Uhmaa

Pitkään ollaankin saatu nauttia "helpoista" päivistä Lotan kanssa. Aamu ei ole alkanut kitinällä ja päivä loppunut kitinään. Mutta nyt uhma ja oma tahto nostaa taas päätään ja lähes kaikkiin asioihin vastaus on topakka "eiei!".

Vapun pidemmät vapaat sekoittivat pienen tytön päätä ja koko eilisen päivän Lotta kyseli isin perään ja kävi ikkunasta katsomassa, joko isin auto tulee pihaan. Äidille piti tietenkin kiukuta koko päivä, ruuan kanssa pelleiltiin, lelut levitettiin ympäriinsä ja kaikki tehtiin kiukkuitkun kera. Olihan meillä eilen mukavaakin, aamupäivästä tehtiin Lotan kanssa pihahommia ja iltapäivällä käytiin puistossa. Pitäisi kyllä enemmän käydä leikkipuistoissa, Lotta tykkäsi kovasti ja itkun kerahan sieltäkin pois lähdettiin. Jotenkin ei vaan tule lähdettyä 10 kilometrin päähän puistoilemaan kovinkaan usein...

Tänäänkin on isin perään kyselty, kiipeilty pöydillä, tyhjennetty komeroita ja kriiseilty kenkien kanssa. Tämä pieni neitokainen haluaa nykyään itse valita kenkänsä ja äidillä on hiukan opettelemista, että kotoa lähteminen viekin taas hieman enemmän aikaa. Muskariin tuli kiire, kun Lotta juoksi minua karkuun ja meni piiloon, ja kiirekös sitten kiristi meidän molempien hermoja. Olin vieläpä odottanut oikein makeita päiväunia muskarin päälle mutta hah! Lotta nukahti autoon kotimatkalla kuten aina, mutta heräsikin kun siirsin rattaisiin, eikä enää nukahtanut. Nukkui siis 10 minuuttia... Ja mä kun niin odotin sitä omaa rauhallista hetkeä! No, ei auttanut kuin alkaa touhuta Lotan kanssa ja lopulta kolmelta, kun menin haravoimaan, Lotta halusikin rattaisiin ja nukahti hetkeksi. Sitten meidän pitikin lähteä hakemaan Jonia töistä ja taas saatiin kriisi aikaan kengistä. Mitkään kengät ei olisi kelvannut ja kiirekin alkoi taas olla. Lopulta kumpparit kelpasivat ja päästiin matkaan. Mä niin odotan niitä sadesäitä, kun pitäis nimenomaan saada ne kumpparit jalkaan ja Lotta haluaisikin lenkkarit... Todennäköisesti ei mennä ulos silloin. :D

Illalla Lotta teki vielä jotakin oikein mukavaa... Istuttiin yhdessä sohvalla ja ihan yhtäkkiä mitään varoittamatta Lotta puraisi mua mahasta! Sattui ihan älyttömästi, vaikka oli kaksi paitaakin välissä. Kai tuo iho alkaa olla sen verran venynyt, että on normaalia herkempi...

Pidetään peukkuja, ettei tämä uhmailu kestäisi kovin pitkään tai ettei ainakaan kestäisi aamusta iltaan. On ollut niin mukavaa, kun päivät sujuu kivasti ilman sen suurempaa draamaa ja kiukuttelua. Vaikka kuuluuhan se uhma tähän ikään, ei kai siltä voi kokonaan välttyä.