lauantai 2. marraskuuta 2013

Itkua, parkua ja huutoa

Otsikosta poiketen on meillä hymyilty ja naurettukin, ei pelkästään itketty. :)

Torstai-ilta meni tavallaan aiempia paremmin. Kitinä alkoi kyllä taas kuuden aikoihin, mutta osasin paremmin ennakoida sitä ja sain sen aina loppumaan jollakin keinolla. Klo 21 kuitenkin alkoi sellainen huuto, ettei mitään rajaa ja siihenhän ei sitten enää auttanut mikään. Pari tuntia kanniskeltiin, hytkyteltiin ja vispattiin Mymmeliä, mutta rauhoittui aina vain hetkeksi. Yhdentoista aikoihin laitoin Mymmelin vaunuihin ja aloin heiluttaa edestakaisin. Aluksi huuto vain koveni ja olin jo luovuttamassa, kun se yhtäkkiä loppuikin. Vajaan tunnin siinä heijasin ja sitten siirrettiin sänkyyn. Ja hetken päästä huuto jatkui. Onneksi tällä kertaa rauhoittui syliin ja puoli yhdeltä jäi sänkyynsä nukkumaan.

Perjantaina Mymmeli sitten nukkui oikein urakalla ja isille lähetettiin töihin tällaiset terveiset:

 
Mä näytän kuulemma samalta kun häpeän Jonia. :D

Käytiin myös ekaa kertaa lenkillä Manducan kanssa. Mymmeli nukkui koko reissun ja koirat tykkäs kun päästiin pururadalle ja hiekkamontuille ja ne sai juosta vapaana.


Illalla mentiin Mymmelin kanssa mun vanhempien luona käymään, eli mummille ja papalle (?). Mymski oli taas erittäin vieraskorea ja nukkui suurimman osan kyläilystä. Pienet loppuraivot otettiin kuitenkin ja näytettiin papalle, miten sitä oikein huudetaan.


Tällä kertaa pahin huuto alkoi vasta klo 22. Muutaman kerran tyyntyi sylissä hytkyttämällä, mutta lopulta otettiin taas vaunut käyttöön. Sinne nukahti puolilta öin ja mä ehdin jopa kymmenen minuuttia nukkua Jonin heiluttaessa vaunuja, kun huuto alkoi uudestaan. Taas tehtiin taikoja ja yhden jälkeen Mymmeli oli unessa. Ja heräsi uudestaan. Ja nyt en enää edes muista, millä sen sillä kertaa sain nukahtamaan, mutta yöunille jäi klo 2. Syömään herättiin viideltä ja kahdeksalta ja ihme kyllä, nyt nukkuu vielä. Oon aina ollut melko aamuvirkku ja nyt pieneksi ongelmaksi onkin muodostunut se, että kun yksi syöttö on yleensä viiden kuuden aikoihin, mä en tahdo enää saada unta sen jälkeen. Nytkin kun sain Mymskin vielä unille, ei omasta unesta ole enää tietoakaan, vaikka univelkaa kyllä olisi... Käytetään nyt kuitenkin tilaisuus hyväksi, eli minä suuntaan nyt suihkuun. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti