Keskiviikkona ystäväni E poika tuli meille iltapäivällä pariksi tunniksi. E on samanikäinen kuin Lotta ja meillä oli oikein hauskaa, vaikka poika jäikin itkien isänsä lähtiessä töihin. Lotan kannalta E:n vierailu oli monessakin mielessä hyvä juttu. Lottakin nimittäin pyysi syliin kun E tuotiin ja meinasi hieman hermostua, kun pidinkin vain itkevää E:tä sylissä, enkä ottanut Lottaa. Nopeasti Lotta kuitenkin tajusi, että E taitaa nyt tarvita syliä enemmän ja alkoi reippaana leikkiä ja tuoda E:lle leluja. Muutaman minuutin päästä E:kin rauhoittui ja alkoi leikkiä Lotan ja minun kanssa parkkitalolla. Toinen syy, miksi mielestäni oli mukavaa, että E oli meillä, oli se, että viimeinkin nuo pienet leikkivät yhdessä. E on varmasti päiväkodissa tottunutkin leikkimään jo muiden kanssa, mutta Lotalla ei oikein ole ollut omanikäistä seuraa leikkikavereina. Vauvapiirissäkin Lotta on vanhin "vauva", eikä pienemmät vielä osaa leikkiä yhdessä. Nyt Lotta ja E pelasivat pitkään palloa kovasti nauraen, istuivat vierekkäin potilla, tekivät yhdessä ruokaa ja ajoivat autoilla. Oli kiva huomata, kuinka Lottakin tykkäsi leikkikaverista ja että leikit yhdessä sujuivat hyvin.
Torstai-iltana menin sitten hoitamaan nuorempaa kummityttöämme M:ää, joka on nyt puolivuotias. M oli juuri herännyt parin tunnin päiväunilta ja oli vastassa oikein pirteänä. Mutta olipa erilaista olla välillä tuollaisen pienen ihmisen kanssa! Lotta kun viipottaa jo menemään hirveätä kyytiä ja Lotan kanssa pystyy kommunikoimaan ja leikkimään yhdessä. M oli myös kova potkimaan ja mahani saikin monta osumaa vaippaa vaihtaessa. Oliko Lottakin tuollainen vielä vuosi sitten?! :D Meinasin olla pulassa, kun M alkoi osoittaa väsymyksen merkkejä, sillä en tiennyt, millä tavalla M yleensä nukahtaa. Epäilin myös, että noinkohan suostuu kanssani nukkumaan varsinkin, kun alkuun sylissä heijailu ja kävely tuntui vain ärsyttävän neitokaista. Käveleskely alkoi kuitenkin nopeasti sattua minua vatsaan, joten yritin toisenlaista taktiikkaa. Pidin M:ää sylissäni sohvalla, heijailin ja hyräilin "Tuu tuu tupakkirullaa", eikä aikaakaan kun M ummisti silmänsä ja nukahti. Olipa hassua pitkästä aikaa pitää nukkuvaa vauvaa sylissä! Äkkiä sitä vaan unohtaa, miten pientä vaivaa pidetään ja mitä minkäkin ikäinen osaa, mutta hyvin meillä ilta meni. :)
Mua oikeestaan vähän harmittaa, kun asutaan pienen matkan päässä kaikista sukulaisista, niin ei paljon tule lapsenlikkana oloa. Se olisi kyllä ihan kivaakin. Ei me kaukanakana asuta, mutta kuitenkin niin, ettei mitään "tarvittais illaks vähän hoitoapua" -tyylisiä kannata toteutella. Kiva juttu, että teillä hoitokeikat Lotan kanssa onnistui! :)
VastaaPoistaVälillä on kyllä kiva käydä hoitamassa muidenkin lapsia ja etenkin, jos niistä on samalla seuraa Lotalle. :)
Poista