torstai 17. huhtikuuta 2014

Tämän viikon puuhia

Muutama päivä on taas vierähtänyt edellisestä postauksesta. Päivät on olleet täynnä hulinaa ja menneet niin nopeasti, etten ole ehtinyt enkä jaksanut tänne kirjoitella. Mutta nyt luvassa kuulumisia! :)

Tiistaina käytiin taas oman kylän vauvapiiirissä. Lotta oli tosi väsynyt kun lähdettiin, joten pakkasin tytön vaunuihin siinä toivossa, että uni tavoittaisi pienen. Lotta oli viittä vaille unessa, muttei suostunut nukahtamaan, vaikka jäin vielä pihalle vaunuja heijaamaan. Niinpä mentiin sisälle ja olin varma, että koko parituntinen kitistään väsymystä. Toisin kuitenkin kävi: Lotta käyttäytyi varsin mallikkaasti. Paikalla oli tällä kertaa vain kaksi vauvaa meidän lisäksi; nelikuinen tyttö M ja vielä nimetön kolmeviinkoinen poika. Lotta oli haltioissaan pienemmistä vauvoista ja ryömi koko ajan "silittämään" jompaa kumpaa. Söpö. <3 Kotimatkalla Lotta sitten nukahti. Matka kestää siis kävellen viisi minuuttia ja piiri loppuu vasta klo 19, eli Lotalla on iltapuuron aika heti kun ollaan kotona. Eihän siinä auttanut muu kuin herätellä typy syömään ja laittaa sitten sänkyynsä nukkumaan. Onneksi kaikki sujui kuitenkin hyvin, ilman suurempia kitinöitä.

Keskiviikkona Jonin äiti tuli meille heti aamusta. Me lähdettiin Lotan kanssa käymään MLL:n perhekahvilassa. Koska seurakunnan kerhoja ei tällä pääsiäisviikolla pidetty, sovittiin vauvapiiriläisten kanssa, että mennään tuonne perhekerhoon. Paikalle ei kuitenkaan tullut kuin muutama vauva, mutta mukavaahan meillä oli pienemmälläkin porukalla. Perhekerho on kyllä selkeästi parempi paikka hieman vanhemmille, jo liikkuville lapsille. Menoa ja meteliä oli ihan riittämiin ja ehkä meidän vauvoille jopa hieman liikaa. 




Eroahdistus tuntui välillä vain pahenevan. Esimerkiksi mummon syöttäessä Lottaa minun mennessä pois lähettyviltä alkoi kaamea huuto. Tullessani illalla kotiin agilitystä, oli äitini tullut käymään. Joni oli pihalla ja minua vastassa oli mummin sylissä kirkuva Lotta. Kauankohan tuo eroahdistus kestää? En kyllä usko, että meillä vieläkään pahin vaihe on, koska saan mennä eri huoneeseenkin, kunhan Lotta ei huomaa sitä. Illan kiukkua varmasti lisäsi vielä se, että Lotta oli päivällä paljon mummon kanssa, eikä niin paljon mun kanssa kuin normaalisti ja olihan typy ihan rättipoikkiväsynytkin, kun kotiuduin.

Tänään käytiin kaupungilla. Joni tapasi vanhan koulukaverinsa ja sattumalta Lotan kummitäti A:kin sattui olemaan kaupungilla, joten tehtiin tärskyt. Lotta viihtyi oikein hyvin ja naureskeli ja kertoi kummitädilleen pitkät tarinat. Lopulta väsy kuitenkin alkoi painaa ja tyttö nukahti rattaisiin melkein heti, kun lähdettiin liikkeelle. Välillä se on kyllä niin rankkaa olla vauva. :)



Sitten vielä hieman meidän öistä. Nyt ollaan vaihdettu puolet takaisin, eli minä hoidan yöheräilyt. Päätin kuitenkin, että nyt yritetään jättää pois edes se klo 3-4 syönti, koska se on jotenkin tosi inhottavaan aikaan. Ensimmäisenä yönä annoin tuttia montamontamonta kertaa. Jossain vaiheessa jo ajattelin, että nyt on mennyt hyvin yö, kun ei olla syöty vielä kertaakaan. Katsoin kelloa ja se oli vasta 1.30, eli ei nyt sitten ihan niin hyvin mennyt. Tuolloin Lotta myös vaati maitoa, eli ensimmäinen syöttö oli tuolloin. Tämän jälkeenkin tuttia nostettiin monta kertaa, mutta seuraavan kerran syötiin vasta klo 6. Klo 7.20 herättiin, eli tutti kelpasi koko yön muuten, mutta kaksi kertaa syötiin. 

Viime yö meni taas paremmin. Syötiin klo 24 ja 5.30, eli yhtä monesti kuin edellisenä yönä, mutta tuttia ei tarvinnut ihan niin monesti nostaa ja syöntien välilläkin vain kerran. Toivon, että nuo tutinnostot jäisivät pian kokonaan pois ja tuo kaksi syöntiä on musta ihan ok. Ja ennen kaikkea huomattava parannus aiempaan! Kylläpä nuo meidän yöt taitaa ainakin jollakin tasolla parantua. Ja jos ei vielä niin sitten joskus myöhemmin. ;)

Ja loppuun vielä pieni loppukevennys. Lotta viuhtoo menemään hirveätä kyytiä, tänäänkin mönki olkkarista eteiseen. Ihmettelin, miksi se menee penkin alle, kunnes Lotta yhtäkkiä nappasikin penkin alta käteensä koirien pallon! Lotalla oli siis selvät sävelet, mitä oli tekemässä. :) Pallo suussa oli hyvä mönkiä pois ja hetken päästä Nella jo kärkkyi palloaan. Itse asiassa nuo kaksi jo vähän leikkivätkin keskenään: pallo lipsahti Lotan kädestä, Nella haki sen ja vei Lotalle. Höpsöjä. <3




2 kommenttia:

  1. Meillä Noora yritti heräillä yöllä syömään vielä vähän aikaa sitten. Heräsi aina n. klo 4 milloin oli tottunut saamaan ruokaa ja rauhoitteluun saattoi mennä yli tunti. Mutta nähtiin että tyttö pärjäsi ilman ruokaa niin ei annettu. Kun tilanne pahimmillaan, häädin miehen olkkariin ja otin tytön viereen. Sain nostettua tutin supernopeaan ja itkun yltyessä otin tiukasti kainaloon. Viikon verran tehtiin näin ja itkut loppui. Nyt nukkuu taas omassa sängyssä. Tämä siis vaan toimi meillä yöpullosta erottamiseen...

    On kyllä varmasti rankkaa nousta yhä noin useasti syöttämään! Voimia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se väsyttää, kun joka yö joutuu heräämään monta kertaa. Mutta koska vielä itse jaksan, niin en halua vielä aloittaa mitään unikoulua, tosin tuo teidän tyyli ei kuulostanut ollenkaan hullummalta. Katsotaan miten tästä lähtee yöt sujumaan, josko se tutti alkaisi riittää koko yön ja heräilyt pikkuhiljaa vähenisi. :)

      Poista