Rakenneultra

Tänään sitten viimein oli se jo kovasti odotettu rakenneultra. Joni valitsi tämän päivän viime ultrassa, koska pääsee perjantaisin helpommin töistä. Vaikka minä kyllä motkotin, etten jaksa odottaa koko viikkoa kun raskausviikot olisi kuitenkin ultraan riittäneet jo alkuviikosta. No, kuinkas sitten kävikään, Joni lähti eilen aamulla Rovaniemelle, joten ultra jäi hänen osaltaan nyt välistä. Kokeilin tiistaina asian selvittyä onneani ja kyselin, josko keskiviikolle olisi sattunut olemaan peruutusaikoja, mutta eipä ollut. Seuraava vapaa aika oli vasta ensi viikon keskiviikkona ja silloin raskausviikkoja olisi ollut jo sen verran paljon, että suosittelivat käymään tällä viikolla. Niinpä minä kävin ihmettelemässä pikkuista yksin.

Lotta meni taas kummitätinsä hoiviin ultran ajaksi. Olen kyllä niin ylpeä tuosta pienestä tytöstä, kun hän niin hienosti jää hoidettavaksi. Tänäänkin oli vähän minussa kiinni ja halusi syliin, muttei kuitenkaan ollut itkenyt kun lähdin ja reippaana tuli ovelle vastaan ja kertomaan kuulumiset, kun menin hakemaan.

Kerrankin pääsin ajallaan kätilön vastaanotolle ja pikaisten vointipäivitysten jälkeen päästiinkin jo kurkkimaan pikkutyyppiä. Myy oli sulloutunut yhteen nurkkaan ja kyyhötti nenä kiinni säärissä. Melko notkea kaveri siis. ;) Asento kuitenkin hankaloitti kätilön työtä, mutta vaikka mahaani tökittiin niin että sattui, ei pikkuinen suostunut vaihtamaan asentoa. Välillä makasin vasemmalla kyljellä ja sitten oikealla ja taas selällään, yskin ja kävin vessassa, mutta vauva vaan oli ja pysyi samassa paikassa ja asennossa. Lopulta kaikki mitat saatiin kuitenkin otettua. Kasvoista ei saatu sivuprofiilia, mutta koska ne edestä olivat aivan normaalit, ei kätilö ollut huolissaan. Ja jos edellisessä ultrassa Myy esitteli sormia ja varpaitaan, niin nyt ne olivat kaikki samassa kasassa ja mahdotonta laskea. Ihan lopussa sormet saatiin näkyviin ja niistä muistoksi kuvakin.

Pikkuinen painoi 346 grammaa ja vastasi mitoiltaan viikkoja 20+1, nyt nt ultran mukaan menossa siis 20+6. Tyyppi ei esitellyt myöskään sukupuoltaan kovinkaan avoimesti, mutta kätilö antoi 95 % varmuuden tytöstä. Ja nythän siinä sitten käy niin, että tulee poika... Lotan ultrassa kun näkyi niin selvästi pippeli ja kivekset, mutta syntyikin sitten tyttönä. Jonille kun soitin ultran jälkeen, oli hän onnessaan tytöstä, mutta pitihän mun vähän toppuutella, varsinkin kun asiaa ei edes kunnolla päästy näkemään. No, se selviää sitten kesäkuussa, että kumpi sieltä tulee. :)

Ultraus kesti lähes tunnin juurikin vauvan hankalasta asennosta johtuen. Kyllä taas oli niin erilainen tyyppi kuin Lotta mahassa ollessaan, että edelleen elättelen toiveita hieman rauhallisemmasta vauvasta.