Pehmenneet aivot..?

Niinhän sitä sanotaan, että äitiys pehmentää pään. Omalla kohdallani täytyy myöntää, että nyt on käynyt juuri niin. Sen huomaa esimerkiksi tästä mun kirjoittamisesta: oon aina osannut hyvin kieliopin; yhdyssanat, pilkut jne. Mutta nyt tuntuu, että varsinkin yhdyssanoissa mulla on hirveitä ongelmia! Muutenkin ajatus tuntuu kulkevan normaalia hitaammin ja joskus on vaikea seurata keskustelua aiheesta, johon mulla olis aiemmin ollut paljonkin sanottavaa. Ehkä aivot palautuu normaalitasolle jossain vaiheessa..?

Toisaalta, olenhan mä äitiyden myötä myös oppinut hirveästi. Alkuaikoina rintapumpun kokoaminen tuntui mahdottomalta tehtävältä useine pikkuosineen. Harmaita hiuksia aiheutti myös koliikkituttipullot, joista tuntui aina vuotavan maidot päälle. Nyt osaan koota molemmat vaikka silmät kiinni puolessa minuutissa. Myös vaunut osaan laittaa nippuun ja taas kasaan supernopeasti, kiitos Lotan itkupotkuraivareiden. ;)

Aikaisemmin myös pidin kiinni sovituista ajoista ja jos joskus myöhästyinkin, se oli kova paikka. Nyt melkein tiedän, että vaikka miten yrittäisin, ei me siltikään ehditä paikalle sovittuna aikana, koska aina on joku kakkakatastrofi tai muu juuri lähdön hetkellä. Niinpä sanon jo etukäteen, ettei välttämättä ehditä paikalle tiettynä aikana, mutta tulossa ollaan. Enkä ota enää aikataulujen kiinnipitämisestä paineita, vaan menen sen mukaan, mitä milloinkin eteen tulee.

Tietysti olen oppinut myös ylipäätään hoitamaan vauvaa ja kestämään epäjärjestystä. On päiviä, kun tämä eläintarha (eli kaksi koiraa, kissa, lapsi ja mies) tuntuu kaaokselta (ja erityisesti silloin, kun Joni ei ole kotona), mutta olen oppinut selviämään niistäkin päivistä. 

Nella, Ninni, Nuppu ja Joni

Joten mitäpä siitä, jos kirjoitan miten sattuu ja myöhästelen tai en osaa keskustella fiksusti. Nyt on aika keskittyä Lottaan ja äitinä olemiseen, opetellaan sitten joskus myöhemmin uudestaan ne yhdyssanat. ;)