maanantai 12. toukokuuta 2014

Bussissa

Jonin piti mennä tänään töihin meidän autolla ja mun piti se päivän aikana hakea, jotta Joni pääsee sit työautolla kotiin. Täältä metsästähän ei ihan hirveästi noita busseja kulje, pari aamulla ja pari iltapäivällä. Alunperin olin menossa iltapäivän ensimmäisellä bussilla, mutta kun aamutouhut oli tehty klo 7.45, päätin kokeilla, josko ehdittäisiin 8.25 lähtevään bussiin. Stressiä en ottanut tuohon bussiin ehtimisestä, tosin seuraava olisi lähtenyt sitten vasta 15.10. 


Ehdittiin kuin ehdittiinkin aamun bussiin ja päästiin huristelemaan kohti kaupunkia. Täällä maallahan sitten vielä tosiaan ei ajele ne "hyvät" bussit, joihin pääsee kivasti vaunujenkin kanssa, vaan kaikista vanhimmat ja huonokuntoisimmat. Eteemme huristeli siis bussi, jonka kyytiin piti kavuta jyrkät rappuset... Yritin epätoivoisesti ährätä Lottaa ja rattaita kyytiin, kun ihana bussikuski huikkasi tulevansa apuun. Kahdestaan saatiin rattaat hienosti nostettua kyytiin ja Lotan ensimmäinen bussimatka alkoi.

Kuvasta päätellen typy oli hieman ihmeissään. :D

Alkumatkan Lotta tosiaan ihmetteli kulmat kurtussa, mitä nyt oikein tapahtuu. Lopulta tyttö kuitenkin nukahti, vaikkakin aluksi heräsi jokaiseen töyssyyn ja jarrutukseen.


Matkan aikana pohdin, tulisiko bussikuski auttamaan meidät alaskin vai olisiko kyydissä joku avulias Aatu. Kyseinen bussi kulkee yleensä melko tyhjänä ja muita matkustajia tuli kyytiin vasta lähempänä keskustaa. Pysäkillä lähdin peruuttelemaan rattaiden kanssa rappuja alas, kun kaikeksi onneksi samalla pysäkillä jäävä mies kysyi, tarvitsenko apua. Ja niin vaan päästiin ehjinä kaupunkiin. :)

On muuten sen verran hinnakasta tuo bussilla ajelu täällä päin, että hetken kaupungilla pyörittyämme päätin kävellä parin kilometrin matkan Jonin työpaikalla sen sijaan, että olisin maksanut bussista. Sateessa ilman sateenvarjoa kävellessäni mietin kuitenkin hetken, olisiko se bussikyyti sittenkin ollut sen arvoista...



Kotimatkalla ostettiin kaupasta pitkään hankintalistalla ollut pallo Lotalle nimpparien kunniaksi. Lotta olisi halunnut napata pallon jo kassahihnalta, muttei onneksi ylettynyt.


4 kommenttia:

  1. Täällä onneksi pääsee nuilla hsl:n busseilla ja muilla julkisilla ilmaseksi rattaiden kanssa :) Olihan se jännää kyllä matkustaa Lilianinkin kanssa bussilla ekaa kertaa, mutta hyvin viihty siinä hurinassa tyttö :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jep, olis aika luksusta päästä ilmaiseksi rattaiden kanssa, nyt sain pulittaa melkein 5 euroa (ok, matkakin toki yli 10 km mut silti). Hyvä että teilläkin on viihdytty hyvin. :)

      Poista
  2. Hyvä kun sie kirjoittelet välillä näistä maaseutuasumisen haasteistakin - entisenä maalaisena niiiiin kaipaisin välillä maaseudun rauhaan, mutta toisaalta, rakastan toimivaa julkista liikennettä ja kävelymatkan päässä olevia kauppoja. :P

    Suloinen pikku bussikyytiläinen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä maaseudulla asumisessa on ne hyvätkin puolensa, niinkuin sit huonotkin. Onneksi kuitenkin normaalisti on auto käytössä ja pääsee kauppaankin kun haluaa. :)

      Poista