Nellan kanssa yhteistä aikaa ja vieraisilla

Viime yö nukuttiin taas niin, että Joni hoiti syötöt ja minä sain "nukkua". Kumma, miten paljon virkistää tuokin, ettei tarvitse nousta monta kertaa yössä ylös, vaikka joka kerralla herääkin. Aamuyöstä olin jo niin virkeä, että meinasin nousta ylös ennen muiden heräämistä. Lämmin sänky vei kuitenkin voiton ja taisinpa vielä joksikin aikaa torkahtaakin.

Nella on alkanut osoittaa mustasukkaisuuden merkkejä. Aiemminhan Nella oli koirista se, johon pystyin luottamaan. Nella katsoi aina tassuihinsa ja osasi väistää lattialla pyörivää Lottaa taitavasti. Tänään Lotta vetäisi Nellaa hännästä ja Nella murahti Lotalle. Ok, häntä ei oo kiva paikka vetää, mutta ei kyllä sais silti noin reagoida. No, seuraavaksi mä leikin Lotan kanssa lattialla ja Nella tunki koko ajan väliin, yritti jopa mennä kellimään aivan Lotan päälle. Ei katsonut alas vaan käveli Lotan jalkojen päältä ja tuli leikkimään aivan liian lähelle. On totta, että Nella on jäänyt liian vähälle huomiolle, eikä sen kanssa ole aikoihin tehty mitään kahdestaan. Ninnin kanssakin käydään agilityssä, mutta Nellan kanssa meillä ei tällä hetkellä ole yhteistä harrastusta. Niinpä jätettiin Lotta, iskä, Ninni ja Nuppu kotiin ja lähdettiin Nepan kanssa ihan kahdestaan lenkille. Nella oli riemuissaan ja sinkoili sinne tänne pururadalla ja hiekkamontuilla. Nella on muuten sellainen hienohelma, että sateella sitä ei ulos saa. Nellaa ei häiritse tassujen kastuminen, kuralätäköt on parhautta, mutta vihaa sitä, kun selkään tippuu vettä. Ongelma on ratkaistu kurahaalareilla! Nepa myös kerää suuret määrät hiekkaa vatsakarvoihinsa, joten kurahaalari auttaa myös siinä ongelmassa. Paitsi tänään, kun Nepalainen päätti mennä hieman kylpemään ojaan ja sai haalarin likomäräksi myös sisäpuolelta... :D

Vauhtia riittää

Eikä se loppunut vielä kuivalla maallakaan :D

Saatiin eilen kutsu mennä tänään leikkimään T:n ja poikansa E:n luokse ja mehän mentiin! Lähtiessämme huikkasin Jonille viipyvämme muutaman tunnin, mutta aika meni tosi sukkelaan hyvässä seurassa ja kotimatkalla sain jo Jonilta huolestuneita viestejä, kun oltiin viivytty niin pitkään. :D Lottakin otti kylässä oikein hyvän pituiset tirsat, mitä ihmettelin, koska eihän tuo neitokainen meinaa nykyään malttaa kylässä nukkua. Hyvin kuitenkin nukkui siihen saakka, kun minä liikuin sohvalta ja heidän ihana pieni pörröpallero koira alkoi haukkua mulle. Hyvä vahtikoira. ;) Unien jälkeen sitä oltiinkin taas yhtä hymyä ja jaksettiin leikkiä. Kello oli jo yli kuusi, kun lähdettiin, koska Lotan uniaika lähestyi kovaa vauhtia. Kotona ei ehdittykään tehdä muuta kuin syödä iltapuuro, jonka jälkeen siirryttiin sänkyyn kuuntelemaan sateen ropinaa kattoa vasten. Sitä ääntä olen muuten täältä kaivannut, ei kerrostalossa sade ropise kattoon. Tai varmaan ropisee, muttei se asuntoihin asti kuulu. :D

Saapa nähdä mitä ensi yöstä tulee... Lotta on nyt nukkunut noin puolitoista tuntia ja jo neljä kertaa herännyt kiljumaan. Innolla odotan, kiljutaanko meillä koko yö...