keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Vatsavaivat

Maanantai-iltana se kiukku sitten kunnolla alkoikin. Huudettiin, huudettiin ja huudettiin. Ja siitä asti tähän saakka on huudettu. Tuntuisi olevan vatsavaivoja, tietyt asennot tai hytkyttäminen auttaa hetkeksi, mutta sitten taas huudetaan. Pahoittelut, että postaukset sisältävät koko ajan enemmän kakkajuttuja, mutta sitä kai se vauva-arki on. :D Nyt siis odotellaan sitä kakkaa, joka tuntuu olevan niin kovin tiukassa. Kovasti ähertää, mutta ei saa aikaan kuin pieniä rupsuja. Kauhulla odotan sitä, kun sieltä tuleekin jotain enemmän... Illat on nyt olleet erityisen hankalia. Huuto alkaa kuuden aikoihin ja jatkuu klo 23-24 asti. Välillä torkahtaa hetkeksi ja jatkaa huutamista. Tiedän, että tilanne voisi olla vielä paljon pahempi ja sen ajatuksen voimalla kai jaksankin, mutta kyllä sitä alkaa itsekin olla jo hieman väsynyt. Kun luulee, että nyt se nukahti ja itsekin meinaa sammua kun pää osuu tyynyyn, alkaa huuto uudestaan ja kaikki mahdolliset vippaskonstit on aloitettava alusta. Viime yön Mymmeli nukkui taas mun kainalossa ja kun ensimmäisen syötön jälkeen yritin laittaa omaan sänkyynsä, alkoi huuto saman tien. Joten nukkui sitten loppuyönkin mun vieressä ja aamulla oltiin molemmat hiestä märkiä. Jos yritetään löytää tästä jotakin positiivista, niin ehkä äidin hauis vahvistuu, kun koko illan saa vatkata tuota pikkuista mutta silti jo kovin painavaa lasta sylissä. :D



Onneksi tänään on ollut edes hieman helpompi päivä kuin eilen, Mymmeli on jopa nukkunut ja välillä hetken ihan sohvallakin! Käytiin heti aamusta vaunuilemassa ja luulin jo ihmeen tapahtuneen, kun Mymmeli jäi ulos vaunuihin nukkumaan eikä huutoa kuulunut lähes kymmeneen minuuttiin. Mutta tulihan se sieltä lopulta. ;)


Mun p*skana oleva vasen polvi on nyt pitkästä aikaa ollut tässä muutaman päivän kipeä ja tänäänhän sitten tuolla lenkillä alkoi iskias kipuilemaan vasemmalle puolelle. Onneksi ei ollut enää hirmuisen pitkä matka kotiin, mutta tuli siinä hetken mietittyä että pitääkö tilata taksi vai millä pääsen liikkeelle. Koiratkin hieman ihmetteli kun vauhti hidastui dramaattisesti. Kipu kuitenkin laantui lyhyen linkkauksen jälkeen ja selvisin kunnialla kotiin. Kunpa se nyt ei tuosta enää menisi pahemmaksi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti