Neuvola rv 34+5

Tänään mulla alkoi äitiysloma. Meidän arkeenhan se ei millään tavalla vaikuta, paitsi että rahaa tulee enemmän. Tosin toukokuu kituutellaankin, kun kotihoidontukea ei makseta ja ensimmäinen äitiyspäivärahakin tulee vasta kesäkuussa. Mutta sitten itse asiaan, eli tänään käytiin neuvolassa. Sanoin taas Lotalle että äiti menee vessaan ja kysyin, lähteekö mukaan vai jääkö leikkimään. Lotta vastasi "heihei!" ja vilkutti, joten jäi siis mielissään leikkimään. Kerran kyllä huhuili äitiä, mutta iloisena  tuli minua sitten vastaan kun tulin vessasta pois. Tällä kertaa neuvolassa oli mukana kätilöopiskelija, jota Lotta aluksi ujosteli. Istua nökötti hiljaa sylissäni ja räpelsi sormiaan. Hetken päästä uskalsi kuitenkin leikkimään ja viskeli palikoita ympäriinsä.

Rv 34+ 5 (31+5)

Paino +267 g/vko (+91 g/vko)

Turvotus + (heikko +)

Verenpaine 114/63 (107/67)

Sf-mitta 29.5 cm (28 cm)

Tarjonta rt (rt)

Syke 160 (140)

Liikkeet ++ (++)

Painoa koko raskauden aikana on nyt tullut 7,8 kg, mutta onneksi nousu on nyt tasaantunut. Viime kerran erittäin pieni painonnousu selittyy juuri sairastetulla noroviruksella ja kauhulla jo odotin, että nyt nousee taas kilon viikkovauhtia. Onneksi ei! Turvotusta on hieman aiempaa enemmän, eilen jouduin ottamaan sormukset pois kun ne alkoi puristaa. Verenpaineet oli hyvät ja pissa puhdas. Näitä nyt seurataan tarkasti tuon mun migreenin takia, tai siis jos verenpaineet nousisi tai pissassa olisi proteiinia, niin ne plus päänsärky viittaisi raskausmyrkytykseen. Sain myös kotiin stixejä pissan tarkastamista varten, niin osaan sitten reagoida päänsärkyyn jos jotakin muutakin ilmenee. Toistaiseksi ei kuitenkaan hätää sen suhteen. Myös Lottaa odottaessa sain tikut kotiin, koska samoilla viikoilla mulla oli myös paljon migreeniä.

Vauvan asentoa tunnusteltaessa vauva taisi vähän hermostua, alkoi nimittäin mönkiä mahassa ja työnsi itseään mun kylkeen. Terveydenhoitaja jo kyseli, kuinkas pitkä se isä olikaan... Pää oli alhaalla mutta heilui vielä kovasti, ei siis ole kiinnittynyt vielä. Myös opiskelija tunnusteli vauvan asentoa ja pikkuinen taisi hieman hermostua, kun häntä niin häirittiin, kun sykkeet oli tavallista korkeammat. Tosi hyvin sykkeet sieltä kuului ja tasaisesti jyskytti.

Sf-mitta (kohdunpohjan korkeus) olikin sitten tipahtanut alaspäin keskikäyrän alapuolelle. Selvä notkahdus omaan käyrään, sillä aluksi mitta oli yläkäyrän tuntumassa, viime kerralla se laski keskikäyrän yläpuolelle ja nyt tippui entisestään. Tämän takia seuraavalla neuvolakäynnillä lääkäri ultraa ja tekee vauvasta painoarvion, että kasvua varmasti tapahtuu. Terveydenhoitaja sanoi kuitenkin, ettei asiasta tarvitse olla huolissaan, enkä mä kyllä osaa ollakaan. Kyllähän se hieman mietityttää, mutta elän toivossa, että tämä kaveri olisi vain hieman pienempi. Kiva päästä myös kuulemaan painoarviota, sillä täällä päin sellainen ei automaattisesti odottajalle kuulu. Vaikka olen kyllä kuullut, että joillakin tuo arvio on heittänyt kilollakin (ja toisilla taas pitänyt lähes täysin paikkansa), eli kovin luotettavaa tietoa vauvan koosta se ei anna. Kiva on silti saada jonkinlaista suuntaa asiasta. Paitsi että nyt menin tekemään sen mitä ei saisi tehdä, eli googlasin ja nyt alkoi jo hieman pelottaakin... Muistelisin kuitenkin, että äitini oli minua odottaessaan joutunut myös käymään paljon tutkimuksissa, kun minun epäiltiin olevan kovin pieni. Syntyessäni olin kuitenkin 3750 g, eli varsin hyvänkokoinen. No, kolme viikkoa nyt sitten odotellaan sitä painoarviota ja sittenpä ollaan toivottavasti viisaampia.

Neuvolan jälkeen käytiin Jonin työpaikalla, jossa oli tarjolla makkaraa ja munkkia. Lottakin sai maistaa, makkara ei oikein uponnut mutta munkkia olisi mennyt enemmänkin kuin äidin munkista saatu muutama haukkaisu. Nyt mulla onkin elämäni ensimmäinen munkkitaikina kohoamassa, saa nähdä mitä niistä tulee...

Ja vappupallo on ollut koko päivän mukana leikeissä, aamusta asti. ;)