Pitkin päivää olen lukenut blogeista äitienpäivän kuulumisia ja toivotuksia. Facebookin mammaryhmissä on kuvia toinen toistaan hienommista äitienpäivälahjoista, mutta onpa sinne mahtunut monia, joita ei ole äitienpäivänä muistettu lainkaan. Itse olen tyytyväinen ensimmäiseen äitienpäivään. Toki olisi ollut kivempaa, jos migreeni ei olisi vaivannut juuri tänään, mutta toisaalta oli onni, että olin voipunut nyt, kun Jonikin on kotona ja pystyi huolehtimaan Lotasta. Myös jos keli olisi ollut parempi, oltaisiin varmaan käyty satamassa kesän ensimmäisillä jäätelöillä, tai sitten ei tuon pääni takia.
Miksi sitten tulin tänne kirjoittamaan, kun aiemmin en niin aikoinut tehdä? Selailin taas facebookkia, kun vastaan tuli tällainen teksti:
"Kuka se on, joka lasta lohduttaa, kun hänellä on paha mieli tai häneen sattuu?
Kuka lasta lakkaamatta rakastaa, vaikka hän kiukuttelee ja on hankala?
Kuka on se, johon lapsi voi aina turvata ja luottaa?
Se, jonka olkapäätä vasten hän voi itkeä surunsa pois?
SE ON ÄITI!
Se, joka aina ymmärtää lastaan, vaikka lapsi ei itse ymmärtäisi itseään."
-Elämä on-
Mielestäni tuo ei edes ole mitenkään erityisen ihana tai mitään, mutta jostain syystä tuon luettuani asia iski kovaa tajuntaani: minä olen äiti, minä! Miten monta vuotta halusin vain olla äiti, kaipasin omaa vauvaa, jotakuta, kenelle olisin maailman tärkein ihminen. Miten paljon raskauden yrityksen aikana pelkäsin, ettei minusta koskaan tulisi äitiä. Mutta nyt minä olen äiti, minulla on ihana Lotta, joka osaa jo harmituksen tullessa ryömiä kohti ja pyytää syliin. Joka hieroo nenäänsä minun nenääni vasten. Joka hymyilee leveästi kaksi ihanaa pientä hammasta vilkkuen. Joka sanoo kutikuti. Joka on minulle maailman tärkein ja jolle minä olen maailman tärkein. Olen niin ylpeä siitä, että saan olla äiti rakkaalle Lotalle. <3
Näiden ajatusten ja kuvien myötä toivotan jokaiselle äidille ihanaa äitienpäivän iltaa! Toivottavasti teillä oli ihana päivä. :)
"Kuka se on, joka lasta lohduttaa, kun hänellä on paha mieli tai häneen sattuu?
Kuka lasta lakkaamatta rakastaa, vaikka hän kiukuttelee ja on hankala?
Kuka on se, johon lapsi voi aina turvata ja luottaa?
Se, jonka olkapäätä vasten hän voi itkeä surunsa pois?
SE ON ÄITI!
Se, joka aina ymmärtää lastaan, vaikka lapsi ei itse ymmärtäisi itseään."
-Elämä on-
Mielestäni tuo ei edes ole mitenkään erityisen ihana tai mitään, mutta jostain syystä tuon luettuani asia iski kovaa tajuntaani: minä olen äiti, minä! Miten monta vuotta halusin vain olla äiti, kaipasin omaa vauvaa, jotakuta, kenelle olisin maailman tärkein ihminen. Miten paljon raskauden yrityksen aikana pelkäsin, ettei minusta koskaan tulisi äitiä. Mutta nyt minä olen äiti, minulla on ihana Lotta, joka osaa jo harmituksen tullessa ryömiä kohti ja pyytää syliin. Joka hieroo nenäänsä minun nenääni vasten. Joka hymyilee leveästi kaksi ihanaa pientä hammasta vilkkuen. Joka sanoo kutikuti. Joka on minulle maailman tärkein ja jolle minä olen maailman tärkein. Olen niin ylpeä siitä, että saan olla äiti rakkaalle Lotalle. <3
 |
| Lotta vastasyntyneenä |
 |
| Lotta kahden tunnin ikäisenä |
 |
| Lotta nukkui mun kainalossa tänään <3 |
Näiden ajatusten ja kuvien myötä toivotan jokaiselle äidille ihanaa äitienpäivän iltaa! Toivottavasti teillä oli ihana päivä. :)
Ihana kirjoitus! <3 Itsellä raskaaksi tuleminen tuli ilman yrittämistä yllättäen, joten on vaikea ees ajatella miltä mahtaa tuntua se, kun joutuu yrittämään pitkän aikaa raskaaksi tulemista. Silloin ainakin tajuaa, ettei äidiksi voi vaan tulla niin halutessaan, vaan se on lahja ja etuoikeus <3
VastaaPoistaEihän meilläkään periaatteessa hirveän pitkään edes yritetty, reilu vuosi ilman ehkäisyä ja puoli vuotta oikeasti yritettiin. Mutta ehti sitä siinäkin ajassa pelätä, en voi edes kuvitella mitä se on, kun siinä oikeasti kestää... Jotenkin sitä on pitänyt itsestäänselvänä, että sitten kun haluaa lapsia, niitä myös saa. Nyt on kuitenkin oman kokemuksen ja myös useamman ystävän myötä tajunnut, ettei se välttämättä käy niin helposti. Mutta ihanaa, että me nyt ollaan äitejä. <3 :)
Poista