Pian vuorossa olikin Lotan päiväunet ja lähdin häntä ulos kärryttelemään. Köpöttelin hitaasti kuin etana, sillä joka askel sattui. Ajattelin, että saisin ansaitusti levähtää sohvalla Lotan päiväunien ajan, mutta enpä ehtinyt kuin tehdä ruuan ja syödä, kun Lotta jo heräsi. Ja sitten olikin vuorossa kauppareissu. Tukeuduin ostoskärryihin ja lyllersin menemään pitkin kaupan käytäviä samalla kivusta irvistellen. Ostosten purkaminen kärryistä kassallekin aiheutti monta huokausta.
Tätähän tämä loppuraskaus nyt sitten varmaan on. Toivon kovasti, ettei iskias ainakaan vaivaisi ihan joka päivä, se kun rajoittaa aika paljon esimerkiksi Lotan nostelua. Mutta eipähän nuo vihlaisut kohdunkaulallakaan mitään mukavia ole. Tätä vaihetta ei kyllä ollut ikävä...
Tsemppiä! Oisko mahdollista toivoa, että tää olisi ollut tällainen yksittäinen iskiaskipupäivä? :/
VastaaPoistaMä todella toivon, ettei iskias vaivaisi nyt päivittäin ja luulisin, että se voisi olla ihan mahdollistakin. Ainakin tähän asti iskias on kipuillut silloin tällöin, muttei yleensä pitkiä aikoja kerralla.
PoistaVoi toivotaan että kipuilu hellittää. Itsellä ei oo tuota iskias vaivaa ollut mutta kuuleman perusteella on kipeä. Tsemppiä.
VastaaPoistaToivotaan parasta. Kiitos tsempeistä. :)
PoistaTsempit! Täälläki lyllerrellää eteenpäin ja harmittaa kun en pysty enää leikkimään pojan kanssa niin kuin enne :/ Kaikki kyykkimiset ja maasta nousemine on kunno urheilusuorituksii. Toivottavasti kivut helpottais sul :)
VastaaPoistaNiinpä, lattiantasolle kun erehtyy menemään niin hetkisen jos toisenkin saa sieltä ähkiä päästäkseen ylös. :D No, onneksi nyt ei enää kuitenkaan hirveän pitkästi ole jäljellä. :)
PoistaÄäk, voi ei! Toivottavasti ei ihan näin tuskaisaa ole koko loppuraskaus! Tsemppiä.
VastaaPoistaKiitos, toivotaan parasta!
Poista