Nyt se on meillä!

Taaperokärry nimittäin! Ja katsokaapa tämän pikkutytön ilmettä:

Lotta lykkii kärryn kanssa menemään kuin vanha tekijä. Laitettiin pyörät suht jäykälle, ettei kärry karkaa alta, mutta hirmuista kyytiä Lotta sillä silti kurvailee. Matka päättyy kyllä nopeasti seinään tai muihin esteisiin, mutta kovasti tyttö näyttäisi tykkäävän, kun pääsee kävelemään kärryn kanssa milloin tahtoo. Kyydissäkin on jo istuttu ja sekin nauratti kovasti.

Lotta 9 kk

Yhdeksän kuukautta vanha Lotta:

-konttaa sujuvasti ja kovaa
-edelleen välillä myös ryömii, sitäkin melkoista kyytiä
-nousee tukea vasten seisomaan
-kävelee tukea vasten kovaa kyytiä, talutettaessa askeleet vielä välillä haparoi
-pysyy polviseisonnassa ilman tukea
-osaa mennä itse istumaan ja lähteä siitä liikkeelle
-on seisonut ilman tukea yhden kerran
-omistaa edelleen kaksi hammasta
-tulee itse halaamaan, leikkien kesken käy halimassa sylissä ja jatkaa leikkejä
-juttelee kovasti
-rakastaa huomiota
-nukkuu päivällä yhteensä noin 1,5-3 tuntia, joko kahdessa tai kolmessa erässä
-nukahtaa illalla klo 19.30-21
-herää aamulla klo 8
-syö yöllä kerran tai kahdesti, tämän lisäksi herää 1-3 kertaa
-siirtyy juuri koon 80 vaatteisiin
-käyttää Liberon vaippoja koossa 5 

Tällä hetkellä Lotta konttaa enemmän kuin ryömii ja konttaamallakin päästään jo kovaa kyytiä. Edelleen on kuitenkin päiviä, kun ryömiminen tuntuu olevan mukavampaa. Suurin osa ajasta kuitenkin kiipeillään ja kurotellaan. Lotan pää ilmestyy esiin milloin mistäkin; sohvan reunan takaa, pöydän, tuolin, keinutuolin, tv-tason takaa. Myös seiniä vasten noustaan seisomaan jo varsin mallikkaasti. Alastulokin on suurimmaksi osaksi hallittua, oikeastaan ainoastaan väsyneenä sattuu horjahduksia ja pää kolisee. Tukea vasten Lotta kävelee jo todella sujuvasti, välillä melkein juostaan. Toisinaan talutettaessakin Lotta painelee menemään kuin vanha tekijä, toisinaan jalat vähän haparoi vielä. Usein Lotta haluaakin siirtyä paikasta toiseen kävellen jonkun taluttamana ja kun saavutaan Lotan haluamaan määränpäähän (yleensä jonkun lelun luo), lähtee Lotalta jalat alta ja se on merkki siitä, että nyt pitää päästä lattiantasoon. Lotta kävelee myös tuolia tai lelulaatikkoa työntäen ja tänään tueksi kelpasi myös imuri. Taaperokärry onkin ollut hankintalistalla jo hetkisen ja pian se olisikin tarkoitus hankkia. Koska typy on niin liikkuvainen, oli kuvien ottaminenkin "hieman" haastavaa... ;)

Viime viikosta asti Lotta on kesken leikkien kiivennyt mun syliin halimaan ja hetkiseksi istumaan. Yleensä hetken päästä Lotta jatkaa taas omia leikkejään ja kohta sama toistuu. Välillä sitten pitää saada olla äidin lähellä pidempään ja silloin ollaankin luettu kirjoja. Tällä hetkellä Lotta tykkää kirjoista, joissa on erilaisia pintoja joita kosketella. Meillä ei ole kuin kaksi sellaista kirjaa, joten muunkinlaisia noin yksivuotiaalle mieluisia kirjoja pitäisi hankkia. Kävin tänään kirpparillakin kirjoja metsästämässä, mutta yhtään ei löytynyt. Noista meidän kahdesta kosketuskirjastakin vain toisessa on vahvat pahviset sivut, joita Lotta voi itsekseenkin käännellä rikkomatta kirjaa, joten sellaiset olisikin heti toisena hankintalistalla, sen taaperokärryn jälkeen.

 Lotta on sosiaalinen ja rakastaa huomiota! Kaupassakin Lotta pyörittää päätään etsien jotakuta, kenen kanssa ryhtyä juttusille ja huutelee ohikulkijoille. Myös vauvatreffeillä Lotta tykkää kovasti seurustella niin vauvojen kuin toisten äitienkin kanssa. Jos Lotta ei saa haluamansa henkilön huomiota, kovenee ääni sen verran kovaksi, ettei kukaan voi jättää häntä huomiotta. Lotta on myös kovin ylpeä uusista taidoistaan ja aina noustessaan seisomaan tai kävellessään katsellaan ympärillä olevia ihmisiä leveä hymy huulilla kehuja odottaen.

Vaatteissa siirrytään juuri kokoon 80, joitakin koon 74 vaatteita on vielä käytössä, varsinkin housuista, mutta suurimman osan laitoin jo laatikkoon säilöön. Vaipoissa käytettiin tyytyväisenä vielä Liberon kokoa 4, joka on siis muistaakseni 7-14 kg, kunnes kahtena yönä vaippa päästi läpi. Päätin sitten tarkastaa, mitkä painorajat 5-koon vaipoissa on ja kun se vaikutti sopivalta (10-16 kg), ostettiin paketillinen niitä testiin. Nehän olikin sitten juuri passeleita, ei yhtään liian isoja, joten vaipoissakin siirryttiin jo seuraavaan kokoon. Housuvaipat taitavat kylläkin kotiutua myös meille seuraavaksi, välillä on niitäkin jo käytetty, mutta nyt tuo typy availee itse teippivaippoja päältään, joten siirtyminen housuvaippoihin kokonaan alkaisi olla ajankohtaista.

Sellainen on meidän yhdeksän kuukautta vanha pikkuinen Lottamme. Niin taitava ja reipas, ja maailman rakkain. <3

Treffeillä

Tänään käytiin vauvatreffeillä. Oltiin sovittu, että nähdään klo 12, mutta Lotta posotti tavoistaan poiketen päiväunia vielä tuolloin, enkä viitsinyt toista herättää, joten me mentiin tunnin myöhässä. Myöhästely on kyllä tullut tutuksi Lotan synnyttyä... :D

Lotta viihtyi vauvaseurassa jälleen loistavasti ja tutkiskeli uusia paikkoja innokkaana. Parasta taisi olla lasinen portaiden kaide ja melkein lattiaan asti olevat ikkunat, joista oli hyvä katsella ulos.

Lotan jäljiltä tuo kaide ja ikkunat taisivat olla kuolan peitossa... :D

Kotiin lähtiessä Lotta vielä testasi portaita, muttei onneksi uskaltanut lähteä kiipeämään.

Tuolla kylässä Lotta myös seisoi ensimmäisen kerran ilman tukea! Yllättävän pitkään se siinä pysyi, ei varmaan ollut kuin muutaman sekunnin mutta kuitenkin niin, että oikeasti seisoi. Alas tultiin pyllylleen eikä edes itkun kera. Lottahan on jo jonkin aikaa pysynyt polvillaan ilman tukea, mutta tuo oli ensimmäinen kerta seisomista.

Juuri kun alkoi tuntua, että liikkuminen on melko hallittua, eikä koko ajan tarvitse vahtia jokaista liikettä. Niin iso tyttö jo!

Muuta me ei sitten tänään ollakaan puuhailtu. Lotta nukahti kotimatkalla ja nukkui melkein kaksi tuntia (mistä sitä unta onkaan tänään riittänyt..?) ja ilta ollaankin vaan leikitty kaikenlaista. Näköjään rytmi on nyt hieman myöhäistynyt, koska tänäänkin päästiin sänkyyn vasta hetki sitten. Onneksi nykyään myös nukutaan lähemmäs kahdeksaa aamuisin. :)

Paluu arkeen

Meidän juhannuksenvietto jatkui lauantaina sillä tavalla, että mentiin minun ukille lounaalle, jonne tulivat myös saaressa palelleet vanhempani ja molemmat veljeni puolisoineen. Taisi olla ihan hyvä päätös meidän jäädä tällä kertaa kotiin, näyttivät toiset niin paleltuneilta...

Lotta oli aluksi kovin hämmentynyt, kun yhtäkkiä ihmisiä oli niin kovin paljon ja kaikki olivat hänestä kiinnostuneita. Eipä tyttö oikein suostunut olemaan kuin äidin helmoissa kunnes kahvipöydässä uskaltautui mummin syliin ja sen jälkeen muidenkin.

Lotta pääsi myös ensimmäistä kertaa soittamaan pianoa ja sehän vasta olikin hauskaa puuhaa, kun pianosta lähti kova ääni!

Palataanpas sitten takaisin arkeen. Joni oli tämän viikon ja on taas tulevan töissä 100 km:n päässä. Tämän viikon Joni kulki mun autolla, eli mä olin koko viikon jumissa kotona. Ja huoh oikeesti..! Lotta oli kiukkuinen kuin ampiainen, huusi vaan eikä mikään ollut hyvin. Olisin niin mielellään edes joku päivä lähtenyt vähän jonnekin karkuun tuota kiukkua... Asiaa ei yhtään helpottanut se, että mulla on tosiaan ollut kova yskä ja kurkkukipu kohta kaksi viikkoa, eli ulos kylmään en viitsinyt lähteä kärryttelemään. Sen lisäksi täällä tehdään uutta asfalttia ja koneet on olleet juuri meidän kohdalla, eikä koirien kanssa ole siitä päässyt ohi, koska ne pelkäävät. Koko viikko oltiin siis neljän seinän sisällä kotona... Onneksi sentään parina päivänä sain äiti- ja vauvakavereita ja nämä ajat Lottakin oli itse aurinko ja kovin iloinen kavereistaan.

No, Jonin piti siis saada ensi viikoksi firman auto käyttöönsä, mutta kappas, eipäs saanutkaan. Mulla on ensi viikolle jo parille päivälle sovittuja menoja ja ehkä mun pitäis käydä lääkärissäkin tuon yskäni takia viimein, tällä viikolla kun en autottomana päässyt. Kihisin siis kiukusta jo valmiiksi kun ajattelin, että joudun olemaan toisen viikon putkeen vain ja ainoastaan kotona. Kaikeksi onneksi Joni lopulta sai auton lainaksi, vaikka helppoa se ei ollut. Loppu hyvin kaikki hyvin ja ehkä mäkin nyt pysyn järjissäni, kun en ole vankina kotona. Ja toivottavasti jo parantuisin, tahdon nimittäin pihallekin!!!

Lotan silmä on parantunut tosi hienosti, vielä laitetaan tippoja pari päivää, mutta josko se olisi sitten ollut siinä. Tänään annoin vielä yöksi särkylääkkeen, täytyy huomenna katsella miltä ne korvat tuntuu, mutta varsin pirteä ja iloinen on tuo tyttönen ollut. Nyt vaan ihmettelen, mikä virtapiikki Lotalle oikein tuli, kun tuolla se innoissaan kaivelee lelulaatikkoa eikä väsymyksestä tietoakaan, vaikka yleensä tähän aikaan jo nukkuu...

Muuttuneet juhannussuunnitelmat

Vietämme melkein joka juhannuksen mökillämme saaressa. Tarkoitus oli tänäkin juhannuksena mennä saareen ja viettää siellä Lotan ensimmäinen juhannus. Viikon aikana alkoi kuitenkin näyttää siltä, että me emme tällä kertaa pääsisi osallistumaan juhannuksenviettoon saaressa. Minä olen ollut nyt puolitoista viikkoa kipeänä: ei ole nuhaa eikä kuumetta, mutta kurkku on todella kipeä ja yskin jatkuvasti. Kun Lotta sitten alkuviikosta alkoi yskiä ja aivastella, aloimme miettiä, onko meidän mitään järkeä lähteä saareen, vielä kun oli luvattu kylmää säätä. Lopulta sitten päätimme jäädä viettämään juhannusta kotiin. Muu perhe, eli minun vanhemmat ja molemmat veljet puolisoineen sekä ukkini olivat kuitenkin rohkeita ja lähtivät veneilemään kohti mökkiä säätä uhmaten. Itsellä on kyllä hieman haikea olo, kun emme ole mökillä. Varsinkin kun on Lotan ensimmäinen juhannus, olisi ollut niin mukava viettää sitä minullekin niin rakkaassa paikassa. 

Päätöksemme jäädä kotiin osoittautui kuitenkin oikeaksi, kun tänään aamulla Lotan herätessä hänen vasen silmänsä oli kovin rähmäinen. Hetki siinä mietittiin, lähdetäänkö päivystykseen vai katsotaanko, helpottaako rähmiminen silmän huuhtelulla. Lopulta päätimme mennä päivystykseen, kun Lotta aristi korviaankin ja todennäköisesti olisi siis tullut päivystysreissu joka tapauksessa viikonlopun aikana.

Olin ajatellut, että tuskin päivystyksessä on hirveitä jonoja juhannusaattona puolilta päivin. Voi kuinka väärässä olinkaan... Odotimme lääkäriä kaksi tuntia ja moni meidän jälkeen tullut pääsi ennen meitä. Lotta jaksoi aluksi odotella varsin hyvin, mutta tylsäähän siinä ehti tulla, kun en voinut päästää häntä konttailemaankaan aulaan. Myös väsy yllätti ja juuri kun Lotta oli nukahtamassa, päästiinkin lääkärin pakeille. Itse lääkärikäynti oli nopea, ei mennyt kuin viitisen minuuttia. Lääkäri kuunteli keuhkot, jotka olivat puhtaat, katsoi korvat, jotka olivat ärtyneet muttei vielä määrännyt niihin antibioottia, käski vain antaa särkylääkettä yötä vasten ja lopulta kirjoitti reseptin silmätipoista. Kun päästiin pois päivystyksestä, suunnattiin apteekkiin ostamaan lääkkeet ja siellähän ne jonotti samat tyypit kuin juuri äsken päivystyksessä! :D Onneksi apteekista selvittiin hieman lyhyemmällä odotusajalla.

Tämän jälkeen mentiin muutamaksi tunniksi käymään ystäväni luona ja saatiinpas mekin grilliruokaa tänäkin juhannuksena. :) Kiitos vielä, oli oikein makoisaa ja mukava vaihtaa kuulumisia! Lotta tykkäsi kovasti kaverini koirasta ja leikki hänen kanssaan.

Lopulta väsymys otti voiton ja Lotta nukkui isän sylissä erittäin miellyttävännäköisessä asennossa...

Kotiin tultiin iltapuurolle ja kun Lotta meni nukkumaan, tehtiin me itse pitsaa, nam! Nyt sitten nautiskellaan rauhallisesta koti-illasta ja hyvästä ruuasta. :)

Hyvää juhannusta, säästä huolimatta!

Mul on levottomat jalat...

Tai siis Lotalla on. Ja levottomien jalkojen myötä nukkumisen kanssa tapellaan taas. Kai se on nyt sitten tuo liikkuminen kun häiritsee pienen unia, viime yönäkin herättiin monta kertaa kun oli pitänyt päästä konttaamaan tai nousta seisomaan.

Jo muutama ilta sitten kummastelin Lottaa nukuttaessa, kun Lotan jaloilla oli ihan oma elämä. Ne potkivat, juoksivat, jumppasivat, heiluivat ja milloin mitäkin juuri silloin, kun Lotan olisi pitänyt nukkua. Sanomattakin on selvää, että eihän se uni tule silmään kun jaloilla on vielä tuollainen meno päällä. Yritäpä vaikka itse! Keskiviikko-torstai yönä kun Joni ei ollut kotona, Lotta nukkui taas osan yöstä mun vieressä. Ja ne jalat vaan jatkoivat potkimistaan pitkin yötä! Mitenköhän nuo pienet jalatkin saataisiin nukkumaan..?

Nukkumaanmenokin on jälleen pelkkää pelleilyä. Pari iltaa sitten Lotta meinasi nukahtaa iltapuurolle. Kun sitten vein hänet sänkyyn, alkoi ihan mieletön ralli: Lotta veti pinnasängyssä ees taas päädystä päätyyn ja matkalla nousi laitaa vasten seisomaan. Tätä jatkui puoli tuntia, kunnes alkoi itku. Nostin Lotan takaisin makaamaan en edes muista kuinka monta kertaa, kunnes neitokainen viimein nukahti.

Toissayönä kello 2 Lotta päätti, että nyt on taas aika hieman jumpata. Siellä se pörräsi sängyssään puolisen tuntia, kunnes väsähti ja onneksi jo parin makuulleen palauttamisen jälkeen malttoi jäädä odottamaan unta. Ei näitä yöllisiä jumppatuokioita lisää, kiitos!

Viime päivinä Lotta on nukkunut päiväunia todella huonosti. Ja myös nukahtaminen on ollut hankalaa. Juuri äsken Lotta oli kiukunnut jo jonkin aikaa ja vein selvästi väsyneen tytön sänkyynsä. Samanlainen härdelli ja jumppaus kesti melkein tunnin, ennen kuin jalat ja koko tyttö luovutti ja nukahti. Onneksi se sentään jumppaa siellä tyytyväisenä ja mä oon mennyt paikalle vasta itkun alettua. 

Välillä nukuttaessa yritän estää Lotan kääntymistä ja liikkeelle lähtemistä ja toisinaan se riittääkin rauhoittumiseen ja unen tulemiseen. Nykyään kuitenkin melkein aina huomaan nopeasti, että liikettä on turha estää ja päästään kaikki helpommalla, kun annan Lotan riehua aikansa. Puutun asiaan vasta, kun itku alkaa ja silloinkin vain palautan Lotan sängyn pohjalle makaamaan. Usein tätä toistetaan monta kertaa, mutta lopulta tyttö kuitenkin malttaa jäädä nukkumaan. Tai ei vaan enää jaksa nousta ylös.

Toivotaan, että Lotan levottomat jalat tuosta pikapuoliin rauhoittuisi ja että unet paranisivat, niin yö- kuin päiväunet. Toissapäivänä Lotta nukkui vain kahdet puolen tunnin unet ja sen kyllä huomasi... Onneksi tänään nuo ensimmäiset unet on kohta kestäneet tunnin, joten toivon saavani iloisen ja pirteän tyttösen kohta seurakseni. 

Luonteenpiirteet: mitä nimesi kertoo luonteestasi

Törmäsin sivustoon, jossa nimille oli annettu luonteenpiirteitä. Tässäpä tulisi sitten meidän omat:

Lotta: Rikas!

Tuija: topakka täti! Älä ajaudu Tuijan kanssa riitaan, jollet halua setviä sitä kolmea tuntia putkeen teepöydässä.

Joni: mukava äijä, välittää toisista, ei tekis pahaa kärpäsellekään mut kiinnostuu vääristä naisista.

Naiset löytävät omansa täältä ja miehet täältä.

Mä en nyt ihan tiiä, mikä luonteenpiirre on Lotan saama "rikas", mutta ei se ainakaan huono voi olla. :D Minä taas varmaan olenkin aika topakka täti ja vaikka yleensä lepynkin nopeasti enkä nyt ihan kolmea tuntia putkeen tappele, niin en siltikään suosittele haastamaan riitaa kanssani, ei se mukavaa ole. ;) Jonin kohdalla toivon, etten ainakaan minä ole se väärä nainen ja ettei niitä nyt muutenkaan enää nykyelämäntilanteessa ole, menneistä en mene takuuseen. ;)

Kurkottelua

Lotta on kehittynyt kiipeilyssä ja varsinkin alastulossa huimasti lyhyessä ajassa. Nyt neitokainen nousee seisomaan melkeinpä mitä vasten vaan ja välillä yrittää ihan ilman tukeakin. Onneksi se ei vielä onnistu! Enää ylöspääsemiseen ei kuitenkaan tarvita edes mitään tasoa, mistä vetää itsensä ylös, vaan esimerkiksi seinä riittää. Allaolevissa kuvissa vain osa siitä, mihin kaikkialle Lotta nousee.

Keinutuolia vasten nouseminen on Lotasta varsin hauskaa, äitiä ja isää hieman hirvittää, mutta hienosti siihen nousee ja tulee alaskin.

Kirjahyllyssä on pitänyt jo siirtää tavaraa ylemmäs, koska kaikki revitään alas. Tietenkin.

Vessapaperipakkauksenkin päälle voi kiivetä! 

Koirille ruokaa.

Nykyään myös leluja kuskataan mukana ja nostellaan milloin minnekin.

Jalkoja pitkin nouseminen on yleensä merkki syliin tahtomisesta. <3

Ikkunastakin olisi kiva kurkistaa, ihan vielä ei vaan ylety.

Ja tässä vielä taidonnäyte alastulostakin.

Huomasin yksi päivä juurikin tuossa keittiöjakkaralla, että jos on alempi taso, niin Lotta ottaa alastullessaan siitä tukea ja yleensä laskeutuukin suoraan konttausasentoon. Myös korkeammilta tasoilta tullaan jo varsin näppärästi joko pepulleen tai polvilleen. Pää kolisee enää harvoin, oikeastaan vain väsyneenä. Lotta myös kurottelee kovasti esimerkiksi pöydällä olevia tavaroita ja yllättävän pitkälle se saakin kätensä ylettymään!

Myös kävely talutettaessa on kehittynyt. Nyt jalat astelevat varmasti vuoron perään eteenpäin ja välillä jopa yritetään juosta. Tukea vasten kävellään jo hirmuista kyytiä ja Lotta osaa vaihtaa tukea, eli kulkee esimerkiksi sohvaa pitkin sohvapöydän luo. Toisinaan Lotta jo suunnittelee ihan ilman tukea kävelyä, mutta onneksi ei ole vielä siihenkään ryhtynyt. Taaperokärrylle alkaisi todella olla tarvetta, Lotta nimittäin työntää tuolia tai lelulaatikkoa tai milloin mitäkin, minkä varassa sitten tepsuttelee menemään.

Puistossa

Kirjoitellaapas välillä ihan tavallinen kuulumispostaus kera kuvien. :)

Nyt ollaankin treffailtu äitejä ja vauvoja oikein urakalla. Eilen nähtiin oman kylän äitien kanssa ja treffeillä hujahti useampi tunti. Menin parin kilometrin matkan kävellen ajatellen, että Lotta nukahtaa vaunuihin ja nukkuu hyvät unet. Toiveeksi jäi. Nukkui 20 minuuttia ja heräsi heti kun olin ehtinyt sisälle ja istumaan. Yllättävän hyvin Lotta sitten kuitenkin jaksoi ja nukkui vasta kotimatkalla seuraavat unet.

Tänään käytiin T:n ja E-pojan kanssa puistossa keinumassa ja Lotta pääsi ensimmäistä kertaa hiekkalaatikolle. Lotta ihmetteli hiekkaa, rapsutti käsillään ja valutti kädestä pois. Hiekka taisi olla kuitenkin aikalailla ensimmäinen asia, mitä Lotta ei laittanut suuhun! Käytiin myös vähän konttailenassa nurmikolla ja Lotan piti tietenkin nousta aitaa vasten seisomaan. Sekä hiekalla että nurmikolla Lotta liikkuu mieluiten konttaamalla. Käveleekin kun kävelytetään, mutta se on melko varovaista ja toinen jalka jätetään välillä ylös tai äidin kengän päälle lepäämään.

Me vietetään nyt tyttöjen iltaa, kun Joni on töiden takia pois huomiseen saakka. Ja viikonloppuna se on sitten ralleissa ja yön pois. Toivotaan Lotalle hyviä yöunia ja helppoja nukutuksia!

Luonteenpiirteet: ujous vs sosiaalisuus

Ujoutta kuvataan niin tunteena kuin käytöksenä. Ujous on arkuutta uusien ihmisten edessä tai yllättävissä sosiaalisissa tilanteissa. Ujous on nimenomaan ensireaktio uusien ihmisten seurassa, tuttujen ihmisten seurassa ujokin henkilö saattaa olla puhelias.

Joillakin on synnynnäinen alttius ujouteen ja varautuneisuuteen, jonka syvyys määräytyy ympäristön perusteella. Ujous saattaa olla myös sosiaalisten kokemusten tulos ja ujoilta ihmisiltä saattaakin puuttua kyky uskoa itseensä. Tämä on usein seurausta ympäristöstä saaduilta kokemuksilta. Nyyti ry

Minä olen ujo. Olen kai aina ollut, tai ainakin niin pitkään kuin muistan. Uudet tilanteet ja ihmiset jännittävät minua, joskus niin paljon, että jätän ne väliin. Vaikka paikalla olisi useita minulle tuttuja ihmisiä ja vain muutama vieras, vetäydyn sivuun. Olen hiljaa ja tarkkailen. Juttelen kyllä vieraidenkin ihmisten kanssa, mutten itse tee aloitetta. Aloitteen on tultava toiselta ihmiseltä. Enkä silloinkaan osaa jatkaa keskustelua, eli puheliaisuuteni vieraiden ihmisten seurassa riippuu siitä, kuinka he jaksavat "kannustaa" minua puhumaan ja pitävät yllä keskustelua. Tiedän, että on paljon vaadittu, että vain toinen osapuoli kannattelee keskustelua ja mahdollisesti tuttavuuden alkua, eikä kaikki sitä teekään.

Silloin tällöin ujouteni ahdistaa minua. Etenkin silloin, kun se rajoittaa tekemisiäni. Olen vihainen itselleni, kun en uskalla. Koulussa en viitannut koskaan, en edes silloin kun olin täysin varma vastauksesta. En halunnut huomion kiinnittyvän itseeni. Itse asiassa kun nyt tarkemmin muistelen, niin ehkä vielä ala-asteella viittasinkin, mutta ylä-asteella ja lukiossa en. Jos luokkatoverini kopioivat minulta läksyjä (kyllä, sitä tapahtui :D), sanoin monta kertaa, etten sitten tiedä, onko tehtävät tehty oikein. Vaikka olisinkin tehnyt ne tarkasti ja ollut varma. En halunnut, että muut tekevät tehtävät väärin kopioituaan ne minulta, vaikka heille silloin varmasti olikin täkeintä saada kirjoihin edes jotakin merkintöjä, ihan sama, olivatko ne sinne päinkään.

Olen jonkin verran päässyt eroon ujoudestani. Lukion jälkeen olin päiväkodissa töissä ja siellä oli helppo olla lasten kanssa. Kanssakäymistä tuli väkisinkin myös aikuisten kanssa ja siitä se kai alkoi helpottaa. Tuon jälkeen menin töihin kaupan kassalle ja silloin olikin pakko oppia puhumaan vieraille ihmisille. Se muuttui jopa helpoksi. Tosin töissä ollessani olin tietyssä roolissa, kaupan kassana, enkä täysin omana itsenäni. Ehkäpä se helpotti ihmisten kanssa juttelemista. Myös nykyisessä työssäni olen oppinut toimimaan uusissa tilanteissa, joskin tämä kotiäitiys saa ujouden taas nostamaan päätään. Eikä se kyllä kokonaan noiden töidenkään myötä ole kadonnut, kyllä se on aina kummitellut jossain, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Vaihdoin nykyisessä työpaikassani osastoa paria kuukautta ennen kuin jäin äitiyslomalle. Silloin huomasin taas, kuinka minulta puuttuu nimenomaan tuo kyky uskoa itseeni. Olin halunnut vaihtaa osastoa, koska edellisellä osastolla työni oli puuduttavaa ja yksitoikkoista, ja siitä puuttui täydellisesti haasteet. Kun sitten vaihdoin toiselle osastolle, en uskonut lainkaan, että opin uudet työtehtäväni. Kun minulle sanottiin, että nyt lähdetään opettelemaan keräilykoneen käyttöä (en siis käytä sitä yleensä työssäni, koska olen toimistossa, mutta uudella osastolla sitä saattaa silloin tällöin tarvita), hoin itselleni vain, että kyllä mä osaan, onhan mulla ollut mopokin ja ajokortti monta vuotta. Sitä paitsi osaahan kaikki muutkin! Tuntuu suorastaan naurettavalta ajatella, että noinkin pieni asia on pelottanut minua. Varsinkin kun tiedän, että varmasti osaan sitäkin ajaa. Tiedän myös selviytyväni erittäinkin hankalista ja haasteellisista tilanteista esimerkiksi juuri työelämässä, mutta siltikään en luottanut lainkaan siihen, että tulen oppimaan uudet työtehtäväni.

Sosiaalinen ihminen nauttii muiden ihmisten seurasta, asettaa sen yksinolon edelle ja hakeutuu muiden seuraan. Hänelle on tärkeää saada muilta ihmisiltä huomiota ja kiitosta. Sosiaalisuus on osa temperamenttiä ja näin ollen synnynnäinen piirre.

Sosiaalisesti taitava henkilö toimii luontevasti tutuissa ja vieraammissa tilanteissa. Sosiaaliset taidot eivät ole perinnöllisiä, vaan niitä opitaan ja opetellaan mm. mallioppimisen ja saatujen kokemusten perusteella. Nyyti ry

Joni on sitten varmaankin minun vastakohta tässä asiassa. Joni viihtyy ihmisten seurassa, myös isommissa porukoissa, eikä pelkää huomiota. Vaikka Jonikin omien sanojensa mukaan saattaa uusissa tilanteissa hetkisen tarkkailla, hyppää hän nopeasti touhuun mukaan ja on osa ryhmää.

Sosiaalisuuspuoli jää nyt vähän tällaiseksi tyngäksi, koska itselläni ei siitä niin kokemusta ole, eli on vaikea kirjoittaa siitä...

Esimerkiksi koiranpentua valitessa kehoitetaan aina valitsemaan rohkea pentu. Sellainen, jota ei pelota. Minulla oli lapsena kissoja, jotka saivat pentuja, joista aina silloin tällöin minulle jäi yksi. Valitsin niistä aina tarkoituksella ne ujoimmat: kun ujon pennun luottamuksen voittaa puolelleen, on se paljon uskollisempi ainakin minun kokemuksien perusteella, kuin rohkea. Ehkä kuitenkin koirissa tosiaan se rohkea on parempi valinta, meillä tuo toinen on välillä hieman liiankin pelokas... Syy, miksi nyt vertaan asiaa eläinten kautta, on se, että vaikka sosiaalisuutta ehkä jollakin tavalla arvostetaan enemmän kuin ujoutta, on siinäkin minun mielestäni puolensa. Ainakin toisten ujojen seurassa. :D Minä nimittäin olen ainakin osannut olla ja toimia nimenomaan ujojen lasten kanssa ja siitä olenkin saanut hyvää palautetta: ujo lapsi, joka ei oikein uskalla touhuilla vieraiden ihmisten kanssa, onkin minun kanssani käyttäytynyt täysin normaalisti. Ehkä sanonta "kyllä koira koiran tuntee" sopii myös tähän: "kyllä ujo ujon tuntee"? ;)

Joka tapauksessa, toivoisin Lotan olevan mieluummin enemmän sosiaalinen kuin ujo. Ainakin oman kokemuksen perusteella kokisin sosiaalisuuden helpottavan montaa asiaa ja olevan niin paljon hemlpompaa. En haluaisi, että Lotta joutuu kamppailemaan samanlaisten pelkojen kanssa, kuin itse olen kamppaillut. Jos Lotasta kuitenkin ujo tyttö kuoriutuu, niin sitten me tuetaan ja rohkaistaan häntä parhaamme mukaan. Onneksi kuitenkin ainakin toistaiseksi vaikuttaisi siltä, että Lotta pitää muiden ihmisten seurasta ja varsinkin huomiosta, sitähän haetaan sitten vaikka huutamalla jos ei muu auta. :D

Luonteenpiirteet: empaattisuus

Ajattelin kirjoitella hieman muutamasta luonteenpiirteestä. Pääasiassa käsiteltävät luonteenpirteet ovat joko sellaisia, joita koen itselläni olevan tai sellaisia, joita toivoisin omaavani. Tokihan varmasti sivutaan myös Jonin luonteenpiirteitä ja pohditaan, minkälainen luonne Lotalla on.

Empatia on perusmerkitykseltään myötätuntoista eläytymistä. Empaattinen ihminen samaistuu herkästi toisen ihmisen tunnereaktioihin ja pystyy asettumaan toisen ihmisen asemaan helposti. Sympatia/myötätunto taas tarkoittaa toisen henkilön mielihyvän kokemista omana mielihyvänä tai tuskan ja mielipahan tuntemista mielipahana. Wikipedia

Koen itse olevani hyvinkin empaattinen, joskus ehkä liiankin. Minun on helppo samaistua muiden ihmisten tunteisiin, etenkin surullisiin. En tiedä onko se välttämättä empatiaa, mutta olen joskus mm. surrut ja itkenyt sitä, että maailma on niin paha paikka: ihmiset sotii ja tappaa toisiaan, on nälänhätää, luonnonmullistuksia jne. Vaikkakin toisinaan mietin liikaakin, miltä jostakin toisesta ihmisestä tuntuu, jos itse teen jotakin tai päädyn johonkin ratkaisuun, on empaattisuus yksi luonteenpiirteistäni, joista pidän. Ja jonka tunnistan. Koska empaattisuus on niin vahva osa minua, toivoisin, että voisin hyödyntää sitä työelämässäni. Toistaiseksi kuitenkaan kaupan kassa, toimistotyöt tai insinöörin hommat eivät ole vaatineet empaattisuutta, joten sitä "oikeaa" työpaikkaa odotellessa... 

Tein Ellien testin, joka mittasi empaattisuutta. Tässä tulokseni: "olet sympaattinen ja tunnet herkästi myötätuntoa. Osaat hyvin asettua toisen ihmisen asemaan ja usein ystävän tunnetila tarttuu myös sinuun". Aika lailla tähän tapaan olen itsekin ajatellut, joten osuva testi siis.

Kysyin myös Jonilta, ajatteleeko hän olevansa empaattinen. Vastaus oli, että on joskus ollut enemmänkin, mutta tällä hetkellä aika lailla fifty-fifty: on ja ei ole. Selkeää. :D Samainen testi oli kuitenkin sitä mieltä, että Joni on nimenomaan empaattinen: "olet herkkä vaistoamaan ihmisten tunteita ja sinulla on myös kyky asettua toisen asemaan. Olet sosiaalisesti taitava. Saat monta kertaa esimerkiksi epätoivoisen ystävän hyvälle tuulelle toiminnallasi".

Useinhan vauvat itkevät myötätuntoitkua kuullessaan toisen vauvan itkevän. Lottakin tekee tätä JOSKUS, varsinkin pienempänä, mutta harvemmin enää. Lotta kyllä rupeaa katselemaan ympärilleen, mistä itku kuuluu, mutta harvemmin itse yhtyy siihen. Niinpä eräs kauppareissu jonkun vauvan itkiessä lähellämme ja Lotan pyöritellessä päätään pohdiskelin, onko tämä merkki siitä, ettei Lotta ole empaattinen. Onko Lotta tunne-elämältään "köyhempi"? Jonin vastaus kysymykseen oli se, että hyvä vain ettei itke muiden takia, ei sitä joka asiasta kannata itkeä. Ehkä kuitenkin empaattisuus olisi ollut juuri se luonteenpiirre, jonka olisin suonut Lotallekin kehittyvän. Mutta ehkei tuo myötätuntoitkun puuttuminen kuitenkaan vielä näin kahdeksankuisella kerro kaikkea, ehkä meillä on vielä toivoa. ;) Ja ehkei se vähemmän empaattinen olemus ole lainkaan pahasta, itsestä ainakin joskus tuntuu, että murehdin muiden murheita aivan liikaa.

Kesäpäivä

En muistanutkaan kirjoittaa, kun käytiin lauantaina juhlistamassa Lotan kummitädin valmistumista. Lotta tietenkin kiipeili ja keräili kaikki eteen sattuneet tavarat tieltään, kunnes löytyi kiva lelu: puhelin! Sillä soitteli juhlien muutkin vieraat, oli siis oiva "lelu".

Tänään mentiin Lotan kanssa viettämään hellepäivää T:n ja E pojan kanssa. Tosin meidän osallistuminen vaati pientä säätöä, kun Joni meni meidän autolla tänään töihin... Isäni heitti mut ja Lotan hakemaan autoa. Lotta sai jonkun ihme hepulin ja huusi niin, ettei meinannut henkeä saada. Hengähti autonvaihdon ajan ja jatkoi taas omassa autossa. Koska mulla oli vähän ylimääräistä aikaa, käytiin vielä kaupassa. En muista milloin viimeksi Lotalle olisi tarvinnut ottaa tuttia esim kauppaan mukaan, sitä käytetään nykyään vain nukahtaessa, mutta tänään se oli ehdoton. Ja kaupassakin Lotta huusi, kunnes kurvasin leluosastolle ja kaivoin esiin punaisen ankan. Tuo vauvauinnissa Lotan lemppariksi muodostunut ankka kotiutui siis tänään meillekin.

Ajattelin, että Lotta nukahtaisi autossa matkalle, mutta uni tulikin vasta pari minuuttia ennen määränpäätä. Onneksi unet maistuivat vielä rattaissa melkein tunnin ajan. Sen aikaa käveltiin ihanan varjoisaa ja viileää luontopolkua pitkin.

Päivään mahtui puistoilua, keinumista, nurmikon repimistä, kävelyä, jäätelöä (äideille) ja hassuttelua. Lotta oli reipas koko päivän ja viihtyi hyvin. Kun nurmikolla konttailu alkoi kyllästyttää, päätti neitokainen kiivetä tutkimaan ja tyhjentämään rattaiden tavarakorin. :D

Päivä oli oikein mukava ja hyvässä seurassa hujahti useampi tunti. Luulisinpa, että Lotalle maistuu kohta uni varsin makoisasti. :)

Turvaistuin

Meilläkin alkaa olla ne hetket käsillä, kun kaukalosta pitäisi vaihtaa turvaistuimeen. Toki Lotta vielä mahtuu jonkin aikaa kaukaloonkin, vaikkakin painoraja lähestyy kovaa kyytiä, jalat on tulleet yli jo pitkän aikaa, mutta pää pysyy onneksi kaukalon sisäpuolella vielä jonkin aikaa.

Turvaistuimiahan onkin sitten joka lähtöön ja jos kysyy mielipidettä hyvästä istuimesta kanssaäideiltä, saa montamonta vastausta siitä, kuinka se itselle osunut istuin on maailman paras. Ja niitähän sitten riittää... Mistä sitten löydän sen istuimen, joka on meille maailman paras?! Istuin ei saisi olla kovin tilaavievä, koska tuon meidän auton takapenkki on yllättävän pieni ja jopa kaukalon mahduttaminen sinne on tuonut haasteita. Isofixiäkään meillä ei ole, joten se on poissuljettu vaihtoehto. Ihan parastahan olisi, jos voisi ostaa ennen istuinta uuden auton. Ihan vaan sivuhuomautuksena, oon niin kyllästynyt tohon Relluun, jossa mm. apukuskin ikkuna ei aukea, molemmat apukuskin puolen ovet ei toimi kunnolla, takalasin pyyhkijää ei voi käyttää, koska se polttaa sulakkeen ja koko auto pysähtyy siihen paikkaan, takaluukun lukko on rikki, joten luukkua on joko pidettävä koko ajan auki tai kömmittävä takapenkin kautta avaamaan luukku sisäpuolelta... Ja kaiken kukkuraksi, vuosimallin 2000 autossani on c-kasettisoitin! Kenellä enää on c-kasetteja?!

c-kasetti

No niin, nyt kun turhautumiseni on purettu, niin palataanpas sitten siihen aiheeseen. :D Haluan ehdottomasti selkä menosuuntaan olevan istuimen, en palkki-istuinta. Vaikka olenkin kuullut, että aluksi palkki-istuinta vastustava ostaja on lastentarvikeliikkeessä saatu ostamaan kyseinen istuin, yritän itse pysyä kannassani.

Cybex Pallas 2-Fix palkki-istuin

Törmäsin sitten tällaiseen istuimeen, joka olisi tuntunut meille juuri hyvältä: ei vie paljoa tilaa ja istuimen saa käännettyä 360 astetta, jolloin lapsen laittaminen istuimeen helpottuu huomattavasti. Ainoa miinus on se, että tämä kiinnitetään isofixiin, jota meillä ei siis ole... :(

Britax Dualfix turvaistuin

Istuin kääntyy 360 astetta

Joni esitti vaatimuksen, että turvaistuimen tulisi olla merkiltään Recaro tai Sparco. Tämä siitä syystä, että kyseiset merkit valmistavat myös ralliautoihin penkkejä, jollaisia Jonillakin on ollut käytössä rallia ajaessaan. No, recarolta en löytänyt kuin kasvot menosuuntaan asennettavia penkkejä.

Recaro Young Sport turvaistuin

Sparcolta löysin yhden ihan hyvältä vaikuttavan penkin, jota yritettiinkin käydä Motonetissä viikonloppuna testaamassa, mutta istuin oli ilmeisesti silloin loppu. Nyt Motonetin nettisivuilla ei enää ole kyseistä tuolia ainakaan samoilla painorajoilla, eli 0-18 kg, on vain 0-13 kg tai kasvot menosuuntaan asennettava 9-36 kg. Kyseinen tuoli löytyy kuitenkin vielä muilta nettisivuilta, joten ilmeisesti sitä vielä on olemassa..?

Sparco F500K turvaistuin

Tosin nyt kun etsin kuvaa tuosta Sparcon istuimesta, huomasin, että yhdelläkään nettisivulla ei mainita, kiinnitetäänkö istuin autoon turvavöillä vai isofixillä...

Jos nyt sitten unohdetaan tuo Sparcon istuin, vaikuttaisi tällä hetkellä meille sopivimmilta seuraavat istuimet:

Britax Multi-tech turvaistuin

Britax Multi-tech istuin sopii 9-25 kg lapselle, sen voi asentaa autoon turvavöillä selkä menosuuntaan sekä kasvot menosuuntaan lapsi istuimen turvavöissä tai auton turvavöissä. Turvaistuimen istuinkulmaa sekä leveyttä voidaan säätää. Hintaa tällä istuimella on Baby Stylessä 349 €, tällä hetkellä tarjouksessa 299 €.

Britax Max-Way turvaistuin

Britax Max-Way istuin sopii myöskin 9-25 kg lapselle ja se asennetaan selkä menosuuntaan. Istuin ei vie paljoa tilaa ja mahtuu jopa takapenkin keskipaikalle. Istuimessa on säädettävä tukijalka, jolla istuimen kallistusta voidaan säätää. Tällä istuimella hintaa Baby Stylessä on 299 €, tällä hetkellä 249 €.

Seuraava askel turvaistuimen ostossa on varmastikin käynti lastentarvikeliikkeessä. Nämä kaksi Britaxin istuinta vaikuttavat pikaisen tutustumisen perusteella meille hyviltä vaihtoehdoilta, mutta alan ammattilaiset osaavat varmasti kertoa istuimista lisää. Tokihan istuinta olisi hyvä myös testata ennen ostopäätöksen tekemistä, lähinnä siis Lotan viihtymistä istuimessa ja mahdollisesti istuimen sovittamista autoon.

Mihin istuimeen te olette päätyneet? Oletteko olleet tyytyväisiä?

Turvaistuinten kuvat Baby Style
Sparco istuimen kuva Polar Autovaruste

Jostain syystä en saa Bloggerin linkki-toimintoa toimimaan, joten yritän lisätä linkit kuviin myöhemmin...

Kuusi

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Lotta nukkui KUUSI ihanaa tuntia yhtä soittoa! Ilta tosin oli samanlaista heräilyä ja huutoa kuin edeltävät yöt, mutta klo 22-4 Lotta veteli sikeitä heräämättä kertaakaan. Neljältä annoin maitoa, jonka jälkeen typy nukkui vielä puoli kahdeksaan saakka. Ja koko yön omassa sängyssä! Minullehan nuo kuusi tuntia unta yhtä kyytiä oli ihan luksusta, joskin sitten neljältä en meinannutkaan enää saada unta, kun olin saanut nukkua niin paljon. :D Onneksi lopulta nukahdin ja heräsin vasta Lotan höpötyksiin.

Tuosta yöstä toiveikkaana uskoin, että meillä alkaa yöt parantua. Pyh ja pöh. Toissayö ja viime yö oli taas ihan samanlaisia katkonaisia ja itkuntäyteisiä, kuin aiemmatkin. Ja molempina öinä otin Lotan meidän viereen. Tosin viime yönä Lotta ei muistaakseni klo 1.30 jälkeen, jolloin nostin meidän sänkyyn, heräillyt kovin pahasti, silloin tällöin itkeskeli hieman ja rauhoittui kun otin tiukemmin kiinni. Jotenkin vaan sen yhden hyvän yön jälkeen nuo huonot tuntuu taas monta kertaa raskaammilta. Eilen en jaksanut tehdä yhtään mitään, onneksi Joni oli kotona ja sain itse ottaa parin tunnin päiväunet.

Tämä jää nyt tällaiseksi pikapostaukseksi, mutta tulossa on pohdiskeluja turvaistuimesta ja luonteenpiirteistä. :)