Päivän puuhat

Eilen illalla Lotta ja Nella köllötteli sängyssä ja ensimmäisen kerran Lotta tarttui Nellaa karvoista. Nella ei ollut moisesta repimisestä moksiskaan, vaan päätti pesaista Lotan kädet. Minä en ehkä ollut asiasta ihan yhtä innoissani kuin Lotta...

Viime yönä herättiin taas kahden tunnin välein, tosin tällä kertaa sitten syötiinkin ihan kunnolla. Joka kerta. Tuosta yösyömisestä on tullut muutenkin hirveetä säätämistä. Lotta ei enää herätä mua etukäteen (tai sit mä en enää herää), vaan siinä vaiheessa kun herään Lotan ähinään, alkaa noin kymmenen sekunnin sisään huuto ja maitoa pitäisi saada suuhun saman tien! Eka syöttö onnistuukin suht kivuttomasti, kun otan pullon ja yhden tetran korviketta valmiiksi makkariin, eikä siis nälän yllättäessä tarvitse kuin kaataa maito pulloon ja pullo Lotan suuhun. Seuraavilla kerroilla kun sitten pitäisi hakea maito keittiöstä ja lämmittääkin, ehtii huuto yltyä jo melkoisen kovaksi...

Tänään herättiinkin yllätysaikaisin. Puoli kahdeksalta alkoi pinniksestä kuulua tuttua pulputusta ja vaikka odotin pimeässä, josko uni vielä maistuisi neidille, ei siitä ollut enää tietoakaan. Ja hienostihan tuo sitten jaksoikin valvoa kymmeneen saakka ennen ensimmäisiä unia.

Päivällä me luettiin vähän kirjaa. Lotta jaksaa oikein hyvin yhden kirjan verran katsella kuvia ja kuunnella.

Sitten kuunneltiin taas vähän musiikkia, tällä kertaa ei löytynyt omituisia sanoja.

Väsynyt Lotta nukahti syliini ja kun siirsin hänet nukkumaan vaunuihin, tapahtui tämä:

 

Ei taas tietokaan väsymyksestä tai nukkumisesta! No, luettiin vähän lisää kirjoja ja leikittiin lattialla.

Tunti piti vielä etsiä Nukkumattia, kunnes viimein silmät oli täynnä unihiekkaa ja Lotta nukahti. Nyt nukkuu tyytyväisenä vainuissaan. Jostain syystä Lotta nukkuu päiväunet paremmin vaunuissa kuin sängyssä, vaikka oltaisiinkin sisällä, joten nukkukoon siellä vielä kun mahtuu.

Tänään maistettiinkin persikka-banaania ja ihan hyvin maistui. Päivällä Lotta söi jo hienon annoksen peruna-porkkanaa. Parhaiten Lotta syö, kun saa ohjata mun lusikkakäden suuhunsa, silloin siis aukaisee helpoiten suunsa kun jos mä itse vaan yritän työntää lusikkaa suuhun, pysyy suu usein tiukasti supussa. Tänään myös annoin Lotalle oman lusikan ja silläkin tavalla syöminen sujui ihan hyvin: kun Lotta laittoi omaa lusikkaansa suun suuntaan, kippasin mä samalla ruokaa suuhun ja Lotta söi. :)

Postinhakureissulta löytyikin tänään mukava yllätys, kun tyhjän postilaatikon tai laskujen sijaan laatikosta löytyi ihan oikea kirje. :) Kirje oli yksi hääleikkimme tehtävistä ja tehtävän suorittajana oli tätini. Oli mukava lukea heidän kuulumisiaan. :)

Nyt taidan nauttia tästä pienestä rauhallisesta hetkestä ja juoda kupin teetä. "Valitettavasti" käytiin viikko sitten Pandan tehtaanmyymälässä, joten taitaa kaapista löytyä pari palaa suklaata teen seuraksi...