torstai 15. tammikuuta 2015

Ärrin murrin

Nyt aion valittaa. Oon kerännyt tätä ketutusta tiistaista asti ja tänään se sit tuntuu käyneen ylivoimaiseksi, joten pakko purkaa. Josko siitä olisi vaikka apua... Suurin syy tähän kaikkeen on varmaankin väsymys, viimeiset yöt minä olen nukkunut parin tunnin pätkissä, koska jostain syystä Lotta itkeskelee yöllä. Nukahtaa itse ilman toimenpiteitä takaisin, mutta mä herään kuitenkin joka kerta ja uudelleen nukahtaminen kestää. Lisäksi Joni on paljon pois kotoa, eli mä pyöritän aika lailla yksin tätä taloutta tällä hetkellä. Tiedän, sen pitää tehdä paljon töitä jotta mun on mahdollista olla kotona, mutta olisihan se silti kiva, että Jonikin kävis välillä muutakin kun kääntymässä täällä...

Tiistaina meillä alkoi taas muskari. Tunnin alussa selvisi, että 1- ja 2-vuotiaiden ryhmät on yhdistetty, koska molemmista on lopettanut niin moni. No eihän siinä, mutta tuntuu, ettei näitä pienimpiä ole huomioitu nyt niin hyvin ja jäädään vähän jalkoihin. Kai se siitä, mutta ärsyttää silti. Varmaan ihan periaatteestakin. Tai ehkä tää on vaan muutosvastarintaa..? Ihan sama, en silti tykkää.

Keskiviikkona aloitimme taaperotanssin. Lotalla oli mennyt päivän rytmi ihan selaisin, koska nukahti tiistaina jo klo 19. Keskiviikkona herättiin 6.30 ja oltiin vauvapiirissä 10-13.30. Eli Lotta meni päikkäreillekin normaalia myöhempään. Neljältä jouduin herättämään Lotan, jotta ehdin antaa ruuan ennen tanssiin lähtöä. Olin saanut kurssille ilmoittautuessani tiedon, että tunti alkaa klo 17. Olin paikalla 16.50 ja siellä jo joku koputteli oveen. Hän kertoi, että ovet on lukossa ja jos ei ole paikalla ajoissa, ei välttämättä pääse enää sisään. Ihmettelin sitten että mihinkäs aikaan siellä pitäisi olla ja sain kuulla, että tunti alkaakin 16.45. No niin, hienoa! Jos tuo toinen ei olisi ollut myöhässä, olisin varmaan tyhmänä vaan seisonut oven takana ja ihmetellyt, missä kaikki muut ovat. Onneksi kurssin vetäjä tuli vielä tarkistamaan, onko joku jäänyt oven taakse ja pääsimme kuin pääsimmekin tunnille.

No, netissä oli kurssin kuvauksena, että kurssi on tarkoitettu 1-2-vuotiaille, joten ajattelin että riittää, että lapsi osaa kävellä. Muut osallistujat olivatkin sitten yli kaksi vuotiaita ja puhuivatkin jo. Tunnilla mm. hypittiin ja mentiin laukka-askeleita, joita Lotta ei osaa ja minä sain selkäni kipeäksi kun heittelin tyttöä siellä. Päätinkin, että ensi kerralla kun pitää hyppiä, Lotta kävelee, kun pitää laukata, Lotta kävelee, kun pitää seisoa varpaillaan, Lotta seisoo tavallisesti jne. Kurssin sisältö on varmaankin muokkaantunut syksyn aikana osallistujien osaamistason mukaan, mutta olisi ollut reilua, että kun kysyessäni mahdummeko vielä kurssille ilmoitin Lotan iän, niin olisin saanut kuulla, minkä tasoisia asioita tunneilla tehdään...

Koska koko päivän rytmit oli eilen ihan sekaisin, arvasin, ettei Lotta nukahda normaaliin aikaan eli noin klo 20. Puoli yhdeksältä päätin kuitenkin mennä kokeilemaan. No, siitäpä ei tullut mitään ja Lotta vain pelleili, joten lopulta päätin, että tullaan vielä hetkeksi leikkimään. Yleensä en päästä Lottaa pois sängystä vaikka siellä kuinka hilluisi, mutta nyt en vaan itse jaksanut. Kun tultiin olohuoneeseen, Lotta haukotteli ja hieroi silmiä ja makasi sylissä, joten melko pian mentiin takaisin hakemaan unta. Joka ei tullut vieläkään. Kello lähenteli kymmentä ja tiesin, että Joni tulisi pian kotiin ja koirat haukkuisi ja Lotta piristyisi. Niinpä tultiin odottamaan Jonia. Joni vei Lotan sänkyyn heti tultuaan kotiin ja tuli sieltä pois viiden minuutin päästä, kun Lotta nukkui. Niinpä tietenkin, miksi mä edes yritän nukuttaa sitä kun Jonille se nukahtaa hetkessä...

Koska Lotta nukahti niin myöhään, elättelin toiveita, ettei aamu alkaisi kovin aikaisin. Turha toivo, 6.30 Lotta huuteli huoneestaan. Mun olis tehnyt mieli kaivautua peiton alle koko loppupäiväksi varsinkin, kun pian kävi selväksi, että Lotta on väsynyt eikä aio tehdä muuta kuin huutaa... Noh, mulla oli kaupungissa kampaaja 10.30 ja mun piti viedä Lotta siksi aikaa Jonin työpaikalle. Kun menin laittamaan rattaita autoon ja yritin avata peräluukkua (josta on siis lukko rikki ja joka ei pian kahteen vuoteen ole ollut kiinni), jäi käteeni joku hemmetin lista josta sitä luukkua yritin avata ja reväytin selkäni kun horjahdin. Takaovet oli myös jäätyneet kiinni, että hyvää päivää vaan taas. Jos ei ole vielä tullut selväksi niin mä VIHAAN tuota autoa. Miksen vaan voisi olla rikas?! Lisäksi eilen ja tänään autoa käynnistettäessä siitä kuuluu naksutusta. Minä en tiedä autoista mitään, joten en todellakaan tiennyt, mitä se tarkoittaa. Eikö jarrut toimi? Räjähtääkö moottori? Kun kerroin Jonille tästä vaivasta, naureskeli hän työkaverinsa kanssa mulle, että ainahan se naksuttaa. Itse en ole kyllä koskaan näiden reilun kuuden vuoden aikana tuota ääntä kuullut, mutta selvä. Hormoonihuuruissa ja väsyneenä pitihän sitä itkut tirauttaa, kun ei tuo mies vaan tajua. Olisihan sen voinut nätimminkin kertoa, ettei auto ole jättämässä mua keskelle metsää 30 asteen pakkasessa sen naksutuksen takia. Lisäksi se kai liittyi jotenkin öljyihin, jotka on viimeksi vaihdettu kaksi vuotta ja aika monta kilometriä sitten ja nyt auton "ajotietokone" vilkuttaa aina käynnistettäessä, että öljyä on liian vähän. Aika monta kertaa olen pyytänyt Jonia tekemään asialle jotakin, mutta mitään ei tapahdu. Jälleen kaipaan sitä rahaa, koska itsekään en osaa öljyjä vaihtaa, joten veisin auton johonkin korjaamolle. Kotihoidontuesta ei vaan valitettavasti jää niin paljon käteen.

No mutta, pääsin kuin pääsinkin kampaajalle, jonne kaamea hiuskuontaloni jo huusi. Viimeksi olen käynyt kesäkuussa, hups... Hiuksista tuli kivat ja mielikin hieman piristyi. Lähdin hakemaan Lottaa toiveissa lounas Jonin kanssa, mutta eihän se mihinkään ehtinyt. Laitoin Lotan autoon ja lähdin ajamaan kohti kauppaa, mutta Lotta nukahtikin heti kun auto liikkui. Niinpä päätin jättää kaupassakäynnin Jonille ja lähdin kotia kohti. Yhdistä liikennevaloista lähtiessäni edellä ajava auto päättikin päästää jalankulkijan tien yli. Vauhtia oli ehkä 30 km/h, mutta aika pian tajusin, etten saa pirullista pulkkaani pysähtymään ennen edeltävän auton takapuskuria. Onneksi oltiin melko leveässä risteyksessä ja pystyin ohjaamaan auton keskelle tietä ilman, että ajauduin vastaantulevien kaistalle. Taisi se edellä ajavakin huomata viimeistään mun ilmeestä, että meni aika läheltä, kun lähti sellaista haipakkaa sitten ajamaan eteenpäin. Sattumalta ajettiin peräkkäin 10 km tänne metsän keskellä ja sitten tajusin, että eilen tuo samainen auto oli penkassa ja tiellä poikittain...

Koska Lotta oli nukkunut normaalia lyhyemmät yöunet, herännyt puoli seitsemältä ja viettänyt uuvuttavan puolitoistatuntisen Jonin töissä, arvelin, että uni maistuisi päivällä edes pari tuntia. Väärin taas. Kun oltiin kotipihassa, tapitti mua takapenkiltä kaksi silmää apposen auki, vaikka kaksi minuuttia sitten tyttö nukkui ihan täysillä. Siinä meni mun haaveet omasta hetkestä... Innolla odotan, mitä ihanaa tällä päivällä on vielä tarjota ja jatkuuko mun kiukuttelu vielä huomenna.

Tänään on käytä hääpukuasi-päivä ja kivahan se olisi tuolta kaapista päälle kaivaa, mutta nää fiilikset on nyt kyllä aivan väärät siihen.

Mä veikkaan, että kun tästä joskus saan tätä väsymystä hälvennettyä, voisin itsekin nauraa näille mun "ongelmille". Mä en pidä turhasta valittavista ihmisistä ja nyt itse valitan turhasta, koska oikeestihan kaikki on hyvin. Nyt vaan alko liikaa kiristää päänympärillä ja ehkä joskus on ihan sallittuakin vähän kiukutella. Ja itse asiassa nyt kun luin tän tekstin läpi, niin en tiedä itsekään mistä valitan. Mulla taitaa vaan olla nyt sellainen ärrimurri päivä, että kaikki ärsyttää ihan vaan koska se on "kivaa". Kiitos ja anteeksi.

Ps. Kysyin Jonilta, saanko haukkua sitä blogissa, joten siihen oli lupa, en tehnyt sitä seläntakana. ;)

4 kommenttia:

  1. Voi ei! Tiedän ton tunteen, kun alkaa kaikki kasautuun ja se ketutus vaan nouseenousee ja nousee! Todellakin on hyvä purkaa sitä.

    Ja tuosta taaperotanssista tuli mieleeni, että kyllä on todellakin epäreilua, kun eivät kertoneet ilmoittautuessa, että mikä on ikäjakauma. Ja kun eivät kertoneet, olisi luullut vetäjillä olevan sen verran ammattitaitoa, että osataan suhteuttaa hommat kaikille mieluisiksi esim. jakamalla ryhmää. Vai oliko Lotta ainoa noin pieni? Siltikin hommia voisi suunnitella niin, että pienemmille voi keksiä soveltavia juttuja. (terkuin lastentarhanope).

    Onneksi teille ei sattunut mitään tuossa autoepisodissa. Itsellekin joskus käynyt niin, että tajuaa vaan, että nyt ei kyllä pysähdy ajoissa. Onneksi en ole itsekään vielä kenenkään päälle mennyt. Tosin kerran peruutin puuhun, mutta sillon oli kesä ja se on ihan toinen tarina. Ketutuskäyrää sekin kyllä nosti. ;)

    Ja vielä! Käytä hääpukuasi päivä!!! Miksi mää kuulen tästä vasta nyt? :( Voi rönö sentään. Määkin olisin halunnu kokeilla... Noh, ehkä ensi vuonna sitten. Onko se joka vuosi aina 15.1? Merkkaan sen jo heti joulukuun loppupuolelle kalenteriin, että muistan merkata sen sitten ens vuoden kalenteriin. :D

    Tulipas stooria! Tsemppia kuitenkin pinnan kiristymisen kanssa, välillä vaan ottaa aivoon ja pahasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lotta on ainoa noin pieni siellä tanssissa, muut hyppi ja laukkasi vallan mainiosti. Toivotaan, että ohjaaja huomioisi meidätkin ensi kerralla paremmin kun nyt näki, mitä Lottis osaa. Ja mikä parasta, henkilö jolle ilmoittauduin ei ole tuo kurssin vetäjä ja hän oli nyt kuullut, että on ilmoittanut väärän alkamisajan. Ei siinä, laittoi sähköpostia ja pahoitteli asiaa ja ilmoitti oikean ajan olevan 17.45 eli tunnin myöhemmin kuin tunti oikeasti on... Herättää ihan hirveästi luottamusta koko puljua kohden...

      Onneksi tosiaan ei käynyt autolla mitään, peräänajajan syyhän sekin olisi ollut...

      Ilmeisesti tuo käytä hääpukuasi päivä oli nyt vasta toista kertaa ja mäkin oon bongannut sen vaan muista blogeista. Googlaamalla vois löytyä enemmän tietoa. :) mä kyllä vähän mietin, että kun eilinen menin niin surkeasti niin voisin tässä joku päivä pitää ihan oman käytä hääpukuasi päivän. ;)

      Ja kiitos tsempeistä, tänään on onneksi jo parempi päivä. :)

      Poista
  2. Purkautuminen tekee hyvää! Minäkin purkauduin vasta blogissani. Voimia!

    VastaaPoista