Minut kärrättiin osastolle tiistaiaamuna klo 7.15. Joni lähti melkein saman tien kotiin nukkumaan ja huoltamaan koirat. Ehdin hetkisen makoilla vauvan kanssa, kun hoitaja tuli ehdottamaan, että he ottaisivat vauvan hetkeksi jotta saan nukuttua. Aamupalatarjoilukin oli juuri alkanut, joten hoitaja toi minulle aamupalaa jonka jälkeen rupesin nukkumaan. Tunnin päästä huonetoverini vauva alkoi huutamaan täyttä kurkkua, mutta lopetti onneksi pian ja sain nukuttua vielä toisen tunnin. Kymmeneltä kävin hakemassa vauvan takaisin.
Ensimmäinen päivä osastolla sujui hyvin: vauva oli tyytyväinen, söi ja nukkui. Joni tuli iltapäivällä takaisin. Illalla tuoreet isovanhemmat minun puoleltani kävivät tervehtimässä uutta tulokasta. Tiistai keskiviikko yön meidän vauva nukkui hyvin ja herätti muutaman tunnin välein syömään. Huonetoverini vauva taas huusi melkein koko ajan, joten eipä siinä paljoa tullut nukuttua.
Vähistä yöunista huolimatta keskiviikkona en ollut läheskään yhtä väsynyt kuin tiistaina, vaikka eipähän tuo varmaan yllätys ole. :D Minulta alkoi käydä maito vähiin, joten vauva oli jatkuvasti imemässä, eikä oikein tahtonut rauhoittua muualle kuin rinnalle. Heti jos siirsin pois, alkoi kätinä. Tästä syystä oma ruokailu oli melko haastavaa... Ruoka oli tarjolla puoli tuntia ja se piti hakea ja palauttaa astiat itse. En kuitenkaan viitsinyt jättää vauvaa yksin huutamaan huoneeseen, joten tilanteessa piti olla luova, ja muutaman aterian hotkin samalla kuin imetin. Iltapäivän ruokailut oli paljon helpompia, kun Joni oli sairaalalla ja oli vauvan kanssa kun minä söin. Aloin kaipaamaan kotiin jo senkin takia, että voisin syödä silloin kun vauva on rauhallinen, eikä tiettynä kellonaikana ihan sama mikä tilanne vauvan kanssa.
Keskiviikkoiltana toiset tuoreet isovanhemmat kävivät osastolla. Molempien isovanhempien tuomat kukat olivat suloisen vaaleanpunaisia ja veikkaanpa mummojen päässeen ne valitsemaan. ;)
Keskiviikko torstai yönä imetettiin samaan tyyliin kuin koko päivän: melkein koko ajan. Onneksi se oli kuitenkin suht helppoa ja sain itsekin jonkun verran nukuttua. Vauva tyytyy ihanasti rinnalle, myös silloin kun ei sieltä paljoa maitoa saanutkaan, enkä joutunut antamaan lisämaitoa kuin pari kertaa. Hän taitaa olla myös melkoinen tissitorkkuja, jollainen yhdellä toisellakin äidillä oli: pitää päästä tissille vaikka sitten vain nukkumaan, ja aina välillä imaisee.
Kyselin jo keskiviikkona, josko torstaina päästäisiin kotiin. Torstaina meillä olikin sitten lääkärintarkastus, jossa kaikki oli kunnossa. Koska myös minä voin hyvin, annettiin meille lupa lähteä kunhan kylvetys olisi opetettu. Torstai tuntui ikuisuudelta! Osastolla oli kiire, ja vasta iltavuoro ehti viedä meidät kylpemään. Sinänsä hyvä, koska oli toivottavaa että isäkin olisi mukana ja Joni oli aamupäivän töissä, mutta tuli sitten sairaalalle juuri sopivasti kylpemään.
Kylvyn jälkeen puettiin vauvalle omat vaatteet ja kuten tarkemmat huomaa, on body vaihtunut suunnitellusta. Olin ostanut tän jo joskus kesällä vaikka ajattelin sen olevan liian tyttömäinen pojalle. Se oli kuitenkin niin ihana että päätin sen ostaa ja meidän tytöllehän se sopii paremmin kuin hyvin. :)
Batman naamioitui vielä nallekarhuksi ja muutti nimensä Mymmeliksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti