Löysin ratkaisun tai ainakin helpotuksen Lotan eroahdistukseen: kantoliina. Lauantaina olin tosiaan ystävieni kanssa viettämässä iltaa ja päätin perjantaina ja lauantaina viettää mahdollisimman paljon aikaa Lotan kanssa, jotta ilta isän kanssa sujuisi hyvin. Lotta onkin nyt nukkunut päivän ensimmäiset puolen tunnin unensa kantoliinassa ja täytyy myöntää, että tuntuihan tuon kaltainen läheisyys äidistäkin hyvältä. :) Muutenkin tuntuu, ettei Lotta enää ole ihan niin paljon mun perään kuin vielä viikko sitten.
Lauantai-ilta oli mukava, enkä ikävöinyt Lottaa ainakaan ihan hirveästi. ;) Jonilla oli mennyt ilta hyvin, eikä Lotta ollut turhia kiukutellut. Itselle tosin tuli pieni morkkis siitä, kuinka paljon rahaa kului, varsinkin, kun tulin taksilla kotiin ja rahat oli jo muutenkin vähissä. Mutta kerrankos sitä!
Sunnuntaina menin Lotan kanssa mun vanhempien luo, jonne tuli myös pikkuveljeni puolisoineen sekä tätini ja ukkini. Lotta leikki taas peilivauvan kanssa ja kertoili tarinoitaan muille vieraille. Enon hakiessa Lotan ulkoa nukkumasta iski pieni paniikki, eikä Lotta meinannut rauhoittua vielä minunkaan sylissä. Onneksi siitäkin kuitenkin selvittiin.
Koirilta on taas varastettu luita ja söivätpä nuo eräänä päivänä Ninnin kanssa luunpätkiä vieretysten... Nice...
Muutama konttausaskelkin on jo nähty! Tästä johtuen nukkuminen on nykyään ihan kauheaa. Lotta saattaa olla aivan unessa, kun yhtäkkiä on pakko kääntyä vatsalleen ja lähteä ryömimään tai konttaamaan. Sänkyyn on tehty tiukka pesä imetystyynystä ja peitosta, mutta eivät ne kauaa Lottaa pidättele. Tästä johtuen laskettiin eilen pinnasängyn pohjaa alaspäin, Lotta kun alkoi kurotella seiniä...
Ja joku muukin inhottava vaihe on nyt meneillään. Tää ei oo kestänyt vasta kuin puolitoista päivää, mutta sanoin jo nyt Jonille, että tää on pahin mitä on ollut, ohittaa jopa koliikin. Tosiaan tuo nukkuminen nyt on mitä on ja sen lisäksi koko eilinen päivä kiukuttiin. Kaikki ruoka mitä suuhun lapat syljetään pois ja samaa yhtä lusikallista syödään noin kymmenen kertaa, ennen kuin se on edes suurimmaksi osaksi mahassa asti. Ei kelpaa maito, ei tutti, ei lattia, ei syli, ei sänky, ei sohva. Joka paikassa ja koko ajan huudetaan ilman näkyvää syytä. Olisiko ne nyt ne hampaat? Vai mikä ihme saa tuon neitokaisen näin tyytymättömäksi? Tilanteesta tekee vaikeaa kestää vielä se, että oon itse todella väsynyt ja tekisi mieli vain itkeä Lotan seurana. Voisiko pian jo tulla uusi vaihe? Vaikka sellainen, jossa nukuttais hyvin, syötäis hyvin ja viihdyttäis muutenkin hyvin. Joohan?
Tänään sentään löytyi uusi kiva "lelu", kun Joni oli makoillut lattialla Lotan kanssa ja jättänyt sinne tyynyn.
Nyt me lähdetään ulos vähän vaikka haravoimaan, jospa siinä sais äitikin vähän hermolepoa. ;)
Meilläkin kun opittiin ryömimään ja konttaamaan, taidot tulivat uniin. Olin tosi väsynyt öistä mutta tiesin että ei tuo kauaa kestä :) parissa viikossa yöt rauhoittuikin niin kuin epäilin :D ihana tuo kukkapanta! :) Eiköhä teilläkin kun Lotta tutustuu uusiin taitoihin, yötkin rauhoittuupi :)
VastaaPoistaNäin mä kans vähän luulen, että kyllä se tuosta rauhoittuu. Oon moneen kertaan ollut onnellinen siitä, ettei unissaan kääntyily alkanut jo silloin, kun Lotta oppi kääntymään selältä vatsalleen. Nyt sitten vissiin kääntyillään senkin edestä :D
PoistaKivaa, että pääsit sinäkin vähän ulkoilemaan kaverien kesken! :) Sellanen piristää aina mukavasti arkea! :)
VastaaPoistaOli kyllä mukavaa, ennen kaikkea viettää aikaa hyvien ystävien kanssa ja myös saada sitä kuuluisaa omaa aikaa :)
PoistaMeillä hampaiden tulo on ainakin vaikuttanut ruokailuun, varsinkin lämpimiä ruokia syödään vähän ja syljetään pihalle suusta. Nyt pikku S tekee poskihampaita ja suu tuntuu välillä olevan todella kipeä.
VastaaPoistaToivotaan että siellä pian tulee muutosta asiaan ja ruokakin alkaa maistumaan. :)
Ihanat nuo tyyny kuvat. ♥
Juu kyllä siellä nyt taisi tuntua yksi pieni terävä hampaanalku, joten josko tuo olisi sitten ohimenevää kunhan se hammas sieltä putkahtaa. Niin, tietysti siihen saakka kun seuraava tekee tuloaan. :D No, eiköhän tämä tästä. :)
PoistaHuooooh, jaksamista sinne! Toivottavasti syy olisi nyt tuo hammas ja arki helpottaisi, kun naskali pääsee esiin!
VastaaPoistaMeillä oli samassa iässä jokin ihme kiukutteluvaihe: Ellu ei koskaan kertonut, mikä kiukutti, mutta tyttö oli viikon, parin verran aika kamala. Sitten elämä kirkastui taikaiskusta! Ihmeellisiä nuo vauvat...
Suloinen Lotta! <3
Kyllä mä nyt vahvasti epäilen hammasta.
PoistaJa voisin tilata meillekin tuollaisen taikaiskun, joka parantaisi Lotan mielen ja olon mielellään heti. ;) No mutta, näitä vaiheita se tämä vauva-arki taitaa olla pullollaan. :)