Kesä!

Näistä tulee nyt aina tällaisia kuulumispostauksia, kun on pidempiä taukoja välissä... Huomenna meillä on pitkästä aikaa neuvola, joten siitä tulee sitten ainakin ihan oma postauksensa. :)

Viime torstaina me päästiin vielä seurakunnan vauvapiirin tiloihin tapaamaan toisiamme. Virallisestihan tuo vauvapiiri loppui jo pari viikkoa sitten, mutta seurakunta lupasi päästää meidät tiloihinsa vielä kerran ja niinpä käytiin taas tapaamassa äitejä ja vauvoja.

Mä odotin innolla, että Lotalle on seuraa, hän kun oli kavereista niin kovin innoissaan viime viikolla. Mutta kuinkas kävikään, Lotta oli ihan super herkkis! Koko ajan piti kyhnätä äidissä kiinni, eikä muiden seura juurikaan kiinnostanut. Vähän sentään välillä uskalsi liikkuakin. Tässä hyvä todiste siitä, että Lotta poseeraa aina kameran/kännykän nähdessään ja tilannekuvia on todella vaikea saada. Lotta oli konttaamassa kun huhuilin häntä ja saman tien kun Lotta kääntyi muhun päin ja huomasi kännykän mun kädessä, otettiin tuollainen ihana poseeraus naamalle. :D

Perjantaina käytiin kylässä T:n ja E-pojan luona heidän uudessa kodissaan. Lotta tutkiskeli uutta paikkaa innoissaan ja nyt oon tyytyväinen, että meidän kissa söi meidän viherkasvit eikä meillä ole yhtään: Lottahan olisi tietenkin koko ajan halunnut hypistellä kukkaruukkuja...

Lauantaina aamu alkoi toiseksi viimeisellä vauvauinnilla. Meinasin jo aamulla, ettei lähdettäisi, kun edellinen kerta tuntui jotenkin niin turhalta kun lilluskeltiin vaan eikä opittu mitään uutta. Onneksi kuitenkin mentiin, koska nyt edistyttiin taas sukelluksessa. Nyt Lotta otettiin istuma-asentoon syliin ja houkuteltiin kaatumaan eteenpäin. Sinnepä tyttö pulahti uppeluksiin ja teki hienon sukelluksen! Hieman oli hämillään, mutta hyvin kuitenkin meni. :)

Päivällä käytiin pyörähtämässä kaupungilla, jossa vietettiin ravintolapäivää. Napattiin ruokaa kiinalaisesta kojusta ja hyvää oli. Lotta oli tuolloin jo melkoisen väsynyt, muttei malttanut nukkua. Ja mä en kestä miten iso Lotta jo on! Varsinkin tuollaisissa kengissä ja hatussa, oih...

Nythän se kesä sitten tuli ihan ryminällä! Vaikea pukea niin itseään kuin Lottaa... Tänään käytiin vähän tutustumassa nurmikkoon Lotan kanssa.

En oikein meinannut löytää meidän pihasta varjoista ja suhteellisen tasaista paikkaa, mutta kyllähän tuo nyt asiansa ajoi. Lotta ei oikein tykännyt, kun laitettiin aurinkolasit päähän, joten kovin pitkään ei ulkona oltu. Koirat ihmetytti Lottaa, ne kun riehuivat pihalla oikein urakalla. Myös kissamme tutustui eilen ja tänään ensimmäistä kertaa ulkona olemiseen ja hyvinhän se sujui. Päiväuniaikaan lähdettiin käymään kävelyllä, muttei Lotta kovin pitkään sitten kotiin tultuamme nukkunut. Oli ollut liian kuuma. Meidän pihassa on hieman hankalaa saada rattaat varjoon, tänäänkin ne olivat autotallin varjossa mutta kuuma oli silti ollut. Tästä viisastuneena seuraaville unille kävin myös nukuttamassa ulkona, mutta toinkin rattaat sisälle ja nyt on uni maittanut jo pari tuntia.

Katsotaan, ehdinkö jo huomenna kirjoittaa neuvolakuulumiset. Neuvola on vasta iltapäivällä ja melkein heti perään on vauvapiiri, joten saattaa mennä keskiviikolle. Mutta neuvola-asiaa kuitenkin luvassa!

Viikon kuulumiset

Pitkästä aikaa täällä kirjoittelemassa. Itse asiassa en edes muista hirveesti mitään erikoista tältä viikolta, joten tehdään pikakelaus meidän viikkoon. :)

Maanantaina olinkin kirjoitellut meidän ilopillerin paluusta ja kaikeksi onneksi hymytyttö on edelleen seuranamme. Kiukkuja toki tulee päivittäin, mutta nehän kuuluvat elämään. :) Tässä vielä (huono) kuva niistä hampaista, jotka niin pistivät suututtamaan tullessaan.

Tiistaina meillä oli viimeinen kerta muskarissa ja illalla käytiin taas oman kylän vauvapiirissä. Siellä Lotalla riitti virtaa ja kävipä tyttö mm. räpeltämässä päiväkodin rattaita. :D

Lotalla on tuo rengastorni leluna ja siitä lentää renkaat aika nopeasti ympäri olkkaria ja tötsä laitetaan suuhun. Nyt kun Lotta konttaa (edelleen kyllä vaihtaa nopeasti ryömimiseen kun haluaa johonkin päästä), hoksasi Lotta, että konttaamalla tötsän saakin helpommin suuhun!

Ja yksi päivä tullessani vessasta, neitokainen oli laittanut itsensä hiukan jumiin sitterin alle... Päiväunille nukutettaessa minua tuijotti makuupussista naureskeleva neitokainen, eihän siinä pitänyt itsellekään pokka ja piti poistua huoneesta. Ja sinne se nukahti, vaikka olin varma, että saan käydä monta kertaa laittamassa tuttia ja kääntämässä ympäri!

Sitten niihin askarteluihin. :) Tehtiin Lotan kanssa äitienpäiväksi mummolle ja mummille ruukut, joihin painettiin Lotan jalanjäljet perhosen siiviksi. Ruukkuihin on istutettu kukat, mutta laji säilyköön yllätyksenä mummoille! ;) Tehtiin myös kortit ja samanlaiset lähetettiin kahdelle isomummolle.

Tänään käväistiin aamulla vauvauinnissa. Ensimmäistä kertaa Lotta pyrki vettä kohti heti altaaseen päästyämme. Tyttö oli muutenkin ihan innoissaan ja viihtyi jopa selällään korvat veden alla, tästä ei ole siis aiemmin tykännyt. Viime kerralla paikalla oli valokuvaaja, joka otti pari sukelluskuvaa ja tällä kertaa meillä oli oma kamera mukana. Saatiin ikuistettua myös Lotan paras uintikaveri Punainen Ankka. ;)

Uinnin jälkeen mä vähän leivoin, koska Lotan mummi, pappa, eno ja mummo ja pappa olivat tulossa äitienpäivä- ja Lotan nimpparikahveille. Lotalla on maanantaina nimipäivät ja eilen häntä kävivät juhlistamassa jo kummitäti A ja -setä H. Lotta sai kaikilta hienoja lahjoja ja kaikki tuntuivat olevan neitokaisen mieleen. 

Juhlakalu väsähti kahvittelun jälkeen ja nukahti mummon syliin. Herättyään typy oli edelleen väsynyt ja loppuilta olikin melkoista itkua. Lauloin kaikki osaamani lastenlaulut ja viimeisenä päästiin vauvauinnissakin alkulauluna olleeseen "pikkuiset kultakalat lammessa ui"-lauluun. Kohta "hop hop däpä däpä hop hop hui" nauratti Lottaa niin kovasti, etten ole koskaan kuullut häneltä sellaista naurua. Niinpä sitä sitten laulettiin koko loppuilta. Ja nauraa räkätettiin. :)

Huomenna saankin viettää elämäni ensimmäistä äitienpäivää. Mitään kummempaa ohjelmaa ei ole tiedossa, yhdessäoloa perheen kesken. <3 

Kuulumisia (taas)

Huhhuh, viime päivinä on jotenkin ollut niin kiire, etten oo ehtinyt blogin puolella paljon käymään. Nyt luvassa kuitenkin viime päivien kuulumisia.

Torstaina meillä oli viimeinen ohjattu vauvapiiri tuolla isolla kylällä. Sovittiin kuitenkin, että vielä kerran meille tullaan avaamaan ovet ja tilat on meidän käytössä, ohjaajaa vaan ei saada paikalle. Sehän ei meitä mammoja haittaa, eiköhän me pari tuntia saada kulumaan ihan keskenämmekin. :)

Vauvapiirin jälkeen tulin kotiin syömään Jonin valmiiksi laittamaa ruokaa, jonka jälkeen lähdin käymään parilla kirpparilla ihan yksikseni! Tuntui ihan oudolta olla liikkeellä yksin, kun mukana ei ollut Lottaa eikä koiraa. Piti oikein useampaan kertaan kurkkia takapenkille ja peräkonttiin, että enhän mä nyt vaan oo unohtanut jotain. :D Kirppareilta lähdin hakemaan Lotalle vähän lisää leluja ja sitten pitkähihaisia paitoja, jotka olisi lämpimällä säällä helppo ottaa lyhythihaisen päältä pois. Leluista tein todella hyviä löytöjä, mm. marakassi, joka on riittävän iso eikä ole koko ajan Lotan suussa, maksoi huikeat 30 senttiä. Sillä on Lotan hyvä soitella. :) Ostin myös pari autoa, kun Lotta oli niistä perhekerhossa viime viikolla kovin kiinnostunut. Matkaan tarttui myös pari hieman paksumpaa pipoa syksylle ja hellehattu. Löytyihän sieltä pari neulettakin, tosin toinen on kokoa 80 ja toinen 86. Varsinkin tuo isompi on vielä selkeästi iso, vaikka se olisi ollut juuri hyvä kesää ajatellen.

Uusi kirjakin piti heti lukea pariin otteeseen läpi, eikä mennyt hukkaan sekään ostos. :)

Perjantaina kävin rokotuttamassa Nellan ja Lotta keikkui mukana selässä kantoliinassa. 

Samalla reissulla käytiin koirapuistossa. Vierailu jäi vaan melko lyhyeksi, kun Ninni alkoi vain pyöriä mun ja Lotan ympärillä ja haukkua muille koirille. Ilmeisesti puolusti Lottaa niin hanakasti.

Iltapäivän haravoin meidän pihaa ja urakkaa jäi kyllä vielä melkoisesti. Tänäänkin kävin pienen kaistaleen haravoimassa, mutta voi olla, etten ehdi tai jaksa koko pihaa käydä läpi.

Illalla kävin vielä kahvilla työkaverini luona ja jälleen yksin! Ja tälläkin kertaa vilkuilin taustapeiliin etsien jotakin kyydistä puuttuvaa... Joni on nyt viettänyt Lotan kanssa enemmän aikaa ja on kyllä ollut kiva huomata, miten hyvin sekin sujuu. Vaipat vaihtuu ja uni tulee nykyään jopa paremmin isän kuin äidin kanssa. :) Ja mäkin olen saanut sitä omaa aikaa. <3

Tänään aamu alkoi taas viikon tauon jälkeen vauvauinnilla. Tällä kertaa paikalla oli valokuvaaja ja mekin käytiin kuvat ottamassa. Pieni pettymys tuo kyllä oli. Saatiin kaksi kuvaa, joissa molemmissa sukelletaan, toisessa on silmät kiinni ja toisessa auki mutta todella lähellä kameraa. Kolmatta kuvaa ei saatu otettua, kun Lotta sai hepulin eikä rauhoittunut millään. No, onpahan otettu. Täytyy ehkä vielä joku kerta ottaa itse kamera altaan reunalle ja räpsiä kuvia pinnan päältäkin. :) Kuvauksen jälkeen Lotta oli niin väsynyt, ettei jaksanut kuin syödä punaista ankkaa. Tässä kuva kuitenkin ennen altaaseen menoa innokkaasta pikku uimarista!

Iltapäivällä menin Lotan kanssa taas käymään mummilassa, johon olivat tulleet myös Lotan enot ja toisen puoliso. Lotta nukkui menomatkan ja perille päästessämme oli aivan pöllämystynyt ja tarvitsi hetkisen tarkkailuaikaa äidin sylistä. Sen jälkeen menoa (ja ääntä) sitten riittikin. :) Mummilassa Lotta pääsee leikkimään meidän vanhoilla leluilla.

Nyt yritän saada Lottaa nukkumaan ja sitten aion hieman nauttia taas siitä omasta ajasta, nyt oli nimittäin Jonin vuoro lähteä kaupungille. :)

Äidin tyttö ja lotto

Meillä on taas uusi vaihe. Tässä vaiheessa ei kelpaa kukaan muu kuin äiti. Tai kelpaa ihan hyvin siihen asti, kunnes äiti vilahtaa jossain ja sen jälkeen sitten huudetaan niin kauan, että äiti tajuaa tulla ottamaan syliin. En tiedä onko tämä nyt vielä sitä eroahdistusta vai mitä, mutta muutamana päivänä jutun juju on ollut juuri tuo. Isän sylissä saatetaan olla ihan tyytyväisenä, kunnes minä vilahdan jossain ja sitten ei autakaan muu kuin äidin syli. Onhan se omalla tavallaan ihanaakin, olla niin tärkeä tuolle pienelle rakkaalle ihmiselle. Mutta kyllä se myös vaikeuttaa joitakin asioita. Noo, eiköhän se tämäkin vaihe ohi mene, tosin varmaan vielä pahenee tästä jossain vaiheessa.

Viime yökin meni taas ihan miten sattuu ja Lotta heräsi tunnin, max kahden, välein. En taas tiedä niistä hampaista. Jossain vaiheessa olin jo ihan varma, että nyt ne tulee, koska alaikenessä näkyi ja tuntui molemmilla puolilla pieni kova valkoinen pallero. Nuo pallerot ei kuitenkaan olleet ne keskimmäiset, vaan siitä seuraavat, eikä niitä ehkä enää edes ole..? En ole tosin kovin tarkasti nyt Lotan suuta kopeloinut, mutta ei siellä ainakaan ihan hampaita vielä ole. Viimeisen viikon aikana Lotan liikkuminen sekä leikkiminen ja ääntely on kehittyneet huimasti, joten saattaahan nuo unet kärsiä siitäkin. Meillä ei aiemmin ole esimerkiksi käännytty mahalleen sängyssä, mutta nyt tehdään sitäkin. Ja hirmuinen papupata on tuo meidän tyttö nykyään. :)

No, aamulla sitten taas pirteänä pulikoimaan. Ensimmäistä kertaa oltiin koko puoli tuntia altaassa! Tai no okei, ehkä kaksi minuuttia alle, mutta tosi hienosti Lotta jaksoi. Heti alussa me taas kannusukellettiin omatoimisesti ja jossain vaiheessa Lotta osoitti jo väsymyksen merkkejä. Punainen ankkakin oli tainnut jäädä unten maille, kun ei sitä näkynyt altaan reunalla normaaliin tapaan. Onneksi keltainen ankka oli ollut reippaampi ja sillä sitten leikittiin. Vasta ihan lopussa ohjaaja ehti meidänkin luokse ja kokeiltiin ensimmäistä kertaa torpedoa. Siinä lapsi sukellutetaan ilman, että ensin valutetaan vettä naamalle ja sukellusrefleksi "käynnistyy" siis vasta veteen mentäessä. Hienosti meni sukellus, eikä Lotta ollut moksiskaan. :)

Joni käyttää Lottaa "usein" tavaranhakijana, niin tänäänkin, kun kaukosäädin piti saada kauempaa. Kuvaaja ei ehtinyt ihan alkuun mukaan, mutta näkyyhän tuossa se idea.

 

Päivällä Lotta sai arpoa meille lottonumerot ja käytiin tekemässä lotto. Nyt ei muuta kuin peukut pystyyn, että Lotta voittaa lotossa. :)

Ja sainpas kuvattua hieman paremmin Lotan etenemistä. Harmittaa, kun juuri ennen tätä olin laittamassa pyykkejä ja kuulin, kun Lotta hihkui ihan hirmuisesti. Kun tulin katsomaan (eikä kännykkää tietenkään mukana) Lotta pinkoi hirveätä kyytiä kohti koiran lelua. Ja onpa Lotta muuten ottanut puruluun Ninnin suustakin, eikä Ninni ollut moksiskaan. Tosin voisi se ehkä sen verran tehdä, että veisi ne luut johonkin Lotan ulottumattomiin...

Kauhukuvia

En tiedä mistä johtuu, mutta viime aikoina oon alkanut pelätä, mitä kaikkea Lotalle voi sattua. Esimerkiksi viime viikon perjantaina, kun oltiin jo menty nukkumaan, aloin miettiä aamulla olevaa vauvauintia. Yhtäkkiä nään vaan mielessäni, kuinka pudotan Lotan sinne kaakelilattialle, Lotta lyö päänsä ja lattia täyttyy verestä... Kun me mennään altaalta suihkuun, meidän pitää mennä sellaisia ärsyttäviä katsomon rappusia alas. Ne on kapeat ja niissä on huonosti kaidetta. Kauhukuvani näiden rappujen laskeutumisesta oli, että Lotan kaukalo lipeää multa kädestä ja Lotta lentää kaukalon kyydissä alas. Ja taas pää osuu kaakelilattiaan ja tulee verta. Yök.

Eilen katsottiin telkkarista "Tuubia", jossa näytettiin video, jossa tyttö makaa patjalla ja mies hyppää patjan toiselle reunalle. Tyttö pompahtaa korkealla ja putoaa takaisin patjalle. Sen sijaan, että se olisi ollut mun mielestä hauska, mä olin vain kauhuissani, kuinka läheltä tytön pää meni sängyn metallista päätytolppaa ja vannotin Jonille, ettei se koskaan tee niin Lotalle.

Kauhukuvia on ollut paljon muitakin ja ne tulee mieleen aina jossakin tilanteessa, missä jotakin pahaa voisi sattua. Onko tämä nyt sitten vain tätä äitiyttä, vai olenko tulossa hulluksi..? Koska en ole vielä kuitenkaan lukinnut meitä sisälle ja vuorannut joka paikkaa vaahtomuovilla, en ole huolissani mielenterveydestäni. Mutta kai sitä voisi välillä olla aina näkemättä niitä pahimpia vaihtoehtoja...

Sitten hieman mukavempiin asioihin. :) Tänäänkin oli vauvauinti ja jälleen kannusukellettiin. Lotta oli tosi väsynyt jo menessämme hallille, koska oli tänään herännyt jo kuudelta. Innosta hihkuttuaan sukelluksen jälkeen Lotta väsähti, eikä enää kelvannut kuin ankan seura. Jos ankka pääsi karkuun, alkoi huuto ja lopulta edes ankka ei enää riittänyt, vaan kaikki itketti. Niinpä lähdettiin kotiin.

Ja nyt Lotta sitten menee ihan oikeasti eteenpäin! Ei mene pitkiä matkoja, mutta jos kiinnostava lelu on riittävän lähellä, möngerretään sen luokse helposti. Edelleen kuitenkin suurimmaksi osaksi pakitellaan tai pyöritään ympyrää.

Koska tää nyt oli vähän synkkäpainotteinen teksti noiden kauhukuvien osalta, niin piristetään lauantai-iltaa meidän sukansyöjän kuvalla. Neitokainen tässä isin kanssa iltapuurolla, tiedä sitten syöttikö se iskä puuroa sukan kautta vai mikä on homman nimi. ;)

Jännittävä lauantai

Lauantai aloitettiin taas vauvauinnilla. Lotta oli varsin pirteä ja polskutteli innoissaan punaisen ankan perässä. Tällä kertaa tehtiin kannusukellus, eli ensin laskettiin vettä päähän ja kun silmät ja suu oli supussa, vetäisin minä Lotan veden alle ja heti pintaan. Hienosti meni! Tämän jälkeen Lotta väsähti ja lähdettiin suihkuun 20 minuutin uiskentelun jälkeen.

Uimahallilta mentiin suoraan minun vanhempieni luokse, jossa olivat käymässä myös isoveljeni avovaimonsa kanssa. Päivän aikana Lotta ei oikein malttanut nukkua kunnolla, vaikka meillä oli vaunutkin mukana ja Lotta sai nukkua ulkona. Lotta siis jaksoi olla pirteä suhteellisen lyhyitä aikoja, kunnes unihiekka alkoi taas kutittaa silmiä. Mummilassa sattui myös hieman ikävämpi välikohtaus. Joni keinui keinutuolissa Lotta sylissään, kun keinutuoli yllättäen meni rikki ja Joni kaatui selälleen lattialle. Itse olin eri huoneessa, kun kaatuminen tapahtui ja äänen perusteella luulin, että jotain oli vain tippunut lattialle. Muiden reaktioiden perusteella kuitenkin tajusin, että oli tapahtunut jotain pahempaa ja pinkaisin olohuoneeseen. Siellä Joni makasi lattialla keinutuolin säpäleiden keskellä ja Lotta vieressä. Lotta räjähti kovaan itkuun ja ensimmäisenä paikalle ehtinyt veljeni nappasi Lotan lattialta ja antoi minulle rauhoiteltavaksi. Kaikeksi onneksi ainoastaan keinutuoli kärsi vahinkoja. Toki Jonikin hieman satutti kylkeään ja polveaan, mutta pahemmilta vammoilta säästyttiin. Lotan Joni oli saanut pidettyä sylissään suojassa ja laskenut lattialle suojaan. Lotta rauhoittuikin suhteellisen nopeasti. Mutta kyllä säikäytti! Välikohtaus oli mielessä vielä nukkumaan mennessä ja olen todella iloinen, ettei Lotalle tai Jonille käynyt mitään. Keinutuoli nyt kyllä on entinen, mutta niitä taitaa onneksi saada uusia.

Katseltiin vanhempieni luona meidän lapsuuden kuvia ja otin minun vauvakuvista kuvia itselleni. Tarkoitus olisi vähän vertailla, onko Lotta yhtään minun tai Jonin näköinen, vai ainoastaan itsensä. Jonin vauvakuvia jos toivottavasti viikon päästä hänen vanhemmillaan käydessämme saisin, niin teen sitten postauksen, jossa paljon vauvakuvia. :) Tässä pientä esimakua, eli minä pienenä.

Lauantai

Aamu aloitettiin tänään taas uimisella. Tällä kertaa meillä meni oikein hyvin, eikä Lotta vaikuttanut lainkaan itkuiselta. Kunnes toinen vauva itki ja Lotta seurasi perässä. Ankan voimin päästiin kuitenkin tilanteen ohi ja tänään onnistui jopa kannutus! Vettä valutettiin Lotan päähän, jolla testattiin siis sukellusrefleksiä. Hyvin toimi ja Lotta laittoi suun suppuun. Vartin Lotta jaksoi hienosti olla ja kun väsy taas iski, lähdimme pois. Suihkussa Lotan silmät seisoi päässä ja tyttö oli viittä vaille unessa. Pukuhuoneessa Lotta kuitenkin intoutui juttelemaan ja ensimmäistä kertaa ei tarvinnut pitää tyttöä sylissä, vaan viihtyi kaukalossa sen aikaa, kun minä puin ja Lottakin saatiin puettua ilman huutoa. Tästä kerrasta jäi siis kaikin puolin hyvä mieli ja tämä valoi uskoa siihen, että uiminen rupeaa sujumaan aikaisesta ajankohdasta huolimatta paremmin.

Tultiin kotiin aamupalalle ja lähdettiin mun vanhempien luo. Mummilassa oli myös Lotan molemmat enot ja toisen avokki. Lotta vetäisi alkuun parin tunnin unoset, taisi uinti uuvuttaa pienen. :)

Unien jälkeen Lotta ihmetteli, mihin hänet oli taas tuotu ja miten paikalla oli niin hirveän paljon ihmisiä. Pian Lotta pääsi sylittelemään moneen syliin ja hymyili ja jutteli. Lattiallakin käytiin harjoittelemassa ryömimistä.

Nukkumaan ei sitten taas olisi millään malttanut ruveta, vaikka unihiekka kutitti jo silmissä. Nukahtihan tuo lopulta hetkeksi, jonka jälkeen jaksoi taas töhöttää. Seuraavat unet otettiinkin sitten kotimatkalla ja vaikkei olla kauaa kotona oltukaan, niin taas väsyttää. Taisi olla raskas päivä.

Lauantai

Tänään oli taas aamusta vauvauinti. Päätin testata tänään uutta taktiikkaa, koska ongelmaksihan on muodostunut se, että uinti alkaa klo 8 ja Lotta herää normaalisti yhdeksältä. On siis väsynyt kun joutuu sen tuonne herättämään. Tänään syötin Lotan seitsemältä herättämättä, eli pullo vaan suuhun ja Lotta söi. En edes nostanut pois sängystä, pulloruokinnan etuja. Nostin nukkuvan Lotan yökkäreissään kaukaloon lämpimään pussiin juuri kun oltiin lähdössä, eikä Lotta muuta kuin raotti hieman silmiä. Heräsi kunnolla siis vasta hallilla. Altaassa Lotta tällä kertaa jopa hieman hymyili, mutta kyllä se väsymys taas vei voiton ja pian alkoi harmittaa. Tällä kertaa ohjaajat meinasivat, että lasketaan vettä Lotan päähän, mutta koska Lotta oli niin kovin väsynyt, päätettiin homma siirtää myöhemmäksi. Jälkeen pulikoitiin noin 15 minuuttia.

Lotta laittoi tänään päällensä eilen ostetun mekon. Mikä ihana prinsessa! Päivällä käytiin kaupungissa asioilla, mm. hakemassa koirille ruokaa. Päädyttiin lopulta myös keskustaan syömään. Lotta pöräytti kakat vaippaan ja minä lähdin niitä vaihtamaan. Jo mennessä huomasin, että nyt tuli vaatteista läpi. Oltiin sitten syömässä varmaan kaupungin ainoassa paikassa, missä ei ollut minkäänlaista lastenhoitohuonetta, eli vaipanvaihto oli tehtävä tavallisessa vessassa. Kakkaa olikin sitten valunut mukavasti koko toisen jalan pituudelta. Aloin kaivamaan vaihtovaatteita laukusta, mutta eihän siellä mitään ollut! Mulla on aina Lotalle mukana varavaatteet, mutta koskaan niitä ei vielä ole tarvittu. Tänään ne oli jäänyt uintikassiin, ja nythän niitä olis sitten tietysti tarvittu. No, kaikeksi onneksi ainoastaan sukkahousut oli likaiset,  bodyn haaroissakin oli ihan vähän, mutta sain putsattua sen. Vein Lotan Jonille siis ilman housuja ja lähdin itse lähimpään vaatekauppaan ostamaan Lotalle uudet sukkahousut. Ehdinpäs takaisin ennen ruokia! Lotta ei ollut tapahtuneesta moksiskaan, vaan kujersi isoon ääneen tarinoitaan.

Uudet hienot sukkikset!

Käytiin vielä Prismassa ja sieltä Joni teki heräteostoksena Lotalle poistuvissa tuotteissa olleen pehmopossun.

Herättyään Lotta hipelsi possua, eikä meinannut kassalla päästää irti. :D

Hain muuten kaupunkireissulla myös fb-kirppikseltä ostamani puhuvan koiran. Lotta tykkää siitä ihan älyttömästi!

Annoin Lotalle taas äsken päärynäsosetta ja vaikka ilme oli melko epäileväinen, aukesi suu ammolleen uudestaan ja uudestaan ja sose maistui. En tiedä miten paljon olisi syönyt, mutten uskaltanut muutamaa lusikkaa enempää vielä antaa, ettei tulisi masu kipeäksi. Huomenna toivottavasti ehdin tekemään niitä porkkana- ja bataattisoseita, niin päästään totuttelemaan niihinkin.

Pulikoimista ja porkkanan maistelua

Mä nukuin viime yön tosi huonosti. Heräsin kolmelta Lotan ähinään ja kävin tekemässä maidon. Lotta ei kuitenkaan vielä halunnut syödä, mutta mä en saanut unta. Vähän ennen neljää Lotta sitten söi ja sen jälkeen teki kivat niskakakat. Ei muuta kuin vaipan ja yökkärin vaihtoon ja samalla reissulla laitoin likaiset pesuun. Lotta takaisin sänkyyn, jossa vähän aikaa tuijotti tyhjyyteen ja nukahti sitten onneksi itsekseen. Mä en saanut taaskaan unta. Kävin laittamassa pyykit kuivumaan, mutta uni ei tullut vielä senkään jälkeen. Vielä viiden jälkeen katsoin kelloa ja hetken ehdin nukkuakin, kunnes herätyskello soi 6.15. Huoh... Kävin juomassa kupin teetä ja lähdin koirien kanssa ulos. Seitsemältä herättelin Lotan ja Jonin (jolla kyllä soi herätys samaan aikaan kun mulla...). Lotta heräsi ihan kivasti ja söi ennen kuin pakkasin tytön toppavaatteisiin ja autoon. Aamulla oli siis vuorossa vauvauinti. Vaihdettiin klo 8.30 ryhmästä klo 8.00 ryhmään, koska tossa myöhemmässä ryhmässä oli 15/14 vauvaa ja aikaisemmassa 4/14. Kun Lotta joka tapauksessa pitää vielä herättää kesken unien, niin eipä kai tuolla puolella tunnilla ole niin merkitystä.

Uimahallilla Lotta taas ihmetteli menoa, mutta jo altaan reunalle tullessamme oli kovin väsynyt. Hetken jaksoi ihmetellä altaassa, kunnes itku alkoi. Aina hetkeksi saatiin Lotta keskittymään pulikoimiseen, kun kokeiltiin eri juttuja: vähän vauhdikkaampaa liikkumista, kasvot edellä, selkä edellä, kylki edellä, pomppien, ankan kanssa jne. Punainen ankka olikin hauska tapaus, tosin Lotta halusi vain syödä sen... :D Noin 15-20 minuuttia oltiin altaassa, kunnes lähdettiin kohti suihkua. Ja oli ihan hyvä, että vaihdettiin pienempään ryhmään. Tilaa oli tietenkin enemmän ja ohjaajat ehtivät käydä enemmän juttusilla. Suihkun jälkeen Lotta pääsi myös elämänsä ensimmäistä kertaa käymään saunassa.

Hetki istuskeltiin alalauteella, Lotta vähän ihmetteli, mihin olikaan joutunut, mutta kohta jo työnnettiin äidin sormia suuhun.

Pukuhuoneessa väsymys pääsikin oikein kunnolla valloilleen, eikä oikein muualla ollut hyvä kuin sylissä. Jollain ihmeen tavalla sain kuitenkin meidät molemmat puettua ja kaukaloon Lotta sitten nukahtikin. Kotona uni maistui vielä hetken aikaa ja sain jopa riisuttua Lotan ja siirrettyä sänkyyn nukkumaan.

Tänään Lotta myös maistoi ensimmäistä kertaa sosetta. Keitin porkkanan ja soseutin sen, ja sekaan sekoitin äidinmaitoa. Valitettavasti meidän sauvasekoitin sanoi sopimuksensa irti, joten sellainen olis nyt sitten hankintalistalla. Noo, oon saanut sen joskus kaupanpäälle tilatessani netistä jotain ja onhan tuo nyt jo melkein kymmenen vuotta toiminutkin. :) En tiedä menikö porkkanaa yhtään Lotan mahaan asti, mutta kyllä se sitä maisteli ja irvisteli. Sose jäi melko karkeaksi, koska muussasin sen sitten vaan haarukalla, mutta kyllä Lotta sitä ainakin imeskeli.

Suu aukesi hienosti lusikan lähestyessä.

Melko vakavaa tuohua tämä syöminen...

Ruokalappu taisi olla parempaa. :D

Päikkärit Lotta nukkui tänään sisällä vaunuissa, koska ulkona on niin kova pakkanen. Puoli tuntia nukuttuaan heräsi kuitenkin vielä hörppäämään vähän maitoa ja nukahti sitten syliin, jossa nukkuu edelleen. Taisi olla melkoisen raskas uintireissu taas, kun tuntuu uni maistuvan. :)

On muuten niin ihanan kuuloista, kun Lotta välillä nauraa ääneen. Se on sellainen "hehe", eikä ääneen naureta kuin pari kertaa kerrallaan, mutta saa kyllä äidille hymyn huulille joka kerta. :) Nyt Lotta on myös muutaman kerran tuijotellut omaa kättään ja ihmetellyt, mikä se tuo mahtaa olla. Myös polvesta on saatu pari kertaa kiinni, mutta johonkin se jalka aina karkaa, kun siihen yritetään uudestaan tarttua!