikä niitä edes näe jos ei ole taivuttanut ja laittanut ripsiväriä. Kerran olen ripset värjännyt ja sekin teki jo paljon. Olen vain erittäin huono huoltamaan yhtään mitään, värjäyskin pitäisi uusia muutaman vkon välein samoin kuin tietenkin pidennykset. No, katsotaan nyt onko mulla huomenaamulla enää yhtään ripseä jäljellä vai innostunko huollattamaan ripset säännöllisesti. Tässä nyt vielä pari (ei niin imartelevaa) kuvaa ripsistä, ylhäällä ennen ja alhaalla jälkeen:

Kyllä näillä jo kelpaa lähteä synnyttämään! ;)

Jaksoin ihan hyvin maata paikoillani sen vajaan pari tuntia, jonka ripsien laitto kesti. Välillä piti kyllä työntää vauvaa pois kyljestä, se teki nimittäin aika kipeää. Menin suoraan kauppaan ja siellä sitten selkä olikin niin kipeä, että hädin tuskin pystyin kärryyn nojaten kävelemään. Selkä ei ole edes yön aikana kipeytynyt noin pahasti, mutta ilmeisesti asento tuolissa oli sitten selän kannalta huono. Onneksi selkä on nyt jo parempi.

Torstaina olisi sitten vuorossa vyöhyketerapia, johon sain lahjakortin vauvakutsuillani. Jännityksellä odotellaan, pääsenkö sinne vai syntyykö vauva ennen sitä. ;)