Lapsen herkuttelu

Olen jo jonkin verran pohtinut sitä, miten Lotta saa tulevaisuudessa herkutella. En toki kuvittele, että pystyisin pitämään lapseni täysin erossa kaikista herkuista, eikä se todellakaan ole tarkoituskaan. Olisin kuitenkin tyytyväinen, jos herkuttelun aloittaminen tapahtuisi mahdollisimman myöhään ja pysyisi kohtuullisena.

Aikoinaan vanhempani "pitivät isoveljeni erossa" herkuista ja tästä olen ollut aikuisiällä kateellinen. Kuinka ihanaa olisikaan, kun ei tykkäisi limsasta, karkista, jäätelöstä, kakusta.... Ei tarvitsisi kieltää itseltään herkkuja, kun niitä ei edes tekisi mieli. Okei, karkista olen melko hyvin onnistunut itseni vieroittamaan, mutta toisinaan tulee niitäkin popsittua. Heikkouteni on sipsit ja limsa... Jos jättäisin sipsit ja limsan kokonaan pois, laihtuisin varmaan monta kiloa. Huoh, miksi se on niin vaikeaa?! Minulta puuttuu itsekuri tällaisissa asioissa...

Tiedän, että jotta Lotta pysyisi erossa herkuista, pitää meidänkin pysyä. Yritän jo nyt lopettaa herkkujen kotiin kantamisen, jotta sitä ei tarvitse tehdä sitten kerralla, kun Lotta alkaa ymmärtää asioita enemmän. Olen epäonnistunut aikeissani... Eipäs! Tällä viikolla en ole ostanut MITÄÄN herkkuja, jes! Toisaalta, nyt on vasta torstai... Ehkä toivoa kuitenkin vielä on. Luulenpa, että myös varsinkin isovanhemmat ovat suuressa roolissa herkkujen välttelyssä (ja nyt mummot ja papat korvat hörölle ja silmät suurelle!). Useinhan isovanhemmat hemmottelevat lapsenlapsiaan ja tarjoavat lapsille milloin karkkia, jäätelöä, limsaa tai muita herkkuja. Ok, se on ihan kivakin juttu, kun se pysyy kohtuuden rajoissa. Ja kun vanhemmat ovat herkuttelusta samaa mieltä. Voin sanoa suoraan, että kyllä minä loukkaantuisin, jos me ei vielä olla annettu Lotalle "mitään hyvää" ja joku muu antaa. Tästä esimerkkinä erään tuttuni tapaus: vanhemmat eivät olleet antaneet lapselleen koskaan limsaa. Normaalisti he ottivat esimerkiksi hampurilaispaikassa juotavaksi vettä, mutta kerran perheen isä epähuomiossa ottikin Fantaa. Tyttö ihmetteli, mitä keltainen juoma on ja vanhemmat kertoivat sen olevan aikuisten juomaa, mutta että tyttö saisi sitä nyt maistaa. Maistettuaan tyttö totesi, että kyllä hän on sitä juonut aina mummon kanssa. o_o

Muistan omasta lapsuudestani, kuinka mummi aina pilkkoi porkkanoita, mandariineja, omenoita jne kulhoon ja toi meille lapsille. Miten hyviltä ne maistuivatkaan! Samoin muistan, kuinka herkullisia pikkuletut olivat mummolassa. Herkutella voi siis terveellisestikin. Ja totta kai välillä saa pistää suun makeaksi ihan oikeastikin, ei siinä ole mitään pahaa.

Voi olla, että mieleni vielä muuttuu ja Lotasta tulee vanhempiensa kaltainen herkuttelija. En kuitenkaan aio opettaa Lottaa syömään esimerkiksi karkkia. Jos hän sitä jossain maistaa ja siitä tykkää, ja karkkia aletaan meilläkin syödä, niin sitten se on niin. Edelleenkin pidetään mielessä sana kohtuus ja herkutellaan sen puitteissa.

Ja koska olen nainen, pidän oikeutenani muuttaa mieltäni! Enhän minä edes tiedä vielä mitään lasten kasvatuksesta ja kenties tulen huomaamaan, että herkut ovat olennainen osa meidänkin elämää. ;) Aika näyttää, kuinka meidän käy. :)