Tänään mentiin sitten yhdessä hakemaan Lottaa mummilasta ja matkalla huomasin, etten näe kunnolla. Migreeninhän se pukkasi vielä kaiken kukkuraksi... Pitkään aikaan ei olekaan nyt ollut migreeniä ja tuollaista joka vaikuttaisi näköön ei ole ollut moneen vuoteen. Nythän se olikin sitten hyvä aika tulla, kun jo muutenkin olen aivan puhki vatsataudista. No, onneksi enää ei ole jäljellä kuin pieni pään jomotus ja kauhea väsymys, toivotaan, että ensi yö veisi nekin pois.
Lotta oli viihtynyt mummilassa loistavasti ja olihan hänellä siellä taas myös veljeni vaimoineen leikkikavereina. Tyttö oli myös nukkunut hyvät yöunet, joista on kotona saanut viime aikoina vain haaveilla. Ovelle meitä juoksi vastaan kiljuva typy kädet ojossa halaamaan ja ensimmäisenä piti näyttää, kuinka hieno uusi patja ja muumilakana Lotalla mummilassa olikaan. Päivä vietettiin siis vanhempieni luona ja illalla makoiltiin Lotan kanssa sohvalla kirjoja lukien.
Toivottavasti huomenna oltaisiin koko perhe jo täydessä iskussa ja pystyttäisiin tekemään muutakin, kuin makaamaan sohvalla. Minua polttelisi alkaa laittamaan vauvalle paikkoja valmiiksi, mutta sitä ennen pitäisi tehdä muutama asia. Tavoitteena olisi vaihtaa vierashuone toiseen huoneeseen ja tehdä nykyisestä vierashuoneesta leikkihuone. Projektissa on vain muutama muuttuja ja ihan ensiksi pitäisi selvittää, kannattaako noita muutoksia edes alkaa tekemään. Katsotaan, josko ensi viikon aikana saisin asiaa eteenpäin.
Ikävää että sairastitte sitten koko poppoo. :/ Oksennustauti on kamalaa! Ihanaa, että teillä on mummila lähellä johon Lotta pääsee välillä yökylään, kullanarvoinen paikka erityisesti kun itse sairastaa.
VastaaPoistaOksennustauti on kyllä ihan kamala, toivottavasti ei nyt tarvitse sitä ihan hetkeen uudestaan sairastaa.
PoistaMummila oli kyllä tälläkin kertaa pelastus, kummasti auttoi kun sai nukkua kunnolla ja Lotalla oli seuraa, edellisinä päivinä kun ei hänen kanssaan niin jaksettu leikkiäkään...