torstai 23. tammikuuta 2014

Kun kädet ei riitä...

Aamulla Lotta kannusti koiria, kun niillä oli painit menossa. En tiedä, kumman puolella Lotta oli, mutta kovaa huusi ja nauroi.



Lähdettiin Lotan kanssa aamupäivällä käymään kirpparilla. Tavoitteena oli löytää yöpukuja ja leluja. Pitkästä aikaa löysinkin jotain ja vieläpä ne, mitä lähdin hakemaankin. :) Leluja tosin ei juuri tällä kertaa ollut, mutta ehtiihän niitä vielä myöhemminkin hankkia. Tässä saalis:

Kaksi yökkäriä, toinen koko 68 ja toinen isompi, varmaan 74 tai 80.

Sammarit koko 80.

Mekko koko 74.

Torni.

Olin liikkeellä hyvään aikaan, koska toinen yökkäri ja tuo torni oli pöydässä, johon vasta tuotiin tavaraa. Hyvä tuuri siis. :)

Tarkoitus oli käydä vielä toisellakin kirpparilla, mutta Lotalla alkoi mennä hermot jo tuolla ensimmäisellä, joten en viitsinyt kiusata toista enempää, vaan lähdettiin suoraan ruokakauppaan.

Kun päästiin takaisin kotiin, ei mua enää paljon naurattanut... Ninni oli suolestanut yhden sohvatyynyn ympäri olohuonetta. Tyynyn sisälmys oli jotain ihanan sähköistä vaahtomuovia, joka tarttui kaikkeen, mihin koski. Sitä olikin sitten erittäin hauska yrittää kerätä lattialta, kun nekin mitkä käteen sai, jäi kiinni käteen, eikä toivoakaan että ne sais kerättyä takaisin tyynyn sisään. Myös Lotta päätti kiukutella. Lattialla ei ollut hyvä, ei sängyssä, sohvalla, kantoliinassa, manducassa... Ei missään muualla kuin sylissä. Mua suututti, koska halusin saada olohuoneen siivottua, enkä edes tiennyt miten sen teen koska vaahtomuovi täytti imurin pölypussin hetkessä, eikä Lotta antanut mulle mahdollisuutta edes yrittää mitään. Hetkisen Lotta malttoi sängyssään katsella mobilea ja tietenkin siinä välissä kissa, jolla on porttikielto makkariin, koska se puree kaikki johdot poikki, oli mennyt sängyn alle. Sieltä sitten yritin vielä sitäkin komentaa pois Lotan roikkuessa kainalossa. Mä oon aika hyvin oppinut pärjäämään yksin tän eläintarhan kanssa, koska Joni on aika paljon pois kotoa, mutta tänään oisin kyllä todellakin kaivannut ylimääräistä käsiparia.

Lopulta Lotta malttoi olla lattialla hieman enemmän kuin kaksi sekuntia. Huuto alkoi jo kuulumaan, kun sain imurin päälle ja viimein Lotta suostui olemaan lattialla imurin hurinassa ja katselemaan, kun mä tuskailin sotkua. Mutta sainpas siivottua!

Eilen Lotta ähelsi taas itsensä mahalleen, niinkuin nykyään oikeastaan joka kerta. Mutta eilen Lotta työnsikin itseään liukkaalla lattialla taaksepäin! Ei kylläkään itse vielä tajunnut homman jujua, mutta taaksepäin kuitenkin liikuttiin. Masullaan Lotta myös nostaa ylävartalon suorille käsille ja pepun ilmaan.







Nyt on myös keksitty kiljuminen. Mitä kovempaa ja korkeammalta, sen hauskempaa. Meinaa olla äidin korvat kovilla... Aina ei ääntelyn perusteella tiedä, onko Lotalla jutut menossa vai hepuli tulossa, joten pitää vähän väliä käydä kurkkimassa ilmettä.

Tänään mun oli tarkoitus tehdä porkkana- ja bataattisosetta pakkaseen asti, mutta en oo päässyt edes laittaan pyykkejä kuivumaan, jotka on odottaneet koneessa puhtaina jo pari tuntia, joten jätetään suosiolla soseiden teko toiseen päivään. Jos tää sylivaihe taas kohta menis ohi ja Lotta viihtyis vaikka lattiallakin... Tänään maistettiin sitten päärynäsosetta ja vaikka sillekin irvisteltiin ja osa syljettiin pois, niin sitä myös syötiin. Ylläri, että makea päärynä maistuu porkkanaa paremmin... ;)



9 kommenttia:

  1. Mä tiedän tunteen kun eläimet on riehuneet ja pitäisi saada siivottua, ja samaan aikaan lapsi kinuaa syliin... Meillä sotku on vielä niin monta kertaa ollut lasinsiruja jotka on pakko saada äkkiä pois. Ei kiva!

    Meilläkin maisteltiin tänään ekaa kertaa päärynää. Tosiaan aikas jännä miksi se maistui paremmin kuin peruna ja porkkana ;DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, aiemmin sentään Lotta on suostunut oleen esim manducassa kun siivoon, mut tänään ei kelvannut. Teillä varmasti vielä hankalampaa kahden pienen kanssa.

      Mun oli tarkotus antaa noita hedelmiä vasta kun perunat ja porkkanat on maisteltu ja uppoo, mut tulipahan nyt testattua. :)

      Poista
  2. Huh :O Onneksi ei ole eläimiäkin tuon yhden riiviön lisäksi, sotkee ihan tarpeeksi paljon sekin jo! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä mä olin tänään jo antamassa noita elukoita pois :D

      Poista
  3. Voi kääks. Voin kyllä niin samaistua tunteeseen. Ja nuo elukat selvästi kyllä käyttävät hyväkseen tilanteen! Meilläkin toinen koira karkaili koko ajan, kun olin viimeisilläni raskaana. Kiva oli juosta pitkin metsiä koiran perässä sen kauhean mahan kanssa..

    Asutaankohan samalla suunnalla? Ihan tuosta tutun näköisestä ruokalapusta aloin mietiskelemään... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, meillä varsinkin vanhempi koira alkaa heti kiukuttelemaan, jos mulla on kiire eikä puhettakaan että silloin suostuisi nopeesti käymään ulkona asioilla, että kyllä ne vaan osaa tilanteen kuin tilanteen käyttää hyväkseen. :D

      Mä itse asiassa oon kans miettinyt, että asutkohan täällä päin, me asutaan siis Jyväskylän nurkilla. :)

      Poista
    2. Voi ei, mä vahingossa poistin sun kommentin!

      No kuitenkin, jos sua kiinnostaisi joskus vaikka treffata, niin laita s-postia pakarinen.tuija(a)gmail.com. :) Olis mukava saada mammakavereita :)

      Poista
    3. Enpäs näköjään poistanutkaan, puhelin huijas :P

      Poista