maanantai 16. kesäkuuta 2014

Mul on levottomat jalat...

Tai siis Lotalla on. Ja levottomien jalkojen myötä nukkumisen kanssa tapellaan taas. Kai se on nyt sitten tuo liikkuminen kun häiritsee pienen unia, viime yönäkin herättiin monta kertaa kun oli pitänyt päästä konttaamaan tai nousta seisomaan.

Jo muutama ilta sitten kummastelin Lottaa nukuttaessa, kun Lotan jaloilla oli ihan oma elämä. Ne potkivat, juoksivat, jumppasivat, heiluivat ja milloin mitäkin juuri silloin, kun Lotan olisi pitänyt nukkua. Sanomattakin on selvää, että eihän se uni tule silmään kun jaloilla on vielä tuollainen meno päällä. Yritäpä vaikka itse! Keskiviikko-torstai yönä kun Joni ei ollut kotona, Lotta nukkui taas osan yöstä mun vieressä. Ja ne jalat vaan jatkoivat potkimistaan pitkin yötä! Mitenköhän nuo pienet jalatkin saataisiin nukkumaan..?

Nukkumaanmenokin on jälleen pelkkää pelleilyä. Pari iltaa sitten Lotta meinasi nukahtaa iltapuurolle. Kun sitten vein hänet sänkyyn, alkoi ihan mieletön ralli: Lotta veti pinnasängyssä ees taas päädystä päätyyn ja matkalla nousi laitaa vasten seisomaan. Tätä jatkui puoli tuntia, kunnes alkoi itku. Nostin Lotan takaisin makaamaan en edes muista kuinka monta kertaa, kunnes neitokainen viimein nukahti.

Toissayönä kello 2 Lotta päätti, että nyt on taas aika hieman jumpata. Siellä se pörräsi sängyssään puolisen tuntia, kunnes väsähti ja onneksi jo parin makuulleen palauttamisen jälkeen malttoi jäädä odottamaan unta. Ei näitä yöllisiä jumppatuokioita lisää, kiitos!

Viime päivinä Lotta on nukkunut päiväunia todella huonosti. Ja myös nukahtaminen on ollut hankalaa. Juuri äsken Lotta oli kiukunnut jo jonkin aikaa ja vein selvästi väsyneen tytön sänkyynsä. Samanlainen härdelli ja jumppaus kesti melkein tunnin, ennen kuin jalat ja koko tyttö luovutti ja nukahti. Onneksi se sentään jumppaa siellä tyytyväisenä ja mä oon mennyt paikalle vasta itkun alettua. 

Välillä nukuttaessa yritän estää Lotan kääntymistä ja liikkeelle lähtemistä ja toisinaan se riittääkin rauhoittumiseen ja unen tulemiseen. Nykyään kuitenkin melkein aina huomaan nopeasti, että liikettä on turha estää ja päästään kaikki helpommalla, kun annan Lotan riehua aikansa. Puutun asiaan vasta, kun itku alkaa ja silloinkin vain palautan Lotan sängyn pohjalle makaamaan. Usein tätä toistetaan monta kertaa, mutta lopulta tyttö kuitenkin malttaa jäädä nukkumaan. Tai ei vaan enää jaksa nousta ylös.

Toivotaan, että Lotan levottomat jalat tuosta pikapuoliin rauhoittuisi ja että unet paranisivat, niin yö- kuin päiväunet. Toissapäivänä Lotta nukkui vain kahdet puolen tunnin unet ja sen kyllä huomasi... Onneksi tänään nuo ensimmäiset unet on kohta kestäneet tunnin, joten toivon saavani iloisen ja pirteän tyttösen kohta seurakseni. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti