Äidin tyttö ja lotto

Meillä on taas uusi vaihe. Tässä vaiheessa ei kelpaa kukaan muu kuin äiti. Tai kelpaa ihan hyvin siihen asti, kunnes äiti vilahtaa jossain ja sen jälkeen sitten huudetaan niin kauan, että äiti tajuaa tulla ottamaan syliin. En tiedä onko tämä nyt vielä sitä eroahdistusta vai mitä, mutta muutamana päivänä jutun juju on ollut juuri tuo. Isän sylissä saatetaan olla ihan tyytyväisenä, kunnes minä vilahdan jossain ja sitten ei autakaan muu kuin äidin syli. Onhan se omalla tavallaan ihanaakin, olla niin tärkeä tuolle pienelle rakkaalle ihmiselle. Mutta kyllä se myös vaikeuttaa joitakin asioita. Noo, eiköhän se tämäkin vaihe ohi mene, tosin varmaan vielä pahenee tästä jossain vaiheessa.

Viime yökin meni taas ihan miten sattuu ja Lotta heräsi tunnin, max kahden, välein. En taas tiedä niistä hampaista. Jossain vaiheessa olin jo ihan varma, että nyt ne tulee, koska alaikenessä näkyi ja tuntui molemmilla puolilla pieni kova valkoinen pallero. Nuo pallerot ei kuitenkaan olleet ne keskimmäiset, vaan siitä seuraavat, eikä niitä ehkä enää edes ole..? En ole tosin kovin tarkasti nyt Lotan suuta kopeloinut, mutta ei siellä ainakaan ihan hampaita vielä ole. Viimeisen viikon aikana Lotan liikkuminen sekä leikkiminen ja ääntely on kehittyneet huimasti, joten saattaahan nuo unet kärsiä siitäkin. Meillä ei aiemmin ole esimerkiksi käännytty mahalleen sängyssä, mutta nyt tehdään sitäkin. Ja hirmuinen papupata on tuo meidän tyttö nykyään. :)

No, aamulla sitten taas pirteänä pulikoimaan. Ensimmäistä kertaa oltiin koko puoli tuntia altaassa! Tai no okei, ehkä kaksi minuuttia alle, mutta tosi hienosti Lotta jaksoi. Heti alussa me taas kannusukellettiin omatoimisesti ja jossain vaiheessa Lotta osoitti jo väsymyksen merkkejä. Punainen ankkakin oli tainnut jäädä unten maille, kun ei sitä näkynyt altaan reunalla normaaliin tapaan. Onneksi keltainen ankka oli ollut reippaampi ja sillä sitten leikittiin. Vasta ihan lopussa ohjaaja ehti meidänkin luokse ja kokeiltiin ensimmäistä kertaa torpedoa. Siinä lapsi sukellutetaan ilman, että ensin valutetaan vettä naamalle ja sukellusrefleksi "käynnistyy" siis vasta veteen mentäessä. Hienosti meni sukellus, eikä Lotta ollut moksiskaan. :)

Joni käyttää Lottaa "usein" tavaranhakijana, niin tänäänkin, kun kaukosäädin piti saada kauempaa. Kuvaaja ei ehtinyt ihan alkuun mukaan, mutta näkyyhän tuossa se idea.

 

Päivällä Lotta sai arpoa meille lottonumerot ja käytiin tekemässä lotto. Nyt ei muuta kuin peukut pystyyn, että Lotta voittaa lotossa. :)

Ja sainpas kuvattua hieman paremmin Lotan etenemistä. Harmittaa, kun juuri ennen tätä olin laittamassa pyykkejä ja kuulin, kun Lotta hihkui ihan hirmuisesti. Kun tulin katsomaan (eikä kännykkää tietenkään mukana) Lotta pinkoi hirveätä kyytiä kohti koiran lelua. Ja onpa Lotta muuten ottanut puruluun Ninnin suustakin, eikä Ninni ollut moksiskaan. Tosin voisi se ehkä sen verran tehdä, että veisi ne luut johonkin Lotan ulottumattomiin...