Synnytyskertomus

No niin, nyt onkin sitten tapahtunut! Sunnuntaina säännölliset ja kipeät supistukset alkoi klo 12. Yritin helpottaa oloa jumppapallolla, lämpimillä kauratyynyillä, saunalla ja lämpimällä suihkulla. Sauna ja suihku auttoi kyllä parhaiten, mutta kivut kävi koko ajan pahemmiksi. En kuitenkaan halunnut lähteä synnärille ennen kuin oikeesti en kestä, ettei taas tulis turhaa reissua. Lopulta sekin hetki sitten koitti ja puoli seitsemän aikoihin lähdettiin. Tällä kertaa kohdunsuu oli kahdelle sormelle auki, mutta taas saatiin samat ohjeet kuin pe la yönä: kotiin lääkkeiden kanssa ja kun ne ei enää riitä, niin takaisin jolloin menisin osastolle saamaan vahvempia lääkkeitä.

Kipulääkkeet ei auttaneet yhtään ja kolmen tunnin päästä kolkuteltiin taas synnärin ovella. Kätilö oli vaihtunut, nyt vuorossa oli sama kuin pe la yönä. Ja täytyy myöntää, että hänestä en oikein pitänyt. Lääkkeet oli saaneet supistukset harvenemaan, käyrillä niiden väli oli yli 10 minuuttia. Kätilö jauhoi siitä, että välien pitää olla monta tuntia 2 minuuttia ja todella kipeitä. Ei auttanut vaikka yritin selittää niiden olleen juuri sellaisia koko päivän ja niiden nyt vain harventuneen. Ei ole kuulemma synnytys käynnissä jos ne harvenee. Eli kotiin lähdettiin taas.

Yöllä supistukset oli todella kipeitä, huusin joka kerta kivusta. Siinä tokkurassa kuitenkin jotenkin ajattelin välien olevan edelleen yli 10 min, enkä tosiaan halunnut enää lähteä synnärille sen saman kätilön puheille. Aamulla Joni kuitenkin sanoi, että nyt on pakko tehdä jotain, hän ei enää katselisi tällaista touhua. Aamuyön aikana mulla oli myös alkanut koko ajan jatkuva kipu vasemmassa selässä, kyljessä ja vatsalla. Kipu ei siis loppunut supistustenkaan välillä, joten lähdettiin taas kohti synnäriä. Mulla oli mielessä vain se, että kipu on nyt saatava jotenkin katkeamaan, olin ihan sekaisin ja tärisin vain.

Vastaanotossakin sanoin, että supistukset ei oo säännöllisiä ja välit on pitkiä, mutta on jatkuvaa kipua jota en kestä. Käyrille supparit kuitenkin piirtyi 1-6 min välein, eli olin kyllä ihan pihalla arvioidessani välejä! Kohdunsuu oli auki 3-4 cm ja kaula lyhentynyt. Koska ei ollut ruuhkaa, me päästiin suoraan synnytyssaliin. 

Ensin sain kipupiikin lihakseen, mikä vei ihanasti kivut pois. Kun sen vaikutus alkoi lakata, sain selkääni epiduraalikatetrin ja lääkettä sen kautta. Kohdunsuun tilanne ei kuitenkaan alkanut edetä toivotulla tavalla, joten kalvot puhkaistiin ja vähän ajan päästi laitettiin oksitosiinitippa vauhdittamaan synnytyksen etenemistä.

 Epiduraali oli puuduttanut kuitenkin vain oikean puolen ja tuo selittämätön kipu vasemmalla puolella paheni taas. Asiaa kävi ihmettelemässä pari lääkäriäkin, mutta kukaan ei tiennyt, mistä kipu johtuu. Sain kohdunkaulanpuudutteen, joka auttoi asiaa hetkeksi. Epiduraalikatetria liikutettiin hieman, jonka jälkeen lääke levisi tasaisesti ja puudutti myös vasemman puolen. Tää vaihe oli helppo, kun en tuntenut kipuja ja aina kun alkoi tuntua, sain lisää puudutetta. Tilanne eteni kuitenkin edelleen melko hitaasti ja oksitosiiniakin lisättiin pari kertaa. Lopulta ma ti yönä puolen yön jälkeen olin täysin auki. Nyt kuitenkin jouduttiin odottelemaan, että puudutus hieman vähenisi, jotta tunnen supistuksen ja ponnistuksen tarpeen.

Vihdoin pääsin ponnistamaan. Se ei ollut musta niin paha juttu kuin olin luullut,

Varmasti koska en tuntenut kipua, pelkästään painetta. Jossain vaiheessa taas se vasemman puolen kipu rupesi tuntumaan ja lopulta niin pahasti, etten enää pystynyt ponnistamaan vaikka miten yritin. Tässä vaiheessa sain spinaalin, mikä onneksi auttoi ja homma pääsi jatkumaan. Kun olin ponnistanut melkein kaksi tuntia, kätilö pyysi lääkärin katsomaan tilannetta. Vauva liikkui hyvin joka ponnistuksella, mutta minä aloin väsymään ja lääkäri päätti, että käytetään imukuppia jo nyt tässä vaiheessa, kun kaikki on vielä hyvin.

Niinpä lopulta 27,5 tunnin synnytyksen jälkeen pikkuinen tyttömme syntyi maailmaan. Pituus 51 cm ja paino 3715 g.

Meillähän oli luvattu poikaa, joten tyttö tuli pienoisena ylllätyksenä, ei kuitenkaan huonona sellaisena. :) Paitsi että nyt hän joutuu käyttämään poikien vaatteita. :D

Synnytys edistyi siis aika hitaasti kaikista kikoista huolimatta, ja veikkaan sen johtuneen siitä, ettei Batman halunnut paljastaa identiteettiään. ;)