Paluu arkeen

Meidän juhannuksenvietto jatkui lauantaina sillä tavalla, että mentiin minun ukille lounaalle, jonne tulivat myös saaressa palelleet vanhempani ja molemmat veljeni puolisoineen. Taisi olla ihan hyvä päätös meidän jäädä tällä kertaa kotiin, näyttivät toiset niin paleltuneilta...

Lotta oli aluksi kovin hämmentynyt, kun yhtäkkiä ihmisiä oli niin kovin paljon ja kaikki olivat hänestä kiinnostuneita. Eipä tyttö oikein suostunut olemaan kuin äidin helmoissa kunnes kahvipöydässä uskaltautui mummin syliin ja sen jälkeen muidenkin.

Lotta pääsi myös ensimmäistä kertaa soittamaan pianoa ja sehän vasta olikin hauskaa puuhaa, kun pianosta lähti kova ääni!

Palataanpas sitten takaisin arkeen. Joni oli tämän viikon ja on taas tulevan töissä 100 km:n päässä. Tämän viikon Joni kulki mun autolla, eli mä olin koko viikon jumissa kotona. Ja huoh oikeesti..! Lotta oli kiukkuinen kuin ampiainen, huusi vaan eikä mikään ollut hyvin. Olisin niin mielellään edes joku päivä lähtenyt vähän jonnekin karkuun tuota kiukkua... Asiaa ei yhtään helpottanut se, että mulla on tosiaan ollut kova yskä ja kurkkukipu kohta kaksi viikkoa, eli ulos kylmään en viitsinyt lähteä kärryttelemään. Sen lisäksi täällä tehdään uutta asfalttia ja koneet on olleet juuri meidän kohdalla, eikä koirien kanssa ole siitä päässyt ohi, koska ne pelkäävät. Koko viikko oltiin siis neljän seinän sisällä kotona... Onneksi sentään parina päivänä sain äiti- ja vauvakavereita ja nämä ajat Lottakin oli itse aurinko ja kovin iloinen kavereistaan.

No, Jonin piti siis saada ensi viikoksi firman auto käyttöönsä, mutta kappas, eipäs saanutkaan. Mulla on ensi viikolle jo parille päivälle sovittuja menoja ja ehkä mun pitäis käydä lääkärissäkin tuon yskäni takia viimein, tällä viikolla kun en autottomana päässyt. Kihisin siis kiukusta jo valmiiksi kun ajattelin, että joudun olemaan toisen viikon putkeen vain ja ainoastaan kotona. Kaikeksi onneksi Joni lopulta sai auton lainaksi, vaikka helppoa se ei ollut. Loppu hyvin kaikki hyvin ja ehkä mäkin nyt pysyn järjissäni, kun en ole vankina kotona. Ja toivottavasti jo parantuisin, tahdon nimittäin pihallekin!!!

Lotan silmä on parantunut tosi hienosti, vielä laitetaan tippoja pari päivää, mutta josko se olisi sitten ollut siinä. Tänään annoin vielä yöksi särkylääkkeen, täytyy huomenna katsella miltä ne korvat tuntuu, mutta varsin pirteä ja iloinen on tuo tyttönen ollut. Nyt vaan ihmettelen, mikä virtapiikki Lotalle oikein tuli, kun tuolla se innoissaan kaivelee lelulaatikkoa eikä väsymyksestä tietoakaan, vaikka yleensä tähän aikaan jo nukkuu...