Synnytysvalmennusta ja neulomista

Heräsin aamulla ennen viittä, niinkuin nykyään tuntuu käyvän joka aamu. Kuuntelin hetken, kun koirat paini keskenään ja murisivat toisilleen, sitten selvitin tieni Jonin kainaloon (sinne on aina vähän vaikea päästä, kun Joni kasaa vähintään kolme tyynyä ja peiton kainaloonsa yön aikana...). Yritin saada unen päästä kiinni, mutta seitsemältä totesin sen olevan turhaa ja lähdin käyttämään koirat pihalla ja keittämään teetä. Katselin telkkaria pari tuntia, kunnes iski hurja väsymys. Käperryin sitten vielä sohvan nurkkaan ja torkahdinkin hetkeksi, vain todetakseni että selkähän siinä tuli kipeäksi ja oman peiton lämpö rupesi houkuttelemaan. Ei siis muuta kuin takaisin sänkyyn vähän ennen yhdeksää, mutta peiton alla Jonin vieressä uni olikin tipotiessään... Lopulta kuitenkin nukahdin vielä noin vartiksi, kunnes kello puoli kymmeneltä herätti. Ja kyllä muuten väsytti! Hirmu pitkään ei kuitenkaan voinut torkuttaa, koska synnytysvalmennus alkoi klo 12 ja sinne piti keretä. Eipä oo kyllä ollut aikoihin vaikeeta olla valmiina jossain puoleen päivään mennessä...

Synnytysvalmennus pidettiin siis Keski-Suomen keskussairaalalla ja koska ollaan pihejä, jätettiin auto hieman kauemmas jotta säästyttiin parkkimaksuilta. Tästä hyvästä saatiinkin sitten kivuta ihana sairaalanmäki ylös ja mä kyllä jouduin kannattelemaan vatsaani puolet matkasta. :D Valmennuksessa oli aika monta paria ja kätilö sanoikin sen ennustavan ruuhkaa syyskuulle. Itse valmennus pidettiin auditoriossa pari tuntia kestävänä power point esityksenä. Ihan jees homma, mutta eipä siellä nyt mitään erityisen ihmeellistä selvinnyt. Vierailuajat ja muutenkin vierailijat on melko rajoitettuja: isä saa vierailla klo 8-20, isovanhemmat 17-19. Ainoastaan isä saa tulla huoneeseen, isovanhempiakin pitää tavata käytävillä. Muita vieraita saa nähdä sairaalan muissa tiloissa kuten kahviossa, mutta vauva pitää jättää osastolle. Eli eiköhän oteta niitä vieraita vastaan sitten kun ollaan kotiuduttu. :) Näköjään jäi sitten just se olennaisin asia valmennuksesta päällimmäiseksi mieleen... ;)

Valmennuksen jälkeen käytiin pikaisesti kaupassa, josta ostin mm. lankaa ja sukkapuikot. Joni lähti kuuluttamaan jääkiekkopeliä ja mä jäin kotiin elukoiden kanssa neulomaan. Tarkoitus olisi siis saada aikaiseksi Batmanille jonkinnäköinen viltti. En oo neulonut moneen vuoteen ja melko epätasaista jälkeähän tuosta syntyikin. Mutta oli se kyllä aika mukavaa puuhaa! Ehkä pitäis jatkoa ajatellen opetella neulomaan muutakin kuin suoraa pötköä, niin vois neuloa enemmänkin eikä talo täyttyisi vilteistä ja kaulaliinoista. :D

Anoppi laittoi kuvan tästä hauskasta huomioliivistä, jonka he olivat löytäneet. Kyllä kelpaa Batmanin ulkoilla nämä päällään!

Välillä pidin vähän taukoa neulomisesta ja leivoin kääretortun kylään tulevia kavereitamme varten. Tämä kermavaahdolla ja banaanilla täytetty unelmatorttu oli pikkuveljeni herkkua joskus ennen muinoin, ja saattaisihan se maistua vieläkin. Kelpasi myös Jonille. :)

Illalla vielä jatkoin neulomista ja nyt on kyllä sormet kipeät... Mutta eihän sitä malta keskenkään lopettaa! Joni kuunteli tänään vauvan sydänääniä vatsan päältä ensimmäistä kertaa ja kuulemma ne kuului ihan selvästi. Minä halusin tätä sen takia, että halusin tietää kuuluuko ne ylä- vai alavatsalla. Alhaalta kuului, eli ehkäpä se Batman nyt sitten tosiaan on kääntynyt köllöttelemään pää alaspäin. :)