keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Ulkoilua

Nyt on ihan pakko vähän valittaa... Jotenkin ei vaan mahdu mun päähän, minkä takia meillä ensin huudetaan kolme kuukautta koliikkia, sitten etsitään kuukausi sopivaa korviketta ja vielä vähän huudetaan niitä vatsavaivoja, ei vieläkään nukuta edes lähelle kokonaisia öitä ja hampaitakin tehdään koko päivä kiukutellen. Toisilla ei ole vatsavaivoja, nukutaan 10-12 tuntia putkeen viimeistään nelikuisena ja hampaat tulee huomaamatta. Eikö nää nyt vois ees jakautua jotenkin tasaisesti?! Joo okei, oonhan mä onnellinen, että Lotta on terve ja meillä on kaikki hyvin. Ja tiedän, että vauvan kanssa elämä nyt vaan on tällaista. Ehkä tää on kosto mun kamalasta teini-iästä... ;) Jotenkin tuota aamulla alkavaa raastavaa itkua on vaan vaikea kestää, kun on itsekin tosi väsynyt ja kun tietää, ettei se helpota koko päivän aikana kuin hetkiksi lääkkeen voimin. Ja hampaita meillä nyt mitä ilmeisimmin tehdään, alaikenessä tuntuu yksi terävä piikki. Tulispa sitten ees nopeasti....

Sitten hieman iloisempiin asioihin. :) Käytiin tänään ensimmäistä kertaa frisbeegolfaamassa ystäväpariskunnan ja heidän poikansa kanssa. Me ei oltu siis Jonin kanssa kyseistä lajia koskaan kokeiltu, mutta täytyy myöntää, että hauskaa puuhaa se oli ja täytyy varmaan ottaa uusiksi. Lapset kulki rattaissa, oli sen verran hyvä maasto, vaikka oltiin myös varauduttu kantorepuin. Ulkoillessa hurahti useampi tunti ja auringonpaisteesta huolimatta kävi sen verran kova tuuli, että mua paleltaa vieläkin.



Tuolta reissulta kun kotiuduttiin, ehdin vain vaihtaa Lotan Ninniin ja lähteä kohti agilitytreenejä. Taas meni ihan hyvin, useampi este putkeen ja jopa rengas läpi heti ensiyrittämällä. Enää olisi yksi kerta jäljellä, mutta eiköhän me harrastusta jatketa seuraavalle kurssille.



Olin päivällä jo keitellyt ainekset lihamakaronipataan Lotalle, mutta ehdin soseuttaa sen vasta illalla. Tulikin sen verran iso satsi, että Lotta varmaan ehtii kyllästyä pataan ennen kuin ne pakkasesta loppuvat...



Eilen tosiaan kävin puolitoista tuntia haravoimassa ja Lotta nökötti lähes koko sen ajan tyytyväisenä rattaissa touhua ihmetellen. Myös tänään Lotta viihtyi suhteellisen hyvin tuon ajan, kun ulkona oltiin, joten ulkoilua luvassa paljon, jos se kerran pitää neidin tyytyväisenä. :) Ja eipä näy enää merkkejä eroahdistuksestakaan. Mun äiti kävi illalla meillä, eikä Lotta ollut moksiskaan, vaikka mäkin olin tullut kotiin vain muutamaa minuuttia aiemmin. Siitä sentään päästiin, ainakin toistaiseksi.

Tänään on ollut kyllä sen verran aktiivinen päivä itselläkin, että täytyy varmaan alkaa jo suunnitella nukkumaan menemistä. Huomenna sitten taas pirteänä heti aamusta vauvapiirin viimeiselle kerralle. :)

4 kommenttia:

  1. Meilläkin huudettiin pienenä ja edelleen poitsu aika herkästi huutaa. Ja kaikki hampaat on tulleet kauhean kiukun kera ja 11kk aikana on yksi täysi yö. Että ymmärrän kovin hyvin nuo tunteet! :) mutta jos nyt on hankalaa niin ehkä sitten murrosiässä on helpompaa ja näillä helpoilla vauvoilla on kamala murrosikä? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä mäkin vähän ajattelin, että pakkohan sen on tasaantua jossain vaiheessa, eli me saadaan helppo murrosikä. ;) Todellisuudessa tuo meidän pieni hermokimppu ajaa meidät varmaan julkisen partaalle viimeistään murkkuna... Ainakin jos äitiinsä tulee! :D

      Poista
  2. Tsemppiä!

    Meillä Ellu on ollut suht "helppo" vauva, mutta miulla ei ollutkaan mitään kiukkuilu-murrosikää ollenkaan. ;) Välillä tietysti (Ellulla siis) on ollut kaikenlaisia kiukuttelukausia, mutta onneksi tähän asti pieleen ovat menneet joko yöt tai päivät. Mutta ehkä ne hampaat nyt tulevat sieltä, yöt paranevat ja päivätkin alkavat pian olla kivempia?

    Ja aina saa valittaa, äideillä on siihen oikeus! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, eihän se auta kuin uskoa että paremmat ajat on tulossa :) Ja itse asiassa ei nyt oo ollut samanlaista koko ajan kiukkuilua kuin esim toissapäivänä, joten eiköhän me tästäkin hengissä selvitä :)

      Poista