Äidin oma aika ja bloggaus

Otsikon aiheet voisi ihan hyvin liittyä yhteen, mutta tällä kertaa ne ei liity. Bloggaan lähes aina puhelimella ja teen sen esim. Lotan leikkiessä tai kun nukutan Lottaa, joten en laske sitä ns. omaksi ajaksi. Tietenkin postaukset, jotka vievät enemmän aikaa ja vaativat esimerkiksi kuvankäsittelyä, teen tietokoneella ja yleensä Lotan nukkuessa, joten kai sekin on omaa aikaa. Tällä kertaa käsittelen aiheita erikseen.

Tänään otin omaa aikaa, huimat 1,5 tuntia. :) Joni on ollut nyt kolme viikkoa lomalla ja vaikka töiden piti alkaa ensi viikolla, siirtyi niiden alku taas, eli Joni on kotona vielä ensi viikon. Mikäs sen ihanampaa, kuin viettää aikaa perheenä. Paitsi että... Mulla ja Lotalla on kahdestaan tietyt rutiinit ja jostain syystä Jonin kotona oleminen muuttaa niitä. Huomasin sen taas tänään, kun Joni lähti jo aamusta auttamaan mun isää ja me jäätiin Lotan kanssa kaksin kotiin. Oli jotenkin ihan selvää, että lounaan jälkeen lähden nukuttamaan Lotan ulos ja sen jälkeen tulen tekemään itselleni ruokaa. En tiedä miksi, mutta kun Joni on kotona, ei päiväjärjestyksen pitäminen ole yhtä helppoa..? Lisäksi, Lotan ollessa päiväunilla mullahan on pari tuntia ihan omaa aikaa, jolloin harmittavan usein siivoan tai teen ruokaa, mutta myös mm. uppoudun lempi tv-sarjojen pariin, kun kerrankin saa ilman keskeytyksiä niitä katsoa. Kun Joni on kotona, jää ohjelmat katsomatta ja oma aika vain mulle puuttuu. Älkää ymmärtäkö väärin, totta kai on ihanaa, että Jonikin on kotona varsinkin sen alkuvuoden työurakan jälkeen, kun mies ei kotona käynyt kuin nukkumassa. Kuitenkin välillä kaipaa myös aikaa pelkästään itselleen. Ajattelin siis, että kun olen saanut Lotan päiväunille, laitan makaronilaatikon nopeasti uuniin (en kyllä ymmärrä, mikä sai mut ajattelemaan että ko ruoka olis jotenkin nopea saada uuniin asti...) ja uppoudun melkein viikon takaiseen jaksoon Scandalista. Joni kuitenkin tuli kotiin pian ruuan aloituksen jälkeen ja kohta Lottakin heräsi. Hei hei äidin oma aika... Mutta kun Joni hieman myöhemmin lähti tekemään viikonlopun ruokaostokset, minä pakkasin Lotan Jonin mukaan. Pyykkikoneessa odotti puhtaat pyykit kuivumaan laittamista, mutta keitinkin itselleni teetä, kaivoin suklaalevyn jämät kaapista ja linnoittauduin sohvalle. Aika kului mukavasti ja ehkä hieman liiankin nopeasti. :D En voi kyllä sanoa virkistyneeni tuosta omasta ajasta, koska päätäni on särkenyt koko päivän ja se saa minut väsyneeksi. Oli kuitenkin ihanaa, kun ei tarvinnut koko ajan olla valmiudessa ja kuunnella, tarvitseeko Lotta jotakin.

Viikon päästä olisi luvassa lisää omaa aikaa ja kunnon irtiotto arjesta. Tapaan pitkästä aikaa kaksi hyvää ja pitkäaikaista ystävääni. Tarkoitus olisi mennä syömään pitkän kaavan mukaan ja jatkaa siitä vielä yöhön (jos tämän mamman silmät pysyvät auki...). En edes muista, milloin olisin viimeksi käynyt juhlimassa. Joni yrittää houkutella mua jäämään yöksi kaupunkiin, mutta saapa nähdä, onko musta siihen. Totta kai se olisi helpompaa ja tiedän, että jos tulen yöllä kotiin, koko talo herää, kun koirat alkaa haukkua. Mutten toisaalta taas tiedä, saisinko nukuttua muualla ja viimeistään aamulla herättyäni mulla olis jo kova hinku takaisin kotiin ja Lotan luo. Vaikeita valintoja... ;)

Sitten siihen bloggaamiseen. Olen viime aikoina miettinyt paljon blogini tulevaisuutta. Tiedän, että blogia seuraa paljon ystäviäni ja sukulaisiani ja onkin mukavaa, että myös kauempana asuvat voivat seurata Lotan kasvua ja kehitystä näinkin tiiviisti. Musta on myös kiva, että tänne on taltioituna mm. Lotan kasvu ja oppiminen. Vauvakirjaa ei aina tule täytettyä ihan ajantasaisesti, joten täältä on helppo tarkistaa, milloin mikäkin taito on opittu.

Kuten kaikki bloggaajat varmasti jossain vaiheessa, olen minäkin nyt miettinyt lähinnä sitä, kuinka paljon meistä ja Lotasta olen valmis täällä paljastamaan. Kirjoitan omalla nimelläni ja näytän meidän kaikkien kasvot. Jonilta olen kysynyt luvan, mutta Lotta ei ole saanut itse päättää, saako hänen kuviaan täällä julkaista. Täällä, missä kuka tahansa voi kuvia katsella. 

Ennen tätä blogia kirjoitin blogia meidän hääsuunnitelmista ja itse häistä. Häiden jälkeen aioin lopettaa bloggauksen, mutta löydettyäni muutaman raskausblogin, päätin minäkin alkaa sellaista kirjoittamaan. Silloin ajattelin, että tuskin jatkan bloggaamista vauvan synnyttyä. Kun Lotta sitten syntyi, pohdin nimenomaan kuvien julkaisemista. Jotenkin tuntui kuitenkin luontevalta julkaista Facebookissa iloiset uutiset kuvan kera ja halusin jakaa onnemme myös teidän lukijoiden kanssa. En julkaise juurikaan kuvia Lotasta Facebookissa, vain silloin tällöin. Fb on kuitenkin eri asia kuin blogi: siellä saan itse päättää, kuka kuvat näkee ja minun asetuksillani ne näkee vain minun kaverini. Tiedän siis ne ihmiset, jotka jakamani kuvat näkee, toisin kuin täällä.

En tiedä, mitä blogilleni tulee tapahtumaan. Tykkään kirjoittaa blogia ja tykkään jakaa kuvia meidän päivistä teidän kanssanne. Samaan aikaan asia kuitenkin mietityttää. Joka tapauksessa, ainakin toistaiseksi jatkan varmaan hyvin samaan tapaan kuin tähän asti, eli kerron paljon meidän asioista ja jaan kuvia, joista meidät voi tunnistaa. Katsotaan, tuleeko jossain vaiheessa stoppi vastaan vai mihin suuntaan kehitytään.

Tästäpä tuli pitkä paatos,  joten loppuun kuva siitä, kuinka meillä nykyään syödään.

Kaikki alkoi siitä, kun Lotta halusi kurkistaa tuohon taskuun, mikä ruokalapun alareunassa on. Nyt ruokalapun taakse on kiva mennä piiloon ja äidistä on kiva yrittää saada ruokaa suuhun... ;)