Neuvolan kotikäynti ja ensimmäiset päivät kotona

Perjantaina meidän terveydenhoitaja kävi kotikäynnillä. Jutusteltiin synnytyksestä ja muutoinkin fiiliksistä. Lopuksi terkkari tutki Mymmelin. Paino oli hieman laskenut edellisestä päivästä, mutta muutoin kaikki hyvin. Neuvolakorttiin on kirjoitettu "jäntevä, pirteä, suloinen tyttö!". Seuraava neuvola on tiistaina. Vähän jännittää, millainen päivästä tulee, koska meillä ei oo vieläkään kuin yksi auto. Ja sehän tarkoittaa sitä, että mun pitäis ensin viedä Joni töihin, ajaa kotiin, käydä neuvolassa ja iltapäivällä vielä hakea Joni töistä. Saapa nähdä miten meidän Mymmelin kanssa käy...

Perjantai-iltana Mymmelin tuleva kummitäti kävi vieraisilla ja toi tytölle hieman tyttömäisempää päällepantavaa. :)

Lauantaina taas Mymmelin eno avopuolisoineen kävi moikkaamassa pikkuista. Samalla sain lahjan työpaikaltani.

Lauantaina mä olin melko invalidi, en oikein pystynyt istumaan enkä kävelemään, vaikka tähän asti se oli sujunut melko hyvin. No, eiköhän se tästä, tänään on sen suhteen kuitenkin jo parempi päivä. Myös päänsärky on loppunut, mikä on ihanaa!

Mymmeli on tähän asti nukkunut mun vieressä meidän sängyssä. Siitä on ollut helppo imettää ja ollaan molemmat nukahdettu kesken touhun. :D Viime yönä laitoin Mymmelin kuitenkin pinnasänkyyn ja se taisi olla vaikeampaa äidille kuin vauvalle. Mymmeli nukkui pinniksessä niin sikeästi, että sekä Joni että minä käytiin pari kertaa kurkkaamassa, että hän varmasti hengittää. Jouduin myös herättämään hänet syömään, kun tähän asti Mymmeli on itse pyytänyt ruokaa riittävän usein. Mutta täytyy myöntää, että nukuin kyllä itsekin paremmin, kun ei tarvinnut varoa kyljessä nukkuvaa pikkuista. Tosin ensimmäisen syötön jälkeen Mymmeli ei enää rauhoittunut pinnikseen, joten loppuyö nukuttiin taas vierekkäin.

Eilen annoin Mymmelille ensimmäistä kertaa tutin. En tiedä minkä ikäisenä sitä yleensä tarjotaan? Mutta kun Mymmeli ei oikein rauhoitu ja nukahda kuin rinnalle silloinkin kun ei ole nälkä, niin ajattelin yrittää josko meidän elämä helpottuisi tutilla. Ja helpottuihan se. Jostain syystä mulla on kuitenkin huono omatunto siitä, että tyrkkään vain tutin pikkuisen suuhun. Jotenkin hän tuntuu liian pieneltä siihen, vaikka kyllähän jotkut antoi tutin jo synnärillä... Viime Vauva lehdessä oli juttu tutin hyödyistä ja haitoista, ja tutista oli enemmän hyötyä kuin haittaa 0-10 kk:den ikäisille. Haitat lisääntyivät sitten noin vuoden ikäisillä. Sinänsä en siis ole pahoillani tutin käytöstä, toisella kun on niin suuri imemisen tarve, niin imeköön mieluummin tuttia kuin nyrkkiä. Mutta tutti tekee mun pikkuisesta jotenkin niin ison oloisen!

Joni on kipeä, ja eilinen olikin aika haasteellinen kun Joni makasi flunssassa ja minä muissa kivuissa. Toivon todella, ettei Joni kipeydy enempää ja etten minä tai Mymmeli sairastuta. Muutoin meillä on kotielämä alkanut oikein hyvin. Koirat antaa jo hyvin tilaa eikä enää koko ajan tunge väliin kun Mymmelin kanssa tapahtuu jotain. Mutta on ne myös vähän mustasukkaisia ja huomionkipeitä . Huomaa varsinkin silloin kun joku tulee käymään: vastaanotto on entistäkin villimpi. Ja silloin kun mulla ei ole Mymmeli sylissä tai vieressä, on koirat heti tunkemassa syliin. Täytyy muistaa niitäkin huomioida ja kun päästään Mymmelin kanssa ulos, niin eiköhän tuokin helpota.

Nyt me jatketaan Mymmelin kanssa päikkäreitä. :)