Taisteluita...

Huh. Huh. Eilinen oli melkoinen päivä... Mymmeli oli kiukkuinen heti aamusta ja nukkui unet vaunuissa myös levottomasti: koko ajan kuului heilumista ja ähkinää, ja sain useammankin kerran käydä hytkyttämässä uudestaan. Puolitoista tuntia kuitenkin viihtyi tälläkin kertaa ulkona. Päikkäreiltä herättyä se kitinä vasta alkoikin... Huudettiin ja raivottiin. Syömisen kanssa tapeltiin aina puoli tuntia ja kun Mymski viimein alkoi syödä, nukahti hän muutaman imaisun jälkeen, nukkui pari minuuttia ja sama alkoi alusta. :( ja tätä jatkui iltaan asti. Kun Joni tuli kotiin, lähdettiin viemään Ninniä kasvattajan luo trimmattavaksi (sunnuntaina näyttely). Yleensä niin vieraskorea Mymmeli huusi tuollakin kurkku suorana. Söi eikä malttanut nukahtaa. Kun sain nukkumaan, nukkuikin kymmenen minuuttia ihan hyvin. Sitten onneksi päästiinkin jo lähtemään ennen seuraavaa hepulia, joka alkoikin heti kotona. Ja ilta... Yhtä huutoa ja tappelua. Ei toivoakaan, että ottaisi tissin suuhun, söisi mahan täyteen ja nukahtaisi. Lopulta en enää jaksanut tapella ja syötin pullosta. Mutta vielä sittenkään ei nukahtanut kuin hetkeksi. Mä olin tässä vaiheessa jo ihan poikki, kun olin nukuttanut Mymmelin jo monta kertaa ja aina se heräsi uudestaan. Joni otti sitten Mymskin hoiviinsa ja puoli kahdelta oli saanut nukahtamaan... Sen ansiosta Joni nukahti tänään töissä pöytään. :D Söpisteli se Mymski kuitenkin vähän illallakin, oli ihan innoissaan kun mobile oli päällä, vaikka toisessa kuvassa näyttääkin ihan kauhistuneelta. :D

Mä oon miettinyt tota imettämistä, kun sen kanssa on nyt ollut vaikka minkälaisia ongelmia... Alusta asti ajattelin, että tahdon kyllä imettää, mutta jos se ei onnistu niin sitten ei. Jotenkin sitä vaan ajattelee, että imettäminen on helppoa ja mitä ongelmia sen kanssa nyt muka olisi..? No, vaikka ja mitä! Nykyään imettäminen on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta aina yhtä tappelua. Tai siis sen aloittaminen. Viime viikko tapeltiin sen kanssa, että maidon tulo kesti kärsimättömän Mymmelin mielestä liian kauan. Nyt maito on selvästi lisääntynyt, mutta sekään ei ole hyvä, kun sitä tulee sitten alussa liikaa. Oon kehitellyt kaikenlaisia huijauksia, joilla saan livautettua tissin suuhun ja Mymmelin syömään. Mutta kun aina nekään ei toimi ja tapellaan entistä kauemmin. Jossain vaiheessa oikein pelkäsin tarjota rintaa Mymskille, koska siitä saattoi alkaa hirveä huuto. Eihän sen näin pitäisi mennä?! Ja vaikka miten ajattelee, että parempi sitten antaa korviketta kuin pitää nälässä, tuntuu se aina pahalta ja epäonnistumiselta. Ja samalla mielessä pyörii, että juuri kun sitä maitoa on saatu lisää, niin nyt se taas vähenee kun syötetään pullosta... No, kaikesta tästä huolimatta yritän edelleen ja toivon, että tilanne paranee jossakin vaiheessa. 

Keskiviikkona lattialla ja sitterissä ollessaan Mymski ihmetteli kovasti koiria. Harmi vaan, että ne lähti aina pois juuri kun Mymmeli oli saanut niihin näköyhteyden...

Mun äiti toi meille lastenlaulu cd:n, nyt saa Mymmeli kuunnella muutakin kuin mun hoilotusta. :D

Tänään Mymmeli heräsi tyytyväisenä ja vietti pitkän tovin jutellen sarvikuonolle ja kirahville. Mymski on myös oppinut uuden äänen, jolla juttelee sarvikuonolle. Kuulostaa vähän kurkkuärrältä. :D

Ja äidillä on muuten niin hieno puhelimen tausta, että sitä pitää aina välillä jäädä ihmettelemään.