sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Epäonnen päivä

Tämä päivä ei oo mennyt ihan putkeen... Kaikki alkoi mennä pieleen jo yöllä. Joni oli patjalla Lotan huoneessa ja alkoi etsiä pimeässä tuttia, nosti patjansa pystyyn lattialta ja se tietenkin osui kattolamppuun. Lamppu tippui kokonaan lattialle ja meni säpäleiksi. Ei muuta kuin Lotta kainaloon meidän väliin nukkumaan, jossa sitten nukkuikin ihan hyvin aamuun asti.

Kauaa ei oltu ehditty olla hereillä, kun Lotta tippui sohvalta pää edellä lattialle. Sitä oon kyllä jo odottanutkin, että milloin tippuu ja mun mielestä on ihan hyvä saavutus, että vasta reilun vuoden ikäisenä tippui ensimmäisen kerran. En tiiä oonko mä ihan hirvee äiti, mutta en kyllä millään tavalla panikoinut tai edes säikähtänyt Lotan tippumista. Nostin vain syliin ja hyssyttelin, eikä Lotta kauaa edes itkenyt. Lotalla on tosiaan nyt flunssan myötä ääni tosi käheänä, joten desibelitasokin pysyi maltillisena. ;) Vasta noin puolen tunnin päästä huomasin, että Lotan otsaan oli tullut ihan hirveä kuhmu, joka mustui koko ajan. Silloin tuli vähän paha mieli asiasta, mutta onneksi ei tosiaan tuon pahemmin käynyt.


Tämän jälkeen Jonikin nousi ylös ja keitteli itselleen kahvit. Lotta touhuili olohuoneessa ja yhtäkkiä kuului kolahdus. Lotta oli tiputtanut Jonin kahvikupin lattialle sillä aikaa, kun Joni oli tekemässä keittiössä aamupalaa itselleen. Taas oli onni onnettomuudessa, Joni nimittäin juo kahvinsa aina hyvin haaleana, joten kuumaa se ei ollut eikä myöskään kaatunut Lotan päälle. Sukka kastui toisesta jalasta mutta sen enempää kosketuksiin Lotta ei kahvin kanssa joutunut. Onneksi! Me ollaan kyllä aina tosi tarkkoja noiden kahvi- ja teekuppien kanssa, ettei niitä jätetä Lotan ulottuville, mutta koko aikaa ei kyllä valitettavasti pysy kartalla siinä, mihin kaikkialle tyttö jo ylettyy.

Kahvia lattialta pestessäni siirsin sohvaa, jotta saan pyyhittyä myös sohvan alta. Sormeni jäi sohvan ja kirjahyllyn väliin ja hetken joutui kyllä pomppimaan tasajalkaa, ennen kuin pystyin jatkamaan. Tässä vaiheessa epätoivo alkoi jo hiipiä mieleen, koska hereillä ei tosiaan oltu oltu kuin vasta pari tuntia ja koko päivä oli vielä edessä...

Kaikeksi onneksi lisää tällaisia tapaturmia ei enää päivän aikana sattunut, vaan saatiin touhuta ja leikkiä normaaliin tapaan. Toivottavasti myös yö sujuu rauhallisesti.

4 kommenttia:

  1. Jotkut päivät on sellaisia että sattuu ja tapahtuu.
    On nuo taaperot kyllä erittäin ehtiväisiä tapauksia, meilläkin kurkotellaan ties mistä kippoja ja kuppeja..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä sitä saa olla tarkkana, ettei jätä esim saksia pöydännurkalle lojumaan, ettei niitä vain kurotella alas sieltä...

      Poista
  2. Huh, onpas kuhmu! Onneksi ei sattunut pahemmin kummassakaan tilanteessa! Nuo kahvi ja teekupit on kyllä vaarallisia.. Ja miten nyt on huomannut, että paistinpannun kahva tulee olla käännettynä pois päin sekä ei mitään veitsiä tms teräviä pöydillä. Ei edes pöydillä, kun meillä jo siirrellään tuoleja ja kiivetään niiden päälle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon kans jo alkanut kääntämään pannujen ja kattiloiden kahvat poispäin, vaikkei vielä niihin yletykkään. Tuo tuolin siirtäminen ja kiipeäminen tuo kyllä varmasti taas uusia haasteita pitää lapsi turvassa...

      Poista