Perhekahvila ja karkureita

Lotta heräsi tänään hieman normaalia aiemmin, joten en ehtinyt käydä suihkussa yksin. Tai olisin ehtinyt jos olisin noussut silloin kun herätyskello soi, mutten jaksanut. ;) No, hyvinhän se suihku sujui Lotankin seurassa, sen jälkeen kun kissa oli häädetty sitteristä pois... :D

Kymmeneksi suunnattiin MLL:n perhekahvilaan. Perhekahvila on aina keskiviikkoisin, mutta me käytiin siellä nyt ensimmäisen kerran, kun vierailijana oli neuvolan perhetyöntekijä puhumassa vanhemmuudesta. Perhekerhoon tuli myös ystäväni T poikansa E:n kanssa. Tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että tällä hetkellä vauvapiiri on meille oikeampi paikka ja perhekerho loistava varmasti sitten, kun nuo meidän naperot liikkuu. Meno oli nimittäin aikamoista! Eikä perhetyöntekijän puheista kuullut metelin takia juuri mitään. Mukavaa oli kuitenkin käydä, varsinkin kun näin hiihtolomaviikolla vauvapiiriä ei ole. Jäätiin myös syömään, 4 euron hintaan sai italianpataa ja laskiaspullat jälkkäriksi! Lotta simahti hörpättyään maitoa ja jatkoi unia kotona ulkona vaunuissa kaksi tuntia. :)

Kun Lotta nukkuu ulkona, itkuhälyttimen kautta kuuluu milloin linnun viserrystä, milloin lasten leikkimistä ja milloin naapurin koiran haukuntaa. En siis tälläkään kertaa aluksi kiinnittänyt mitään huomiota siihen, että itkuhälyttimestä alkoi kuulua koiran haukuntaa. Kohta rupesin kuitenkin ihmettelemään, kun hälytin ei katkaise yhteyttä ja kun haukunta tuntui kuuluvan kovin läheltä. Syy selvisi heti kun menin ikkunaan: naapurin mäyräkoira nökötti meidän pihassa ja haukkui täyttä päätä! Heti kun meidän koirat huomasivat vieraan, alkoi meillä sisälläkin melkoinen mekkala. Päätin mennä palauttamaan mäykin omistajilleen, lähinnä jottei Lotta herää haukuntaan. Mäykki antoi kivasti minulle kiinni ja koppasin sen syliini. Naapurit olivatkin juuri tulleet pihalle huutelemaan koiriaan, heiltä oli siis toinenkin koira karussa. Toinen karkuri pinkaisi toisen naapurin pihasta omaan pihaan ja taas karkuun. Kun kutsuin koiraa, se antoi minulle kiinni ja talutin sen niskavilloista omistajilleen. Omistajiensa kutsuihin kumpikaan näistä koirista harvoin vastaavat, ovat siis olleet karussa ja meidänkin pihassa monen monta kertaa. Onneksi vieraat ihmiset yleensä kiinnostavat tällaisia karkureita. ;)

Lotta sai mummoltaan Mauri Kunnaksen kasattavat palikat ja ne onkin nyt ihan parhaat lelut! Äiti saa olla kasaamassa tornia tämän tästä, koska Lotasta on niin hauskaa kaataa se.

Olipa muuten hämmentävää aamulla katsoa lämpömittaria: 10 astetta pakkasta! Sitten aloin mielessäni nauraa, että nyt on helmikuu ja minä järkytyin siitä, että ulkona on pakkasta. Mitä ihmettä?!