Koliikki..?

Eilen iltapäivällä sitten tuli ne kauan odotetut kakat ja voi sitä ilmettä Mymmelin kasvoilla! Tämän jälkeen jutteli hiirenkin kanssa paljon iloisemmin. :) Me huokaistiin helpotuksesta, että nyt se huuto ja kipuilu loppui. Miten väärässä me oltiinkaan...

Jälleen kerran huuto alkoi illalla, eikä loppua näkynyt. Viimein klo 24 nukahti mun mahan päälle ja niin nukahdin minäkin. Joni kysyi pari kertaa, pitäisikö Mymmeli siirtää pinnikseen, mutta mä en uskaltanut ottaa riskiä, että huuto alkaa taas. Kun mä olin jo ihan unessa, Joni tuli siirtämään Mymskin sänkyynsä ja kun Joni pääsi takaisin omalle paikalleen, alkoi Mymmeli huutaa... Laitoin tutin suuhun, käteni Mymmelin päälle ja hyssyttelin, ja kuin ihmeen kaupalla Mymmeli nukahti uudestaan. Itse heräsin jonkin ajan päästä siihen, että mun käsi roikkui vieläkin pinniksessä ja oli ihan puuduksissa.

Mä en ollut ajatellut, että tää olis koliikkia, koska ajattelin että silloin huudetaan ihan koko ajan, erityisesti yöllä. Mutta kun nyt viimein etsin tietoa koliikista Googlen ihmeellisestä maailmasta ihan vain, jotta tunnistaisin sen sitten jos tilanne tästä pahenee, niin aloin epäilemään, että ehkä meillä sittenkin kärsitään koliikista.

"Koliikilla tarkoitetaan imeväisen lapsen runsasta selittämätöntä itkuisuutta. Virallinen määritelmä edellyttää vähintään kolmen tunnin itkua, vähintään kolmena päivänä viikossa, vähintään kolmen viikon ajan. Käytännössä vähäisempikin, mutta toistuva itkeminen erityisesti iltaisin luetaan koliikiksi. Tyypillistä on vuorokausivaihtelu siten, että lapsen itkuisuus painottuu iltaan klo 18:n ja 24:n välille. Koliikkilapsi itkee voimakkaasti ja vetää itseään kaarelle, mikä voi jatkua useita tunteja. Vatsa pömpöttää ja tuntuu kovalta, mutta lapsi ei oksentele." (http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00430)

Huuto sijoittuu meillä lähes aina tuolle aikavälille eli klo 18-24. Olin ajatellut, että tää viikko on ensimmäinen kuin tällaista itkua ilmenee, kunnes muistin, että esim viime keskiviikko oli ihan samanlainen. Ja sitten pitikin selata blogikirjoituksiani kauemmas, onko tätä ollut aiemmin. Ensimmäiset kerrat on tainneet olla jo noin kahden viikon iässä, mikä sekin on tyypillistä koliikille. En vaan oo yhtään tajunnut asiaa, koska aikaisemmin itkuista iltoja ei ole ollut peräkkäin, mutta kuitenkin useampi viikossa. Vaikken nyt vielä suoraan ajattelekaan, että Mymmelillä olisi koliikki, vaan seurailen tilannetta, helpotti tuo tieto jollain tavalla. Vaikka koliikki onkin nimenomaan selittämätöntä itkua, helpottaa tieto siitä, että tälle tilanteelle on joku selitys, jos tämä nyt koliikkia on. 

"Koliikkikohtauksen aikana rytminen keinuttelu usein auttaa. Lasta voi kanniskella, istua hänen kanssaan keinutuolissa tai liikutella edestakaisin rattaissa. Pölynimurin ääni tai autoajelu tunnetusti rauhoittaa koliikkilasta. Englantilaisessa kirjallisuudessa käytetään nk. "viiden S:n" suositusta: kapalointi, vatsallaan tai kyljellään kanniskelu, suhuäänteen kuiskuttelu korvaan, keinuttelu pienin liikkein ja imeskely (tutti, kanniskelijan sormi tai rinta)."

(http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00430)

Keinuttelu ja hytkyttely onkin yleensä meillä auttaneet, tosin välillä ei auta yhtään mikään. Samoin toissailtana huomasin tuon suhuäänen auttavan, vaikka normaalisti en hyssyttelekään enkä tiennyt, että sillä voisi olla vaikutusta. Tänään kokeillaan kaikki muutkin kikat, jos taas huudetaan. Manduca on ilmeiseti myös hyvä apuväline koliikkivauvoille ja muutenkin vatsavaivoista kärsiville. Täytyy varmaan myös kokeilla apteekissa myytävää Cuplatonia, vaikkei sen vaikutusta olekaan todistettu. Toivotaan, että löydettäisiin keinoja, jotka oikeasti helpottaa Mymmelin oloa ja saataisiin kaikki levätä rauhassa.

Tänään päivä on kuitenkin alkanut paremmin kuin edelliset, Mymmeli viihtyi hetkisen sitterissäkin ja jutusteli äiskälle iloisesti. :)

Koska muuten ei oo ollut riittävästi puuhaa tässä, mulla oli toisessa rinnassa ilmeisesti joku tiehyttukos. Heräsin eilen siihen, että rinta on kivikova ja kipeä. Ei muuta kuin pumppaamaan ja 125 ml:n pullo täyttyi hetkessä! Eilen sitten pumppailin pitkin päivää ja viime yönkin, ja nyt alkaa helpottaa, vaikka kipeä on edelleen. Onneksi ei kuitenkaan ilmeisesti ollut tulehdusta tai ainakaan pahaa sellaista. Hyvänä puolena taas se, että saatiinpa maitoa pakkaseen, kun pullo täyttyi melkein joka pumppauksella vaikka Mymmeli söikin välillä.

Tämmöistä tänään. Onneksi Mymski on nyt parina päivänä nukkunut päivällä hyvin, eikä ole huutanut kaikkea hereilläolo aikaa, niin minäkin oon pysynyt suunnilleen järjissäni. :)