lauantai 5. huhtikuuta 2014

Kauhukuvia

En tiedä mistä johtuu, mutta viime aikoina oon alkanut pelätä, mitä kaikkea Lotalle voi sattua. Esimerkiksi viime viikon perjantaina, kun oltiin jo menty nukkumaan, aloin miettiä aamulla olevaa vauvauintia. Yhtäkkiä nään vaan mielessäni, kuinka pudotan Lotan sinne kaakelilattialle, Lotta lyö päänsä ja lattia täyttyy verestä... Kun me mennään altaalta suihkuun, meidän pitää mennä sellaisia ärsyttäviä katsomon rappusia alas. Ne on kapeat ja niissä on huonosti kaidetta. Kauhukuvani näiden rappujen laskeutumisesta oli, että Lotan kaukalo lipeää multa kädestä ja Lotta lentää kaukalon kyydissä alas. Ja taas pää osuu kaakelilattiaan ja tulee verta. Yök.

Eilen katsottiin telkkarista "Tuubia", jossa näytettiin video, jossa tyttö makaa patjalla ja mies hyppää patjan toiselle reunalle. Tyttö pompahtaa korkealla ja putoaa takaisin patjalle. Sen sijaan, että se olisi ollut mun mielestä hauska, mä olin vain kauhuissani, kuinka läheltä tytön pää meni sängyn metallista päätytolppaa ja vannotin Jonille, ettei se koskaan tee niin Lotalle.

Kauhukuvia on ollut paljon muitakin ja ne tulee mieleen aina jossakin tilanteessa, missä jotakin pahaa voisi sattua. Onko tämä nyt sitten vain tätä äitiyttä, vai olenko tulossa hulluksi..? Koska en ole vielä kuitenkaan lukinnut meitä sisälle ja vuorannut joka paikkaa vaahtomuovilla, en ole huolissani mielenterveydestäni. Mutta kai sitä voisi välillä olla aina näkemättä niitä pahimpia vaihtoehtoja...

Sitten hieman mukavempiin asioihin. :) Tänäänkin oli vauvauinti ja jälleen kannusukellettiin. Lotta oli tosi väsynyt jo menessämme hallille, koska oli tänään herännyt jo kuudelta. Innosta hihkuttuaan sukelluksen jälkeen Lotta väsähti, eikä enää kelvannut kuin ankan seura. Jos ankka pääsi karkuun, alkoi huuto ja lopulta edes ankka ei enää riittänyt, vaan kaikki itketti. Niinpä lähdettiin kotiin.

Ja nyt Lotta sitten menee ihan oikeasti eteenpäin! Ei mene pitkiä matkoja, mutta jos kiinnostava lelu on riittävän lähellä, möngerretään sen luokse helposti. Edelleen kuitenkin suurimmaksi osaksi pakitellaan tai pyöritään ympyrää.

Koska tää nyt oli vähän synkkäpainotteinen teksti noiden kauhukuvien osalta, niin piristetään lauantai-iltaa meidän sukansyöjän kuvalla. Neitokainen tässä isin kanssa iltapuurolla, tiedä sitten syöttikö se iskä puuroa sukan kautta vai mikä on homman nimi. ;)


2 kommenttia:

  1. Mä oon ihan samanlainen, että pelkään mitä kaikkea voi sattua. Välillä tuntuu että olen liian suojeleva lapsia kohtaan. Mutta ne taitaa vaan olla ne kuuluisat äidinvaistot jotka tän aiheittaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äidinvaistoja mäkin vähän veikkailen. :) Mutta on se välillä vähän rankkaa, kun pelottaa vaan mitä kaikkea voi sattua. Toisaalta, osaa myös olla tosi kiitollinen ja onnellinen siitä, että meillä on mennyt kaikki hyvin ja Lotta on terve ja iloinen tytön tyllerö. :)

      Poista