Kaupungilla

Tänään sitten lähdettiin aamusta kohti kaupunkia. Joni meni jonottamaan parturiin ja me Lotan kanssa pyörimään kaupoissa. Törmättiin sattumalta myös Lotan kummitätiin ja jatkettiin hetki pyörimistä porukalla. :)

Jälleen järkytyin ihmisten käyttäytymisestä... Odottelin Jonia erään ostoskeskuksen aulassa, jossa useat ihmiset odottelivat bussia sisätiloissa. Aulaan käveli nainen, joka kumartui ottamaan pudonnutta hanskaansa. Nainen kaatui lattialle naama edellä. Ihmiset tuijottavat naista, kukaan ei tee elettäkään auttaakseen tai tarkistaakseen, onko nainen kunnossa. Menin sitten itse naisen luo ja kysyin, tarvitseeko hän apua. Nainen oli umpihumalassa ja tarjotessani kättä auttaakseni hänet ylös, nainen toisteli: "kyllä minä osaan" ja "siellä on kylmä". Nainen alkoi laittaa hanskoja käsiinsä ja päätin odottaa, että hän saa ne käteensä ja tarjota jälleen nostoapua. Samalla kuitenkin mietin, miten saan yksin vedettyä melkoisen vetelän naisen jaloilleen. Kaikeksi onneksi ohi kulkenut nuori mies tuli kysymään, tarvitaanko apua ja hän auttoi sitten naisen ylös ja nainen pääsi jatkamaan matkaansa. En vain voi ymmärtää, miksi ihmisten on niin kamalan vaikea auttaa muita? Ok, nainen oli humalassa ja räät naamalla, mutta muutoin ihan siisti ja olisi voinut oikeasti satuttaa itsensä pahasti. Eihän se vie keneltäkään niin paljon kallista aikaa, ettei voi edes kysyä, onko apu tarpeen tai sitten vaikka hälyttää apua paikalle jos ei itse osaa auttaa.

Olin myös itse vaunujeni kanssa monen ihmisen tiellä. On se kumma kun en tajua pysyä poissa tukkimasta kunnon kansalaisten kulkuväyliä! Kauppojen ja ostoskeskusten ovet on näillä pakkasilla säädetty aukeamaan vain osittain. Törmäsin parikin kertaa oviin, kun en tajunnut, etteivät ne aukea kokonaan. No, se nyt ei minua haitannut. Kuitenkin usean oven kohdalla ihmiset taas rynnivät minua vastaan ja minä sain odotella, että tulee väli, jossa minä voin mennä ovista, koska vaunut ja ihminen ei olisi mahtunut rinnakkain. Huoh. Ehkä mun ei vaan pidä mennä keskustaan, kun joka kerta järkytän itseäni tällä samalla asialla.

Lotta käyttäytyi koko reissun varsin mallikkaasti, nukkui lähes koko ajan ja hereillä ollessaankin kurkki maisemia tyytyväisenä vaunujen kyydistä. Tällä kertaa en ostanut Lotalle mitään (ihme!!), mutta itselle kylläkin vähän paitoja.